Se on noro ja Hei taas!

Huh huh! Johan heitti kamalan mahataudin alkuviikosta päälle! Olimme juuri edellisviikolla Beiben kanssa kehuneet hyvää tuuriamme, koska olimme väistelleet onnekkaasti kaikki flunssa- ja norovirusepidemiat, mitä työpaikoillamme on podettu. Oli liian aikaista juhlia!
Harvinaisen sitkeäkin tämä noro-pirulainen olikin, neljä päivää olin töistä pois. Kahtena alkupäivänä oli kuumetta, tosi kovat lihas- ja nivelsäryt. Silmiä särki ihmeellisesti parin päivän ajan, oli pakko pitää silmälappuja. Ihan tajuton väsymys, mutten saanut tuskaiselta ololta kuitenkaan nukuttua.
Yritin särpiä koko ajan jotain nestettä, voimieni mukaan. Mutta silti tuntui ihan kuivuneelta. Päätä särki, ihan kuin olisi ollut järjetön darra!

Elukat oli koko ajan lähellä, kun mamma sairasti!

 Sitten kun parin sairaspäivän jälkeen yritin syödä jotain, oli imeytymisessä ongelmia. Ei meinannut millään maha ottaa mitään kiinteätä ravintoa vastaan. Tuli läpi samantien. Terkkarillakin kävin ja otettiin verikoe, ettei ole vaan mitään bakteeriperäistä. Ei ollut tulehdusarvot koholla, joten noroon taas päädyttiin. Yleensähän nämä ärhäkätkin mahataudit menevät parissa päivässä ohi. Mutta otettiin tauti nyt sitten kunnolla vastaan, kun kerran annettiin!

Kädet kuivui ihan kamaliksi ja jotenkin nesteet häipyi ihon alta!

Vävy reppanakin sai taudin. Minulta kai sitten, kun olivat meillä sunnuntaina olleet syömässä. Onneksi ei ihan näin rajuna saanut, kuin paha, paha anoppi!
Beibe ja tytär selvisivät pienillä mahanpuruilla. Nekin varmaan tulivat silkasta pelosta, kun joutuivat katselemaan, mitä heilläkin saattaa olla vielä edessäpäin!

"Nouse jo!" (Onpas meidän sohvatyynyt ihan vimpan päälle tuolla taustalla!)

Tyttären kanssa naurettiin, että k-kauppiaat olivat ainakin ottaneet norovirusepidemian tällä seudulla tosissaan. K-marketeissa oli mehukeitot ja kefilusmehut tarjouksessa plussakortilla. Litra tolkulla Beibe niitä mulle raahasi. Gefiluspiimää lisäksi. En taas vähään aikaan taida juoda mitään niistä!
Ihmetellä täytyy, että mistä sitä kakkaa oikein piisasi. Kun en juurikaan mitään kiinteätä syönyt ja nekin vähäiset tuntui tulevan heti läpi. Piimällä, vedellä, mehukeitolla ja mehulla elelin. Mutta toisaalta, kakkaahan vauvatkin, vaikkeivat juo muuta kuin maitoa!

"Ha! Vihdoin sohva on taas minun!"

On tässä elämässä ollut kuitenkin jotain iloakin. Tilasin viikonloppuna oikein cd-levyn ja sen posti toi alkuviikosta. Kiva piristys sairastelun keskelle ja musiikillahan sanotaan olevan eheyttävä vaikutus!
Laulaja-lauluntekijä Ville Leinoselta ilmestyi jokin aika sitten "Hei taas" -niminen pitkäsoitto.

Albumi sisältää kymmenen coveresitystä, joista puolet ovat suomalaista alkuperää ja puolet käännöskappaleita. Kappaleet ovat tehty kunnioittaen niiden alkuperäisesittäjiä, kuten Berit, Jonna, Meiju Suvas, Kake Randelin, Nisa Soraya ja Eini. Ja tietysti ylistäen Suomidiscon kulta-aikaa!

