Keittiön uusi pöytä

 

Vuonna 2013 saimme häälahjaksi toivomamme keittiönpöydän.

Se oli mielestäni silloin todella kaunis

- neljän hengen, jatkettava, kirsikanvärinen ihanuus. 

Viimeiset vuodet se on piilotellut liinan alla

Koska olen ollut totaalisen kyllästynyt koko kirsikan väriin

eikä se nykyiseen kotiin muutenkaan sopinut. 

Toisaalta, tykkään käyttää pöytäliinoja

(pyyhittäviä tai helposti pyykkiin heitettäviä)

joten ei tuo piilottelu ole toisaalta käynyt liian rasittavaksi.

Jatkopala on ollut vakituisesti paikoillaan perheen kasvettua, 

ja muutenkin on usein pöydän ääressä tuota väkeä ihan mukavasti.

Pöydän tuunausprojekti oli suunnitteilla,

valkoinen maalikin ostettuna kaapissa pitkään,

vaan enpä saanut ikinä aikaiseksi vanhaa pöytää hioa ja maalata.

Siinä se meni arjessa mukana,

siihen tottui ja turtui ja sitä rataa.

Aina oli tärkeämpiä käyttökohteita rahalle,

kun pöytä vielä pöydän virkansa toimitti.

Viime viikonlopun meillä oli kylässä ystäväperhe,

kuusihenkinen perhe isolla autolla.

Bongattiin siinä ohimennen FB-kirpparilla ilmoitus juuri sen tyyppisestä pöydästä jota on katseltu

vaan ei olla raaskittu vielä ostaa.

Varauksia oli, mutta ilmoittauduttiin jonoon.

Lopulta myyjä taisi kyllästyä av, mittaan, kysyn, varaan - rumbaan

ja ilmoitti että ensimmäinen hakija saa ostaa pöydän.

Niinpä miehet kävivät rivakasti hakemassa pöydän kotiin meidän vieraiden autolla.

Meidän tila-autoon tuo ei olisi mahtunutkaan.

Paikallisessa FB:n roskalava ryhmässä sain vanhan pöydän hukattua uuteen hyvään kotiin,

ja niin ihan yhtäkkiä ja yllättäen olikin meidän pöytä vaihtunut!

Palmusunnuntai aamuna päästiin jo testaamaan miten 11 henkeä sopii sen ääressä ruokailemaan..

no, sopu sijaa antaa, 

saisihan tuo vielä pidempi olla kuin kaksi metriä,

mutta eiköhän tuolla taas joitakin vuosia mennä!

Virpomishommat tuli hoidettua ja suklaamuna överitkin on ehditty jo vetää.

Pääsiäistä on laiteltu kotiin maltillisesti,

koska pääsiäistä vietellään muuallakin kuin kotona.
Niistä sitten tuonnempana.

Keittiön pöydästä teatterihommiin.

Aiemmin vinkkasin täällä koko perheen teatteri esitystä

 Vesta-Linnea ja aavelapsen arvoitus Tampereen Työväen Teatterissa.

Toinen esitys, joka sopii koko perheelle, 

ollen hauska ja viihdyttävä, on 

 Tuttiritari ja lohikäärmeen salaisuus.

Kumpikaan ei sovi perheen pienimmille,

mutta 6-vuotias, alakoululaiset ja me aikuiset tykättiin kovasti molemmista!

Lasten suosikki taisi olla Vesta-Linnea,

mutta olin itse positiivisen yllättynyt molemmista

vaikka paljon kehuja noista olin lukenutkin.

Jos ei siis muuta puuhaa ole pääsiäiseksi

ja satut liikkumaan lasten kanssa Tampereella,

kannattaa ehdottomasti kurkata saisiko noihin lippuja! 

Ja näinhän se menee, että jos on jotain semmosta pikkusen hölmöilyltä haiskahtavaa hommaa, niinkuin vaikka orkesterimonttuun tai lavasteiden taakse kurkkimista, 

niin isoveljen apuun voi aina luottaa!

Kameraa on tullut tosi huonosti pidettyä mukana,
näitä kännykkä-räpsyjä kertyy sitten sitäkin enemmän.
Muutama kuva vielä viime viikoilta:

• Työmatkapyöräilyn iloja (kun se tervellinen elämä ei olekkaan ihan niin terveellistä, ainakin jos oikaisee sen pururadan kautta joka ei vielä ole sula..).
• Toimistokoira Abben kanssa hengailua töissä.
• Yölliset virpomavitsojen askartelijat. (Mitä  ei äidit tekisi että lapset pääsee virpomaan?)
• Uusi hiusväri kampaajalla.
• Juniorin kanssa hupsuttelua ravintolassa ruokia odotellessa.
• pieniä virpojia: oma muru, kummimuru ja muutenvaan muru. (Iskät kantoivat vitsat. Mitäpä ei iskät tekisi että lapset pääsee virpomaan?)

