Mitä mahtuu yhteen ruuhkavuosimutsin viikkoon?

 Välillä sitä miettii mihin nämä viikot vilahtelee.

Kello lähentelee puolta yötä maanantai-iltana,

ja mietin itsekseen mihin se lomaviikko meiltä oikein niin nopeaan muka katosi.

Päätin kirjata yhden viikon tapahtumia ylös
- mitä siis piti sisällään yksi viikko ruuhkavuosimutsin elämästä lasten syyslomaviikolla.

Maantantai aamuna heräsimme syyslomaan Tampereen kylpylässä.

Hyödynsimme tuollaista Holiday Clubin yhden yön esittelytarjousta

ja päätimme lomailla ihan kotikulmilla.

Lasten mielestä on "todella tyhmää" ja "noloa" että 

työmatkoilla syön hotellissa aina puuroa, kananmunaa ja hedelmiä.

Niinpä otin lasten kanssa kerrankin vohveleita

- tuolla kun oli tarjolla myös gluteenittomia vaihtoehtoja! 

 Lomapäivää vietetin lasten kanssa vanhassa kotikaupungissa Tampereella.

Eipä sinne nykyäänkään ole kuin 15 min ajomatka mutta harvoin tulee käytyä,
ollaan onnellisesti vähän maalaisia nykyään.

Oltiin ihan turisteina, jahdattiin pokemoneja Pikku Kakkosen puistossa,

ihmeteltiin pääkirjasto Metsoa ja käytiin jätskillä.

Iskä kävi töissä ja tuli sitten hakemaan meitä illansuussa kotiin. 

Tiistaina hengattiin kotona ja lapset oli kavereiden kanssa.

Perheen nuorin kävi ensimmäistä kertaa kaverin (ja kaverin äidin) kanssa uimahallissa,

ihan ilman "omaa väkeä". Äidin iso-pikkuinen. <3

Iltapäivällä kävin lääkärillä ja jumpassa, 

Hiit ja zumba oli oikein toimiva yhdistelmä.

Halikuva Bonnyn kanssa 2014

Keskiviikkoaamuna sain suru-uutisen.

Rakas nuoruuden hoitoponi oli kuollut kunnioitettavassa 29-vuoden iässä.

Harmittaa hirmuisesti etten ole häntä viime vuosina juuri käynyt katsomassa.

Tiedän kyllä että parasta hoitoa ja rakkautta sai viimeiseen hengenvetoon saakka,
koko ikänsä saman rakastavan perheen jäsenenä,
aina uusia sukupolvia hevostelun saloihin lämmöllä ja pilke silmäkulmassa johdatellen.

Onni oli tuntea tämä jekkuileva lady 28 vuotta.

Viimeiseksi yhteiseksi ratsastusretkeksi jäänyt kerta poni-rakkauteni kanssa

Keskiviikkona oli aamupäivällä lasten vyöhyketerapiat.

Meidän luotto-hoitajan ohjaili kroppien tasapainoja oikeaan suuntaan
ja hyviä keskusteluita käytiin varsinkin keskimmäisen kanssa siitä

että hänen allergisena kannattaa valita pääosin muuta kuin sokeria ja vehnää

niin ei vatsaan satu.
Siitä kun on taas ollut enemmän vaivaa viime aikoina.

Hyvä että oppivat itse kuuntelemaan kehoaan,

mikä maistuu hetken hyvältä suussa ei aina ole se josta tulee hyvä olo.

Herkuttelut on toki erikseen eikä meillä niitä unohdeta!

Lapsia odottaa aamuisin D- ja monivitamiinit, sinkki ja maitohappobakteerit. Kalaöljy sitten illemmalla.

Kun käsittelyt oli hoidettu ja vitamiinien syömisten tärkeydet kertailtu,

lähdetiin vanhemmilleni eli mummolaan.

Ja aina se on yhtä ihanaa päästä äiskän ruokapatojen ääreen!

Vanhempani ovat puolen vuoden päästä muuttamassa meidän kadulle valmistuvaan rivitaloon,

ja niinpä tuolla lapsuudenkodissani on jos minkälaista vintin siivous projektia käynnissä.

Äidin kanssa kävimme siskojeni ja minun leluja ja askareluita läpi.