Kyllä onkin  hauska levy! Levyn biiseistä tulee mieleen ihan lapsuuden mökkireissut ja c-kasetit. Äiti osti aina huoltoasemilta suomalaisia hittikokoelmakasetteja. Finnhits -levyjä meillä oli kotona, jotka kasetille äänitettiin autossa kuuntelua varten. Meillä ei minun lapsuuteni autoreissuilla kuunneltu radiota, vaan aina näitä kasetteja. "Hittiparaati", "Suomihitit" ja mitä niitä nyt sitten olikaan!

"Hei taas" -levyn ehdoton helmi on mielestäni versio Jonna Tervomaan vuonna 1985 ilmestyneeltä "Tykkään susta" -pitkäsoitolla olleesta biisistä "Sadepisaroita". Kappalehan ei ole Jonnan alunperin, vaan käännöskukkanen ruotsalaisen Herreys-yhtyeen tuotannosta. Muistatteko ne kultakenkäiset euroviisupojat?
Leinosen versiossa täyttyvät kaikki 80 -luvun syntikkapopin elementit, joita minä rakastan! Tulee ihan mieleen Ultravoxit ja Silent Sirclet ynnä muut sen ajan hittitehtaat!
Haluan vielä nostaa levyltä pari kipaletta. Nisa Soraya osallistui vuonna 1985 Syksyn Sävel -kilpailuun kappaleellaan "Anna rakas raju hetki". Myös edesmennyt artisti Kikka, on tehnyt oman versionsa Nisan kappaleesta vuonna 1989 ennen Leinosta.
Pidän myös kovasti Leinosen kappaleesta "Tyydytys", jonka Eini versioi vuonna 1985 Laura Braniganin "Satisfaction" kappaleesta.

Nämä faktat levyllä olevista kappaleista ja niiden alkuperäisistä esittäjistä ja coveroijista, löytyvät levyn kansilehteen painetusta, Juha Rantalan kokoamasta iskelmähistoriikistä.  Ihan vaan sillä kerron, ettei kukaan luule minun tietävän musiikista ja artisteista näin paljon!
Ville Leinonen oli vieraana Puoli Seitsemän -ohjelmassa. Hän esiintyi myös Ylen aamu-tv:ssä ,esittäen juurikin sen minun lempparini "Sadepisaroita".
Aamulehtikin julkaisi pari juttua. Ne voit katsastaa täältä ja täältä .

Se pitääkö levyn kappaleisiin suhtautua kovin vakavasti, on kuuntelijan oma valinta. Minusta on hienoa, että Ville Leinonen on kunnioittanut meiltä suomalaisilta unohduksiin jäänyttä musiikkityyliä.
Ruotsalaisethan ovat tässäkin asiassa meitä suomalaisia edellä. Ruotsissa suomidiscosta on tullut ihan ilmiö ja siellä järjestetään oikein tapahtumia, missä porukka käy hulluna joraamassa vanhaa suomalaista discomusaa. Yle uutisoi ilmiöstä. 

Olen myöskin ihmetellyt näitä meidän radiokanavia! Miksei Leinosen versiot suomidiscosta soi niillä?  Kyllä esimerkikisi Sannin versiota Pelle Miljoonan "Tahdon rakastella sinua" -kappaleesta soittaa monikin radiokanava. En nyt menisi senkään vakavasti otettavuudesta niin vannomaan! "Sadepisaroita" kehiin, vaadin minä!

Arkikuvia 12/52

VIIKKO 12

"Rammari"

Radion kuunteleminen on iso osa arkea ja elämäämme. Kuten on jo monesti todettu, ansiotyömme olevan elintarviketeollisuuden parissa, joten kuulosuojaimet ovat melkein viides raaja meille. Ja mielestämme radio-ominaisuudella varustettuna ne ovat tälläiselle duunarille melkein paras keksintö sitten pyörän!
Minulla on ollut aina Peltorit ja Beibe on ollut uskollinen Bilsomeille jo vuosia!
 Radion kuunteleminen jonkin lajittelutyön tai yksintyöskentelyn lomassa takaa yksitoikkoiseen ja pakkotahtiseen työhön melkoisen määrän hyvinvointia. Ja tietysti suojaa kovassa metelissä meidän niin kallisarvoista kuuloa! Monesti kotona sitten keskustellaankin siitä, mitä olemme radiossa kuulleet työpäivän aikana.

Minun eläköityneet Peltorit kotikäyttöön otettuna.

