Jouluaskartelua // DIY eukalyptuskranssi

Pikkuisen joulua - kranssin verran ainakin. Ja lasillisen höyryävää glögiä. Ja yhden hyasintin. Tämä eukalyptuskranssi valmistuu käden käänteessä ja sen ihana tuoksu huumaa varsinkin tekovaiheessa. Se on lisäksi kaunis kuivuneenakin ja kestää katsetta ympäri vuoden.

Kranssi on helppo ja nopea tehdä. Tai siis suunnitelmasta toteutukseen meni useampi vuosi, ettei se ihan kovin nopea projekti ollut. Mutta kunhan tarttui toimeen niin valmista tuli hetkessä. Kehikon ostin Granitista ja eukalyptuksen oksat löytyivät sattumalta ruokaostoksilla.

Tarvikkeet

kehikko

eukalyptuksen oksia

ohutta rautalankaa

sakset

sivuleikkurit

tongit

Sommittele oksat kehikon ympärille ja leikkaa ne sopivan mittaisiksi.

Taivuta oksat kehikon myötäisesti ja kiristä piukkaan rautalangalla (tongeilla onnistuu helposti). 

Tee solmukohdat lehtien tyveen, jotta rautalanka näkyy mahdollisimman vähän valmiissa kranssissa.

Jos kranssi jää jostain kohdasta tyhjän näköiseksi, voit ujuttaa varovasti lyhyitä oksanpätkiä isompien oksien lomaan.

Ekat joulupuuhastelut on siis aloitettu. Niin ja on sitä tullut syötyä parikymmentä palaa piparisuklaatakin. Ja ulos viritetty sadan metrin edestä jouluvaloja ja ruokasalin ikkunaa koristaa uusi tähti. Myös jouluneuleet, -tyynyliinat ja -verhot on kaivettu kaapista. Puhumattakaan joululauluista, jotka pauhaavat sekä radiosta että itse soitettuna pianolta. Oho, totuus taitaa olla, että meillä on joulua jo vähän enemmän kuin pikkuisen. Joko teillä on aloitettu jouluaskareet?

Joulunodotushalauksin,
Heidi

Syksyaskartelua & vinkki lehtien prässäykseen

Onko teidänkin mielestä ruska loistanut tänä vuonna erityisen kirkkaana ja kestänyt totuttua pidempään? Jotenkin minusta tuntuu, että viime vuosina ruska on mennyt ohi ennen kuin on ehtinyt huomatakaan eivätkä lehdetkään ole olleet erityisen värikkäitä vaan ruskistuneet nopeasti. Nyt on saatu nauttia niin kauniista ja lämpimästä syksystä! Kaikissa keltaisen, oranssin ja punaisen sävyissä hehkuvat lehdet ovat erinomaista materiaalia syksyisiin askarteluihin.

Askartelimme poikien kanssa viime viikolla kerhossa koivumetsiä. Inspiraatio iski heti ja näin silmissäni keltaisen lehtimaton, jonka olin kuvannut Kurjenrahkan kansallispuistossa alkusyksyllä. Kotona poimin keijuangervon kauniisti värjäytyneitä pienen pieniä lehtiä ja prässäsin ne työtä varten. Parin päivän kuluttua lehdet olivat tarpeeksi kuivia ja liimasimme ne paperille lehtimatoksi. Lehdet olivat säilyttäneet kirkkaan punakeltaisen värinsä kuivatuksesta huolimatta. Aiemmin olen harmitellut värien haalistumista prässäyksen aikana, mutta ratkaisu löytyi keittiön kaapista.

Vinkki! Lehtien väri säilyy paremmin, jos niiden päälle ripottelee suolaa. 

Lehtien prässäys:

Suojaa pöydän pinta muovilla, jos lehdet ovat kovin kosteita.
Asettele lehdet yksitellen parin sanomalehtiarkin päälle.
Ripottele suolaa lehdille, jotta lehtien upeat värit säilyisivät paremmin.
Käännä pari kolme sivua lehtien päälle ja laita muutama kirja painoksi.
Anna kuivua muutama päivä.

