Keväinen Hörtsänä

Puutarhurin torppa

Orivedellä, Onnistaipaleen kylässä on salainen puutarha, Hörtsänän arboretum. Se on ollut siellä vuosikymmeniä ja päässyt rytekötymään pahasti alkuvuosiensa loistosta. Onneksi sitä kuitenkin koko ajan kunnostetaan.

Me olemme Beiben kanssa vierailleen muutamia kertoja Hörtsänässä samalla kertaa, kun haemme rehuja elukoille. Mukava ja nopea retkikohde meille kauppareissuilla käymisen lomassa.

Upeat kotkansiivenalut! <3

Olen kirjoittanut pari postaustakin Hörtsänän vierailuistamme. Ne voit käydä lukemassa alla olevista linkeistä. Ensimmäisestä löytyy juttua Hörtsänän historiastakin. Sitä en nyt tässä postauksessa ala enään avaamaan.

Kasvien seassa on keramiikkataidetta!

Vierailu Hörtsänän arboretumissa
Paluu Hörtsänään

Vaikka olemmekin nyt tehneet useampia pikavisiittejä Hörtsänään, emme ole käyneet siellä koskaan näin aikaisin keväällä.

Ja kyllä muuten kannatti! Varsinkin tälläiset kivifanit kuin me, saimme ihailla mahtavia kiviportaita ja -pengerryksiä, jotka erottuivat hienosti, kun kasvit eivät olleet vielä niitä peittäneet.

Ihana, romanttinen levähdyspaikka!

Hörtsänän erityispiirre mielestäni onkin juuri kivetykset ja eripuolille puistoa asetetut myllynkivet.

Muutamia keisarinpikarililjoja oli puhkeamassa
kukkaan.

Hörtsänässä ei sipulikukkien kirjo ole mitenkään valtava. Siellä täällä oli joitakin narsisseja ja muita kukkivia. Vuokkoja sen sijaan oli kukassa. Valkovuokkoja ja keltavuokkoja kukki mattoina puiden alla.

Räkättirastaan pesä oksatukipuussa.

Huomasimme, että viime kesästä oli kuitenkin uutta istutettu lisää. Lajisto kasvaa ja sitä edesauttaa vapaaehtoinen pääsymaksu, jonka voi tipauttaa postilaatikkoon tai maksaa tukimaksu peltilaatikkosta mukaan otettavalla tilisiirrolla.

Koska tämä korona-aika ja kahvittelut Oriveden lempparikahvilassamme, Cafe Herkkuhetkessä ei ollut mahdollista, haimme sieltä kuitenkin hiukopalat mukaamme ja nautimme ne kotona keitetyn kahvin kera.

Minulle lämmisavulohicroissant ja Beibelle kylmäsavu-
lohicroissant. Jälkkäriksi pikkuiset Bebeleivokset.

Sanoinkin Beibelle, että on se onni tämä poikkeustilanne ja sen tuomat rajoitukset. Normaalisti olisimme varmasti "kiireisinä" hörpänneet kupit kahvia ja tempaisseet herkkucroissantit naamaamme kahvilan terassilla. "Nauttineet" liikenteen melusta, istuen liikenneympyrän vieressä keskellä Oriveden keskustaa.

Nyt istuimme kahdesta tukkipöllistä ja laudasta tehdyllä penkillä ihanassa ja rauhallisessa ympäristössä eväistä ja toisistamme nauttien. Kyllä näissä kokoontumisrajoituksissa vaan on paljon hyvää, koska ne herättävät etsimään vaihtoehtoja. Ja huomaamaan, että asiat vaan voi tehdä paremmin!

Saimme olla evästelymme ihan kahdestaan Hörtsänässä, mutta sitten alkoi tulla porukkaa. No, muutamia ihmisiä, mutta näin pienessä paikassa sekin tekee jo ruuhkaa.

Mutta ei se haitannut meitä ja olimmekin jo puiston kiertäneet, joten lähdimme hyvin ja rentoutunein mielin kohti kauppoja ja ruokaostoshelvettiä. Oli kyllä hyvä idea käydä hakemassa "voimia" ensin Hörtsänästä!

Onko Hörtsnän Sinulle tuttu paikka? Jos on, olisi mukavaa kuulla mietteitäsi siellä vierailuistasi!
Ja jos ei, aiotko vierailla siellä joskus? Minä ainakin suosittelen vahvasti!