Arkena ajamme molemmat työmatkamme autolla. Monesti viikonloput kuluvat niin, että autoihin ei kosketa. Joten radion kuunteleminen autossa painottuu sekin arkeen!
Minähän olen autossa sellainen kanavien renkkaaja. Beibeä se joskus ärsyttää. Varsinkin jos hän ajaa ja minä olen "apukuskina" ja radion käyttäjänä! Juuri tänään siitä keskusteltiin, ihan hyvässä hengessä kuitenkin. Minulle mieleinen musiikki on tosi tärkeää. Joskus aamulla kun oikein pännii töihin meno, olen ihan raivon työmatkalla jos radiosta ei tule mitään hyvää kuunneltavaa. Joskus oikein ääneen noidun. "Edes yksi hyvä biisi, pliis, ennen työmaan parkkista!" Tiedän, olen vähän tälläinen!

"Neiti Toukokuun" radio

Kotona iltaisin emme joka päivä radiota avaa. Päivän kun on kovassa melussa ja kiireessä, haluaa ihan vaan lepuuttaa korviaan. Mutta kyllä meillä Luontoiltaa saatetaan kuunnella ja Metsäradiotakin. Ja tietysti joskus minä haluan tahdittaa ruuanlaittoani nuorisomusiikin renkutuksella!
Viikonloppuisin radion kuuntelu jää vähäisemmälle. Kesällä tosin raahaan usein kasvimaalle radion ja Beiben nurmikon leikkuuta siivittää tahdit radiokuulosuojaimista.

Beiben elämää nähneet Bilsomit jatkoajalla!

Minun lauantai-iltojen radion kuuntelulta putosi pohja, kun Yle lopetti 80 -luvun musiikin erikoisohjelman "Lakatut varpaankynnet". Olen jotain vastaavaa odotellut tilalle. Onhan kasari tulossa kohta rytinällä takaisin!
Kanavat mitä kuunnellaan paljon ovat: Radio Suomi, Tampereen radio, YleX, Kiss FM, Helmiradio, Radio Aalto, Loop ja NRJ.  Mutta myös muitakin. Jos kanavia renkatessani tulee hyvä kipale, en ole kanavarasisti!

"UIT:in" ratska!

Radion kuunteleminen on meille todellinen arjen ilostuttaja!

Mietintää ja muisteloita pääsiäisestä!

Olen ollut sairaslomalla tässä useamman viikon. Molemmissa käsissäni on tenniskyynärpäävaivaa. Koska käsiä on tarvinnut lepuuttaa, eipä oikein voi tehdä muuta kuin lukea, katsoa tv:tä, roikkua netissä ja kuunnella radiota. Noin kärjistetysti ilmaisten!

Mauri valmiina munanhakureissuun!

Joka "tuutista" onkin sitten tullut vinkkejä pääsiäiseen valmistautumiseen. Insta ja blogit ovat täynnä juhlamenuohjeita ja toistaan upeampia pääsiäisasetelmia pupuineen, munineen ja tipuineen. Telkussa ja radiossa on toimittajat kyläilleet ympäri Suomea lammasfarmareiden luona. Ja jatkuva ihmettely siitä, ettei kotimaista lampaanlihaa saa pääsiäisenä, jatkuu vuosi vuodelta.
Kananmunantuottajat levittelevät käsiään, kun kanat eivät tajua sesongin olevan kuumimmillaan ja munivat vain sen yhden munan päivässä. Laiskimukset!

Pääsiäisestä on tulossa tosi kaupallinen juhla, jos ei sitä jo ole. Mielestäni siinä ei ole mitään pahaa, pääasia, että ollaan yhdessä ja rauhoitutaan. Tehdään ruokaa ja syödään porukalla. Ei tarvi sitä lammasta teurastaa, voi vetää lyhyemmänkin kaavan mukaan! Mutta olisi kiva, jos ihmiset kokoontuisivat yhteen näin pitkinä pyhinä. Kun kerrankin olisi aikaa!

