Kun minä tästä eroon pääsen...

...niin varmaankin aloitan taas uuden, ihan itse itselleni kostoksi?

Kyse on siis opiskelusta. Ensi kuussa valmistun, meneillään ovat ammatilliset erikoistumisopinnot. Kolmas titteli listaan. ARGH, ÖRGH ja MÖR! Muistiin itselle: älä aloita mitään uusia opintoja, ole kerrankin rauhassa vaan, ilman takaraivolla painavaa möykkyä ja örkkiä joka hyppii olalta toiselle toistellen asioita liittyen tekemättömiin tehtäviin ja deadlineen. (Niin, tämäpä kuulosti mielenterveydellisesti tasapainoiselta lauseelta.)

Nuo opinnot aloitin mielenkiinnosta asiaa kohtaan ja kun olin vielä hoitovapaalla. Eli ensimmäinen puoli vuotta meni vielä harrastaen opintoja... Tämä syksy on ollut kahlaamista! Motivaatio näin loppua kohden on ottanut kyydin Sputnikiin ja matkaa kohti avaruutta. Rima ei ole laskenut -se on romahtanut painovoiman kyydissä ja sen etäisyys lattiasta lasketaan millimetreissä. Muistiin itselle: jos teet töitä ja kuvittelet olevasi läsnä sataprosenttisesti kolmevuotiaan lapsesi kanssa iltaisin, antaen aikaa jota lapsesi tarvitsee, ÄLÄ ALA OPISKELEMAAN MITÄÄN, ehdit opiskella kun lapsesi on vanhempi eikä hänellä enää kiinnosta paskan vertaa mudzin kaa hengaa.

Olen kohtuullisen laiska, mutta huomaan olevani myös melkoinen suorittaja. Hampaat irvessä loppuun se, mikä on aloitettu. Ja mikä siinäkin sitten on, että kuitenkin kun haluaa kehittää itseään eikä jäädä makaamaan siihen mitä osaa, loppupelissä sitten vääntääkin hiestä märkänä ja hampaita kiristellen ja kiroten, että miksi aloin? Muistiin itselle: älä aina ala suorittelemaan.

Olen saanut tuosta koulutuksesta paljon ja se on antanut valtavasti näkökulmia moniin asioihin, mutta kyllähän minä melkoiset voitontanssit vedän keittiön pöydällä kun todistus on hanskassa! Muistiin itselle: oli siitä hyötyä.

Muistiin itselle: varmista, ettei kukaan ole näkemässä kun tanssit pöydällä (varsinkaan miehesi, ellet halua että hän kääntyy homoseksuaaliksi).

Koiranomistajat, myynnissä kaulapantoja pistolukolla

TÄSSÄ LINKKI myynnissä oleviin koiran pistolukkokaulapantoihin. Ovat sisareni tekemiä.  Kiva ja uniikki joululahjaksikin. Osteleen!!!

Isänpäiväkivaa

Isänpäivä. Tulimme tytön kanssa reissusta kotiin, autossa vietimme aamusta viitisen tuntia. Kotiin tultua hieman kärtysin miehelle ja "vilkasta sananvaihtoa" jälleennäkemisen kunniaksi.

Facebookissa kaverit kirjoittelivat siitä, millaisia hanhenmaksapallero-, lohi- ja tryffeliherkkuja ovat miehilleen loihtineet isänpäiväksi. Iski migreeni. Menin sänkyyn. Mies teki itselleen ja tytölle makaroonia ja nakkeja. Leuhkasti ketsupilla.

Sai mies isänpäivälahjan, takin. Siinä olisi pitänyt olla vetoketjutaskut, ei ollut. Hihat ovat himpun verran lyhyet.

Vessan kaivo haisee omituiselle.

Kyllä me juhlia osataan!

Jouluvaatetus

Monessa blogissa onkin esitelty lasten jouluvaatetusta. Sorrun nyt siihen itsekin :D

KappAhlin punainen mekko oli niin söpö ja PEHMEÄ, että se lähti matkaan. Hintakaan ei ollut paha, viitisentoista euroa.  Vaikka Neiti Moo ei olekaan varsinaisesti hienostelija, tykkää tyttö kengistä (keneen lie tullut.....) ja kun punainen on lempiväri, niin nämä ostin H&M:ltä, noin kahdeksan euroa. Blingbling-pinnit vielä kehiin ja valkoiset sukkikset. Se on siinä. 

On olemassa niin ihania juhlavaatteita, muttamuttamutta... hinta. En halua maksaa ylettömiä summia vaatteesta, jota pidetään ehkä vain kerran (ja kyllä, olen sortunut siihen!).  Vaikka jälleenmyyntiarvokin vaatteella olisi hyvä, ei se kuitenkaan vastaa käsitystäni ylettömän kuluttamisen vähentämisesta maailmassa (ja yhä: en edelleenkään heitä ensimmäistä kiveä, en ole täydellisesti toimiva idealisti tässäkään asiassa). Minulle siis on tärkeää, että ostamiani (juhla)vaatteita voi ehkä käyttää mahdollisuuksien mukaan muulloinkin kuin kerran. Tässä asussa homma toimii siltä osin: mekko ei ole liian juhlava esim. leggareiden kanssa pidettäväksi muutenkin, sukkiksia pidetään aina ja kenkiä Moo varmasti pitää leikkiessään. 

Joko puhuin itselleni hyvän omantunnon ostelusta? Ehkä. Enhän ole täydellinen, mutta aika lähelle kuitenkin ;)

Satelee tunikoita.

Olen totaalisen rakastunut Farbenmixin Quiara-tunika/hupparikaavaan! Tällainen samanlainen on tulossa Neiti Moon bestikselle joulupukin kautta. Samikset <3

Kangas on Michas Stoffeckelta kesällä tilattu trikoo. Kaavaan ei kuulunut taskua, sen itse lisäsin. Kolmevuotiaalla on paljon tärkeitä aarteita, joita on ihana kantaa taskussa mukana.

Tuon kaavan olen tilannut Iinulta. Samalla tuli myös Mamun Ulla-kaavat. Ja pätkä tätä ihanaa svetarineulosta:

Samaa kuviota kuin keväällä tekemäni takki.

En vain tiedä, milloin ehtisin kunnolla kaavojen ja kankaan kimppuun, on syksy ollut aika kiireistä aikaa. Blogin päivittämiseenkään en ole panostanut. Lueskelen kyllä lähes päivittäin blogilistani päivityksiä.

Kesken on yhä projekti Laukku (Amy Butlerin Sophie Carry-All), mutta taitaapa mennä joululahjusompeluihin kaikki tuleva ompeluaika mikä töiltä, opinnoilta ja kodilta jää. Eli -eh- yöllä? Nej tack, taidan nukkua!

RENTOA pikkujouluaikaa immeiset! Äläkää ressatko liikaa niitten jouluhömpötysten kanssa :)