Tämän askartelun kanssa taisi nyt käydä niin, että anti-askartelija äiti oli innostuneempi kuin kaksi poikaa yhteensä. Nuoremmalla veljeksistä inspiraation löytyminen kesti paljon pidempään kuin minulla ja hän innostui askartelusta vasta, kun kaverit olivat jo saaneet työnsä valmiiksi ja kerhoaika oli loppumassa. Rankkaa olla lapsi, kun joutuu valitsemaan taiteilun ja leikkimisen välillä!

Aurinkoista loppuviikkoa,
Heidi

DIY sängynpääty vanhoista laudoista

Eräänä kauniina kesäpäivänä nikkaroimme porukalla pari sängynpäätyä puuvajan seinästä revityistä laudoista. Ja vihdoin tänä tuulisena syyspäivänä sain aikaiseksi kuvata päädyn, jotta pääsen esittelemään sen myös teille.

Joka kerta miehen siskon luona vieraillessamme olen kadehtinut heidän sängynpäätyä ja nyt reilun kahden vuoden suunnittelun jälkeen sain vihdoin toteuttua meille samanlaisen.

Sahasin ensin neljä 180 senttistä laudanpätkää, jotka naulasin takapuolelta kiinni samasta seinälaudasta tehtyihin "jalkoihin". Kuulostaa helpolta, eikö! Sahaaminen turhautti valmiiksi, mutta tuollaiseen vanhaan lautaan saha upposi lähes itsestään. Seurakin oli kohdillaan ja äkkiä valmistui kaksi upeaa sängynpäätyä. Seuraavana yönä ihmettelin, miksi niska on niin kipeä - no ihan vähäsen otti aurinko kiinni siinä touhutessa.

Kummallisia nämä diy-projektit, kun niissä tuntuu aina tuo suunnitteluvaihe venyvän ja venyvän. Nyt minulla on suunnitteilla vaikka mitä hienoa tiensä päähän tulleen koivun oksista sekä rungosta. Ehkäpä ne ovat kahden vuoden päästä tarpeeksi kuivia toteutukseen. ;)

Mitäs tykkäätte päädystä? Minä tykkään NÄIN paljon!!!

Tunnelmallista syysviikonloppua,
Heidi

Vanhan liinavaatekaapin metsästys

Päädyin sattumalta pari viikkoa sitten blogiin(jonka nimeä en muista sitten millään!), jossa hehkutettiin vanhan kaapin löytymistä tori.fi:stä. Siltä istumalta kävin itse kurkkaamassa Torin tarjonnan ja se tunne, kun vanha liinavaatekaappi oli tullut myyntiin kymmenen minuuttia sitten viidelläkympillä!!

Yleensä mietin kahteen ellen kolmeen kertaan tuon hintaisen tuotteen kanssa, mutta juuri lukemassani blogipostauksessa kehotettiin tekemään ostopäätös heti, kun tällainen aarre tulee vastaan. Ei ole kuulemma edes aikaa kysellä miehen mielipidettä vaan päätös on tehtävä samantien, ettei joku muu vie aarretta nenän edestä.

Voitte kuvitella sen fiiliksen, kun myyjältä tulee viesti, että kaappi on vapaa. Sitten vain sopimaan noutoaikaa. Liinavaatekaappi sijaitsi Turussa, sadan kilsan päässä meiltä, joten lupauduin kyselemään josko joku tutuista liikkuisi sielläpäin lähiaikoina. Sattumalta appivanhemmat olivat nurkilla ja kädet täristen laitoin myyjälle viestiä josko voisi heti soittaa minulle, että noutaja olisi nyt tulossa. Kuvittelin jo mielessäni postauksen, jossa kiitän inspiraatiosta blogia, jonka ansiosta tein kaupat ja kerron kuinka paljon oli tuuria matkassa.
Jos joku muuten tunnistaa tuon postauksen kirjoittajan, niin vinkatkaa. En löytänyt osoitetta enää edes puhelimen selaushistoriasta.

Voitte varmaan myös kuvitella sen fiiliksen, kun myyjä ilmoittaa saaneensa kaapista 70€ tarjouksen. Kaappi olisi kyllä edelleen minulle, jos suostun maksamaan siitä tuon summan. PAH! Ilmoitin jättäytyväni huutokaupasta. Jälkeenpäin teki kyllä mieli laittaa linkki huutonettiin... Eihän tuo 70 euroa olisi ollut vielä paha hinta kyseisestä kaapista, mutta otti vaan niin niiiin paljon päähän tuo huutokauppaus.

