Monet blogini pitkäaikaiset seuraajat muistanevatkin, että olen tosiaan Tampereen keskustan kasvatteja. Finlaysonin alueella on minulle erityistä merkitystä, koska olen viettänyt lapsuuteni ja nuoruuteni "tehtaan varjossa".
| Anni Rapinojan teos. |
Olen asunut Finlaysonin työläiskortteleissa, isäni teki 25 -vuotisen työuran tehtaassa ja olenpa minäkin ollut 80 - ja 90 -lukujen taitteessa pari vuotta henkilöstöravintolassa keittiöapulaisena.
| Pieni lummelampi kasvihuoneen sisällä. |
Isäni muutti vuosi sitten pois naapurikorttelista, koska talot puretaan. Niinpä onkin tullut käytyä Tampereen keskustassa todella paljon vähemmän viimeisen vuoden aikana. Lähinnä Plevnassa elokuvissa ja Siperiassa kahvilla. Niitäkään ei ole tullut harrastettua viime aikoina... no, tiedätte kyllä miksi!
Olen iloinen, että Finlaysonin alue on nykyään niin elävä! Muistan kyllä aikanaan, kun käytiin kiivasta keskustelua siitä, mitä kaikille rakennuksille tehdään. Onneksi niistä taitaa osa olla suojeltujakin! Tampereella kun on ollut tapana hävittää vanhat rakennukset ja rakentaa uutta tilalle. Ainakin ennen vanhaan! Kaikki puutalo korttelit keskustasta hävitettiin muutamaa lukuun ottamatta. Museokortteli Amuriin säästettiin ja Punakylässäkin taitaa vielä olla puutaloja jäljellä.
Oli kyllä kivaa, että koronarajoituksia höllennettiin ja Finlaysonin alueella saatiin kasattua taas Finlayson Art Area upeine katumaalauksineen ja taidenäyttelyineen.
Olimme ajatelleet käyvämme katsomassa ainakin paria kiinnostavaa teosta ja juomassa kahvit Cafe Katossa . On jotenkin tosi kansainvälistä meininkiä tälläinen tapa järjestää taidenäyttelyitä katumaalauksineen ja kattokahviloineen.
Koko parin päivän Tampereen vierailumme aikana oli sateen uhka. Mutta hienosti onnistuimme olemaan aina sisätiloissa, kun sadetta tihutti ja näin emme kastuneet kertaakaan.
| Beibe piti Tuntematon sotilas -lausahduksista! |
Kannattaa varata hyvät kengät jalkaansa, kun lähtee Finlaysonin aluetta kiertelemään. Tulee yllättävän paljon kävelyä ja portaissa kulkua. Osaan näyttelysaleja pääsee kyllä ihan hissilläkin, mutta jotenkin näkee vanhaa tehdasmiljöötä paremmin, kun astelee portaikkoja pitkin.
Yhdessä salissa oli aivan huikea näyttely "En minä niille laulanut". Se oli Työryhmä Puiras&Puiras&Mäkinen -kokoonpanon. Nuorten naisten näkemys siitä, millaista aika ihmisten jälkeen olisi eläinten näkökulmasta. Eläimet järjestävät juhlat ja kertovat tauluissaan mielipiteensä ihmisistä ja ihmisten teoista. Teokset sisältävät eläimen ja ihmisen suhteeseen liittyviä ongelmia, kuten mehiläiskadon, rodunjalostuksen tai metsien hakkuun.
Näyttelyyn on yhdistetty tarinoita, äänimaailmaa ja upeat maalaukset. Hartsimaalaukset hehkuvat upeissa väreissä ja ihan kuin niissä olisi valot sisällä. Tarkat yksityiskohdat on toteutettu lyijy-, pastelli- ja hiilikynillä. Teosten päälle on levitetty jopa yhdeksän kerrosta kasvipohjaista hartsia.
Pidimme kovasti näistä teoksista! Mustaksi maalatussa salissa, hienosti valaistuna kauniin äänimaailman säestämänä, näyttely oli vaikuttava.
Näyttelyyn liittyy kiinteänä osana nettisivusto www.enminäniillelaulanut.com , joka avaa teemoja tarkemmin. Sivut käsittelevät meneillään olevaa kuudetta joukkosukupuuttoa. Näyttelyn nimi viittaa valaan lauluun, joka on tarkoitettu valaiden keskinäiseen kommunikointiin. Ei ihmisten iloksi.
Vaikka ei tälläisistä luonnonsuojeluun liittyvistä asioista olisikaan niin kiinnostunut, tekee teokset kauneudellaan vaikutuksen.
Yksi teos oli sellainen, minkä tiesin etukäteen ja sen halusin ehdottomasti nähdä. Se oli Anna Pekkalan "Great White Trash".
| "Great White Trash", kerrassaan hieno! |
Se on iso, muovista ommeltu valkohai, joka on täytetty muoviroskalla. Se näyttää siltä, kuin olisi juuri nostettu kalastusalukselle tai sitä oltaisiin laskemassa akvaarioon.
Teos ottaa kantaa ihmisten aiheuttamaan muovikatastrofiin ja muistuttaa, että hait kärsivät siitä. Elokuvat antavat haista vaarallisen ihmisten tappajan maineen, vaikka ihminen tappaa joka päivä haita enemmän kuin kaikki maailman hait ihmisiä vuodessa.
Minä vanhana hai-fanina pidin kovasti tästä teoksesta!
| Soinnun väreihin! |
| Jaakko Mattilan teoksia |
Minua hieman huvitti Vooninkisalissa muistot, kun olen ollut siellä joskus 90-luvulla laittomissa raveissa. Uskallan tunnustaa, koska rikos on varmaan jo vanhentunut! Muistin ensin, että se olisi ollut 80-luvun lopulla. Mutta kyllä ne oli Finlaysonin tehtaan lopettamisen jälkeen.