Tulppaanit saivat pääsiäisen kunniaksi pajunkissoja kaveriksi.
Ja samat kukat kuvasin työpaikan pääsiäistoivotukseen vähän enemmän Apple-hengessä.
Toimii muuten hyvänä valkoisena kuvausalustana tuo uusi keittiön pöytä!

Loppuun vielä yksi "lasten suusta" sutkaus jolle jaksoin hihitellä monta päivää:
"Mun äiti on pehmeempi ku sun äiti!" 
Lesosi nuorin lapseni kaverilleen männä viikolla isoon ääneen kotikadulla.
Meriitti se kai on sekin! 

Iloista pääsiäisen aikaa sinulle!

Taina

Kummittelemassa

Saimme kunnian olla kummeina nimiäisissä, tai miniäisissä kuten meidän eskari sanoo.

Tilaisuus oli kaunis ja vauva juuri niin hurmaava kuin pienet prinsessat vain voivat olla.

Olemme olleet vain kastejuhlissa, ja tämä nimiäisjuttu oli meille aivan uusi kokemus. 

Perheellä oli tilaisuuteen liittyviä omia perinteitä, 

kuten tuo ensimmäisen kuvan seppeleen asettaminen pienokaisen päähän.

Nimi Ippi tulee Polynesiasta ja on rakkaan hellittelynimi, 

sopii hyvin perheen lasten rakkaus-nimi teemaan. 

Sopii neidille kuin nenä päähän. :)

Kummeus on aina suuri kunnia, ja vaikka kaikkien ystävien ja sukulaisten lapset ovat tärkeitä ja rakkaita on näillä kummimuksuilla kyllä vielä aivan erityisasema mielessä ja sydämessä. <3

Kummeus on myös loistava tapa liittää lähipiiriin omia rakkaita ystäviä, yhteydenpito ja näkemiset järjestyy yleensä arjen kiireistä huolimatta edes silloin tällöin.

Blogistaniassa pyörimisen myötä olen huomannut olevani todellinen Hämeen hidas.

Tuntuu että niin moni on aivan mahdottoman reippaita ja hyvissä ajoin valmistelemassa kaikkea.

Joulu alkaa syyskussa ja päättyy tapaninpäivänä, ja kevät alkaa jo tammikussa.

Meillä joulua vieteään loppiaiseen ja mun mielestä talvi on nyt parhaimmillaan, kevät ei todellakaan ole vielä mielessä vaan mietin miten ehditään tarpeeksi hiihtää, luistella, lasketella...

Ja sitten tulee niitä yllätyksiä että kaikki ei olekkaan valmiina kun joku sesonki koittaa, 

olis pitäny suunnitella hyvissä ajoin..

Meitä on niin moneen junaan, onneksi tilaa riittää kaikille, myös meille Hämeen hitaille! :)

Hirveesti olis kaikkee sisustamiseen liittyvää projektia suunnitteilla, en malttaisi enää odottaa että olen taas kunnolla terve ja pääsen niitä toteuttamaan......

Tässä vielä kuva ihanasta Ippi-vauvasta ja ylpeästä kummitädistä!

Mukavaa sunnuntaita kaikille!

Toivottelee Taina

Vaihteeksi valmistakin

Tajusin tuossa,elämän muuttuvan suorastaan aivan naurettavan helpoksi kouluruokailun myötä!

Jos mies ei tule kotiin lounaalle ja isot ipanat syö koulussa niin munhan ei tarvii laittaa enää kahta lämmintä ruokaa koko perheelle joka päivä!

Tosin, tätä kouluruokailun tuomaa helpotusta himmentää hieman nämä viikot jolloin mies on työmatkalla eikä siis vie eskaria aamulla: mun on suoriuduttava koululle kahdeksaksi, niin että koko tämä orkesteri on syönyt ja vaatteet oikeinpäin päällä ja oikeat tavarata mukana.

Tiedän toki että suurin osa ihmisistä tekee sitä joka päivä, joten eiköhän se tästä lähde suttaantumaan! ;)

Mutta jotain valmista sentään kodinlaittelu osastolla.
Olen saanut maalattua lisää noita tuoleja.
yhdenhän maalasin jo aiemmin Tytön huoneeseen, joten pinkkejäkin on nyt kaksi.

Toiset on lilaan taittuvia vaaleansinisiä.

