Meillä on kaikki vaiheessa, eikä kotoa kehtaa kuvata nyt yhtään mitään. Jotain pientä yrittelen touhuta, mutta missä se aiempi into on nyt... On kuin tervanjuontia taas nämä kotihommelit. Olen kovasti alkanut kaivata selkeyttä ja tavaramäärän vähentämistä, joten yritän päästä eroon turhasta. En vaan voi luopua niistä tavaroista, joilla on jokin historia, enkä luonnollisesti mistään, mitä olen perinyt äidiltä tai isovanhemmiltani. Mutta hamsterin huushollihan tämä on, eli tavaraa riittää myyntiin vaikka kuinka. Kirppispöytäni löytyy Riihimäeltä, Femmatorilta. Lisäksi tulee myyntiin monenlaista muuta, jota myyn nettikirppiksillä ja täällä blogissanikin. Kurkista blogikirppis-välilehdeltä löytyviä juttuja, jos kaipaat esim. Pomona-astioita tai vanhaa vitriinikaappia.
Kesken ovat myös ompelukset. Eilen Saumanvarassa (fb:n ompeluryhmä) aloitettiin Sew Along -projektina kevättakin ompelu. Minulla on meneillään kahden muunkin takin ompelu, mutta silti teen tässä projektissa kokonaan alusta asti yhden takin. Kaava on Ottobre Woman 5/13 -lehdestä. Parkamallinen, reipas takki on houkutellut jo jonkin aikaa ja nyt sen sitten teen. Kankaat, vetoketjun ja muut tarvikkeet pyrin mahdollisimman pitkälti löytämään omista varastoistani, mutta osan joudun kuin joudunkin hakemaan paikallisesta kangaskaupasta tai Riihimäen Eurokankaasta. Vuorikangasta ajattelin laittaa osittain vain tuosta ruudullisesta, joka kuvassa näkyy, osittain liukasta, mieluiten viskoosivuorikangasta. Lisäksi tarvitsen nyöriä ja mahdollisesti beigeä tarranauhaa, ellen sitten päädy noihin kuvan nappeihin, joita löytyy paljon varastosta.
Merkkikin löytyi laatikosta ja sopii teemaani mainiosti
Poikanen kulkee edelleen jalka kipsissä ja äitiä on tarvittu tosiaan paljon ihan käytännön apuna. Yritän pitää mielessä, että aika aikansa kutakin. Nyt on äidin vuoro auttaa, joskus sitten lapsen. Toivon, että tämän alla olevan otsikon teksti on totta myös omien lasteni kohdalla, vaikka tuossa muuten onkin kyseessä hyvin rankka aihe, jota en perheeni kohdalle koskaan toivo osuvan. Äidille voi soittaa, jos tulee neuvoton, huolestunut, pelokas, riemastunut tai vaikka vaan epävarma olo. Sitä on äitinä olo aikuisille lapsille, eikö vaan!
Mukavaa alkavaa viikkoa, täältä meidän keskeneräisyyden ja kevätväsymyksen keskeltä! Kunhan tuo kevätaurinko hetken vielä meitä elvyttää ja aamut valostuvat, eiköhän se väsymyskin siitä ala hellittää. Meillä alkaa silloin uusi touhukas vaihe kotona, kuten usein keväällä. Ainakin toivon niin!