Metsämarjoja pomimassa

 Kun sateissa oli taukoa, lähdin poimimaan puolukoita. Osa niistä oli ylikypsiä tai oli jo pudonnut maahan, mutta löytyihän niitä poimittavaksi. 

Puolukoiden käsittely on niin paljon helpompaa kuin mustikoiden. Poimin ne käsin, vaikka omistan poimurin. Puolukan lehdet ovat ikivihreitä enkä halua riipiä niitä varvuista. Vaikka osa marjoista oli ylikypsiä, oli joukossa raakojakin. Ja aika pieniä puolukat tänä vuonna ovat. Mutta metsässä kulkemisesta nautin, vaikka en saalista saisikaan.

Poikkesin suolle katsomaan karpaloiden tilannetta ja nekin alkavat kypsyä. Kun oli taas taukopäivä sateessa, lähdin suolle. 

Tänä vuonna suolla ei hypellä lenkkareissa mättähältä mättähälle. Suo on märkä, paikoin se hyllyi jalkojen alla. Ja saappaat painuivat siihen syvälle. Kun jalan nosti, alkoi kuoppaan liristä vettä. Yritin katsella, missä eläimet olivat liikkuneet ja vältin paikkoja, joissa niiden jälkiä ei ollut. Tässä taitaa olla entinen mutahauta, josta on kaivettu ravinteikasta maata pellolle. Kuopan päälle on kasvillisuudesta muodostunut petollinen kansi. Näihin menemistä on varottava.

 Suolla on monen lajisia ja eri ikäisiä sammaleita. Kuolleesta rahkasammaleesta tulee turvetta.

Ilma viileni nopeasti. Keräsin vain hiukan karpaloita. Tein niistä mehua ja kuuma juoma puolukkapiirakan kanssa poisti vilun tunteet. Suolle palaan vielä useammankin kerran.

Puolukan vuoro

Oli upeita, aurinkoisia ja lämpimiä päiviä ja puolukoiden poiminta oli helppoa ja hauskaa. Tein useampia retkiä metsään.

Aloitin suon laidalta, se on lähin marjapaikka. Mökin viereisessä kuivassa rinteessä ei tämä vuonna puolukoita ollut.

Marjoja löytyi myös vakio paikasta, notkosta loivasti nousevasta rinteestä.. Vakio poimintakaveri ei päässyt mukaan keittiöremontin vuoksi.

Paikasta löytyi suppilovahveroitakin, niitä en ennen ole näiltä mailta löytänyt. Niitä oli niin vähän, että jätin ne metsään. Kanttarelleja oli enemmän ja ne poimin pois.

Metsässä oli niin kaunista, että oli pakko välillä istahtaa ihailemaan sitä. Hirvikärpäsetkin pitivät taukoa ja jättivät minut rauhaan.

Paluumatkalla, kun astia oli jo täynnä, löytyi tietysti kaikista paras paikka. Myöhemmin palasin sinne poimimaan marjat. Ne alkoivat jo olla ylikypsiä ja sitten tulikin ensimmäinen yö kun oli  pakkasta. Talven marjat onkin nyt koossa.

Tein marjoista ensin vispipuuroa. Mielessä oli loru: "Enpä tiedä parempaa, kuin on puolukkapuuro, viisi annosta sitä söin ja nyt oon onnesta kuuro." Niin ei minulla kuitenkaan käynyt ja seuraavaksi leivoin puolukkamuffinseja. Ilman muffinsvuokaa, niin kuin näkyy.

Merkkejä syksyn lähenemisestä

Vähitellen luonnossa alkaa näkyä värikkäitä syksyn merkkejä. Seljan marjat ovat kuin helmiä. Puista linnut ovat jo osan napsineet nokkiinsa.

Puolukatkin alkavat kypsyä pihalla mökin pohjoispuolella olevassa kuivassa rinteessä.

Puolukka (Vaccinium vitis-idaea)

Pihlajanmarjat ovat myöskin jo punaisia. Täällä ne ovat vielä saaneet olla rauhassa linnuilta.

Pihlaja, suomalaisten pyhä puu (Sorbus aucuparia).

Keltaistakin näkyy jo tuomen lehdissä

Myös punaisia lehtiä löytyy jo.

Ensimmäiset hirvikärpäsetkin ovat jo takertuneet niskan hiuksiin.