Osa kuvatiin perheen WhatsApp ryhmään
ja joitakin kauempana asuvat siskot kommentoivat haluavansa,

 joitakin pitää laittaa nettiin myyntiin,

joitakin pakattiin tuttavien lapsille ja lapsenlapsille,

ja osa meni roskiinkin.

Lapsuuden askartelujani mummolan vintistä

Kaikenlaista, kuten laatikollisen simpukoita, 

joita olen pikkutyttönä kerännyt asuntovaunureissuilla Välimeren rannalta,

roudasin kotiin.

Kyllä minä noista vielä jotain askartelen kun äiti on kerran 30 vuotta säästänyt!

Iltapäivällä käytiin uimahallissa, 

ja meidän 5-vuotias oppi tämän viikon uintien aikana

seisomaan käsillään vedessä, sukeltamaan pitkiä matkoja ja uimaankin vähän.

Mummi ja vaari uivan lasten kanssa,

joten pääsin itsekin uimaan vähän kuntouintia itsekseni.

Se on kyllä mukavaa!

Illalla nuorin jäi mummolaan yöksi. 

40-vuotta vanhoja leluaarteita jotka siskot halusivat nyt itselleen

Torstaina minäkin menin töihin,

isot muksut isovanhemmille (mieheni vanhemmat) serkkujen kanssa, 

josta neiti lähti serkkulaan yökylään.

Töiden jälkeen kävin Olgan Puodissa ostamssa uudet farkut

(kaappi on taas kutistanut mun työvaatteita) ja ruokakaupassa.

Sen jälkeen menin hetkeksi jatkamaan äidin kanssa vintti-projektia ja hakemaan nuorinta kotiin.

Näistä haaveilen tekeväni taulun. Tai pari.

Perjantaina nuorin meni isovanhemmille 

ja vaari eli isäni vei meidän keskimmäistä kaverinsa kanssa pyörärampeille

sekä hampparille.

Itse ajelin töiden jälkeen kampaajalle ja nyt on taas kunnolla punaista päässä.

Kampaajalle sain viestiä että seuraavan päivän tanssitunnin ohjaaja on sairastunut

ja lupauduin tuuraamaan.

Kampaajan jälkeen siis kertailin koreografioita,

mutta ehdin kuitenkin katsomaan Vain Elämää muksut kainalossa.

Lauantaina oli tutut perhoset vatsassa kun ajelin kohti Fiilis Fitnesiä,

mutta tunti meni hyvin ja asiakkaat olivat iloisia ja kiittelivät lähtiessään.

On tuo vaan mukava harrastus tuo ryhmäliikuntatuntien ohjaaminen,

kun tanssia rakastaa!
Kevätkaudelle pitäisi tehdä päätös siitä otanko tunteja enemmän, vähemmän vai yhtään,

joka on todella vaikeaa.

Kovasti tuosta nautin, mutta tällä hetkellä elämässä on niin paljon muutakin meneillään,

lasten kanssa tekeminen ja perheen yhteinen aika

kun molemmat vanhemmat käyvät töissä ja työmatkoillakin,

muut harrastukset, ystävät, opiskeluhaaveet..

Onko tämän aika nyt vai sittenkin vasta silloin

kun lapset ovat vielä vähän isompia,

kun äitiä ei tarvita yhtä paljon kotona, 

kun toisen menot eivät kuormitta perheen toista aikuista 

kotihommien ja lapsille läsnäolon määrässä enää ihan yhtä paljon?

Neiti Irti Maasta

Kotiuduttuani oli mies laittanut lounaan

ja sitten tulivatkin jo vanhempani auttamaan pihahommissa.

Viisi tuntia purettiin tramppaa, leikattiin nurmea,

kaivettiin sipuleita maahan, tyhjättiin leikkimökkiä, siivottiin rikkaruohoja ja roskia kaatopaikkakuormaan, pinottiin polttopuita puukatokseen, 

eli kaikenmoista syksyistä pihapuuhaa.

No, muut olivat kyllä ahkerampia,

minä kurvasin välillä viemään poikia skuuttirampeille,

hakemaan tyttöjä keskustasta Irti Maasta kiipeilypaikasta,

peseskelin pyykkiä ja lopulta hain pizzat koko sakille.