Vai onko? Se minua pistää vihaksi, kun kaupat ovat auki! Argh! Ja murr! Ei näin! Ymmärrän sen, ettei kaikki voi vain viettää pyhiä, mutta silti! Olen ollut vakaasti sitä mieltä jo pitkään, että tämä jatkuva yhteiskunnan pahoinvointi johtuu tästä pysähtymättömyydestä. Etteikö nykyihminen voi olla yhtä päivää käymättä S-marketissa! Hei kamoon!

Perinteikäs pitkäperjantain sää; sataa!

Minä olen syntynyt 70- luvulla ja nuori aikuinen olin 90-luvun alussa. Lapsuuden pääsiäisestä muistan, kun telkusta ei tullut mitään kivaa, pelkkiä jumalanpalveluksia ja jeesus-elokuvia. Radiossa soi sellanen surumusiikki. Pääsiäisen kohokohta oli suurinpiirtein se, kun käytiin syömässä pashaa mummulassa. Silloin kyläiltiin ja nähtiin sukua. Mutta riehua ei saanut!
Olihan se nuorisolle ihan saakelin tylsää, kun ei päässyt baariin pyhinä. Jotkut ravintolat saivat olla auki erikoisluvalla. Sellainen tarvittiin myös musiikin soittamiseen ja tanssimiseen.

Nuoret radiotoimittajat muistelivat yhtenä päivänä sitä, miksi pääsiäistä vietetään. Eivät olleet ihan varmoja. Varsinkin kiirastorstain ja pitkäperjantain merkitys oli unohtunut. Googlesta katottiin ja selvisihän se sitten.

Itse en ole uskonnollinen. Mutta kuulun siihen ikäluokkaan, jolle uskontoa tahkottiin koulussa paatoksella. Joten kyllä näiden suurjuhlapyhien merkitys on muistissa vieläkin.
Uskonto ja pääsiäisenvieton perinteet ovat minulle tuttuja lähinnä isäni vanhempien ansiosta. He olivat ortodokseja ja varsinkin mummulle uskonto oli tärkeä. Aikuisena olen vasta ymmärtänyt, mikä rikkaus tämä on ollut.

Mummulta minuun jäi tämä pääsiäispashaperinne. Olenkin lähes joka vuosi sitä tehnyt. Tosin tyttäreni sanoi minulle tänään, ettei ole sitä koskaan syönyt. Ja minä en ole pashaa suuhuni mättäessäni edes huomannut, ettei tyttö syö sitä! No, tänään hän söi ja oli ihan hyvää!

Tämän vuoden pääsiäispasha poikkeaa edellisvuotisiin siinä, että se on nyt tehty siihen "the muottiin". Siihen, minkä tilasin oikein Valamon luostarin nettikaupasta. Mainitsin muotista munajuustojutussani.

Yritin vähän selvittää, mitä merkit muotissa tarkoittavat. Ja nehän käsittääkseni voivat olla erimuoteissa erilaiset. Mutten oikein löytänyt juttua niistä. Joku tarkoitti :"Jeesus on ylösnoussut" tms. Myös se, miksi kynttilää poltetaan pashan päällä, jäi epäselväksi. Selvitän ensi pääsiäiseksi, nyt en jaksa/ehdi, kun täytyy syödä sitä pashaa urakalla! =D

Vähän harmittaa, etten pari kesää sitten, poikennut lehmäleirireissullani Valamon ja Lintulan luostareissa. Kova oli aikomus paluumatkalla käydä molemmissa, mutta olin niin väsy ja oli vaan niin kiire takaisin kotiin. Luostareihin on kuitenkin meiltä monta sataa kilsaa. Mutta täytyy varmaan lähteä joskus vartavasten käymään uudestaan sielläpäin. Valamon luostarista varmaan saisikin noihin edellä mainitsemiini kysymyksiin vastauksen.

Ylen toimittaja oli viikolla kyläilemässä Valamossa. Hän haastatteli Sergeitä, joka oli kai jonkilainen, tavismunkkia tärkeämpi henkilö. Valamon asukkien pääsiäinen kuluu Sergein mukaan lähinnä jumalanpalveluksien ja rauhoittumisen merkeissä. Jumalanpalveluksia saattoi olla kuusikin tuntia päivässä. Että ihan työstä kävi messuaminen!
Valamoon oli tulossa myös parisataa ulkopuolista viettämään pyhiä munkkien kanssa. Plus sitten päiväkävijät. Toimittaja kysyi, etteikö kiire ja se, että luostarissa ramppaa paljon väkeä, häiritse munkkien elämää. Sergei oli sitä mieltä, että kun on sisäinen rauha, ulkopuolinen stressi ja kiire ei häiritse. Mahtavaa elämänasennetta! Tuosta pitäisi meidän nykyimmeisten ottaa mallia!