Hörtsänä on yksi minun lempipaikkojani tässä maailmassa!

Jotenkin raskas marraskuu!

Marraskuu on ohi ja jotenkin tänäkin vuonna se on ollut raskas. Siis mitään erityisen vakavaa tai surullista ei ole tapahtunut! Ihan vain ehkä normaalia kiireisempää elämää ja sairastelua. Normaalia marraskuun "masennusta", kun vertaa vaikka viime vuoteen, joka oli ihan oikeasti minulle yksi elämäni raskaimmista.

Näytän joltain Star Wars -hahmolta, vaikka naisen
pitäisi olla kauneimmillaan saunan jälkeen!

Marraskuussa kaikkia väsyttää! Makean himo on valtava ja mikään uni ei riitä. Kaikki asiat ärsyttävät. Flunssaviirukset väijyvät joka nurkan takana ja oven kahvoissa. Kura ja räkä lentää!

Mutta tämähän on kai ihan normaalia. Valon puute ja kylmyys saavat ihmisessä aikaan tälläisiä. Se on sitä kuuluisaa kaamosmasennusta. Sisäinen kello menee sekaisin, unen laatu kärsiin ja väsymys aiheuttaa makeanhimoa.
Marraskuun alussa uutisoitiin, kuinka ulkomailta tulleita opiskelijoita valmennettiin tulevaa kaamosta vastaan. Aurinkoisista maista tuleville tälläinen pimeys saattaa aiheuttaa vielä suurempia oireita, kuin meille synkille suomalaisille.

Laivalle menossa... no, ei vaiskaan. 

Kävin isäni kanssa Tays:ssa keuhkopolilla.

Marraskuu on kuoleman kuukausi. Sanat marras, marta, tarkoittaa kuolemaa ja kuolevaa ihmistä. Kuolleiden kasvien peittämä maa on martaana ja kuolleita kasveja kutsutaan martaiksi. Hyvin kuvaavaa tälle vuodenajalle, eikö?

Tuntuu, ettei koko marraskuun aikana ole tapahtunut yhtään mitään! Miksi silti väsyttää ja olo on ihan voimaton?
Sitten kun selasin kalenteriani, se on ollut ihan täynnä! Melkein joka päivälle on ollut jotain. Opiskelujen suhteen on ollut kaikenlaista häppeninkiä tai koulutusta. Sitten vielä vielä sovittuja menoja ja muuten vain kaikkea harrastelua.

Autossa kulkee koko ajan kaikkea merkillistä koulukamaa!

Koska olen kova likka kuvaamaan kaikkea, kännykän valokuvakansio on hyvä päiväkirja katsella, mitä kaikkea onkaan tapahtunut. Ei voi syyttää pelkkää kuoleman kuukautta, vaan kyllä tässä on tullut aikas lailla puuhailtua. Ei ihme, että väsyttää!

Munakas munatkin muodostivat ihmettelevän hymiön.

Kuukunasta on tullut kova poika auttamaan
ruuanlaitossa! <3

Opiskelujen suhteen on ollut projektien- ja tapahtumien suunnittelua. Olemme käyneet myös keräilemässä kranssiaineksia ja samalla opetelleet oikeanlaisia, luontoa säästäviä keruutapoja. Kransseja tehtiin jopa muutamia myytäväksi pariin eri tapahtumapäivään.
Jonkin verran olemme miettineet mahdollisia kohteita yritysvierailuille. Meidän pitäisi päästä näkemään tuotantotiloja, missä oikeasti toimitaan ammattimaisesti, jotta pystyisimme hahmottamaan, miten me voisimme koululla näin tehdä.

Meikä teki tän!

Meillä oli myös pakollinen kahden päivän ensiapukurssi. Se oli kyllä hauskaa! Harjoittelimme toisillamme sidosten tekoa ja ensiavun antamista. Saimme myös opetella sydäniskurin käyttöä, mutta sitä tehtiin kyllä nukella.

"Hän" jäi henkiin!

Lisäksi meillä oli näyteltyjä onnettomuustilanteita. Naurettiin ihan vedet silmissä ja pissat housuissa! Millaisia näyttelijälahjakkuuksia maailma onkaan meissä menettänyt!
Oli autokolareita, missä rattijuopumustapauksia, rattiraivon vallassa räyhääviä, shokissa olevia ja muuten vain eri tavoin loukkaantuneita.
Pääsimme myös "pelastamaan" luokkatovereitamme tukehtumiselta ja epilepsiakohtaukselta. Kirveellä poikki hakattua sormea etsittiin ja viilto- ja palohaavoja paikattiin.
Täytyy sanoa, että näin onnettomuustilanteita harjoitellen, oli mielekästä opetella ensiaputaitoja. Toinen osa kurssia on keväällä ja se saatetaan toteuttaa maastossa leiriolosuhteissa. Saas nähdä, kuinka moni meistä siitä "selviytyy"!

