Pihan valtaajat

Lemmikit täyttävät kuistin kivijalan vierustan. Vähitellen niitä alkoi tulla siihen ja nyt koko alue on vallattu.

Lemmikkejä on runsaasti pitkin pihaa.

Valkoisiakin kukkia löytyy.

Lemmikkejä riittää poimittaviksi.

Kielot menevät liian pitkälle, ne tulevat liian lähelle mökkiä. Olin ajatellut, että ne voisivat täyttää pihan reunalla olevien syreenien alla ja niiden edessä olevat alueet. Nyt ne tulevat niin pitkälle mökkiä kohti, että saattavat joutua trimmerin käsittelyyn. Tai poimituiksi maljakkoon. Kieloja on niitäkin eri puolilla  pihaa.

Valkovuokkoja olen ostanut ja istuttanut useisiin paikkoihin. Nyt ne leviävät vapaasti, ne tietävät, että niin ne saavat tehdä. Valkovuokot häviävät kesän mittaan, eikä niistä ole haittaa pihan siistinä pitämiselle. Nyt on vaan oltava tarkkana, etten tuhoa uusia vuokkoja, jotka nyt ovat vain lehtiä, mutta jotka kukkivat seuraavana vuotena.

Orvokit eivät ole pahimpia pihan valtaajia, mutta nyt ne ovat valinneet aika hankalan kasvupaikan. Ne kukkivat mökin edustan kivetyksen ja alimman portaan välissä. Onhan siinä turvallisempaa kasvaa kuin keskellä pihaa.

Pahimpia pihan valtaajia ovat tuoksuvadelma ja konnantatar. Yritän taistella niitä vastaan luonnonmukaisin menetelmin. Nypin niiden taimia pois ja konnantatar tekee heti uusia tilalle. Kukkapenkissä, josta konnantatar on lähtöisin, siirsin sen kasvuston viereen vahvajuurisia sormustinkukkia. Voimakkaasti leviävät pikkusydän, tuoksukurjenpolvi ja rohtoimikkä saavat tukahduttaa ei-toivottuja taimia. Siirsin vuosia sitten konnantartarkasvuston sisään jääneitä kuunliljoja lipputangon ympäristöön. Ja samalla siirtyi konnatatar. Nyt  kuunliljat saavat, kun lehdet kasvavat isoiksi, tukahduttaa sen taimia. 

Lisäksi kylvän alueelle valkoapilaa, joka toivottavasti kasvaa niin tiheäksi, ettei muita kasveja pääse nousemaan maasta.

Piha haltuun

 Omenoita on alkanut pudota puista ja ensimmäisiä muumiotautisia yksilöitä on ollut sekä puissa että maassa. Se tarkoitti sitä, että puiden alustat oli siistittävä kasveista, jotta saan kerättyä sairaat omenat tarkkaan pois. 

Toinen syy, miksi oli aika niittää pihaa oli se, että eri puolille oli ilmestynyt reikiä ja multakasoja. Kontiaiset ja myyrät olivat aktivoituneet ja pitkä, sateen kaatama ruohikko on niille hyvä piilopaikka. Korpitkin ovat huomanneet ne, niitä liiteli mökin yläpuolella. Luonnonkukat ovat jo pudottaneet siemenensä ja uusien taimien kasvu tarvitsee valoa.

Aiemmin kesällä siistin mökin edustan kivetystä, kaivoin kiviä esiin ruohikossa. Lopulta taisin olla lähellä kalliota, jolle mökki on rakennettu. Yläpiha on nyt niitetty.

Poistin vierastalon ympäriltä edellisten omistajien kukkapenkkien ympärille laittamat puut, jotka olivat lahonneet. Etupuolelle tein rajauksen tiilistä samoin kuin toisellakin puolella on.

Päätyyn siirsin kasveja, vuorenkilpeä, sormustinkukkia ja saniaisia. Katsotaan, onko vuorenkilpi maineensa veroinen, sen pitäisi selvitä kaikissa paikoissa. Sormustinkukat ja saniaiset ovat mökilläni uusiutuvaa luonnonvaraa, niiden taimia riittää. Paikka on haastava, se on räystään olla ja aurinko pastaa siihen vain osan päivästä.

Kiviä tarvittiin paljon, kun halusin asetella niitä näin. Sitten muistin, että yleensä kun haluan jotain istuttaa ja alan kaivaa, kolahtaa lapio kiveen. Koputtelin maata ja kiviä alkoi löytyä. Vielä sesonkikranssi vierastalon oveen ja täällä alkaa näyttää asutulta, ei autiotalolta.

