Aika on läsnä

Kävimme taannoin mieheni suvun vanhalla tilalla tunnelmoimassa.

Lapset kuuntelivat mumman tarinoita siitä

kuinka ennen on eletty,

ja tutkimme niitä rakennuksia joihin uskalsi vielä mennä sisään.

Vuosikymmeniin tuolla ei kukaan ole asunut,

mutta säännöllisesti tuolla käydään

ja kaikenlaisia aarteita on yhä tallessa.

Me saimme mukaamme yhden taulun.

Mumma oli melko varma että se on 1800-luvulta.

Taulun tarinasta ei ole tietoa,

mutta kuten mumman sanoi

eipä ole aika enää ollut aikoihin läsnä sille joka sen on tehnyt

tai sille jollen se on tehty.

Taulun takapahvi on rikki haurastunut

ja kirjainten hopeinen ja kukkien kultainen kimallepaperi osittain rapissut

sekä lasiin ja takapahviin kiinni liimaantunut

eikä juuri kestänyt koskettelua.

En edes yritä taulua sen kummemmin entisöidä,

putsasin vain varovasti ja laitoin seinään.

Paikaksi valikoitui työhuoneen seinä

johon olen suunnitellut pientä taulukollaasia.

Tämä olkoon ensimmäinen,

katsotaan mitä tuohon rinnalle kerääntyy.

Hyvä muistutus itsellekin aina koneelle istahtaessa.

Ajan rajallisuudesta ja läsnäolosta.

Mielestäni lause on kaikessa yksinkertaisuudessaan

pysäyttävä ja tunteita herättävä.

Ja ennenkaikkea on mukava tuoda 

pala lasten suvun historiaa kotiin.

Toinen, vähän arkisempi mutta kaivattu hankinta 

on uusi keittiön lamppu.

Olin jo totaalisen kyllästynyt siihen rottinkiseen,

joten perus harmaa Ikea-valaisin

valkoisella kangaspäällysteisellä johdolla miellyttää silmää.

Ruokailutilan valaisin näkyy myös olohuoneeseen

ja mielestäni tuo passaa myös kokonaisuuteen.

Venetsialaisia ei ole sen kummemmin tänä vuonna vietetty,

vaikka kynttilöiden polttelu kausi on toki aloitettu.

Toisaalta ihan ilman ilotulitteitakin on selvitty kun tupa on täynnä

lasten pieniä serkkuja pyjama-bile meiningillä.

Illalla kaikki saivat tehdä itselleen pizzan.

Oikaisin mutkat käyttämällä valmispohjia,

ja hyvin rennolla meiningillä tässä muutenkin mennään.

Siskonpetejä on pedattu pojille yksi ja tytöille toinen huoneellinen.

Hyvin nuo touhuavat keskenään ilman kummempaa paimentamista,

ollaan saatu miehen kanssa keskittyä kaiteiden rapsutteluun..

On meinaan ollut aika läsnä,

kuten sateet, lumet ja auringon porotuskin

noille meidän etuterassin ja parvekkeen kaiteille.

Maali alkoi kupruilemaan,

joten pakko on tehdä kunnon hionta ja uudelleen maalaus 

vielä ennen syksyä.

Joten näillä mennään tämä viikonloppu

- lapset leikkii ja aikuiset tekee omakotitalollisen hommia,

jotka ei kyllä tekemällä lopu

vaikka kuinka ottaisi rennolla otteella. 

Leppoisaa viikonlopun jatkoa,

terkuin Taina

Keittiön uusi lehtiteline ja äiskän juhlamekko

Meidän kampaamon naapuriin (Tampereelle) oli tullut uusi taide-, antiikki- ja sisustusliike WShop,

ja tokihan siinä oli piipahdettava kun lapsia parturissa käytin.

Kaikkea ihanaa siellä olisi ollut,

mutta rakastuin tähän seinäteline-vanhukseen.

Hintakin oli mielestäni oikein kohtuullinen, 35 €.