Valamossa olisi mielenkiintoista käydä myös siksi, että minun pappani on ollut siellä munkkina nuorena poikana, ennen sotia. Mitään romantiikkaan hänen luostariin menoonsa ei liity, päin vastoin. Papan isä oli kuollut jo nuorena. Hänen äidillään ei ollut mahdollisuutta elättää yksin kymmenpäistä lapsilaumaa. Koska pappa oli lapsista vanhimmasta päästä, hänen oli lähdettävä pois kotoa, etsimään ruokansa ja elantonsa jostain muualta. Näin pappa päätyi Valamon luostariin ja munkiksi. Mitään uskonnollista syytä munkkina oloon papalla ei ollut, ainoastaan nälkä!

Pappa munkkikaavussaan. Ikää hänellä on n. 16 vuotta.

Joskus kiljupäissään pappa kertoikin jotain juttuja luostariajoistaan. Harmi vain taaskin, ettei ne nuorena olleet niin kiinnostavia!
Pääsiäisen viettomme on alkanut mukavasti. Tänään meillä oli syömässä isäni, tyttäreni ja toisen veljeni vaimo, kahden poikansa kanssa. Vävy ja veljeni olivat muissa touhuissa.
Syötiin burgundinpataa ja juotiin pullakaffeet, pashan kera tietysti!

Burgundipatalihat marinoitumassa punaviinissä. Mmmm!

Kädet ei anna periksi leipoa. Siksi valmispullaa, ei kulitsaa!

Oli mukavaa ja syömisen ohessa kirottiin tätä maailman menoa. Ja tietysti yritettiin sitä parantaa!

Muuten en ole kotia koristellut pyhiä varten, kuin narsisseja ostamalla. Kauraa yritin vähän pääsiäisruohoksi kasvattaa, mutteivät kaikki itäneet hyvin.

Beibe toi minulle kimpun vaaleanpunaisia tulppaaneja, ihania rimpsureunoja. Ja veljen vaimolta sain keltaisen begonian. Sopii keittiön pöydälle, kuin nenä naamaan!

Näytin aamulla Beibelle Instasta paria pupuasetelmakuvaa, mitkä olivat jonkun ulkorapulla. Ei ollut meidän rappusilla asetelmia, ei. Tai, jos pari talliämpäriä, roskapussi, talikakkuvuuat, tuhkaämpäri, saappaat ja ruskistunut joulusypressi asetelmasta käy, niin sitten. Ai niin, onhan rappusilla luuta! Sehän kuuluu pääsiäisen aikaan! Beibe kuitenkin pilasi huolella tehdyn asetelman, siivoamalla rapuntienoon, jotta vieraat mahtuisivat ovesta sisään.

Loppupyhät mennäänkin sitten intuitiolla. Katsotaan, mitä pääsiäinen tuo tullessaan. Mutta yksi on varmaa, pyhäpäivänä kauppaan en mene!

Rauhallista ja mukavaa pääsiäisenaikaa toivottelee Leppämäen väki!

P.s. Viikolla minulle selvisi, mihin se mummuni pashamuotti oikein hävisi mummulan tyhjennyksessä. Syyllinen on oma isäni. Hän poltti muotin. Että näin!

Mausteista nuudelikeittoa, lämmikkeeksi!

Pakkasaamu

 Nyt on pari päivää pakkanen hätyytellyt -30 asteessa. Mää oon ihan koko ajan jäässä! Vielä kun töissäkin joutuu olemaan kylmässä, niin HRRR! Tosin Juha Mietohan oli naureskellut meille etelän eläville. Hän kuulemma oli hiihtänytkin ilman hanskoja, ties kuinka kovassa pakkasessa. Olemme siis naurettavia, kun palelemme -30:ssä. Saati sitten -20:ssä, sehän on jo suoranaista hellettä!