Avauduin tapahtuneesta muun muassa pikkusiskolleni, joka pelasti päiväni. Hän kertoi Mummin ja Ukin entisessä navetassa olevan säilössä juuri samanlainen liinavaatekaappi, joka on hänelläkin ollut käytössä lapsuudenkodissamme. En yhtään muistanut tämän kaapin olemassaoloa! Ihmettelen, ettei se ole vahingossakaan osunut silmään, vaikka olen monesti ollut navetassa aarteenetsinnässä. Kyllä olis muuten harmittanut maksaa seittämänkymppiä turkulaiselle! Shit happens - NOT!

Iloista loppuviikkoa,
Heidi

Eteisen kukkiva seinä

Maaliskuun lopussa maalailin sellerillä kukkatauluja makuuhuoneeseen. Ystäväni näki askartelupuuhani Instagramissa ja kyseli olenko tapetoinut. Siitä se ajatus sitten lähti.

Olin etsinyt kukkatapettia tähän tilaan, mutta pieni huone, jossa on kuusi oviaukkoa sekä sähkökaappi ei houkutellut tapetointipuuhiin. Niinpä ajattelin ensin testata, miltä sellerillä maalatut kukkaset näyttäisivät seinällä.

Ihan en ole varma lopputuloksesta, mutta olkoon nyt siinä ainakin toistaiseksi. Löysin äskettäin aivan superihanaa kukkatapettia, jota ystäväni kiltisti kiikutti minulle Ruotsista asti. Sen on kyllä tarkoitus päästä takkahuoneen seinälle, mutta katsotaan nyt kuinka paljon innostun remontoimaan. Onhan tässä tietysti nuo ihanat puutarhahommatkin vielä edessä ja kesäisin yleensä jää kaikki hommat sisällä rästiin, kun koko hereilläoloaika tulee vietettyä ulkona.

No, kertokaa te rehellinen mielipiteenne! Teen sitten lopullisen päätökseni seinän suhteen. :)

Touhukasta torstaita,
Heidi

//Kukkailottelua

Kukkailottelun synttäriviikko | Kukikas vuoteni

Mansikkatilan mailla -blogin Taina aloitti vuosi sitten kukkailottelun ja vuoden aikana hän onkin innoittanut monia ilottelemaan kukkasin. Nyt on aika juhlia ja Tainan blogissa kukkailotellaan ihan koko viikko! Jokaiselle päivälle on omat linkitysteemansa. Viikko aloitellaan muistelemalla värikästä vuotta.

Tällä kertaa ilottelu tulee ihan oikeaan aikaan, sillä Mersu ei mennyt katsastuksesta läpi, vaikka sen remontteihin uponneilla rahoilla olisi tehnyt ulkomaanmatkan jos toisenkin... Vielä siis rahaa pala, mutta kyllä me se ulkomaanmatkakin tehdään! Mersulla.

Hauskaa huomata tässä arkistoja selaillessa, että kukat ovat paljon muutakin kuin pelkästään kukkia. Sen lisäksi, että ne tuottavat valtavasti iloa, ne tuovat tullessaan muun muassa kevään, kesän sekä joulun. Ja voi niistä tehdä vaikka sängynpäädynkin! Ulkomailla on mielenkiintoista ihailla varsinkin sellasia kukkia, joita ei kasva täällä Suomessa. Huomisen ilottelussa taidetaan kurkata mangopuun tilannetta ja erityisesti odotan torstain kukkailottelua, sillä ajattelin silloin esitellä teille uusimman diy-projektini.

Kukkailoa viikkoonne,

Heidi

//Kukkailottelua

Back to the 90's - Amppelit ikkunaan

Lienette huomanneet viehtymykseni juuttinaruamppeleihin. Tähän asti niitä on roikkunut siellä täällä; verhotangossa ja tauluhyllyn kulmassa. Nyt uskaltauduin ripustamaan amppelit ensimmäistä kertaa ikkunaan. Onhan toi nyt aika 90-lukua, mutta tykkään! Valitettavasti vaan tuo kuvaaminen ikkunaa vasten on vähän haastavaa.