Meillä on seillaista huonoa tapaa että ruokapöydän ääressä tulee lueskeltua

- kuka Aamulehtiä, kuka mainoksia, kuka Akkaria.

Lehden ovat sitten seilanneet siinä pöydällä epämääräisinä kasoina,

vaan eivätpä seilaa enää.

(Oletetaan siis että kaikki tästä lähtien laittavat keskeneräiset lukemistonsa tuohon telineeseen..)

Toisellakin puolella on keittiötä on tuollainen puinen seinähylly 

jonka nuppeihin laitoin roikkumaan nyt kesäksi

Ruotsista marketin ale-loorasta naappaamani muotit.

Viikonloppua oltiin miehen kanssa ihan kaksin kavereiden tupareissa.
Lapsilla oli sillävälin ollut super-hauska yökyläkeikka serkkulassa,
3,5-vuotiaskin oli ensimmäistä kertaa muualla kuin mummolassa yöhoidossa ja hyvin oli mennyt.

Olipas kyllä hauskaa olla pitkästä aikaa ihan perinteisissä kotibileissä,
nähdä kavereita vaihteeksi ilman lapsia ja tavata lapsuuden ja nuoruuden kavereita!

Pääsin myös ekaa kertaa "ulkoiluttamaan" tätä Creamin mekkoa
jonka nappasin kesällä Olgan puodin ale-tangosta muutamalla kympillä.

Nykyään on kätevää kun lapset on niin isoja että poimivat itsekkin marjoja

halutessaan makeita leivonnaisia!

Riisisuklaata ja muuta helppoa tekevät itsekkin

ja nämä muffinssit tyttö leipoi kavereidensa kanssa ihan itse.

Muutenkin koko kesä on tullut kyllä herkuteltua...

Niin ja muistinko mainita, herkuteltua...

Nyt koulujen aletta ja arjen palattua

on aika ottaa itseään niskasta kiinni!

Loma rötväilyjen jälkeen toivotan tervetulleeksi arjen, 

säännöllinen rytmin, urheilun ja muut järkevät valinnat!

Tänään siis maanantain kunniaksi pakataan pyöräkoriin

salaattia, raejuustoa ja hedelmiä ja polkaistaan töihin!

Mukavaa viikkoa kaikille,

Toivoopi Taina

Kesällä kerran...

Ostin Tanskasta matkamuistoksi kyltin.
(Olisi näitä samoja varmasti Suomestakin saanut 
mutta on hauskempaa kun esineisiin littyy mukava muisto.) 
Sopii meidän huusholliin kuin sormi korvaan,
tai ainakin sitä lasten onnellisuutta toivon..
Onhan tässä toki pientä itsepetoksen makua, mutta sopii hyvin meille ei-super-mutsille.

Keittiöönhän se sitten päätyi,
muiden kylttien seuraan.

Kesävieraiden kanssa ei paljon kattauksilla ole hienosteltu. :)

Paljon ei kotona ole tänä kesänä aikaa vietetty eikä projektitkaan juuri ole edenneet.
Mies sai silti -innokkaista apulaisista huolimatta-
Alaterassin rappuset tehtyä.
Eipä tarvii enää loikkia tuostakaan!

Vehreästä puutarhasta en edes jaksa haaveilla,

mutta pikkuhiljaa on saatu noita pihan suurempia linjoja kuntoon.

Syksyllä istutettiin tuija-aita ja nyt kesällä mies isäni kanssa pengersi tuon mäen siistiksi.
(hellepäivänä tietenkin kun minä olin ilmastoidussa toimistossa 
- taisin kyllä päästä helpommalla tuossa kohtaa.)

Kivetystä haaveiltiin mutta toisaiseksi saa kuorike riittää.

Tuohon leikkimökin viereen olisi tarkoitus istuttaa viinimarjapensaita,

saas nähdä onko jo tämän kesän projekteja...

