Mitä kirjoja eskarit sekä eka- ja tokaluokkalaiset lukevat? osa 1

Olen saanut läheltä seurata, kuinka sekä oman ekaluokkalaiseni että vajaa kahdenkymmenen tokaluokkalaisen lukutaito on kehittynyt suurin harppauksin viimeisen vuoden aikana. Tänä aikana olen myös tutkinut, millaiset kirjat saavat oppilaat innostumaan ja millaisia kirjoja he haluavat lukea. Erilaiset kirjasarjat ovat heille kova juttu, sillä yhden itseä miellyttävän kirjan jälkeen on helppo lukea joku sarjan muista osista. Moni oppilaistani tykkää seikkailu- ja jännityskirjoista. Myös humoristiset kirjat vetoavat moneen pieneen lukijaan.

Eskari-ikäiset lapset opettelevat eskarissa tunnistamaan kirjaimia, mutta siellä käytössä ovat yleensä vain suuraakkoset, eikä varsinainen lukemaan oppiminen ole eskariopetuksen tavoitteena. Moni lapsi kuitenkin oppii lukemaan eskarivuotensa aikana, ja kaipaa jotain helppoa lukemista. Kun pienaakkoset eivät vielä ole tuttuja, voi lapsi tavailla itse tai yhdessä aikuisen kanssa esimerkiksi Kirjatiikeri-sarjan kirjoja, joissa teksti on tavutettua ja kirjoitettu suuraakkosin. Osassa sarjan kirjoista tekstiä on hieman enemmän sivua kohden, osassa vähän vähemmän. Sarjasta löytyy eriaiheisia kirjoja esimerkiksi eläimistä, roboteista tai vaikka seikkailuista kiinnostuneille lapsille. Tekstiä on kohtalaisen paljon, eli aluksi kirjoja kannattaa lukea yhdessä, vuorotellen aikuisen kanssa.

Kirjatiikerit-uutuuksia (Kustannus-Mäkelä 2019, saatu kustantajalta)

Esimerkiksi näissä Kipinät-kirjasarjan kirjoissa on tarjolla lukemaan opetteleville lapsille sekä suur- että pienaakkosin kirjoitetut vaihtoehdot ja lyhyet tarinat. Uusia kirjaimia tulee mukaan sarjan edetessä, eli ensimmäisessä kirjassa on vain muutama aakkonen.

Aika pian lapsen kannattaa siirtyä lukemaan kirjoja, joissa kirjoitetaan myös pienaakkosin. Ekaluokkalaiseni aloittivat kirjoista, jotka ovat tavutettuja ja joissa yhdellä aukeamalla on 1 - 3 virkettä. Näin he kartuttavat teknistä lukutaitoaan, mutta myös pystyvät muistamaan ja ymmärtämään lukemansa, mikä auttaa kiinnostumaan tarinasta ja kirjasta. Suosittuja kirjoja luokassani ovat olleet Kirja käteen -sarjan Henkka, Neuvokas nelikko ja Leon lemmikit -kirjat.

Katie Dale & Charlie Alder: Simon keppi (Kustannus-Mäkelä 2019)

Aivan uusiksi suosikeiksi ovat nousseet Pikku lukuavain ja Lukumestari-kirjat. Lukumestari-kirjojen lopusta löytyy muuten aikuista varten vinkkejä, joiden avulla lasta voi ohjata kertomaan lukemastaan ja tukea tätä lukuharrastuksessa.

Eräs tokaluokkalaiseni, jonka lukutaito oli vielä syksyn alussa aika heikko, aloitti lukutunnit juuri Pikku lukuavain kirjoilla ja totesi: "Nää ovat tosi kivoja. Onko näitä lisää?" Kirjoissa on näin helppolukuisiksi kirjoiksi todella hyvä kuvitus ja laadukas teksti, jossa juoni on onnistunut tekstin vähyydestä huolimatta. Esimerkiksi kirjassa Kumman kissa (Kustannus-Mäkelä 2019, saatu kustantajalta) kaveruksen Omar ja Eeli tapaavat vanhan mummon, joka istuu penkillä ja silittää onnessaan kissaa. Samaan aikaan nuori nainen etsii omaa kissaansa. Selviää, että eksyneen oloinen vanha mummo pitää kissaa omanaan ja masentuu, kun nuori nainen tulee ja vie kissan mennessään. Omar ja Eeli miettivät, kuinka voisivat piristää mummoa. Liikuttavassa loppuratkaisussa pojat keksivät antaa Omarin pehmokissan mummolle, joka ryhtyy hoitamaan pehmokissaa onnellisena ja tyytyväisenä.