Sisällähän alkaa jo tarjeta!

Hehku ja Lillis ovat olleet pari päivää lähes koko ajan sisällä. Koska aamulla kahdeksan maissa lämpötila kohosi peräti -28 asteeseen, heitin ne ulos. Sanoin niille, että koska Juha Mietokin pärjää tälläisessä pakkasessa ihan hyvin, niin kyllähän tuollaiset alkuperäisrodut, kuten kyyttö ja shetlanninponi, ovat ihan kotonaan ulkosalla! Kaikille jotka tälläisestä eläinrääkkäyksestä (siis lehmän ja ponin, ei Juha Miedon)  nyt meinaavat kiihtyä, kerron heti, että ne eivät olleet ulkona kuin kaksi tuntia! Mutta niitä on pakko viedä välillä ulos, meinaavat ihan hermostua sisällä seisomiseen. Energiaa on kuin pienessä pitäjässä, molemmilla! Lilliksen kanssa kävin eilen kävelyllä ja se oli niin säpäkkänä että! Kulki suurin piirtein yhdellä jalalla ja oli niin kuin, että mä pillastun ihan just! Kunhan pakkaset vähän hellittää, pääsee sitä juoksuttamaan oikein kunnolla!

Läski-Lillis!

Hehku

Tälläisillä pakkasillahan ei talon lämmittämisen lisäksi, voi juuri muuta tehdä kuin syödä. Kun ei ole edes sitä lunta, että pääsisi ilman hanskoja hiihtämään! =D

Siunattu puuhella! <3

80- luvun tyylinen hedelmäsalaatti jälkkäriksi

Kaikenlaiset uuni- ja pataruuat ja keitot ovat nyt kova sana. Koska puuhellassa on valkea lähes koko ajan, ruoka tulee vähän kuin itsestään. Leivoin jopa ohrarievää onnistuneesti sillä! Puuhellassamme ei ole lämpömittaria enään, joten mutu-tuntumalla mennään!

Ennen paistoa...

... paiston jälkeen...

... ja valmista suuhun pantavaksi!

Minulla on meneillään ruokavarastojen tyhjennysprojekti, siitä lisää myöhemmin. Löysin inventaariota tehdessäni purkin kookosmaitoa ja pari tomaattimurskatetraakin oli keltsun hyllyllä. Niistä ja vähän muustakin, syntyisi nuudelikeitto!
Alkuperäinen ohje on Olga Temosen "Emäntänä Olga" -kirjasta. Olen muokannut ohjetta muuttamalla soijasuikaleet broileriksi. En ole koskaan ollut innostunut soijasta!
Valmistustapaakin olen muokannut. Alkuperäisessä ohjeessa ei kasviksia kuullotettu.
On muuten tosi hyvä soppa ja paranee vaan seuraavaan päivään!
Ja hei! Keitto toimii todella hyvin ihan ilman soija- tai broilersuikaleitakin. Kokeiltu on sellaistakin versiota!

NUUDELIKEITTO

• 1 1/2 litraa vettä
• 1 iso sipuli
• 3 porkkanaa
• 300g broilerinsuikaleita, valmiiksi kypsennettynä
• 1 kana/kasvisliemikuutio
• 2dl punaista currytahnaa
• rouhittua mustapippuria
• 2tl paprikajauhetta
• 3rkl soijakastiketta
• 3dl pakasteherneitä/sokeriherneenpalkoja/maissia
• 1tlk tomaattimurskaa (400g)
• 1tlk kookosmaitoa (400ml)
• 150g nuudeleita
• tuoretta persiljaa
• tuoretta basilikaa
• (suolaa)

Pilko porkkanat ja sipulit pieniksi kuutioiksi ja kuullota niitä hetki kattilassa, lirauksessa öljyä.
Lisää vesi ja mausteet ja anna kiehua hiljalleen n. 15 minuuttia, kunnes porkkanat ovat pehmenneet.
Lisää tomaattimurska, kookosmaito, herneet ja kypsä broitsu. Kiehauta ja murskaa sekaan nuudelit. Lisää tuoreet yrtit hienonnettuna ja hauduta hetki kannen alla, kunnes nuudelit ovat kypsiä.