Kesäpuuhaa perheelle on tuoneet myös pojan futis-pelit,

toissa viikonloppu päästiin hotellilomailemaan ja Kirjurinluotoon hengailemaan

Pori Cupin merkeissä.

Siitä jatkettiin Länsi-Suomeen kummimurun perheen luokse kyläilemään.

Isolla joukolla sattuu ja tapahtuu,

taisi poikien kalareissukin muistuttaa enemmän sketsiä kuin kalamiesten toimintaa.

Ystävien kanssa on aina yhtä mukavaa,
parhaimmillaan niin lapsilla kuin aikuisilla!

Kesä tuntuu tosiaan menneen taas yhdessä hujauksessa!
Yhteiset loma-osuudet on vietetty tarkoituksella reissussa tai retkillä,
nautittu lasten kanssa kiireettömyydestä,
isoista ja pienistä merkityksellisistä puuhista.
 

Välillä on oltu vuoronperään lasten kanssa ja toinen työviikolla.

Muutaman päällekkäiset työpävät lapset ovat saaneet olla mummolassa.
Minäkin pidin loman loppuun vielä kertyneet liukumat pois.

Viime viikolla lähdin lasten kanssa tädin mökille kesäpäivistä nauttimaan.

Ukkonen vei sähköt ja keskimmäinen muksu oli välillä kuumeessa,

mutta aika rentoon kesäfiilikseen silti päästiin.

Mies liittyi seuraan sitten viikonlopuksi työviikon jälkeen.

Tuo tädin mökki on meille sellainen lomaparatiisi

kukkineen ja järvineen.

Siellä pääsee hyvin sellaiseen rennon letkeään lomamoodiin,

kun kellot ja kännykät unohdetaan hyllyn päälle,

rantasaunan lempeistä löylyistä pulahdetaan nakuna uimaan,

ja lapset vellovat vedessä muutenkin puolet päivästä.

Vesi tulee kaivosta ja lämmitetään padassa.
Veneellä putputellaan retkelle saareen,
pelataan pihapelejä ja lautapelejä,
lueskellaan puutarhakeinussa lojuen.

Minulle se on sitä oikeaa mökkielämää,
sitä perinteistä suomalaista meininkiä.

Onneksi meillä on mahdollisuus sellaisesta nauttia.

Kiitos siis tädille! <3

Kaikenlaisia luonnonihmeitä on lasten kanssa pällistelty,

ja mietittiin mm. sitä miksi ötökät on välillä päällekkäin...

Ollaan myös ehditty nautittiin metsistä, soista, saarista,
kauniista Suomen luonnosta.

Vaikka tykkäänkin laittautumisesta
on tuo maalaistolloilu välillä oikein vapauttavaa.
Mökki-stailiin kuuluu hellepäivinä huiviin mytätty järvi-märkä tukka,
ainoana käytettynä kosmetiikkana on pesuaineet, aurinkorasva ja dödö,

ja muutenkin ne kaapin karseimmat rytkythän sitä mökille tupataan päälle kaivella.

 

 

 Kesä on siis mennyt kokolailla reissaten, kyläillen ja muutoinkin pois kotoa.

Koneelle ei ole ehtinyt ja kun ehtii postauksetkin näköjään venyvät kilometri-luokkaan..

Huominen vielä lomaillaan ja sitten se alkaa:

Työt, päivähoito, koulut (torstaina täällä), harrastukset.

Toisaalta syksy tuo aina mukavaa ryhtiä elämään.
Syömiset ja nukkumisrytmit järkevöityy,
liikunnat säännöllistyy ja kaikki menee aikalailla selkeästi kalenterin mukaan.

Ja aika moni taitaa tietääkkin että minä olen enemmän niitä syksy- ja talvi-ihmisiä
kuin helteen rakastajia..
mutta kaikissa vuodenajoissa on toki ne hyvät puolensa!

Toivottavasti sinun kesäsi on ollut mukava ja rentouttava,
ja arkeen paluu sujuu kivuttomasti.