Näitä helppolukuisia kirjoja tovin luettuaan oma lapseni ja oppilaani ovat itse huomanneet, kuinka luin tän tosi nopeasti, ja kaipaavat lukemiseen jo hieman haastetta. Erilaisia hyviä sarjoja löytyy nykyään jo aika kivasti, ja esimerkiksi Lukupalat-sarjan kirjat ovat todella tykättyjä luokassani. Sarjalla on sellainen ulkoasua, että ne on helppo bongata kirjastosta ja luokan kirjahyllystä, ne miellyttävät oppilaiden silmää ja tarinat sekä kuvat ovat laadukkaita. Sarjan sisällä on lukuisia pienempiä sarjoja.

Minä itse pidän myös Kariston kustantamista Kirjakärpänen-sarjan kirjoista, mutta jostain syystä oppilaani eivät ole näistä oikein innostuneet, vaikka olen yrittänyt heille niitä tarjota. Ehkä kansikuvat eivät sitten ole olleet tarpeeksi houkuttelevia? Jatkan silti markkinointia, koska mielestäni nämä ovat aivan yhtä kovatasoisia kuin Lukupalat-kirjat.

Kolmas sarja, jota suosittelen tähän kohtaan on niin ikään uusi sarja, eli Lukuavain-sarja, jossa oppilaitani viehättää se, että tämä sarja on salapoliisisarja. Kirjan päähenkilöt ratkaisevat erilaisia mysteereitä ja rikoksia, mikä tuntuu olevan monen oppilaani mieleen. He toivovat usein jotain jännää, ja silloin suosittelen heille näitä. Yhden kirjan luettuaan he usein pyytävätkin sitten itse jo seuraavaa saman sarjan kirjaa.

Luokkani kirjahyllyssä on myös aina Kustannus-Mäkelän Banaani-sarjan kirjoja. Kirjat ovat värioodattuja vaikeusasteen mukaan, mikä helpottaa sopivantasoisen kirjan löytämistä. Tällä hetkellä oppilaani tykkäävät Punaisen banaanin Annukka Kaukomaa -kirjoista. Seuraavaksi vien luokkaan kirjan Viikinkien peikkopulma, jossa on paljon tekstiä ja joka alkaa jännittävästi peikkojen hyökättyä nukkuvaan viikinkylään...

Tony Bradman & Gary Cherrington: Viikinkien peikkopulma (Kustannus-Mäkelä 2019, saatu kustantajalta)

Viimeinen sarja, jonka tässä postauksessa esittelen on Reuhurinne-sarjan "pikkusisarus" eli Reuhurinteen oppilaista kertovat, hieman helpommat Luen itse -sarjan kirjat, joissa pisimmät ja vaikeimmat sanat on tavutettu, mutta joissa tekstiä on jo kohtalaisen runsaasti, ja kuvitusta vähemmän kuin yllämainituissa kirjoissa. Näissä Tuula Kallioniemen kirjoittamissa kirjoissa huumoria kuitenkin yhtä paljon kuin alkuperäisissä Reuhurinne-kirjoissa. Eräs tokaluokkalaiseni fanittaa näitä ja kyselee aina kirjastoreissulla, onko siellä sitä Reuhurinnettä.  Sarjasta on ilmestynyt ainakin viisi kirjaa.

Aikaisemmat, helppolukuisista kirjoista kirjoittamani postaukset löydät tämän linkin takaan.
Osan 2 löydät tästä linkistä.

Lukuiloa kaikkien teidän viikonloppuunne!

Erittäin helppolukuisia kirjoja lukemaan opetteleville lapsille ja pari mainiota lasten tietokirjaa

Esikoisemme alkoi jokin aika sitten tavailla itse sanoja ruokapakkausten ja muiden vastaavien kyljestä "Lukeeko tuossa ainesosat?" hän kysyi tutkailtuaan eräänä aamuna merhupurkkia. "Onko tuo kevytmaito?" hän kysyi. Tajusimme, että lapsi alkaa päästä sisälle lukemisen saloihin. Yritämme olla liikaa opettamatta, mutta minkäs opettaja luonnolleen (tai lapseen) voi, sillä lapsi kyselee ja haluaa treenata yhdessä. Koska hän on ollut koko viikon kotona kipeänä, on meillä ollut aika paljon harjoitteluaikaa yhdessä. Kävimme keskiviikkona kirjastossa, ja lupasin lapselle, että lainaamme hänelle helppolukuisen kirjan, jonka hän ihan varmasti oppii lukemaan aivan itse. Siis kokonaisen kirjan, ihan itse!