Paineside päässä

Lavastettu tilanne, missä mökkiläinen on pilkkonut kirveellä
saunaklapeja ja sormi on irtipoikki.

Kestävän kehityksen kässäkerho kokoontui ahkeraan marraskuun aikana. Tehtiin ensin itsellemme ja sitten pariin eri tapahtumaan myytävää. Mehiläisvahakääreitä, sytykeruusuja ja -hiiriä, kestohedelmäpusseja, kransseja, kestosiivousliinoja ja kangaskasseja valmistui isot määrät.
Niitä oli myynnissä KeKe -päivän vaihtotorilla, minkä muutamat meidän luokkalaiset järkkäsivät. Päivän tarkoituksena oli vaihtaa itselle tarpeetontonta tavaraa ja löytää itselleen jotain sellaista, mitä tarvitsee. Kaikki tavara liikkui vaihtotorilla ilman rahaa ja loput mitkä eivät löytäneet uutta omistajaa, vietiin kierrätyskeskukseen. Minä löysin torilta Kuukunalle muutaman kirjan ja palapelin.

Kuukunalle luettavaa

Koululla vietettiin myös Kulmakivipäivää. Päivän tarkoituksena oli, että jokainen ala esittelee toimintaansa omissa toimipisteissään ja muut kiertäisivät niissä tutustumassa. Alat ovat olleet aikas vähän tekemisissä toistensa kanssa, joten tälläinen päivä oli kiva tapa tutustua. Kaikki saivat passit ja pisteistä sai kerätä leimoja niihin. Myös koulun ulkopuolisilla oli mahdollisuus käydä tutustumassa koulun toimintaan.

Kouluun "somisteita" seinälle!

Kaikilla muilla oli toiminnalliset pisteet, mutta luonto- ja ympäristöala lähti sille linjalle, että me kerrottiin projekteistamme ja mitä meidän koulutus pitää sisällään. Porukalla tuotiin kaikenlaista retkeilyyn ja luonnontuotteisiin liittyvää rekvisiittaa. Kahteen huoneeseen sisustettiin hienot kokonaisuudet meidän alan opiskelusta.

Luonto-ohjaajat tekivät oikein pienen leirin "nuotioineen" luokkahuoneen nurkkaan. Meillä luonnonvaratuottajilla oli hienosti sisustettu nurkkas toisessa huoneessa. Portaikossa oli valokuvanäyttely ja telkussa pyöri kuvia projekteistamme.
Porukkaa kävi paljon tutustumassa ja saimme hyvää palautetta esillelaitostamme.

Olen myös alkanut panostaa YTO -aineiden opiskeluun. Ajattelin, että näin talviaikaan ehtii näitä kieli, matikka ym. juttuja miettimään. Olenkin äidinkielen asioita opiskellut ja vähän näyttöjä suunnitellut ja toteuttanutkin.
Digikursseilla olen käynyt ja tenttinytkin huonolla menestyksellä. Tai, voi olla että läpäisin rimaa hipoen. Mutta ei voi tietää, ennen kuin tulokset tulevat.
Minusta vaan tuntuu, että minun opiskeluni tyssää tähän digiosaamiseen. Opetuksesta se ei ole kiinni. Ope on aivan mahtava ja luokkakavereiltakin olen saanut oppia. Mutta jotenkin vaan tuntuu, etten pysty! Helvetti, kun en mennyt kouluun digiosaamista opiskelemaan, vaan luontoalaa!

No, mitäs kotona sitten? Teurastuksia ollaan tehty ja jotenkin olen potenut teurastusväsymystäkin. Se on henkisen puolen lisäksi erittäin fyysistä puuhaa. Vaikka tätä touhua ollaan porukalla tehty, silti voimat on ollut lopussa.

 Kukkopojat laitettiin lihoiksi ja sulat keräsin talteen. Kukoista otin myös jalat jatkokäyttöä varten. Kaikenlaisia suunnitelmia on sulkien suhteen. Kuuluvathan nekin luonnonvaratuottajan alaan.