Eilen aamulla aurinko paistoi jo puoli kahdeksalta ja tartuin tietysti heti kameraan - ihan mielettömän ihanaa tämä lisääntynyt valo!

Noita amppeleita on tullut solmittua jo aika monta. Se on just tollanen mun tyylinen homma, kun valmista tulee viidessä minuutissa.

Nuo maljakot ovat vanhasta kattolampusta, joka on odottanut ulkovarastossa hävitystä. Joskus jossain näin jonkun käyttäneen niitä tässä tarkoituksessa ja sain huokaista helpotuksesta, etten ollut ehtinyt hävittämään valaisinta. Lampunkuvut saivat uuden elämän - vielä kun keksisi lampun raadolle uutta käyttöä. :D

Yleensä nuo Ikean ohuet verhot ovat vedettyinä ikkunoiden eteen, mutta nyt päivien pidentyessä ne saavat olla taas enemmän auki. Verhot päästävät päivänvalon kauniisti lävitseen, mutta varsinkin pimeään aikaan ne tuovat kaivattua näkösuojaa. Tykkään vanhoista isoista ikkunoista, mutta olen haaveillut sälekaihtimista siitä asti, kun tänne muutimme. Ohitsemme menee kuitenkin suhteellisen vilkas kylätie ja sälekaihtimet suojaisivat katseilta myös auki ollessaan. Onneksi amppelit näkyvät myös verhojen takaa!

Muumipapan hattu pääsi vitriinin päältä pölyttymästä, kun rakas yllätti (jo toistamiseen tänä vuonna!!) kukkasin. Tuo maljakko oli aikoinaan must have ja joka kevät siihen pitää hankkia ainakin yhdet tulppaanit.

Ukkini isoisän nikkaroima penkkivanhus ilahduttaa ruokasalissa amppeleiden alla ja tuo pari lisäpaikkaa ruokapöydän päähän. Penkki oli viime kesänä morsiusparin istuimena pikkusiskoni häissä ja silloin ajattelin, että penkin paikka on päivänvalossa eikä vanhan navetan uumenissa, jossa se on ollut säilytyksessä liian pitkään. Mahtaisi tuolla olla monta mielenkiintoista tarinaa kerrottavanaan!

Riemukasta viikonloppua,

Heidi

//Kukkailottelua

Kevättä maljakoissa

Edellispäivänä avasimme grillikauden ja grillasimme vuoden ekat makkarat lähes lumettomassa ihanan keväisessä säässä. Tänään aamulla meinasi iskeä epätoivo kolatessa pihaa. Onneksi sisällä sentään on kevät!

Neilikat on ihan mun lempparikukkia! Ne kestävät todella pitkään ja ovat äärimmäisen hyviä erilaisiin asetelmiin. Lisäksi ne näyttävät nätiltä näin yksinäänkin. Yhdestä vajaa kolmen euron kimpusta riittää kukkia useampaan maljakkoon.

Adventtikynttelikköä varten hankitut pullot ovat saaneet keväisempää ilmettä muutamalla neilikan oksalla.

Ekan kuvan tulppaanit jouduin jo heittämään pois, mutta säästin kimpusta nuo kauniit vihreät oksat ja tein niistä ja muutamasta neilikasta suloisen pienen kimpun pianon päälle.

Keväistä keskiviikkoa tuiskusta huolimatta,
Heidi

Mehikasvi Lidlistä

Mulla on tapana käydä torstai-iltaisin ostoksilla Lidlissä sillä aikaa, kun tytär on balettitunnilla. Näin myös eilen illalla. Mainoslehtisestä jo katsoin, että siellä olisi erilaisia mehikasveja myynnissä ja onnekseni niitä oli illalla vielä muutama jäljellä.

Tuo tv-taso on sellainen, että siinä aika hätäiseen tavarat vaihtavat paikkaa, eikä yksi asetelma kauaa pysy muuttumattomana. Tekisi mieli laittaa siihen paljon erilaisia viherkasveja erilaisissa ruukuissa - no nyt on ainakin jo hyvä alku. Se on vaan tosi kuuma paikka sitten kun aurinko alkaa kunnolla lämmittää, eikä monikaan viherkasvi siinä selviydy. No eipä kyllä kasvit ole meillä kovin pitkäikäisiä missään muuallakaan, hah.

