Kirjailijaksi. Osa12. Opiskelua, spekulatiivinen historia

Pitkästä aikaa avasin oppikirjan ja pidin itselleni hiljaisen luennon. Aiheena tänään oli historiallisen spefin kirjoittaminen. Oppitunnin oli kirjoittanut Jussi Katajala.

Luen ja opiskelen epäsäännöllisesti tuosta Kummallisen kirjoittajat kirjasta eri aihe-alueita. Koitan puristaa maksimissaan pariin tuntiin itselleni uutta infoa ja kyllä, tänäänkin opin uusia asioita. Samalla tuli myös kerrattua jo opittuja, mutta melkein jo unohdettuja juttuja.

Ihan ensimmäiseksi silmiin hyppäsi tuttu lause:

KIRJOITA SIITÄ MIKÄ KIINNOSTAA!

Kyllä, taas jälleen kerran tuon lukeminen auttoi oman pään sisäistä kamppailua kirjoittamisen suhteen. Näytän teille mitä mun pään sisällä välillä liikkuu:

Mut jos kirjoitat tuosta noin, oletko varma, että anoppisi sisko ei närkästy asiasta? Ja entäs tuo, voiko noin tapahtua oikeasti ja entä jos joku huomaa ettei sinistä väriä käytetty lappalaisten kengännauhoissa.. Mites jos joku on eri mieltä siitä voiko Väinämöinen sanoa että "perse kun kutittaa".

Kirjoitan mikä mua kiinnosta, mutta mun ei pidä liiaksi jäädä märehtimään sitä, missä kohti lukija voi ottaa herneen nenäänsä, ojentaa historiallisissa faktoissa tai olla sitä mieltä ettei Väinämöinen kiroile. Mun ei pidä tappaa mun kiinnostusta kiinnostukseeni ajattelemalla mitä muut siitä ajattelevat.

Mitä otettava huomioon kirjoittaessa spekulatiivista historiaa?

Jos rajaat tapahtumat jollekin aikakaudelle, täytyy tietää sen ajan faktoja. Tai ainakin se antaa kirjoitukseen enemmän katu-uskottavuutta, jos faktat ovat kunnossa. 

Helppona ja karrikoivana esimerkkinä sähkö. Onko uskottavaa jos ritari napsauttaa aamulla sängystä noustessaan kahvinkeittimen porisemaan? Tai räsyinen feodaaliyhteiskunnassa elävä paimenpoika vahingossa pissii lehmien sähkölankaan?

Kannattaa myös miten tarkkaan teoksen vuoksi täytyy kuvata ajankohtaa/yhteiskuntaa. Onko tärkeää tietää sen ajan historiallisia tapahtumia, henkilöitä, keksintöjä jne. Vai annatko runosuonen sykkiä todella vaihtoehtoisessa historiallisessa maailmassa.

Mutta yksi tärkeimpiä on kuitenkin taustatyön tekeminen. Tämä pätee myös täysin spefimäiseen kirjoittamiseen myös.  

Taustatyön merkitys historiallisen spefin kirjoittamisessa (ja myös muissakin genreissä) 

Taustatyöhön uppoaa ihan pirusti aikaa. Ja mulle se käy vallan mainioisti. Rakastan tutkia ja penkoa jonkun aiheen ympäriltä sen historiaa, taustoja ja kummallisuuksia. Mutta mistä löytää infoa? Katajala listaa seuraavia paikkoja:

• Suomen historia verkko, Agricola
• BBC-history
• Ylen elävä arkisto
• Kansalliskirjaston sivut, vanhoja sanomalehtiä (hankala käyttää sähköisenä)
• Gutenberg - projekti
• Youtuben historialliset dokkarit
• Kirjastot, fyysisesti

Muista myös tehdä poikkitieteellistä duunia! Eli haraa infoa aihe-alueen ympäriltä. Jos etsit tietoa vaikkapa tietyn laivan reiteistä, täytynee sun tutkia teoksia sen ajan satamista, sotalaivoista, kaupankäynnistä jne jne. 

Mitä asioita sitten kannattaa selvittää? Katajalan listaukset kirjassa veivät neljä sivua tilaa, joten tässä hieman karsittua tavaraa. 