Muutama pieni makoisa porkkana vielä löytyi kasvimaalta

Illalla rentoiltiin miehen kanssa,

maiseltiin uutta Blossaa ja viiniä ja juustoja,

katseltiin monta jaksoa Californicationia ja löhöttiin sohvalla halimassa.

Blossa on tänäkin vuonna oikein hyvä, 

punainen ja minun makuun mukavasti perinteisen glögimäinen. 

Sunnuntaina oli hauska Mallimaailman tapahtuma

johon olin kutsun perusteella varannut ajan tyttärelle ja minulle.

Itse meikkiopastus ja kuvaus eivät maksaneet mitään,

mutta jos käsiteltyjä kuvia halusi ostaa oli se maksullista.

Ajatuksena minulla oli viettää tyttöjen aikaa kahdestaan,

sekä se että tyttö saisi opastusta kevyen 12-vuotiaalle sopivan ehostuksen tekemiseen

kun meikkaaminen on alkanut pikkuhiljaa kiinnostamaan,

sekä nähdä minkälaista tuo meininki kuvauksissa yleensäottaen on.

Päädyimme kuitenkin myös ostamaan muutaman kuvan,

koska tuollaisen äiti-tytär kuvan haluan kehystää muistoksi,

ja itselläkin oli tarve fiksulle kuvalle mm. Linkediniin.

Hauska päivä ja kokemus kaikkiaan ja upeat kuvat muistoksi!

 Onneksi noita kuvauksissa käytettyjä meikkejä myy Tampereella myös ystäväni Elinan liike,

eli sinne neidin kanssa sitten shoppailemaan kun meikkaus alkaa olla ajankohtaista.

 

Meidän  humputellessa oli mies tehnyt lisää pihahommia,

ja keskimmäinen bongannut tässä lähellä niin ketun kuin pellenkin.

Pelleä olivat isommat pojat lähteneet jahtaamaan ja meidän poika kavereineen pois.

Kyllä on sairas ilmiö tuokin!
Täällä pyörivästä pellestä on ilmoitettu myös poliisille.

Sen verran maalla asutaan että täällä pyörii myös erittäin kesy city-kettu,

joka käy tervehtimässä myös nuorimmaisen metsäpäikkyryhmää nuotiopaikalla.

Sunnuntai iltana syötiin perheellä tacoja ja saunottiin,

mies pelaili neidin kanssa lautapelejä ja kuulusteli ensi viikon kokeisiin,

ja siivoiltiin vähän kotia arkiviikon aloitusta varten.

Että kun joku kysyy että mitäs olette puuhailleet,

niin vähän kaikenlaista on yleensä se paras vastaus.

Tällä viikolla tosin ekstra-paljon mummolointia, lomameininkijä ja mun omia hömpötyksiä 

syysloman ansiosta.
Välillä on viikkoja ettei ole mummolointia tai äidin omia menoja laisinkaan.

Paljon onnenhetkiä, kinoja, haleja, herkkuja, 

tunteita ja tilanteita laidasta laitaan mahtuu yhteen viikkoon!

Halloween 2015

Viime vuonna meillä juhlittiin Halloweeniä isomminkin,
tänä vuonna pienemmin menoin.
Vanhoja Halloween postauksia,
askartelu- ja tarjoiluvinkkejä voit käydä kurkkimassa mm. täältä, täältä ja täältä ja täältä

(joo, meillä on tosiaan lähtenyt välillä tuo Halloween mopo keulimaan..). ;)

Ehkäpä tätä ei kukaan jaksanut lukea loppuun saakka,
mutta pysyköön päiväkirjamerkintönä itselle tuleville vuosille.

Jaahas, nyt jos alkaisi nukkua ehtii vedellä tasan viisi tuntia unta palloon.

Mukavaa uutta viikkoa ystävät!

Taina

Pojan huone - vihdoin valmis!

Tämä postaus on antanut odottaa itseään niin kauan,
että ehkäpä kukaan ei enää muistaakkaan tallaisenkin projektin olleen tässä huushollissa kesken..

Silti voin ilokseni kertoa että
vihdoin on 3-vuotiaan poitsun huone viimeistelyjä vaille valmis!