Oma yrttisato ei sattuneesta syytä ole vielä valmis, joten laitoin ihan kuivattua persiljaa ja
basilikaa.

Nyt syötäväksi ja evääksi töihin!

Minulla oli nuudeleita tällä kertaa paketti, jossa oli 230g. Laitoin sen kaikki ja se oli liikaa. Sopasta tuli lähinnä pataa. Mutta ei se makua huonontanut!

Tuli vähän sakeaa tälläkertaa. Laittakaa ohjeen määrä nuudeleita!

Pakkasen myötä on ilmiöksi tulleet paleltumisvammat. Sivukorvalla kuuntelin radiota, jossa aiheesta puhuttiin. Miehillä paleltumia tulee lähinnä korvanlehtiin ja naisilla esim. nenän päähän. Jutussa eroja selitettiin erilaisella hiustyylillä ja pukeutumisella. Tässäpä oivallinen vinkki kaikille vaate- ja hiusalan ihmisille, tulevan talven tyylejä suunnitellessanne!

Tähän loppuun sopii hyvin Lord Estin biisi Talvi. Ei mulla muuta sitten tähän hätään!
Ruusumekko, tervetuloa!

Rauhallista Juhannusta! Ja paljon kukkia!

Meillä on ollut Beiben kanssa poikkeuksellisen rauhallinen juhannus. Se, että ollaan kotona, ei ole poikkeuksellista. Mutta se, ettei kukaan ole poikennut kylässä ja että ollaan ihan kahestaan, on erilaista. Tytär ja vävy ovat kavereidensa kanssa mökkeilemässä ja isänikään ei tullut meille. No, toisaalta ihan hyvä, koska olen flunssassa. Yllätys, yllätys! Kohta vietetään flunssakierteeni 1-vuotissynttäreitä!
Satanutkin on ihan kiitettävän paljon, 29 mm oli sademittarissa perjantain sademääränä. Silti kuurojen välillä on tullut puuhasteltua kaikenmoista. Beibe on hieman nikkaroinut ja minä istutellut kesäkukkia kanojen kanssa. Kyllä! Kanat ovat olleet riesaksi saakka mukana kukka-asetelmien teossa!

Hommasinkin tänä kesänä enemmän kesäkukkia, kuin koskaan aikaisemmin. Osan ostin Tammelan torilta ja Honkkarista. Mutta suurimman osan hankin Nihtilän puutarhalta, mistä saa kyllä todella hyvät taimet. Tai oikeastaan, taimi on väärä sana kuvastamaan näitä kukkia. Kyllä ne sen verran isoja puskia ovat! Ja hyvä laatuisia! Niistä näkee, että niitä on todellakin hoidettu ja nypitty. Kävin jo aikaisemmin hakemassa heiltä pari kurkun ja paprikankin taimea kasvariin.
Sen verran narsistin piirteitä minusta löytyy, että joka vuosi hankin meille pari markettaa. Tiedättekös, että minä vasta lähes aikuisiässä tajusin olevani kukka. Ei vanhempanikaan koskaan kertonut, että Marketta on kukkanimi. Meillä oli kotona ja mummuloissa aina vaan petunioita, pelargonioita ja orvokkeja. Ei koskaan yhtään markettaa. Joten olen tämän vahingon sittemmin korjannut!

Olen huono sommittelmaan, mutta tämän vuotisiin kukka-asetelmiin olen kyllä tyytyväinen. Kaikki mummo-kukat ovat lemppareitani; pelargonia, samettiruusu, petunia, begonia ym. Koska Beibe rakastaa verenpisaroita, niitä täytyy olla. Ja ehdottomasti ahkeraliisaa!

Petunia ovat mielestäni hieman hankalia. Niitä joutuu kauheasti nyppimään ja ne ränsistyvät sateessa ja tuulessa. Joten olen, pitkin hampain, korvannut ne miljoonakelloilla. Kauniitahan nekin ovat ja helppohoitoisia.

Aitta

Vaaleanpunaista, mitäs muutakaan!