On nimittäin aivan eri asia lukea oikea, juonellinen kirja kuin pientä pränttiä maito- ja mehutölkeistä. Marvi Wäreen ja Eija Lehtiniemen kirjoittama Kipinät-kirjasarja sisältää seitsemän pientä kirjaa, joiden vaikeustaso kasvaa kirja kirjalta. Ensimmäisessä kirjassa Aasi ui on käytetty vain kirjaimia s, i, u ja a. Lauseet ovat hyvin yksinkertaisia ja tavut lyhyitä. Seuraavissa kirjoissa tulee mukaan uusia kirjaimia ja sanat vaikeutuvat hieman. Viimeisessä kirjassa Mitä dino tahtoo tehdä? on jo kaksikymmentä kirjainta ja nelikirjaimisia tavuja. Arto Törmäsen piirtämä kuvitus tukee luetunymmärtämistä, mikä on todella tärkeää tällaisissa kirjoissa. Kirjat ovat ilmestyneet sekä kokonaan suuraakkosin että suur- ja pienaakkosin kirjoitettuna.

Kipinät-kirjasarjan on kustantanut Oppimateriaalikeskus Opike, ja olen lainannut kirjastosta näitä myös ekaluokkalaisille oppilailleni syyslukukauden alussa. Toteutan luokassa ns. ateljee-opetusta, jonka ideana on, että oppilaat lukevat alusta asti mahdollisimman paljon oikeaa kirjallisuutta ja autenttisia tekstejä. Olen huomannut, että tällaisia superhelppolukuisia kirjoja tarvittaisiin paljon enemmän kuin tällä hetkellä julkaistaan. Myös aivan vasta-alkavat lukijat haluavat lukea oikeita kirjoja, ja niiden tavaaminen kasvattaa lukuintoa aivan toisella tapaa kuin tavulistojen lukeminen.

Näiden Kipinät-kirjojen lisäksi lainasimme kirjastosta kaksi tietokirjaa, joista sekä kuusi- että melkein nelivuotias lapseni ovat pitäneet. Toinen on Maja Säfströmin kirjoittama ja kauniisti kuvittama eläinaiheinen tietokirja Tärkeitä tietoja eläimistä (Nemo 2018, alkuteos Ten Speed Press 2016,). Kirjan on suomentanut Nina Tarvainen. Tärkeitä tietoja eläimistä sisältää nimensä mukaan Majan kokoamia mielenkiintoisia faktoja eri eläinlajeista. Mustavalkoinen kuvitus on kertakaikkiaan ihastuttavaa ja kirjaan valitut faktat sellaisia, että lapsi voi helposti kiinnostua hankkimaan eläimistä lisääkin tietoa. Tekstit ovat lyhyitä, joten lukemaanoppinut lapsi voi hyvin myös itse lueskella niitä. Fontti on tosin käsin kirjoitettua, eikä ehkä siksi kaikkein helppolukuisinta.

Toinen kirja on vähemmän kaunis tietokirja eritteistä. Siis ihan totta, eritteistä! Lapseni tavasi kirjan kannesta sanan ällökirja, jonka jälkeen totesimme, että se kertoo kakasta, pieruista ja pissasta. Oli tietysti sanomattakin selvää, että lapsi halusi lainata Ällökirjan kotiin.

Ällökirja - Kakat, pierut ja pissat (Otava 2015, alkuteos Templar Bublishing 2015) on Emma Dodsonin ja Sarah Hornen taiteilema värikäs titeokirja, jossa on omat aukeamansa räälle, oksennukselle, pieruille, syljelle ja hielle, kakalle, verelle ja ruville sekä pissalle. Aukeamilla on lyhyitä kappaleita, tietoiskuja, läppiä ja luukkuja sekä hilpeä kuvitus.

Tiukan asiatiedon rinnalle on kirjoitettu lasta kiinnostavia ällöfaktoja, jotka saavat aikuisenkin miettimään, voiko tämä olla totta. Kuulostaako esimerkiksi kovin uskottavalta, että maailman pisin mitattu kakka on ollut 7,9 metriä pitkä?! Ruumiin eritteet ovat sellaisia, että niistä ei ehkä kovin usein halua puhua (okei, lapset kyllä tykkäävät niille räkättää), mutta jotka kertovat yllättävän paljon kehomme terveydestä. Ällökirjasta opimme esimerkiksi sen, mitä kakan koostumus tai rään väri kertovat kehomme tilasta. Ällöä!