Kesä kierähti

Niin se aika vierii ja aikomukset jää aikomuksiksi, mutta nyt kuitenkin pieni pläjäys kuvia heinäkuisesta pihapuutarhasta.

Piha on ollut koko kesäkuun hoitamatta, mitä nyt nurmikkoa silloin tällöin leikattu. Perennojen sekaan on ilmestynyt hiirenvirnaa, niittyleinikkiä vai olisiko rönsyleinikkiä, heiniä ja nokkosia nyt olen hieman nyhtänyt penkeistä ja sitä sitkasta vuohenkelloa, vaikka olishan se kohta kukassa.

Ihailen cottage garden-tyyppisiä puutarhoja, missä kukat kasvaa valloittavana kukkamerenä, hiukan villinä. Pikku hiljaa pihastani voi sellainen muodostuakin, kunhan saisin sitä laajentaa isommalle alalle.

Nyt olen kuitenkin ihan tyytyväinen tämän hetkiseenkiin tilanteeseen, mutta haave elää.

Pihlajan huopakukkaset

Japaninpihlajani on puhjennut kukkaan. Kukat kylläkin ovat neulahuovutettuja ja näitä olisi hauska laittaa muutama muu lisää oksille killumaan. Pientä piristystä sateiseen sunnuntaihin :)

 

Sakukin on saanut pienen lehti koristeen takaraivolleen, sen on tainnut tuulenhenki siihen asetella.

Sammakon lätäkkö mustuu joutuisaan, vaikka vaihtelen vettä, niin heti kohta Sakun räpylät lilluu mustassa lammikossa.

Eihän tänään niin kovin ole satanut, mutta itikoita on ihan riesaksi asti ja ne ovat isoja. Juhannukseksi piha olisi tarkoitus saada kuntoon, rikkaruohot ovat valloittaneet perennapenkit ja jonkin verran myös puutarhasaksille löytyisi töitä.

Onneksi puutarhani ei ole suuren suuri ja kaikki hoidettava on pienellä alueella, mutta iniseviä ystäviä en haluaisi seurakseni, toivon siis tuulista päivää ja sopivan lämmintä :)

Mitä löytyy kevät pihasta

Poimin tähän joitakin uuden kesän aineksia. Jotkut ovat olleet paikoillaan jo pitempään, jotkut ovat tuodut ryydittämään tämän kesän puutarhaani.

Varmaankin nyt kevään mittaan tulen siirtelemään roinaa paikasta toiseen ja mihin ne sitten päätyvät, jää nähtäväksi.
Onhan siinä kyllä sellainenkin vaihtoehto, että kaikki jää siihen missä nyt sattuvat olemaan, paljonhan ne tuntemukset sanelevat aktiivisuuden.

Portaat saavat jäädä, niitähän ei voi sijoittaa mihin sattuu. Tuo sammal saa jäädä, se on kaunista, eikä näitä portaita yleensä käytetä, joten sammal on turvassa kulutukselta.

Tämä on marjamössöä, jota talvella tarjoilin pihan ruokailijoille, se saa lähteä. En tiedä onko kelvannut, jonkin verran sitä oli ainakin piristelty maahan. Yks yö oli kaadettu pelti nurin, olisiko jokin hämärän hiippailija noussut reunalle ja pelti on keikahtanut.

Vanhalle pöydälle ja noille emalikattiloille täytyy löytää uusi kohde ja käyttötarkoitus. Jos tuosta tulisi yrttipöytä ja kattiloista kasvuastiat tuoksuville kesäyrteille, nam!

Viime kesänä pidin tässä vettä linnuille, varmaan nytkin, mutta sijoitus voisi olla muualla.

Uusi ja vanha risa, jotka tulevat saamaan oman paikkansa. Tuo saviastia on oma väkerrys vuosien takaa ja se on viettänyt yhtäjaksoista ulkoilma elämää monia vuosia. En raski sitä heittää pois, vaikkei sillä oikeastaan tee mitään, nuo palatkin säilytän.

Tonttu-ukko saa olla paikoillaan muiden kaltaistensa kanssa. Alkaa vuosien saatossa sammaloitumaan ilman mitään apukeinoja.

Tämä on tuotu kevään korvalla mökiltä pihaan.
Painava mötikkä ja jokin traktoriin kuuluva kapistus. Oli niin koristeellinen, että piti raahata kotia, katson sitten sille arvoisensa paikan.
Tämän voisi laittaa vaikka jalustalle koristamaan jotain puutarhan nurkkaa.

Voi, voi sammakkoa

"Voi, voi sammakkoa" huutelee rampa sammakko. Jalatonna ja kädetönnä on paha loikkia, kun kaikki
meni poikki. Huulikin on haljennut ja pala masustakin jonnekin jäänyt lie.
Annetaan raukalle vielä mahdollisuus, kun ei talvi vienyt kokonaan. Vetten päällä, suven suloisessa syleilyssä, voinee vielä hetken viivähtää.

Tänään oli hieno päivä, huomenna jo satelee.

Pimeyden keskellä

Tämä puutarha blogi viettää aikamoista hiljaiseloa, mutta kun nyt on niin kiire puuhailla muuta.
Tänään pimeyden jo lasketuessa innostuin ottamaan muutaman kuvan hiljaisesta pihapiiristä.

Pitkä lämmin syksy on mustuttanut omenat, mutta kyllä niitä päivisin  joku lintunen käy naputtelemassa, ainakin erilaiset tintit

Ruukut odottelevat korjaajaansa.
Ne nuo pihatouhut tyssäs kuin seinään, mutta eihän siitä ole kuin viikko, kun viimeiset lehdet haravoitiin.