Ja kyllähän tämä kesä tässä vielä tuntuu jatkuvan
aivan täysin piittaamatta koulujen alkamisesta...

Mukavaa iloista elokuuta!
Taina

Latureiden säilytys-tuunaus, kodarin kesähepene-taulu ja kukkia viikonloppuun

Meidän huushollissa ainakin ajelehtii uskomaton määrä erilaisia latureita ja piuhoja.

Koskapa tein alakerran vessankaapista mahtavan askarteluaines löydön,

(siis ihan varmasti on ajateltu että äiti haluaa näistä vessapaperihylsyistä jotain askarrella 

eikä vaan työnnetty piiloon koska pahvinkeräys on yläkerrassa)

päätin flunssaa pidellessäni kokeilla netistä bongaamaani ideaa.

Silpaisin vähän teippiä rullien reunoihin pahinta rispaantumista estämään,

(olisi sen varmasti voinut nätimminkin toetuttaa mutta toisaalta tämä oli prototyyppi 
ja onneksi nuo hylsyt ovat melkoisen uusiutuva luonnonvara)

ja rullailin ensimmäisenä käsiin osuvat laturit ja piuhat tötteröihin talteen

ja laitoin koko systeemin muropurkkiin.

Aika näyttää palautuvatko ne koskaan tuonne säilöön, 

mutta voihan tätä ainakin koittaa!

Piuhoja piisaisi kyllä useampaankin purkkiin mutta aloitetaan nyt maltillisesti yhdellä.

1,5 viikkoa olenkin potenut melkoisen mojovaa flussaa,

väliin jäi kauan odottamani ensiapukurssi, yhdet hyvät bileet

ja laskematon määrä tehtäviä hommia töissä ja kotona.
Aika turhauttavaa, kun hedari ei anna myöten kuin maata sohvanmutkassa päivästä toiseen.

Meinasi jo alkaa usko loppua, mutta eiköhän tästäkin hengissä selvitä.

Äitienpäiväruusut eivät olleet enää ihan parhaassa iskussa 

ja niinpä päätin tänään pätkiä ne vielä söpöilemään eriparipulloihin keittiöön 

ennen lopullista nuupahtamista.

Pastillitkin laitoin vähän fiinimmin tyrkylle,

josko siitä muistaisi itse kukin ruuan jälkeen sellaisen napata!

(Tilaan niitä aina halvemmalla ison satsin kerrallaan, siitä tuo määrä.) ;)

Hauska oli taas koittaa kuvata kun keittiön ikkunasta näkyy naapurit
(vaikka naapureilla kyllä on piha paljon kuvauksellisemmat kuin meillä),
roskiksia, ja ees taas kirmaavia lapsia.
Vaan mitäs siellä pihalla puuhataan...?

Mies ja keskimmäinen poika ovat talven mittaan kunnostaneet

vanhoja "tosi kovaa meneviä" radio-ohjattavia autoja,

tilailleet osia ja ruuvailleet keskenään.

Mukavaa kesäpuuhaa niillä kaahailla (ainakin poikien mielestä)!

Kodinhoitohuoneen tauluun vaihdoin kesähepeneet.

Tuolla taululla on kyllä kumma tyyli tyhjentyä aina hetken päästä,

mutta tuleepahan vaihtelua pyykkärin elämään!

Niin, toi meidän kodarihan on melkoisen karsean reippaan värinen..

Kerran sain päähäni että huoneessa jossa ei vietetä aikaa,
joka on katseilta piilossa "bunkkerissa",
pyykitkin sinne sujahtaa pyykkikuilua pitkin

- siis jossa käydään vaan tyhjäilemässä ja täyttämässä koneita,

voi hyvin olla vähän räväkämpi seinä.

Ja tottamaar, sitä tuo ainakin on! :D

Näiden söpöisten kesäkukkien myötä

toivotan kaikille iloista ja aurinkoista viikonloppua!

Pysykääs terveenä!

Terkuin Taina