Piha-aittaa koristin parilla amppelilla. Istutin lehmäruukkuun marketan ja miljoonakellon. Roudasin aitasta pari maitotonkkaakin koristamaan aitanrappua. Maitotonkat ovat Leppämäen tilan tonkat. Yhdessä niistä on tilan vanhan isännän ja kylän nimi.
Aitan päätyyn tehtiin viime kesänä Beiben kanssa kukkateline. Edelliskesänä siinä oli daalioita ja krassia. Nyt ostin siihen pelargonioita, samettiruusuja ja miljoonakelloja.

Kanat arvioimassa istutuksiani!

Tallin ikkunalle laitoin pari valkoista ahkeraliisaa. Sinne ei paista aurinko kuin aikaisin aamulla. Ahkeraliisat pärjäävät hyvin varjossakin.

Tallin pikkuikkuna

Ulkosaunaa koristin verenpisaroilla, hopealangalla ja ahkeraliisalla. Sinne ei paista kuin iltaaurinko, joten varjossa viihtyviä kukkia piti sinnekin valita.
Beibe teki saunan seinälle letkutelineen. Beibe itse oli vähän kriittinen tekeleeseensä, mutta minusta se näytti siltä, että se olisi ollut aina siinä.

Ulkosauna

Ihanat pallukkanuput!

"Hei! Oota meitä!"

Beiben tekemä letkuteline

Saunan päädyssä on luukku, josta pääsee saunan ylisille. Luukku on ollut, jostain syystä, auki koko kevään. Pari viikkoa sitten Beibe huomasi, että sinitiainen oli tehnyt pesän sinne. Yksi poikanenkin oli silloin pudonnut sieltä ja kuollut. Kanat taas seurasivat minua saunalle ja huomasin, että ne tutkivat jotain polulla. Tyynen rauhallisesti, pieni sinitiaisen poikanen siinä suki itseään. Mauri alkoi olla sen verran kiinostunut siitä, että päätin siirtää pikkutipun saunan terassin alle. Poikanen yritti pummia minulta ruokaa, eikä ollut moksiskaan, vaikka sen otin käteen. Toivottavasti emot eivät sitä hylkää, kun siihen koskin. Mutta en voinut ottaa sitä riskiä, että kanat tai Mauri sen loppaavat. Tuiman näköinen pikku tyyppi se oli!

"Mitäs siinä kyttäät?"

"Anna jotain safkaa!"

Pihakalliolla olevalle paviljongille, istutin jalalliseen ruukkuun verenpisaran, lankaköynnöksen ja pari annasilmää. Niitä ihailinkin illalla paviljongissa istuskellen ja nauttien lasillisesta hyvää viiniä. Aah! Elämän ihanuutta!

Lakritsa on ottanut paviljongin vallan makuupaikakseen!

Tästä tuli mielestäni kaunis!

Talon rapusille laitoin pariin saviruukkuun pelargonioita, markettaa ja lobeliaa. Pikkuorvokkia oli jo ennestään. Toisen samanlaisen asetelman lehmäruukkuun, kuin aitan rapullekkin.

Rakastan pelargonioita!

Sen verran ollaan poistuttu tontilta juhannuksen pyhinä, että käytiin katsomassa kaverin kasvarilla, miten tomaatit jakselevat. Ihan rauhallista oli sielläkin.

Tomaatit ottivat juhlapyhät ihan rennosti!

Beibe seukkaa kurkkujen kanssa!

Juhannuspäivänä käytiin Beiben kotopaikalla. Beiben siskon perhe oli viettämässä jussia siellä ja he paistoivat perinteiset juhannuslätyt. Vietiin mukanamme kuusenkerkkäsiirappia ja se olikin herkkua lättyjen kanssa.

Aseet juhannusflunssaa vastaan; konjakkia, kerkkäsiirappia ja räkäliinoja!

Loppujuhannus menee sekin rauhallisissa merkeissä. Beibe lähti Maurin kanssa metsälenkille. Kokopäivän kestänyt sade taukosi hetkeksi. Minä lepään ja kuuntelen radiota. Sieltä, mitäs muutakaan kuin, Lakattuja varpaankynsiä. On niin kylmää ja kosteata. Taidanpa laittaa takkaan tulet ja olla vaan!

Hyvää ja rauhallista Juhannuspäivän iltaa kaikille!

Anoppilan alppiruusu kukki tänä juhannuksena kauniimmin kuin koskaan!