Kuistin virkkaukset tuovat kaivattua väriä harmauteen ja pimeyteen.

Syyskuun touhuja

Kanaverkolla verhoiltu lepotuoli sai viimein pehmusteet. Palleroinen poronjäkälä on kosteana pehmoisen näköistä. Päällystin ne osat jäkälällä, jotka humala oli jättänyt paljaaksi. Tuolin ruostumisprosessi on kesken, mutta kyllä tuolta raudoista jo ruoste pilkistää.

Tuoli on kuulema ihan hyvä istua se on testattu, vaikka ei omalta taholta. Poika siinä oli käynyt istumassa ja istuin osa olikin hieman notkahtanut, eihän se oikein aikuisen painoa kestä.

Tuoli on sijoitettuna leikkimökin viereen, sembramännyn katveeseen. Tuo kallellaan oleva runko kuuluu unkarinsyreenille, jota kasvattelin rungollisena. Se olisi ihan hauskan näköinen, mutta tuo iso mänty jättää sen varjoonsa. 

Nyt olen tehnyt jo jotain yrttimaan hyväksi, vaikka tämä aloitus on ihan väärästä päästä. Ensin luon  ilmapiiriä, joka innostaisi itseäni työn touhuun. Haaveilin apupöydästä ja viikonloppuna sen sitten tein. Haaveet toteutui, kun otti itseään niskasta kiinni. Tällä hetkellä se on kaikennäköistä rompetta täynään, kun ajattelin käyttää tasoa erinäköisiin puuhailuihin.

Odottaahan yrttimaan vierellä myös pöytä penkkeineen. Tämä kulma on jäänyt aina sellaiseen lapspuolen asemaan, mutta nyt aion nostaa sen arvoa. Tuohon apupöydän kohdalle paistaa aurinko viellä viiden aikoihin, joten tämä kulma kylpee auringossa aamusta iltaan.

Ensi viikolla minulla pitäisi olla apuvoimia käytössä, jospa saisin sitten vauhtia myös varsinaiseen pääkohteeseen, siihen yrttimaahan.

Tyrni, eksoottinen pihapuu

Siirtolapuutarha osa 2


Eilisellä siirtolapuutarha reisulla tuli otettua kuvia ja taas kuvia.

Tämä seuraava pensas tai pikkupuu on ehdottomasti yksi suosikeistani, harmi etten ole vielä saanut sitä pihaani.

 

                                                

Äimärautiolla on useassa pikkupuu-

tarhassa tyrni ja useampikin. Kauniita

tummanvihreitä, eksoottisen näköisiä

pikkupuita. Nämä puut kantavat myös marjoja, jotka ovat terveellisiä, oikeita vitamiini pommeja.

Mökin omistajat kertoivat runsaasta sadosta ja kurkistus oksien alapuolelle todisti sanat todeksi.

                                        

Sieltä tyrnien siimeksestä latvuksien alta, löytyi kaikkea hauskaa, mökkiläisten mieltymysten mukaan.

Sateen jälkeisiä tunnelmia

Nämä alla olevat eivät paljon sadetta pelkää, vaan niiden pinta saa sateella syvyyttä ja loistetta, varsinkin jos sateen jälkeen paistaa heti aurinko. Tänään ei vaan paista aurinko, on pilvistä ja sateista.

Karhut tallustelevat kuistin kaiteella, jossa ne saa osakseen pisaroiden roiskeita.

Betonihanhi on jo hieman ajan patinoima ja matka jatkuu edelleen.

Keramiikka sammakko on menettänyt talvella molemmat eturäpylät, mutta hymy on aina yhtä leveä.

Rakumietiskelijä on kuitenkin päässyt suojaan lyhdyn sisään, siellä ei sade häiritse meditointia.

Kiveen maalattu lintu on käpertynyt poikasensa kanssa koivun juurelle. Hyvä tässäkin, vaikkei vielä pieni lehti paljon vedeltä suojaa annakkaan.

Kun piha villiintyy

Satavan vanha kansakoulu. Pihassa kasvaa villiintyneitä kukkia. Ne taistelevat kasvutilasta heinien ja vuohenputken kanssa.

Hortensia kiipeilee seinälle oven vieressä vieressä, toisella puolen kasvoi kärhö.

Jättitatar pukkaa vahvoja varsiaan tulotien varressa. Seuranaan oli vuohenputkea ja hieman kauempana ruttojuurta.

Nurmikko on vielä matalaa ja sen on valloittanut kevätesikko ja jokin sinikukkainen rento kasvi, jota en ikävä kyllä tunnistanut.

Lemmikkiä, murattia, taponlehteä ja kirjavia lehtiä.

Mahonia sinnitteli koivun läheisyydessä.

Betoniportaat olivat saaneet kevyen katoksen harjateräksestä. Portaat olivat sammaloituneet ja kärhön varsista oli muodostunut tiivis katos.

Harjateräksestä oli taiteiltu seitti takaseinään

ja muratti kiipeili sammaloitunutta portaikkoa ylös.
Paikka oli kuin alttari tai hämyinen keskikesän mietiskelymaja.

Nämä ja monet muut matalat alkukesän kukkiat, peittyvät kasvavaan heinään, mutta myös paljon suuriakin perennoja näkyi nousevan nurmikosta. Kukkapenkkejä ei ollut, vaan kukat kasvoivat valtoimenaan kaikissa mahdollisissa paikoissa.