 

Tapetti päätyseinällä on Boråsin Lilleby.

valkoiset tapetit ovat meidän makkarin vanhat,
makkarimme oli tässä kunnes muutimme keväällä alakertaan nuoren herran "tieltä".
(samoin kuin tuo lamppu joka kyllä menee vaihtoon).

Hyllykkösysteemi on Ikeasta.

 

 Sänky ja tekstiilit ovat serkkupojan vanhat

verhot vain pätkin tähän huoneeseen sopivaksi.
Pinnasängyn peite saa olla nyt toisaiseki tuplapäiväpeittona
mutta tarkoitus on ommella siitä joko rymy-patjan tai lattiatyynyn päällinen.
Mielestäni tuo toukka-aihe matossa ja päiväpeitossa on aika hauska!
 

 Muut lastenhuoneen kalusteet ovat isommille lapsille aikanaan hankittuja.

Kidset-kaapin maalasin taannoin Taika-maalilla ja vaihdoin nupit.


Pikkuautojen säilytykseen hankittiin pari taulukourua Ikeasta.

 Viirinauhan tein vanhojen satukirjojen kuvista.

Toki tauluja ja muita yksityiskohtia pitää vielä laitella,

mutta aika innoissaan poika on tästä näinkin!

"Tämä on onnenpäivä!" totesi, kuin vihdoin kaikki oli suunnilleen paikallaan.

Miehen koululaisena tekemä peli on sekä kovassa käytössä
että mielestäni hauska pari tuon tapettiseinän kanssa.



Ja voitte arvata että tämä "kuvauskunto" kesti tasan näiden kuvien ottamisen ajan. ;)

Parhauttahan on kaivella mihin järjestykseen se äiti tavarat kaappeihin laittoikaan
ja mitä kaikkea löytyy kun oikein kaappien perät kaivelee...

Mutta meilläpä on nuorimman lapsen huone maakuuhuoneista isoin juuri siksi
että siellä lattialeikkitilaa eniten tarvitaan.
Aikuisille riittääkin kun on tila sängylle johon pötkähtää päivän kiireiden jälkeen. ;)

Toivottelen oikein mukavaa äitienpäivän viikonloppua!
Sateista helpotusta siitepölyistä kärsiville ja aurinkoista oloa kaikille!

Terkuin Taina

Kun Sylvanian perhe muutti meille

Oletteko lukeneet Onneli ja Anneli kirjoja? Niitä, joissa Vaaksanheimon perhe muuttaa Onnelin ja Annelin nukkekotiin?
Meille kävi vähän niin. Me ollaan niitä karuja vanhempia jotka ei ostele lelulahjoja juurikaan joulujen ja synttäreiden ulkopuolella. Lupasin kuitenkin E:lle, että jos hän ostaa kovasti haaveilemansa Sylvanian Family perheen omilla rahoillaan autan kyllä tekemään niille kodin.
(Ja omaa rahaahan saa tekemämällä töitä, joista mieluisinta on pikkuveljen hoito, 45 min / 1 €.)
Ja siitä se sitten lähti.

 Jotta vitriiniin saatiin paikka perheen uudelle kodille oli koko huone siivottava. Ja voin kertoa ettei ole mikään pikkuhomma neidin kanssa joka haluaa säästää kaiken, ja joka leikkii kavereiden kanssa usein leikkejä joissa rakennetaan majoja ja pakataan kasseja, ja siivoominen sitten on vähän sitä että kaikki kamat työnnetään johonkin laatikkoon leikin loputtua...


Mutta nyt on jokainen parven alus-romulaatikko, kori ja kassi tyhjätty ja järjestetty.

Samalla käytiin läpi barbit, ponit, ja kaikki muutkin pikku tyypit. Järjestettiin siististi isoihin muovilaatikoihin, mutta otettiin "käyttökelpoiset" pikkutavarat sivuun.

Vitriinin ylähyllyille jäi vielä tilaa kirjoille ja muille leluille. Mutta alaosastoon rakennettiin uusi koti.

Onneksi remontoin ja tapetoin keväällä noi mun vanhat nukkekodit.
Mummolasta löytyi paljon mun 30 vuotta, ja siskojen ja serkkujen 40 vuotta vanhoja nukkekodin tavaroita.