Osaakohan joku kertoa, mikä tämän kasvin nimi on? Ja miten sen saisi kestämään mahdollisimman pitkään? Nätti se ainakin on ja toi kivasti kevättä tullessaan, kun laitoin sen Ikean vaaleanpunaiseen ruukkuun.

Ajattelin pitkästä aikaa osallistua tämän mehikasvin voimin kukkailotteluun Mansikkatilan mailla, vaikkakin tällä viikolla mehikasvia enemmän iloa tuottaneet kukat löytyvätkin maljakosta näiden kuvien ulkopuolelta. Mies yllätti ystävänpäivänä ja tuli töistä kotiin upean tummanpunaisen ruusukimpun kanssa. ♥ Yksihän niistä näkyikin jo eilisessä maljakko-postauksessa.

Meillä alkaa nyt hiihtoloma ja luvassa on muun muassa takkahuoneen remonttia. Täydellinen tapetti vielä puuttuu, joten tapettikaupoille pitää suunnata ihan ensimmäiseksi. Jos tiedät mistä löytäisin mustapohjaista kukkatapettia, niin vinkkaa ihmeessä! :)

Oikein ihanaa viikonloppua kaikille,
Heidi

Marimekon Flower maljakko - Rakkautta ensisilmäyksellä

Mulla kävi ihan mieletön tuuri viime viikolla! Voitin Katjan ihanassa Valkoisen vuoren rinteillä -blogin ystävänpäiväarvonnassa itselleni Marimekon Flower maljakon. Osallistuessani valitsin puuterin värisen, mutta arvonnan osuessa kohdalleni kävin pienen kamppailun itseni kanssa ja päädyin sittenkin oliivin väriseen maljakkoon. Ja voih, kyllä kannatti - maljakko on
t ä y d e l l i n e n !

Olo oli tänään kuin lapsella jouluaattona. Vilkuilin koko aamupäivän malttamattoma kelloa, kun postisetä soitti aamulla tuovansa paketin yhden ja kahden välillä. Ja vähintään yhtä innoissani olin, kun avasin pahvilaatikkoa ja kaivoin maljakon esiin. Raaskin napsaista maljakkoon yhden ruusun miehen ystävänpäivänä tuomasta kimpusta.

Viikonloppuna lueskelin uusinta Avotakkaa ja silmiini osui Marimekon mainos, jossa oli tuo upea oliivin värinen maljakko. Pohdiskelin hetken, että jokohan arvonta on suoritettu. Voi sitä riemua, ilon kiljahduksia ja hypähtelyjä, jotka Katjalta saatu sähköposti sai sunnuntai-illalla aikaan.

Pystyn jo kuvittelemaan kuinka kauniilta herkkä harsokukkakimppu näyttää tuossa. Ja mikä parasta, tämä maljakko kestää katseita ilman kukkiakin.

Kiitos vielä Katjalle Valkoisen vuoren rinteille sekä Finnish Design Shopille tästä päivän piristyksestä, pus!

Mitäs tykkäätte mun uudesta maljakosta? Kateudesta vihreinä tietysti. ;)

Iloista viikonloppua,
Heidi

Jatkoaikaa tulppaaneille

Vuoden ensimmäiset, tarkkaan valitut tulppaanit alkavat olla parhaat päivänsä nähneet, joten ripottelin niitä ympäri taloa pieniin asetelmiin. Hih, tytär tuli juuri koulusta ja antoi heti positiivista palautetta. Murattien hoito on ollut retuperällä niinkuin kaikkien muidenkin kodin viherkasvien (tapoin kaktuksen, kröhöm) ja yritän nyt kovasti vielä pelastaa niitä napsimalla muutamia oksia juurtumaan maljakoihin. Meillä on täällä edelleen kaaos ympäri taloa, kun matot on rullattu, sohvat peitetty ja sairaspedit pedattu olo- sekä takkahuoneen lattialle harvinaisen sitkeän vatsataudin ansiosta. Koitan tarmokkaasti näillä pienillä sisustusnikseillä saada iloa tämän talon nurkkiin. Ihanasti tuo aurinko auttaa piristämään kotia!

Aurinkoista pakkaspäivää,
Heidi