Kukkonuorikot olivat aikas komean kokoisia!

Kuukuna toi mummulle "kaa kaan", kun paloittelin
kukkoja. =D

Otin kukoista sulkia talteen.

Myös jalat menevät jatkojalostukseen.

Lampaita käytiin teurastamassa Beiben siskolla. Meidän pässipojat teurastettiin ja vietiin nahat parkkaamolle. Kolmen kuukauden jonot on parkitsemolla, joten ensi vuoden puolelle menee, ennen kuin taljat ovat valmiita.

Parkkaamolla oli hienoja taljoja valmiina.

On siinä lampaantalja poikineen!

Matkalla pysähdyttiin ihastelemaan upeaa vanhaa navettaa. Se oli tehty
tuollaisista pyöreistä puista ja savesta.

Lihat vietiin purkitettaviksi. Koska pakastimet ovat täynnä, ajattelimme teettää pässien lihat täyssäilykkeeksi. Voi olla, että niitä livahtaa joulupaketteihinkin...

Konttilan lihaa! ='D

Kylmänä ei kyllä tiennyt yhtään mitä lihaa söi.

Lämmitettynä maistui miedosti lampaalle.

Remontti... argh! Sekin on ollut ihan leväällään koko syksyn. On tuntunut, että kaikki muu menee sen edelle. Beibe on käynyt metsällä ja minä olen tehnyt kaikkea muuta kivempaa.
Mutta, nyt alkaa näyttää ihan hyvältä ja ehkä saamme alkovin jouluksi valmiiksi. Jälkien siivoominen taitaa olla kuitenkin se isompi urakka, kuin itse remontti! Koko yläkerta on ollut ihan kaaoksen vallassa pitkän aikaa. Tämä pitkään jatkunut sekasorto itsessään on ollut tosi väsyttävää. Kun tavarat ovat ihan sekaisin ja ei pääse kunnolla siivoamaan. Huoh!

Sataset palaa!

Alkaa jo näyttää joltain!

Ollaan vuoron perään myös flunssailtu. Jatkuva kunnon alavireisyyskin syö voimia. Virusta toisen perään. Beibe nyt on vähän jänismetsällä yrittänyt käydä, mutta minä olen ollut koiran aamupissatuslenkkejä lukuun ottamatta ollut ihan liikkumaton. Hieman lihashuoltoa olen tehnyt, mutta siinä se sitten onkin ollut. Kaipaan kyllä ihan kunnon metsälenkkiä. Mutta on ehkä parempi odotella, että yskä ja räkäisyys helpottaa.

Lampikin on taas ihan piripintaan täynnä vettä!

Se hyvä puoli tässä kiireisyydessä on ollut, että pitkä ja pimeä kuukausi on mennyt ihan vilahtamalla. Monesti näihin aikoihin tuntuu, että aika on ihan pysähtynyt. Nyt ei ole meinannut kyydissä pysyä!

Luonnonvaratuottajaopiskelijalla luut korvissa ja
sulat päässä! Ja hirveet silmäpussit, sekä kuumetta!

Mietiskelin tätä marraskuun tarpeellisuutta. Ehkä onkin välttämätöntä, että syksyn ja talven välissä on tälläinen musta hetki. Aivot pääsevät resetoimaan kaiken menneen ja valmistautumaan tulevaan talveen oikein kunnolla.

Kaikkea sitä tulee koulussa tehtyä. Kuten sidottua perho!

Mä kuitenkin niin odotan tulevaa joululomaa! Nämä koululaisen lomat ovat ehkä paras juttu koko opiskelussa. Olen jo tyttäreltä ja vävyltä kysellet, ehtisikö Kuukuna vähän mummun kanssa touhuilemaan joululomalla. Se olisi parasta voimaantumista mitä voisin toivoa!

Pappa ja Kuukuna sytyttää tulia ulkosaunan vesipataan.

Mitenkäs Te muut selvisitte marraskuun synkkyydestä? Ottiko voimille vai menikö kuin vettä vain? Pientä piristymistä saatiin jo lumen muodossa. Minulle se antoi ainakin valoa ja toivoa elämään!

50 kilometriä oli juuri ajanut hirvittävässä räntäsateessa ja loskakelissä. Kyllä kannatti, koska
määränpäässä odotti tälläinen näky. Koti! <3

Ihanaa joulukuuta kaikille ja 1. adventtia!