Illalla jos sänkyyn mennessä otan kirjan käteen nukahdan koko lailla heti. Äänikirjoihin sen sijaan olen hurahtanut!
Kuljen bussilla töihin, joten kuuntelen kirjoja bussille kävellessä, bussissa jos ei satu olemaan juttuseuraa
(jota meidän lähiöstä työmatka-aikoihin tuppaa kyllä yleensä olemaan) yksin autoa ajaessa,
tai kuulokkeilla pidemmillä automatkoilla perheen kanssakin.
Hiihtäessä ja kävelylenkeillä, viikatessa ja muita kotihommia tehdessä.. Ihania omaan maailmaan uppoutumisen hetkiä,
ja samalla kuunteluun keskittyessä saan rauhoitettua ajatusten poukkoilua ja stressaavien asioiden vatvomista mielessäni.
Kirjoja voi myös helposti ladata kännykkään tai padille offline tilassa kuunneltavaksi, joka on ollut
erittäin kätevää lentokoneessa matkustaessa.
Myös koululaiset kuuntelevat meillä äänikirjoja. Kesähelteillä oli jotenkin leppoisaa,
kun he lojuivat vaikkapa riippukeinussa äänikirjan kanssa kännykän räpläämisen sijaan,
ja näin talvellakin välillä huoneista kantautuu äänikirjan ääni.
Vaikka ekaluokkalaisen kanssa luetaan yhä paljon yhdessä, ja lukee toki jo itsekin,
saa hän usein kuunnella vielä vaikkapa Super Marsua sängyssä jos iltahommat on sujunut reippaasti.
pohtia omaa toimintaansa, ja yrittää lisätä ymmärrystä itseään ja muita kohtaan.
Päätinkin koota tähän suosituksia kirjoista elämäntaito / self-help / psykologia / terveys ja hyvinvointi -luokasta
joista itse olen pitänyt.
Äänikirjoina ongelma tässä kirjallisuuslajissa on toki se, että välillä tekisi mieli pysähtyä tekemään muistiinpanoja tai kirjassa annettuja tehtäviä, mutta usein se ei juuri siinä hetkessä onnistu.
Itse käytän sovelluksena BookBeattia, mutta muita sovelluksia myös löytyy, ja toki luettuna näistä voi saada vielä enemmän irti välittömine tauon mahdollisuuksineen pohdintoja varten.
Ovatko muut tosiaan idiootteja, vai voisinko ymmärtää itseäni ja muita paremmin?
Tämä on kepeästi psykologinen, vetävä ja hauska teos, jonka kuuntelua ei meinaa malttaa lopettaa.
Kirjassa neljä persoonallisuustyyppiä on luokiteltu väreillä DISA-analyysin mukaan.
Punainen on hallitseva ja dynaaminen, keltainen innostava höpöttelijä, vihreä vakaa ja sopuisa ja sininen analyyttinen introvertti.
Testit ja ystävät väittävät minussa olevan eniten keltaista.
Vaikka välillä stereotyyppinen luokittelu hieman tökkii, saa kirjasta paljon eväitä kommunikointiin eri tyyppisten ihmisten kanssa,
ja Erikson myös korostaa, että suurin osa ihmisistä on eri värien yhdistelmiä.
Ei ihme, että kirja on saavuttanut suuren menestyksen, ja omassa tuttavapiirissäkin se on löytänyt tiensä monien kuulokkeisiin tai yöpöydälle, ja mielenkiintoisia keskusteluita on syntynytkin kirjasta tuttavien kanssa talven aikana.
Psykopaatit ympärilläni on hyvä jatko edelliselle kirjalle, ja rakentuu samoille neljälle värityypille.
Tämän kirjan teemana on, miten psykopaatit ja muut eri tavoin manipuloivat ihmiset voi tunnistaa,
ja miten heidän manipulointiyrityksiltään voi suojautua.
Kannattaa verrata, mitä ihminen sanoo ja mitä hän tekee, ja yksinkertaisesti välttää henkilöä
jolla on psykopaattisia piirteitä, niin hurmaava kuin hän olisikin, koska psykopaatti ei parannu.
Itse tunnistin kyllä tiettyjä hahmoja elämän varrelta ja lähetin kirjasuosituksen muutamalle tututulle,
ja vaikka nyt tuntuu, että elän manipuloivilta ihmissuhteilta vapaata aikaa elämässäni,
tarjoaa tämä kirja hyvää tietoa ja keinoja sellaisten tilanteiden ja ihmissuhteiden tunnistamiseen ja niistä irrottautumiseen.
Kirja jatkaa samaa vetävää ja viihdyttävää tyyliä kuin ensimmäinen väri-kirja,
ja kuuntelulistalle on klikattu nyt myös vuoden alussa BookBettiin ilmestyneet
Laiskat alaiset ympärilläni sekä Kehnot pomot ympärilläni, joiden uskon ja olen kuullut olevan yhtä kiinnostavia
kuin nämä kaksi ensimmäisenä kuutelemaani osaa Eriksonin väri-kirjoista.
Eikös olisi ihanaa, kun joku tulisi ja laittaisi elämän kuntoon, ja kuureilla laihdutetut kilot pysyisivät poissa?
No, valitettavasti näin ei ole, kuten me kaikki tiedämme ja kuten Jenny oman elämänsä esimerkein asiaa avaa.
Ainoa ratkaisu on tehdä pieniä, loppuelämän muutoksia tapoihin ja tottumuksiin.
