Rothfussin Tuulen Nimen ja Viisaan Miehen Pelon jälkeen Abercrombien teksti on paljon tylymmän oloista. Se runttaa, jättää krumeluurit pois ja luo yksinkertaisemman maailman lukijan silmille.
Kirjassa seurataan nuoren pojan, Yarvin, kasvamista raajarikosta ja pelokkaasta rohkeammaksi henkilöksi. Eli asetelma on melko perus, ajatellen klassista tarinan kaavaa. Yarvia talutetaan ympäri Särkyneen meren läpi erilaisten vastoinkäymisten. Siinä sivussa esitellään mielenkiintoisia hahmoja, joista osa jää hiukan valjuiksi. Mutta ei liian häiritsevästi.
En oikein tiedä jäikö minua vaivaamaan yksinkertaistaminen, vai mikä? Ja toisaalta tähän ei oikeastaan kaipaakaan mitään jaarittelua, tykkäsin Abercrombien tyylistä kirjoittaa ja viedä tarinaa eteen päin. Ehkä nyt liiaksi vertaan mielessäni tätä Rohfussiin, tälle täytyy antaa vielä aikaa.
Lukeminen oli todella helppoa, 395 sivua hurahti kahdessa illassa. Onneksi tämä on vasta ensimmäinen osa kolmesta kirjasta, joten ajan antaminen onnistuu helposti :)
Mies käyttää viikatetta ja kirvestä, hänen isänsä oli sanonut. Mies soutaa airoilla ja sitoo solmut. Ennen kaikkea mies kantaa kilpeä. Mies seisoo rivissä. Mies suojaa vierellään seisovaa miestä. Millainen mies ei pysty sellaisiin tekoihin?
Miten lukea:
- Tähän sopii taustalle Amon Amarth
- Toinen käsi housuissa, erittäinen miehisesti
- Ei haittaa vaikka himppu vahvaa olutta ois valunu leualle
Lukema: 8/10