Syyssomisteita

 Vielä ei ole ollut pakkasöitä eikä vielä mielestäni ole aika hankkia kanervia. Kylmenemistä odotellessa tein vierastalon oven eteen somisteeksi puun vaahteran lehdistä. Jos se ei säily pitkään, aina voi tehdä uuden. Lehtiä riittää. 

Vanhaan maitokannuun keräsin heiniä. En pidä näistä ruohoista, nytkin sain terävästä reunasta haavan sormeeni. Joku kastikka tämä ilmeisesti on.

Ruska on tänä vuonna ollut poikkeuksellisen hieno. Luonnonkasvitkin ovat loistaneet väreissä. Näkymä pihalleni on värikäs.

Mökkitiekin on saanut reunoilleen keltaiset somisteet.

Lämpö tekee ihmeitä

 Olin kevään aurinkoisimmat ja lämpimimmät päivät pölyisessä kaupungissa hoitamassa asioita. Maalle paluu yllätti, mökillä oli muutamassa päivässä tapahtunut suuri muutos. Lämpö ja aurinko olivat tehneet ihmeitä. Puuvajan edustalla kukki ensimmäinen sinivuokko.

Metsässä niitä oli lisää.

Krookuksia löytyi missä vaan maa oli paljastunut.

Kevään ensimmäinen kimalainenkin löysi krookukset ja liikkeellä olleita perhosiakin ne kiinnostivat. Kuvaa en hyönteisistä saanut.

Lumikelloja oli ilmestynyt paikkoihin, joihin niitä en varmasti ole istuttanut. Pyytämättä auttavat sipulinsiirtäjät olivat olleet asialla. Tässä niitä on rivissä päivänliljojen edessä. Siitä alueesta myyrät ja kontiaiset pitävät.

Koko mökin edusta oli myllätty. Muuallakin pihalla multakasoja on, mutta harvemmassa. Jos asialla on ollut kontiainen, olisin valmis maksamaan 17 euron sakon sen tappamisesta jos vain saisin sen hengiltä. En ymmärrä, miten tällainen tuholainen voi olla rauhoitettu.

Levittelin maan pinnalle nostettua multaa ja pikkukiviä sormustinkukkien ja narsissien päältä ja päätin, että kaikki kasvit, jotka tällaista myllerrystä kestävät, saavat pihallani kasvaa.

Penkki, puu ja puistotie

 Carolan laulu Penkki, puu ja puistotie tuli mieleeni kun sijoittelin penkkiä vaahteran alle. Paikka ei ole ihanteellinen, mutta paistaa siihen sentään ilta-aurinko. Ja isoja puita on kaksi, koivu ja vaahtera.

Penkin tekeminen lähti siitä kun katselin naapurin varastossa ollutta vanhaa, huonokuntoista keinua ja sain idean tehdä siitä penkki. Sain ilomielin keinun itselleni ja istuinosa kuljetettiin mökilleni. Jo viime kesänä keinun kannattimista tehtiin suunnittelemani pöytä. Keinu riippui pöydän jalkoina olevien tukien varassa ja koko ajan oli mielessä pelko sormien jäämisestä keinun ja tukien väliin. Pöytä jäi ainakin toistaiseksi naapurin pihalle. Sen ääressä on siellä juotu sukulaisten kesken korona-ajan ulkokahveja. 

Istuinosa oli talven vierastalossa ja talvityönä hioin sitä. Sen lakkaus oli monesta paikasta irronnut ja puu tummunut. Lopulta väsyin hiomiseen ja tein sen vain kevyesti. Kesän tultua maalasin penkin ja metalliosat. Penkin alle oli saatava jotain, muuten sen istuinkorkeus olisi liian matala. Aluksi sinne suunniteltiin lehtipuupölkkyjä, jotka kuorinkin. Lopulta penkin alla on puiset parrun pätkät. Penkin eteen kaivoin maahan viimeisetkin tontilta löytyneet tiilet ja tiilen palat. Penkin alla on pari lauttaa, jotka laitan pitämään paikallaan suojapeitettä, jonka sadesäällä levitän penkin suojaksi. Olisi ehkä sittenkin pitänyt maalata penkki tummanvihreäksi.