Virallinen selitys väreille on, että halusin lapsille huoneisiinsa ns. kaverituolit. Kun istutaan porukalla tekemässä jotain kirjoituspöydän ääressä (askartelut, värittely, leegot, läksytkin) on kaikille kiva olla hyvä istuin.
Ihan valkoisiakin oli tarkoitus maalata muutama, mutta se vaan tuntui niin tylsältä etten sitten pystynytkään! ;)

Toki, ihan pikkuisen oli mielessä myös se että tulee aika paljon kivemman näköiset kattaukset kun tuolit on vähän tommosta huvikumpu-tyyliä sen entisen kirsikan sijaan. ;)
Meillä kun on omaa sakkiakin jo viisi ja monilla tutuilla lapsia enemmänkin, niin tuolejakin pitää olla riittävästi että kaikki mahtuu syömään.
Suunnitteillahan on myös isomman pöydän hankita, mutta siihen sitten kun on vähän säästetty....
Nyt olisi kirjaimellisestikkin kiireellisempiä rahareikiä tuossa etupihan puolella:

Tänä syksynä pitäisi noihin rahareikiin työntää vielä valuttaa portinpieliin tulevien kirsikkapuiden sekä pensasaitojen muodossa.
Että on se kiva kun mies on työmatkalla, voi sitten suunnitella taimi-kauppoja niilläkin tuloilla.. 

Viikonloppuna saimme olla paikalla kun supersuloinen serkkuvauveli sai ihanan nimen, ja juhlat olivat tosi kauniit kattausta myöten.  Kyllä meidän lasten kelpaa kun serkkukatras on ihan lähiseuduilla!

Viikonlopun kunniavieras oli tietysti kummipoika (ja koko ihana perhe samalla) ;), joka taitaa olla kieputtanut tämän kummitustädin pikkusormensa ympärille jo ihan lähtökuopilla! Mutta kukaan ei sitä varmaan ihmettele, vai mitä sanotte tästä hurmurista:

Mustikoita ja vadelmia on käyty pihanperältä ja lähimetsistä noukkimassa, mahtavasti on satoa aivan kotinurkilla. Kotiin kannettava saalis tuppaa tosin jäämään melko laihaksi, kun pikkuapulainen istuu kupin vieressä ja työntää marjoja kaksin käsin suuhunsa. Sen, mitä äiti saa  kerättyä nopeammin kuin 1,5 v ehtii syömään päätyy kotiin, piiraiksi ja kiisseleiksi.
Mutta eipä tuo meidän "metsäretkeily" niin kovin tiukkapipoisen tavoitteellista olekkaan.

Tämä viikko vierähtääkin syksyn aikatauluja synkkailessa lukkaireiden, harrastusten, mummolapäivien ja muiden suhteen. Ja niitä aamuheräämisiä opetellessa.
Mukavaa viikkoa kaikille täällä pyörähtäville!
Taina

äitienpäivänä, ristiäispäivänä

ne murut, jotka minusta ovat tehneet äidin

Sen lisäksi että minulla on maailman paras äiti,
ja maailman parhaat mukulat,
sain tänään äitienpäivän kunniaksi ryhtyä ihanan pienen H-pojan kummitädiksi.


Viikonloppu me ollaan liottu kylpylässä, nähty ihania ystäviä, nukuttu kuin pienet possut ja syöty herkkuja niin että napa ruskaa. Olen vastaanottanut ne maailman hellyttävimmät itse tehdyt kortit ja lahjat. On vietetty ihanaa leppoisaa aikaa perheen kesken ja rennosti juhlien ristiäisissä joissa vieraista suurempi osa oli lapsia kuin aikuisia.

Melkein kuulkaa hävettää olla näin onnellinen. Suomessahan sitä ei ainakaan saisi sanoa ääneen.
Mutta minä olen niin paljosta tänäänkin kiitollinen.

ihana kummipoika

Kumpa osaisin olla puoleksikaan niin hyvä äiti ja kummitäti mitä oma äitini on: aina on ollut, ja on yhä, aikaa, ymmärrystä, kärsivällisyyttä, välittämistä. Osaisinpa siirtää sen tunteen ja taidon, että lähimmäisenrakkaus ja kiitollisuus ovat niin paljon tärkeämpiä kuin mammona ja ulkokultaisuus.

Muistetaan nauttia nauttia lapsistamme vuoden ihan jokaisena päivänä. Myös ne kiukuttelevat teinit ja kitisevät uhmikset ovat lahja, ja aarre.
Ihanaa äitienpäivän iltaa kaikille äideille, ja voimia kaikille äidiksi toivoville.

Tulipas potretti-postaus. Ensi viikolla sisustusjuttuja. :)
Ihania kevätpäiviä kaikille!
Taina

ps. Jos omat askartelut kuitenkin, vaikka äitienpäivänä ne lasten tekemät on kyllä aikas paljon suloisempia. Ristiäiskortti ja laulu-lunttilaput juhlaan