Loppukesän kukkia

Rankat sateet kaatoivat naapurin kultapallot tavallista aikaisemmin. Keräsin maasta kimpun niitä tuomaan valoisuutta hämärään tupaani. Saisin siirtää kultapalloja pihalleni, mutta en ole keksinyt paikkaa niille, ne vaatisivat hyvät tuet.

Ostin keväällä pussillisen daalian juurakoita. Daalialajitelma luki pussissa, ei muuta. Viisi daalia piti tulla ja niin monta alkoikin juurakoista kasvaa. Jännitin, millaisia kukkia ne tekisivät. Ensin kukki aurinkoisella vierastalon edustalla oranssi yksilö, sitten vaaleanpunainen kasvihuoneen edessä. Ja sitten vähän varjoisammassa paikassa kasvihuoneen takana dramaattinen tummanpunainen. Sen sisko kukki vielä mökin edustan kukkapenkissä. Yksi kukka kasvoi liian pitkäksi ja se katkesi. Se on sisällä maljakossa, jossa se onkin kukkinut pitkään. Näissä kukissa on ollut pienenä  pikanttina lisänä  valkoinen terälehti.

Vielä aukesivat yhden, vähän pienemmän daalian kukat ja niissä taitaa olla kaikista hienoin väri. Nuppuja daalioissa vielä on, mutta ei ole varmaa, ehtivätkö ne avautua ennen ilmojen kylmenemistä. 

Vielä kukkii yksi liljakin.

Ja ruusu. Tämä on yksi pikkuruusuista, joita olen ostellut sisälle ja istuttanut sen jälkeen maahan. Pikkuinen tämä ruusu ei enää ole.

Näyttää siltä, että alppiruusut kukkivat ensi keväänä, niissä on nuppuja. Paitsi että valkoinen yksilö kukkii tapojensa mukaan jo nyt.

Sininen esikkokin on aloittanut kukkimisen.

Vielä on ollut kesäisiä päiviä, vielä en myöskään osta krysanteemeja tai muita syyskukkia.

Maalauspuuhia

 Kun ostin mökin, olivat saunan takkahuoneen ikkunat surkeassa kunnossa. Vein ne varastoon ja toin sieltä löytämäni sisäikkunat tilalle. Nyt nekin ovat jo rapistuneet ja aloin kunnostaa niitä vanhoja ikkunoita. Veistin pois lahonnutta puuta, tein katolistan jäännöspalasta uudet tippanokat, kittasin puu- ja ikkunakitillä. Välillä mittasin, että ikkunat pysyivät mallissaan. Kolmisen kerrosta pellavaöljymaalia pintaan. Puhdistuksen ja pesun jälkeen koitti jännittävä hetki: saanko ikkunat takaisin paikoilleen. Siinä ne nyt ovat.

Väliaikaiset ikkunat eivät ole pari, ne ovat erilaiset. Ja saavat odottaa, innostunko korjaamaan ne. Takkahuone ei sisäikkunoita välttämättä kaipaa.

Ikkunoiden maalin kuivumista odotellessa tartuin toiseen maalaustyöhön. Olin jo viime kesänä katsellut, että vierastalon otsalaudoista irtoaa maalia, liuskoina niin kuin lateksi irtoaa. Varastosta löytyi jatkovarsi ja kaupasta siihen sopivia siveltimillä. Talo on korkea ja viisas mies sanoi, etten saa tehdä työtä tikkailta. Olinkin jo selvitellyt paikallisia maalareita. Mutta tiesin, että he ajaisivat autolla vierastalon viereen ja tiedän katseen, jolla he katsoisivat minua kun sanoisin, että älkää talloko talvikkejani. Vanha maalaushaalari taas päälle ja hommiin.

 Kiinnitin tikkaat parvekkeen kaiteeseen naruilla ja kaksinkertaisilla merimiessolmuilla ja hyvin ne pysyivät paikallaan. Jatkovarrella sain otsalautojen yläosatkin maalattua.

Eniten pelkäsin ampiaispesää, jonka huomasin räystään alapinnassa. Ampiaisen hyökätessä saattaisin tehdä hätäisiä liikkeitä. Mutta ne hyökkäsivät enimmäkseen sivellintä kohti. Vierastalon takapuolen otsalaudat olivat paremmassa kunnossa ja selvisin ehostamalla niitä hiukan. Sillä puolella ei parveketta tikkaiden kiinnittämiseksi olisikaan.