Tänä vuonna tein uudenvuodenlupauksen olla kolme kuukautta ilman karkkia, sipsiä ja alkoholia,
sekä harrastaa liikuntaa tai kehonhuoltoa (venyttelyä) puoli tuntia päivässä, ja katsoa miltä se tuntuu kehossa ja mielessä.
Tämä oli juuri sopiva kirja tätä projektia tukemaan, eli ei kuureja, vaan tottumusten muuttamista terveellisempään
ja jaksamista tukevaan suuntaan, pieni pala kerrallaan.
Ei ehdottomuutta, ei kuureja, vaan pitkän aikavälin merkityksellisiä valintoja.
Hyvä kirja jaksamista ja hoikistumista tavoittelevalle, jojoiluun kyllästyneelle terveydestään kiinnostuneelle lukijalle tai kuuntelijalle.
Tykkään Jennyn tyylistä ja otteesta tähän asiaaan, ja aion myös jatkossa seurata hänen Vastaisku Ankeudelle-blogiaan.
Kirja siitä, että taistelunsa kannattaa valita ja hyväksyä se, että on ihan tavallinen.
Aikansa ja energiansa kannattaa käyttää asioihin, joilla on ihan oikeasti itselle merkitystä, jotka ovat omien arvojen mukaisia.
Tällöin päästään väliaikaisten säväreiden sijaan aitoon mielihyvään.
Nimestään huolimatta kirja ei kehota välipitämättömyyteen, vaan oikeista asioista välittämiseen, ja siihen,
että mistään turhasta ei kannata piitata paskaakaan.
Vaikka itse olen jutuiltani ja kielenkäytöltäni melkoisen ronski, häiritsi minua välillä runsas kiroilu.
Kirjan ote on kuitenkin mukavan rempseä ja suorasukainen oman luokkansa edustajien joukossa.
Ekaluokkalaista hihitytti kovasti kun kirjavalikossa näkyi äidin kirja, josta ei ollut ihan varma saako sitä sanoa edes ääneen.
Kirja on viihdyttävä ja mukaansa tempaava. Se tarjoilee paljon hyviä muistutuksia arvoista, valintojen seurauksista ja muista tärkeistä asioista – ei ehkä suuria oppimisen hetkiä, mutta paljon pieniä oivalluksia.
Kirjassa on Hidasta elämää -maailman ihanan lempeä ja viisas ote. Kirjan avulla opitaan omien rajoja kunnioittamista
ja addiktioista eroon pääsemistä, Eevin oman elämäntarinan kulkiessa vahvasti mukana.
Kirja muistuttaa omasta riittävyydestä ja siitä, että voimme olla itse itsellemme turvallinen ja hyväksyvä aikuinen.
Omaa elämää hallitsevien haitallisten tapojen tarkastelu ja keinojen löytäminen niistä eroon pääsemiseen olivat minulle
kirjan parasta antia.
Kirjassa on paljon hyviä tehtäviä ja luettelointeja, jotka vaatisivat kuuntelun lopettamista ja pysähtymistä pohtimaan ja kirjoittamaan. Tämä ei oikein lenkillä onnistu. Siksi tälle toimivampi muoto olisi lukeminen, tai kuunteleminen siten
että pysäyttäminen ja pysähtyminen olisi mahdollista, vaikka itse tähän uppouduin niin luonnossa kävellen
kuin marketin hyllyjen välissä kulkien.
Ei niinkään self-helppiä, mutta ihanaa vertaistukea. Tykkäsin jo nuorena aikuisena Veitolan kolumneista, ne tarjosivat
jo silloin hyviä pohdintoja ja havaintoja elämästä. Ja nyt, aikuisen Marian lukiessa vanhoja kolumnejaan itse ääneen ja kertoessa
mitä ajatuksia ne herättävät, mitä hän on asiasta elämän saatossa oppinut, on viihdyttävää, koskettavaa
ja monissa kohdissa samaistuttavaa. Paljon hyviä havaintoja niin äitiydestä, työelämästä, ystävyydestä kuin muistakin elämän
osa-alueista. Kirjan kuuntelu tarjoaa hyviä ajatuksen herättäjiä oman elämänsä puntarointiin.
Viihdyttävä ja koukuttava elämys ihanan Marian seurassa.
Kirjan avulla pääsee tutustumaan ja tiedostamaan tunne-elämän lukkoja, sekä pohtimaan niiden vaikutuksia omaan elämään
ja auttaa pääsemään niistä eroon. Erilaisia tunnelukkoja on 18 erilaista.
Netissä kannattaa tehdä ilmainen ja nopea testi omista tunnelukoistaan ja niiden voimakkuudesta, jolloin kirjan
kuunteleminen tai lukeminen on antoisampaa.
Kirjan kannustamana tongitaan lapsuusmuistoja ja tutustutaan skeematerapiaan pohjautuviin käytännön harjoituksiin.
Kirja sisältää paljon listauksen tyyppisiä osioita ja tehtäviä, joten seuraaminen saattaisi olla antoisampaa luetussa muodossa.
onko self help -oppaista apua elämänmuutokseen, jossa Power päättää lukea 12 self help- opasta ja noudattaa kunkin niistä
ohjeita kuukauden ajan. Alku vaikuttaa ainakin lupaavalta, hauskalta ja viihdyttävältä!
Sitten ne väri-kirjat, ellei joku vielä kiinnostavampi kiilaa ohi..
Kiinnostavia kirjoja on tarjolla enemmän kuin ainakaan minä ehdin lukea tai kuunnella, ja toisaalta hyvän kirjan loppuminen
on aina hieman haikeaa.
Mikä on sinun suhteesi kirjoihin, äänikirjoihin tai self-help oppaisiin?
Iloista sunnuntain jatkoa!
Taina