Ideana sijoituspaikassa on kivituhkakasan pohjan peittäminen. Kasa syntyi kun porakaivo tehtiin. Siinä se on ollut melkein neljä vuotta. Olen siitä käyttänyt kivituhkaa eri tarkoituksiin, mutta aina vaan kasaa riitti. Lopulta levitin sen pihalle tulevalle tielle. Ei siitä puistotietä tullut, mutta ei se enää ole kivinenkään. Penkin alla ja sen takana on vielä kivituhkaa, jos sitä vielä tarvitsen.

Nyt on mietinnässä, mitä kasveja penkin ympärille. Nyt siirsin siihen krysanteemien seuraksi pohjanrantakukat. Kosteikkokasvini, jotka minun piti istuttaa kosteisiin paikkoihin, ovat olleet vedellä täytetyissä astioista ja niihin ne jäävätkin. Tänä kesänä kosteikot kuivuivat perinpohjin. Vain vanhan kivikaivon  pohjalla näkyi jotain kosteutta. Tuijat ja vuorenkilvet viihtyisivät varjossa, mutta en kummastakaan kasvista hirveästi pidä.

Pihan kevätkukat

 Lämpimät päivät saivat pihan kukkimaan. Yläpihalla ei uskalla kulkea ja muuallakin on oltava varovainen, ettei astu krookusten päälle. Myyrät eivät ole tuhonneet kaikkia sipuleita.

Mutta myyrien touhuissa sipuleita on siirrelty. Polun varteen ilmestyneet uudet kukat ovat myyrien kolojen paikoilla. Onkohan sipulien maussa eroa kun vain valkoisia on siirtynyt, eivätkö ne maistuneet?

Jostain on tullut keltaisia kukkia, joita en ennen muista nähneeni.

Lumikellojen paikka on rinteessä.

Pihan sinivuokotkin aloittivat kukinnan. Ensimmäiseksi kukkineen joku oli pistellyt poskeensa, mutta onneksi lisää löytyy. Metsässäkin vuokot kukkivat jo.

Lämpimät päivät saivat perhosetkin liikkeelle. Mustia, ruskeita ja keltaisia liiteli pitkin pihaa. Kimalaiset pörräsivät ja sukeltelivat krookusten kukkiin.

Esiin nousi hieno kevätiiris, joka viime vuonna näyttäytyi ensimmäisen kerran. Se on jäännös pihan muinaisesta kukkapenkistä. Näitä haluaisin lisää.

Taivaalle kertyi tummia pilviä ja säätiedotus lupasi sadetta. Ajattelin, että olisi oikea aika lannoittaa pihaa. Ripottelin kevätlannoituksen valkoisia rakeita pitkin pihaa. Jotta se kukkisi ensi keväänäkin. Sitten alkoi sade. Ensin pihalle tuli lisää valkoisia rakeita, sitten isoja hiutaleita ja nyt maa on valkoinen. 

Kevätsiivousta

On kevätsiivouksen aika. Aurinko paljastaa pinnoille kertyneen pölyn, varsinkin tummilla huonekaluilla. Vanha ompelukone on nyt näkyvämmällä paikalla kun siirsin sen tupaan. Oli pakko pyyhkiä pölyt ainakin siitä. Tänä vuonna otin sisälle oksia seljasta ja viinimarjapensaasta. Nyt on niin lämmintä, että kohta vihertää ulkonakin.

Oli aika siirtää viimeisetkin pääsiäiskoristeet sängyn alle vanerimatkalaukkuun, jossa säilytän joulukoristeitakin. Myös narsissit saivat lähteä sisältä. Niiden kukinta on melkein ohi, ne saavat jonkun aikaa odottaa ennen kuin istutan ne maahan.

  

Tein siivousta myös pihalla. Lumikola ja -lapio ovat jo tarpeettomia, siirsin varastoon. Keräsin myös kasvien ympärillä olleita suojauksia ja verkkoja pois. Jouluruusun nuppu oli tarttunut verkkoon ja se katkesi. Otin sen sisälle kukkimaan. Pihallekin jäi näitä paljon. Tänä vuonna ne ovat säästyneet myyriltä.

Kerättäviä oksia pihalla riittää, isot koivut varmistavat sen. Nykyään neuvotaan, ettei lehtiä pitäisi haravoida, vaan jättää ne lannoittamaan kasveja. Haravoin kulkuväylät enkä vielä muuta. Nyt lumi on jo vähissä.

 Hyvin näyttävät krookukset ponnistavan esiin vaahteran lehtienkin alta.