Yhteiskunta:

• Miten ihmisille annetaan nimet
• Millaisia sosiaaliluokkia on olemassa. Voivatko ihmiset siirtyä niiden välillä
• Miten keskimääräinen ihminen suhtautuu:
• aseisiin
• uskontoon
• kuolemaan
• eläimiin
• muihin uskontoihin
• muihin kansoihin
• naisiin
• vähemmistöihin
• teknologiaan
• seksuaalisuuteen
• Osaavatko ihmiset:
• lukea
• kirjoittaa
• laskea
• Mikä on pääuskonto

Perhe:

• Miten avioliittoon päädytään
• Miten perhe määritellään
• Mikä on naimattomien ja yksinhuoltajien asema yhteiskunnassa
• Kuinka suuri perhe keskimäärin on
• Millaisia leikkejä ja millasilla leluilla lapset leikkivät
• Onko aikuistumisriittiä
• Hautajaisrituaalit

Päivittäinen elämä:

• Miten pukeudutaan ja miten eri yhteiskuntaluokat pukeutuvat
• Kuinka toisia puhutellaan, määrääkö yhteiskuntaluokka puhetapaa
• Tavat ja säännöt kanssakäymisissä
• Onko eri kieliä ja murteita
• Mitä, miten ja missä syödään ja juodaan
• Onko aikakaudella ollut luonnonkatastrofeja
• Kärsitäänkö nälänhädästä

Asuminen:

• Missä ja miten asuttiin
• Onko olemassa suuria kaupunkeja
• Millaisia rakennuksia on olemassa, arkkitehtuuri ja rakennusmateriaaalit
• Sisustaminen

Työ:

• Tyypilliset työpaikat
• Käytetäänkö 
• orjia
• koneita
• eläimiä

Ajanvietteet:

• Onko ylipäätään vapaa-aikaa
• Mitä vapaalla tehdään
• suositut harrastukset
• pelit
• leikit
• Millaista musiikki on
• Onko muita viihdykkeitä

Teknologia:

• Millä liikutaan
• Minkälaiset kulkuväylät
• Miten navigointi
• Miten kommunikointi
• Miten maatalous

Politiikka;

• Onko olemassa järjestäytynyttä valtiota
• Mikä valtiomuoto on kyseessä
• Miten toimii
• lainsäädäntö
• tuomiovalta
• toimeenpanovalta
• Onko valtiota pienempiä hallinto-alueita
• Millainen virkamieslaitos
• Voiko kansalainen vaikuttaa
• Erilaiset poliittiset aatteet

Sodankäynti:

• Miten sodankäyntoi ja puolustus on hoidettu
• ritarilaitos
• ruotuväki
• asepalvelus
• palkkasotilaat

Oikeuslaitos:

• Millaisia rikoksia tehdään
• Onko elämä turvatonta
• Kuka valvoo järjestystä
• Kuka tuomitsee
• Mitä rangaistuksia on käytössä

Insituutiot:

• Onko olemassa esim. palokuntaa
• Käytetäänkö rahaa vai miten vaihdanto tapahtuu vai tapahtuuko ollenkaan
• Koulutus
• Vakuutuslaitokset
• Kirjastot
• Sairaanhoito
• Kansainväliset organisaatiot

Muu maailma:

• Uutisten kulku ja luotettavuus
• Merkkihenkilöt
• Merkittävät tapahtumat
• Kartat ja niiden luotettavuus
• Tiedetäänkö kaikki mantereet

Tiede:

• Lääketiede
• Tähtitiede
• Luonnontiede
• Yms

Onhan noita perhana. Pitkät listat. Mutta toisaalta tämä saa mut taas innostumaan!! Mulla on jokin runko minkä pohjalta voin lähteä tutkimaan ja luomaan sitä maailmaa mitä tällä hetkellä olen kirjoittamassa. 

Ja lopuksi kevennys herra Katajalalta:

"Kun olet tehnyt kymmeniä tai jopa satoja tunteja taustatyötä ja kerännyt suuret määrät tietoa elämästä valitsemanasi aikana, sinun tulee jättää siitä suurin osa käyttämättä."

Ps. Mulla on vielä about tunti aikaa pelata Witcheriä, ihan taustatyönä siis, ennen kuin nainen palaa duunista kotiin..

Kirjailijaksi. Osa 2. Ympäristö tunnelman luonnissa.

Opiskelua.

 Kummallisen kirjoittajat - Opas fiktiivisen maailman luomiseen. 

Pelon elementit eli tunnelman kirjoittamisesta kauhupainotteisesti. 