Pyörin parikymppisenä Tampereen technopiireissä ja kaverini sai lentolehtisen näihin pippaloihin. Ai että niitä aikoja! Olen ollut muissakin laittomissa raveissa esim. Aaltosen vanhalla kenkätehtaalla ja Koivistonkylän metsässä.
| Tämä esitti syksyistä, pudonnutta lehteä. |
Minusta tuntuu vieläkin jotenkin oudolta kulkea noita tehtaan käytäviä ja portaita. Silloin kun olin keittiöllä töissä, sain välillä vielä tilattuja kahvituksia vähän sinne sun tänne tehdasta. Muistan, kun hieman pelotti ja jännitti, että löydänkö perille.
| Hieno portaikko! |
| Jätetty esille rappauksen tukirakenteet. |
Sekin on hienoa, että Finlaysonin yksi piipuista on jätetty pystyyn. Se on kyllä todellinen rakentamisen taidonnäyte! Olen joskus lapsena ollut katsomassa, kuinka naapurikorttelista räjäytettiin tälläinen iso piippu. Kaikki lähikortteleiden ihmiset olivat sitä katsomassa.
| Beibe ihailee piipun muurausta. |
Minullahan oli polvi todella kipeä ja jäykkä juuri tuolloin, kun olimme Tampereella vierailulla. Olisimme halunneet mennä kattokävelylle . Mutta ajattelin, että ehkä on kaikille parempi, että jätän sen väliin. Beibekään ei sitten yksin halunnut sille lähteä. Mietittiin kyllä, että aivan varmasti kattokävelyitä järjestetään tulevinakin kesinä.
Katolle mentiin kuitenkin, koska siellä oli lisää taidetta hyökasvitarhan ja puutarhan muodossa. Siellä oli myös vesisuurennuslaseja, millä sai katsella maisemia.
| Hyötytarha vesisuurennuslasin läpi! |
Katolla toimi myös ensimmäistä kertaa Cafe Katto , johon menimme nauttimaan virvokkeita. Koska olimme vielä sen verran täynnä hotelliaamiaisesta, tyydyimme vain juomaan kupit kahvia ja jaoimme limun.
Oikein ihana paikka kahvitteluun! Kahvilasta sai myös kevyttä salaattilounasta ja alkoholiakin. Katolla istuskeluun tälläinen harmaa päivä olikin ihan hyvä, koska auringon oikein paistaessa olisi voinut olla ihan liian kuuma.
Katolla nautiskelun jälkeen suuntasimme Työväenmuseo Werstaaseen . Olemme käyneet siellä usein, koska monesti on jäänyt aikaa ennen elokuvia. Museoon ei maksa mitään sisään, joten sinne on helppo piipahtaa vaikkapa ihan vain lyhyeksi aikaa.
Minua kiinnosti Muistoja Finlaysonilta -näyttely erityisesti. Mutta olihan museossa muutakin nähtävää.
| Näillä leikkikuormureilla olisi saanut ajella Kuljetusväen matkassa -näyttelyn halki! |
| Linja-autossa ompi tunelmaa! |
| "Aunen" kanssa penkillä! |
Mishka karhun kyyneleet -näyttely kertoi Moskovan olympialaisten suureen kuuluisuuteen tulleesta maskottikarhusta. Voi että, minullakin on ollut tuollainen posliini-Mishka ja pinssikin. Isotätini Martta toi ne minulle ja serkuilleni Moskovan reissultaan. Harmittavasti ne ovat joutuneet hukkaan ajan saatossa!
Työväenmuseossa on paljon kantaa ottavia näyttelyitä. On työväen sortoon ja nousuun, sisällissotiin, vapauteen ja väkivaltaan liittyviä. Rankkoja, mutta mielenkiintoisia aiheita!
Muistoja Finlaysonilta -näyttelyssä oli paljon tuttuja elementtejä. Kankaita, valokuvia tutuista paikoista ja joitakin kuulemiani tarinoita.
| Minun isääni kutsuttiin muistaakseni "Rotaksi". Sitä en tiedä, mistä nimi tuli. Sitäkään en tiedä, oliko minulla jokin kutsumanimi työtekijöistä koostuvan asiakaskunnan keskuudessa. Jos oli, en niin välitäkkään tietää! ='D |
Se mitä olisin tässä näyttelyssä toivonut olevan enemmän, hetkiä ja tapahtumia 70- ja 80 -luvuilta. Asioita, mitä minun lapsuudessani on tapahtunut. Jotenkin minusta tuntui, että näyttelyn asiat painoittuivat näitä vuosikymmeniä aikaisempaan.
No, Museokeskus Vapriikissa on meneillään näyttely "Finlayson 200- tehtaasta brändiksi. Pitää mennä se jossain vaiheessa katsomaan.
Meillä oli oikein mukava Tampereen reissu! Tässä se nähtiin, että omasta synnyinkaupungistaankin voi turistina löytää vaikka mitä mielenkiintoista. Silloin Tampereella asuessani, en ollut niinkään kiinnostunut ympäristöstäni ja kaikki oli niin itsestään selvää. Nyt kun Tampereella tulee niin harvakseltaan käytyä, osaan arvostaa sen kauneutta ja tarjontaa.
| Ennen bussin lähtöä kävimme vielä syömässä uuniperunalounaan. |
FINLAYSON ART AREA
Vapaa pääsy!
Avoinna 30.8:tta asti ti-pe 11-18, la-su 12-18.
Työväenmuseo Werstas
Avoinna ti-su 11-18