Aiemmin kesällä paikkamaalasin aittarakennuksen kattoa. Sen päädyssä kasvoi suuri koivu ja kun vihdoin suostuin kaadatuttamaan sen, tuli ilmi, että koivun oksat olivat ruostuttaneet kattoa. Olin kerran aloittanut ruosteen poistamisen, mutta sinä vuonna tuli syksy ennen kuin sain työn tehtyä. Nyt poistin ruosteen, pohjamaalasin paikat, joissa sitä oli ollut ja maalasin noin kolmasosan katon etu- ja takapuolesta. Sopivassa valossa maalattua osaa ei helposti huomaa ja vuosien mittaan erot pienevät.

Tämän kesän maalaushommat on nyt tehty, on aika palata pihatöihin.

Perhoset palasivat

Perhosia lentelee taas runsaasti. Ilmeisesti tämän kesän toukat ovat kasvaneet aikuisiksi perhosiksi ja nyt ne etsivät ruokaa. Upea keisarinviitta oli pysähtynyt lehdelle, mutta niitä se ei syö, vaan mahlaa ja hedelmiä. Keisarinviitan nimi tulee sen lentotavasta, se on suuri ja lentelee ylväästi ja siitä, että suljettuina siivet muistuttavat viittaa.

Olin ihmetellyt kahta keisarinviittaa, jotka tulivat kuistille, ensin yksi ja sitten toinen. Minulla on iso tyhjä tulitikkuaski kuistin ikkunalaudalla. Siihen pyydystän kimalaiset ja ampiaiset ja vien ne ulos. Mutta perhosen siivet rikkoontuisivat tällä menetelmällä. Ne asettuivat kuistin etelänpuoleisen ikkunan ikkunalaudalle ja kuolivat. Uteliaana uppouduin perhosten kiehtovaan elämään - väärä sananvalinta, perhosten elämään pitäisi leijailla. Kyseessä ei ole mitään suurta dramatiikkaa, näiden keisarinviittojen elämän loppuminen on luonnollista, ne eivät talvehdi perhosina. Ne lentelevät vain viikkoja ja munittuaan vetäytyvät kuolemaan. Toukat talvehtivat pieninä jossain puun tai hirren kolossa. Keväällä ne heräävät syömään orvokkeja.

Suruvaippoja leijailee taas pihallani. Ne ja niiden varjot kiertelevät minua, mutta kuvattaviksi ne eivät asetu. Suruvaippa taisi olla ensimmäinen perhonen, jonka keväällä näin. Sen sanotaan ennustavan surua ja kuolemaa ja niitähän maailma on nykyisin täynnä. Suruvaipan nimi tulee valtiollisissa hautajaisissa hevosten päällä käytetyistä vaaleareunaisista mustista suruvaatteista. Talven se viettää horroksessa jossain kolossa. Nyt lentelevät ovat ilmeisesti tänä vuonna kuoriutuneita. Keväällä lentelivät talvehtineet perhoset. Olen ihmetelly, miksi perhoset pysähtyvät tielle. Vaihtolämpöisinä ne saavat lämpöä auringon lämmittämästä hiekasta ja ne myös saavat siitä jotain mineraaleja. Lämpöä ne etsivät myös punamultaisesta hirsiseinästä niin kuin Annan Satavuotiaan seinältä.

Tämä tielle kuollut suruvaippa on varmaan talvehtinut yksilö, niin rapistuneelta se näyttää. Suruvaippa syö puiden lehtiä, mahlaa ja hedelmiä.

Toinen keväinen perhonen, jota nyt taas näkyy, on sitruunaperhonen. Keltaisen perhosen näkemisen ensimmäisenä keväällä pitäisi tietää aurinkoista ja iloista kesää. Sitruunaperhonenkin talvehtii aikuisena, maan pinnalla varpujen tai lehtien seassa. Sen elimistöön muodostuu pakkasnestettä, joka estää sen jäätymisen. Toukat syövät paatsaman lehtiä, aikuiset kukkien mettä. Nyt ne näyttävät pitävän erityisesti ketokaunokeista. Koiras on naarasta vaaleampi. 

Mustien viinimarjojen seassa tuli tämä karvainen otus. Perhonen sekin on, tuleva perhonen. Värikkäästä toukasta tulee harmaa villakarvajalkayöperhonen.