Heikki Nevala

(Käyn näissä postauksissa läpi sitä mitä olen juuri lukenut ja mitä luulen siitä oppineeni. Samalla jäsentelen ajatuksiani ja toivottavasti luon näin paremman tarttumapinnan kyseiselle aiheelle. Mun mieli on opiskelun suhteen kuin vesilinnun selkä, jos siihen kaataa vettä, se valuu sukkana pois. Niinpä revitään niitä perhanan sulkia tieltä ja imeytetään oppi ihon läpi vaikka väkisin.. jei!!)

Monet asiat ja elementit vaikuttavat siihen miten tarinassa tunnelma rakentuu. Minkälaisia henkilöhahmot ovat, miten hahmojen tunnetiloja kuvataan, mikä on kirjoittajan yleinen tyyli, minkälaisia ovat tarinan yksityiskohdat ja miltä maailma/ympäristö näyttää. Moni muukin asia vaikuttaa tunnelmaan, mutta lähdetään tällä kertaa ympäristöstä. 

Ympäristö, miten sillä voidaan luoda tunnelmaa tarinaan?

Äkkiä ajateltuna tuo on melko simppeli kysymys. Kauhussa ympäristö voi olla synkkä linna, pimeä kuja, ahdistunut mieli, anopin koti tai tutun ja turvallisen oloinen kotipiha (tällöin halutaan kasvattaa ns. shokkiarvoa). Mutta kirjoittaessa ympäristön luominen voi olla välillä melko haasteellista. Kauhuun on nimittäin ajan myötä pesiytynyt paljon konventioita (vakiintuneita keinoja, yleisesti sovittuja tapoja) ja ne ovat myös vahvasti läsnä ympäristön suhteen. Mutta kotimaisessa kauhukirjallisuudessa päästään paikallisuuden kautta rikkomaan näitä rajoja. 

1. Suuri osa noista konventioista on syntynyt jenkki- ja brittikirjallisuuden myötä (myös leffat, tv-ohjelmat ja kuunnelmat ovat olleet osasyyllisinä). On kivisiä linnoja, halloweenimaisia lähiöitä, sumuisia nummia, autioituneita taloja, mökkejä metsän keskellä, suuria kolkkoja kirkkoja jne. Mutta meilläpä on käytettävinä ihan yhtä mukavan ahdistavia ympäristöjä: 

Suuret autiot Anttilat, eduskuntatalo, Kouvola ja Kiuruvesi, no niin.. 

- Vanhat autiot mummonmökit

- Korpimetsät

- Saunat

- Kalevalan mytologiset paikat (Turjien maa, pohjola..)

- Talvinen ympäristö

- Syksyn pimeys ja kosteus 

Ja näitä voi keksiä koko ajan lisää. Eli rikotaan genren tuttuja ympäristöjä tuomalla sinne paikallisuutta. Perhana, miksi en tätä aikaisemmin hoksannut..!! 

2. Nevalan mukaan ympäristö tulisi esitellä mahdollisimman aikaisessa vaiheessa tarinaa. Sillä saadaan muodostettua tarinan toiminnalle rajat. 

Ympäristö asettaa hahmoille rajat ja mahdollisudet toiminnan suhteen.

Talvinen, kylmä ja ankara metsä luo jo itsessään tietyn fiiliksen. Paleltaa, täytyy pysyä liikkeessä tai löytää suojaa. Paksun lumipeitteen takia pakeneminen on hidasta, eikä jälkiä voi kunnolla peittää.

Ilman ympäristöä: 

"Perkele, nyt on pidettävä kiirettä, ne saavuttavat meitä!"
"Juokse, juokse!!"

Lisätään ympäristö:

Pureva pakkanen höyrytti Pekan paksun takin kauluksen alta hikeä. 
"Perkele, nyt on pidettävä kiirettä, ne saavuttavat meitä!"
"Juokse, juokse!!" Huusi Tero ja katsoi edessä avautuvaa Höytiäisen peltoa jota peitti polveen asti upottava märkä lumipeite. 

Muutamalla lauseella saadaan luotua jännite, joka myös nostaa odotuksia tulevan suhteen lukijan mielessä. Ja näin ollaan myös luotu toiminnoille rajat ja mahdollisuudet.


3. Ympäristöä voi kuvata itsenäisesti tai se voidaan sulauttaa toimintaan.

Muista, pelkkä kuvailu katkaisee aina kaiken muun toiminnan.