Kaikki on sujuvasti hieman eriparista, mutta aika sympaattista ja leikittävää.

Käyttöön pääsivät myös mun vanhat My Little Ponyjen talot sekä monenmoiset kotoa löytyvät pikkutavarat korurasioista askartelukukkiin.

 Ja pitihän sinne pari viirinauhaakin askarrella.
On se hyvä että sain myös tytön, pääsee vielä vähän itsekkin leikkimään. ;)

Tuo lelukaappihan on meidän vanha olohuoneen kaappi, joka joskus vuonna 2000 oli ah niin ihanastuttavasti kirsikan värinen. Nyt se on maalattu neidin huoneeseen sopivammaksi, ja suojaa uutta pikku-perheen kotia uteliaiden pikkuveljien tutkimuksilta. No, lähinnä sen pienimmän. :)

Ja samalla vinkki sukulaisille ja ystäville jotka kohta kyselee mitä lapsille jouluksi: E:lle Sylvanian Families hahmoja ja tavaroita, kiitos. :)
Leikkisää viikonjatkoa kaikille,
Taina

Mummola-puuhia ja tunnustus

pieniä aarteita äidin pihamaalta

Tiistaisin meillä vietetään mummolapäivää. Lähden lasten kanssa vanhemmilleni koulun jälkeen ja saamme kaikki nauttia mummolan puuhista ja herkuista. Tarkoitus olisi taas talven mittaan käydä uimassa, hiihtämässä, retkeilemässä jne, kun on aikaa ja apukäsiä. Mutta mummilla ja vaarilla ja aina aikaa myös lukea, pelata ja leikkiä.
Osa isosiskojeni lapsuudenaikaisista peleistä ei taitaisi ihan nykystandardeja läpäistä. (pistipä silmään tiistaina, oli lapsille vähän selittämistä, että ennen sellaista sanaa käytettiin mutta nyt se on rumaa ja unohtakaa vaikka tämä juttu..)
Silloin "neekereitäkin vielä nauratti" eikä ketään ahistanut. Niin ne ajat muttuu. :)

pelikortit vanhemman puoleisilla teksteillä

Tänä tiistaina meni aika sadonkorjuupuuhissa. Keräilin pihalta marjoja talven varalle. Mun mielestä on ihana keittää kiisseleitä "sekamarjoista". Niinpä ollaan äidin kanssa ruvettu pakastamaan valmiita kiisseli-sekoituksia.

sekamarjoja talven kiisseleihin

Ja perjantaisin lapset ovat toisessa mummolassa iltapäivän. Tiedän, meillä on niiiiin lällyt olot lähi-isovanhempien ja tukiverkkojen myötä. Niistä jaksan olla onnellinen, helpottaa kummasti elämää, ja mikä rikkaus on lapsille olla läheinen isovanhempiensa kanssa!

 Tänään laitoin jo vähän syys-pihakukkia, (joita en viitsinyt sateessa kuvailla) ja niinpä viimeiset pelargoniat portinpielestä muuttivat sisälle kattilaan.

Ja alennusmyynneistä oli pakko saada nämä ihanat cupcake-tabletit. Ne vaan oli niin namit. :)

Mun on pakko tunnustaa. Aina kun näen että blogeissa lähtee kiertämään joku tunnustus-juttu alan vähän jänskättää että muistaakohan kukaan Kotomoa tunnustuksella.
Kun on niin monta ihanaa blogia!
Ja samalla jo alan jännittää, että jos saan sen joltain, niin kelle antaisin eteenpäin. Rupeanko katselemaan kuka vielä ei olisi saanut sitä, ja mitkä ehkä vähän tuoreemmat blogit ansaitsisivat enemmänkin lukijoita, ja kelle niistä kivoista blogeista tällä kertaa antaisi tunnustuksen jos saisi..
Kun on niin monta ihanaa blogia!
Ja sit se, että mä jotenkin inhoon (laiskuuttani varmaan) tota linkittämistä. 
No, minä sain nyt tunnustuksen Marrulta ja Maanvaivavalta ja oon aiheesta ihan pipareina koska noi on just niitä mun lemppari blogeja. Siiis nöyrä kiitos ja syvä kumarrus! :)

Niin että kyllä mäkin sitten linkittelen tähän perään muutaman kivan blogin joihin tunnustus lähtisi.

Liisalle uuden Little Dreams and Cloudlets blogin kunniaksi.
Marialle Pinkkii työhuoneeseen vielä ihanan arvontavoiton kunniaksi (ja muutenkin) :)
Koivukujan Riikan  kivoille jutuille
Ehtymättömien ideoiden Merjalle Kasperiinaan
Sisustusunelmien Johannalle kauniiseen kotiin
Johannalle siruja sieltä, siruja täältä. hengästyttävän kauniita kuvia
Heidille omankodinonnea-blogiin. kun se on niin ihana :)
Ruususuun äidille  huvikumpuun, ihania kuvia ja tunnelmia
akissfromthepast estetiikan nälkään.
http://willaolivia.blogspot.fi/ Mialle vielä.

siinähän niitä. olisi. :) 5 / tunnustus. :)

Toivottovasti teidänkin viikkonne etenee kuin leikiten!
Taina

Rojuvuoria, rahareikiä ja suuria suunnitelmia

Asia jota talon rakentaminen on opettanut on kärsivällisyys. Olisi niin ihanaa kun kaikki olisi kerralla valmista. Minäkin naivisti uhosin aikanaan että "jos joskus rakennetaan niin sen on pakko olla avaimet käteen!" As if. Jos haluaa kivoja kestäviä ratkaisuja on pakko välillä pitää tuumaus, ja ennen kaikkea rahan säästö taukoja. Varsinkin jos valitsee puolison joka haluaa harkita kunnolla ennen investointeja.
Tässä muutamia investointi kohteita, heti kun niitä rahoja jostain ilmestyy.
Ja samalla niille hassuille muutamille jotka kuvittelee että meillä on jotenkin "ihanaa", tässä meidän kodin karmeimpia paikkoja. Olkaa hyvät.

Eteinen. Tarkoitus olisi teettää tuohon tapetti-seinämälle mittatilaustyönä penkki jossa olisi alla kunnon säilytysloorat kengille. Kaikki meidän kiintokalusteet keittiöstä lähtien on teetetty Remholzilla eli puusepänliikkeessä. Vaikka sentään paljon kiersin keittiöfirmojakin, osoittautui tuo meille sopivimmaksi ja edulliseksi, vaikka kaikki tehtiin vimpan päälle mittaitilaustyönä meitä varten.

Ja kyllä, mä edelleen niin rakastan tota mun meidän perhostapettia! <3

Koko tää eteinenhän on täällä hetkellä ihan hanurista. Siitä piti tulla iso tuulikaappi jossa on hyllut ja laatikot kaikkien pipoille, luistinkasseille, koulurepuille jne jne. No, tuli sitten ilmastointiputkien läpivientejä, rappusten paikka ontelolaattojen kantavuuden mukaan ym juttuja mun jätti-tuulikaappiini josta kutistui sitten lopulta aika pieni. Ja niitten ihanien hylly järjestelmien tilalla on tällä hetkellä 12 vuotta sitten meidään ensimmäiseen kotiin ostettu Ikean kenkäteline ja kirsikkapuun värinen lipasto joka oli ihan hieno silloin 10 vuotta sitten kun se on ostettu.

Näihin kuviin kun lisäät vielä vaunut, jotka on tällä kelillä pidettävä sisällä koska juniori nukkuu niissä päiväunensa alkaa olla aika tunku. Sitten tulee meidän isot ipanat ja kaverit, eli aika paljon lisää kenkää, pipoa ja vaatetta.
Eli tarttis tehdä jotain.

Alakerran vessa.
Tarviiko tähän edes lisätä mitään?
Alhaalla kun ei tällä hetkellä kukaan asu on tää vessa jäänyt tällaiseen "käyttökelpoinen"-tilaan.
Peili, valaistus, vetimet, hyllyt.... kaikkee pientä puuttuisi.
Tarttis tehdä siis jotain.

Olen yrittänyt joskus ehdotella jotain väliaikais ratkaisuja mutta ne ei passaa ollenkaan, sitten kun laitetaan laitetaan kerralla kunnolla. Että ei muuta kun kärsivällisyyttä...






