Tekstiä voi rytmittää kätevästi ympäristöä kuvailemalla. Mikäli sen sulauttaa toimintaan ja tekee siitä osan aktiivista tapahtumaa, ei vauhti katkea. Mutta jos halutaan (ja välillä on syytäkin) keskeyttää toiminta, voidaan se tehdä sulavasti kuvaamalla ympäristöä.

Nopea rytmi ja kuvailu sulautettuna toimintaan:

Turmio juoksi ja hypähti kuohuvan joen yli kiveltä toiselle. Hän näki vastarannalla kaatuneen puun ja päätti käyttää sitä hetkellisenä suojana. Takaa kuului kimeitä huutoja. Pienturjat saavuttivat Turmiota pienestä koostaan huolimatta, heidän vikkelät jalat näyttivät leijailevan sammaleisen metsän pehmeällä pinnalla.

Hitaampi rytmi ja kuvailu pysäyttää hetkeksi toiminnan:

Turmio juoksi ja pysähtyi äkisti. Kuohuva joki vaahtosi vaaleana hänen edessään. Joen toisella puolella näkyi kaatunut puu jonka takana voisi hetken levähtää. Turmio hyppäsi kivelle, hän löysi toisen ja kolmannen ja kohta hän saavutti kaatuneen puun. Takaa kuului kimeitä huutoja. Pienturjien vauhtia ei hidastanut sammaleisen metsän pehmeys, sen sijaan karvaiset olennot näyttivät leijailevan metsän lattian päällä.   

Lopuksi:

Ohoh, tähän menikin aikaa.. 4h! Hyvä hyvä :) Toivottavasti tästä jää jotain mieleen ja mikä vielä parempaa jos joku muu saa tästä myös jotain irti! Ja kommentoikaa jos huomaatte virheitä tai teillä on eriäviä mielipiteitä/faktoja aiheesta :) Saa myös taputella selkään, sekään ei ole kiellettyä :D 

Havaintoja kirjoittamisesta: Näytä, älä selitä!

Luen/opiskelen opusta nimeltä "Kirjoita kosmos - Opas spekulatiivisen fiktion kirjoittamiseen." Olen selaillut, kahlannut, hypistellyt, väännellyt ja lopulta tilannut teoksen omaksi asti, kiitos STK, mistään muualta en sitä löytänyt! Ja monessa luvussa olen törmännyt fraasiin: "Näytä, älä selitä!"

Melko simppeli lause. Eikö? Kyllä. Ja tuo oppi on tullut esiin myös monessa muussakin yhteydessä. Mutta kun en perhana ole osannut sitä kunnolla ymmärtää. Olen vajavainen, typerys :D Olen hikoillut unettomina öinä, herännyt painajaisiin, havahtunut baarin tiskiltä, juossut päin puuta enkä ole sisäistänyt tuota hemmetin lausetta vaikka se on päässäni kirmaillut hullun lailla ja saanut minut sekoamaan. 

Tänään!! Tadaa!! Mikä ihana vapautunut fiilis. Kevyt sisiliskon hännän huiskaisu, aroketun hajuton pieru ja jääkentän raikkaan ginin maku :) Minä ymmärsin sen!!! 

Selitä:

Mies on vihainen.

Näytä:

Miehen kaulasuonet pullistelivat sykkeen tahtiin, ne näyttivät olevan räjähtämäisillään. Arpiset posket hehkuivat tulivuoren punaisina kekäleinä ja otsa rypistyi uhkaavasti kulmakarvojen päälle. Kavahdin askeleen taaksepäin. 

Selitä:

Kahvi on hyvää.

Näytä:

Tunsin aromikkaan tumman tuoksun sieraimissani. Havahduin pilvettömän taivaan alta, kesäisen aamun laaksosta, alasti. Vierelläni leijui paahdettuja, kullanruskeita kahvipapuja ja tunsin sivettikissan samettisen hännän poskellani. Se nosti jalkaansa ja avasin odottavan suuni ammolleen. Sisäposkilleni virtasi lämmintä nektaria, se huuhtoi hampaanvälini, kitalakeni ja tunkeutui kielen jokaisen makunystyrän sisään. 

Noinko? Eikös niin? Vai olenko ymmärtänyt jotain väärin? 

Niin ja mistä tämä "ahaa" oikein tuli? No täältä:

Myönnän, katson näitä videoita, luen kaikensortin artikkeleita, kahlaan läpi oppaita, hämmästelen kirjailijoita ja haluan palavasti oppia kirjoittamaan!! 

Edit: Note to myself: Vähennä kahvin juontia iltaisin ja käy aikaisemmin nukkumaan.