Sitten olisi tää tapaus pätkän huone. Aatu nukkuu tällä hetkellä meidän huoneessa, ja tää tavara ajelehtii sitten pitkin huushollia. Koska siellähän se Aatu leikkii missä muutkin on. Sinänsä nää lelut on aika turhakkeita, koska parasta parhautta pätkän mielestä on lappaa rojua pois laatikoista ja kaapeista, kuskata ympäri huushollia ja sulloa korkeintaan vääriin laatikoihin takaisin. Mutta koska lapsi on kolmas ja serkusjonossa vaikka kuinka mones tavaraa kuitenkin on.  Lelukoreja on siis

keittiössä

olohuoneessa..

Ja kaikkien näiden kulkuneuvojen parkki on periaattessa sohvan takana.. no, arvatkaas kuinka usein ne oikeasti palautuu sinne?
Meidän makuuhuoneesta tulee siis tässä kesään mennessä Aatun huone. Ja me muutetaan työhuoneeseen. Ja työhuone takkahuoneeseen. Siihen, johon ei oo raaskittu vielä ostaa takkaa.
Mun pitää siis raaskia luopua tuosta rauhoittavasta näystä jonka olen viritellyt tuohon makkarin seinämälle. Mummin vanhan kampauspöytä, jonka ääressä ei kukaan kampaa, ja lukunurkkaus jossa ei kukaan lue. Siihen sitten vissiin pitäisi teettää joku iso kaapisto Aatun tavaroille.

 



 Leevin huoneessa olevia "vauvamaisia" Kidset huonekaluja olisi tarkoitus siirrellä Aatun huoneeseen päin, ja Leevi tarvisi sitten syksyllä jo koulupöydän (sniif, mun vauva menee eskariin). Nämä kuvat Leevin huoneesta on nyt kesältä, en jaksanut enää palata kuvailemaan kun tää postaus näköjään rönsyilee.. En minä näitäkään mööpeleitä enää mitenkään rakasta, mutta hyvässä kunnossa ovat joten menköön nyt kolmosellakin.

Ja koska mä en ole keksinyt mitään pätevää selitystä sille miksi isi ja äiti saa nukkua samassa huoneessa mutta lasten pitäisi nukkua yksin, nukkuu meillä isot lapset yhdessä vaikka omat huoneetkin olisi. Olen sitten suunnitellut, että josko muutettaisiinkin tuosta meidän makkarista - tulevasta Aatun huoneesta - lasten makuuhuone. Aatun tavaroille voisi olla siellä kaapit, mutta meneehän siihen aikaa että se siellä alkaa oikeasti itsekseen leikkiä. Sinne sopisi siis hyvin 3 pientä sänkyä. Kyllä Emmalla omassa huoneessaankin sänky on, mutta toistaiseksi ovat viihtyneet samassa huoneessa nukkumassa.
Ja koska nämä sänkjen siirtelyt kerrosten välillä, kaapistojen ym asennukset jne ei oo mitään pikkujuttuja mun pitäisi saada vielä "muukin perhe" motivoitua näihin järjestelyihin ja "pikku investointeihin".

Siihen nähden siis että olen hoitovapaalla, ja kaikki liikenevä raha laitetaan tänä vuonna pihaan ja alapihan terassin rakentamiseen on näitä 500-1000 "pikku investointi kohteita" vähän liikaa.
Ja se autotalli-piharakennuskin olisi kiva tässä lähivuosina saada.
Ja kylpytakkikaappi suihkuhuoneeseen.
Ja seinään kiinnitettäviä kuivaustelineitä kodinhoitohuoneeseen.
Ja valkoinen keittiönpöytä ettei tarvisi ikuisesti piilotella tätä kirsikan väristä liinojen alla. (Vaikka oli tää ihan hienon värinen silloin 10 vuotta sitten kun tämä ostettiin..)

Mutta ei auta kuin haaveilla ja olla kärsivällinen. Hyvin suuniteltuhan on jo jonkun matkaa tehty, eikös...?
Olisi hauska kuulla mikä on teidän kodissa se suurin eli kiireisin investointia taikka uudelleen järjestelyä kaipaava juttu!
Terkkuloin Taina