Nyppii

Kun on matoja koukuissa, niin kyllähän se nyppii, vaan ei haukkaa. Haluaisin uskoa, että vonkale antaa odotuttaa itseään. Vaan uskonko kuitenkaan. En ole uskossani vahva. Tunnelma on tällä hetkellä kuin kolmen minuutin kuorittu muna. Lipsahteleva, eikä siihen oikein uskalla tarttua tanakasti. Keittiöfilosofiaa. Vapaita kanoja. Vihreässä paketissa.

Viime viikonloppuna lapioitiin jalkapallokentällinen lunta lätsähtäneen kuplahallin päältä. Lapsi rakensi olohuoneen pöydästä syöttöpenkin ja lenkkeilee keittiön saareketta ympäri. Kunpa poliittiset jumalat näkisivät tämän, kun päättävät urheilupaikoista. Mielenterveysongelmia aikuisille, jos lapsi ei pääse treenaamaan.

Söin tänään laskiaispullan, vaikka olen taas keskellä uutta elämää. Huhtikuussa kävelen käsikynkkää Miehen kanssa Barcelonassa kauniina, laihana ja rentoutuneena. Sillä ajatuksella jaksaa. Odotuksella jaksaa.

Huomenna on pitkästä aikaa koulupäivä ja uusi opintojakso alkamassa. Olen viettänyt yhdeksän päivää ilman koulutehtävien deadlineja. Johan tässä on vieroitusoireita.

Vapaapäivä

Täytin tänään yhden opiskeluun liittyvän hakemuksen. Hain mukaan parin viikon extrasuper-once-in-a-lifetime-experience-lisäopintoihin, joihin liittyy viikon retki Englantiin. Hakemukseen liitettiin mm. motivaatiokirje lontooksi. Ai äm motiveitiid. Niinku veri. Ju nou. Että valitkaa mut tai muuten. Tai muuten joudun maksamaan ulkomaanreissuni itse ja se ei oikein ole nyt mahdollista. Niin että pick me. Vaihtoehtoisesti voitte rukoilla Eurojackpot-voittoni puolesta. Kiitos.

Sitä tulee mukavan tärkeä olo, kun on pistänyt jotain matoa johonkin koukkuun. Voi rauhassa odotella. Vähän samanlainen olo, kun laittaa talouden kaikki pesukoneet jylläämään. Voi olla tehokkaasti tekemättä mitään.

Tämän vapaapäivän agendalla oli myös pitäisi-lista. Ne pitää kirjoittaa viivapaperille lyijykynällä, painavin ja äärimmäisen siistein kirjaimin. Ehkä hieman normaalia pienemmin kirjaimin, sillälailla täpäkästi ja arkkitehtoonisesti. Sisennettynä. Ja luettelomerkit pitää olla. Kolmiot. Toisinaan jopa jaoteltuina eri otsakkeiden alle. Tai laatikoituina näennäisesti rennolla viivalla. En saanut tehtyä, koska en saanut päätettyä listan aihealuetta. Sain kyllä hennon sisustusidean. Innostuin ajatuksesta noin neljäksi minuutiksi. Onneksi se meni ohi teekupillisella.

Tänään tulee viimeinen jakso Milanon naisten paratiisista. En kestä, jos Teresa pysyy yhdessä sen pirun signor Morin kanssa.

Miksi muuten perussähköpostin "ystävällisin terveisin" kuulostaa nykyään ihan vittuilulta? Johtuuko se siitä, että en ole syönyt karkkia kohta neljään viikkoon? Onko vika minussa vai sanoissa? Miten muuten sitä voi sähköpostit lopettaa? "YT" on vielä veemäisemmän kuuloinen ja se saatetaan liittää tiettyihin neuvotteluihin, "Terkuin" on liian tyttömäisen tuttavallinen, enkä minä oikeastaan halua edes terkkuja lähettää. Pitäisi olla enemmän vaihtoehtoja.

Tähän voisi liittää kuvan pieruverkkareista ja eriparivillasukista. 

Haja-ajatuksia

Takapihalla on sinivuokkoja. Etupiha on rytöläjä. Töllilläkään ei ole käyty. Melkoinen kasa pitäisi-hommia muodostuu ihan itsekseen. Kevät on vähän raskasta. Valokin on sellaista, joka porautuu suoraan takaraivoon ja saa silmät vuotamaan. Kävin elämäni ensimmäistä kertaa näöntarkastuksessa optikolla. Ei ole ikänäköä vielä. Jollain prismalla saisi silmät jaksamaan esimerkiksi lukemista pidempään. Vaikutti vähän höpöhöpöhommalta. Tiedä häntä.

Pääsiäiselle latasin kasan odotuksia valmistuvista koulutöistä. On oppimispäiväkirjaa, raporttia ja jos jonkinlaista kirjoitustyötä. Opettelen kirjoittamaan laveasti ja kuningasideoita avaten. Haluaisin sellaisen härpäkkeen, joka kirjoittaa ajatukseni auki tuohon paperille. Noin vain.

Olen jo hieman aivopeseytynyt skenaarioista ja toimintaympäristön monitoroinneista.  Kolmipäiväiset koulupäiväretket Helsinkiin ovat olleet vähän lamaannuttavia. Täydellinen uppoutuminen täysin toiseen maailmaan on hekumallista, mutta arkeen paluu on tahmeaa. Olen kuin banaanikärpänen tsinuskikastikkeessa. Koulun penkillä istuminen aiheuttaa myös hetkellisen kuolion takapuoleen.

Osaan jo käyttää HSL:n korttia ja yritän käyttäytyä hillityn tympääntyneesti lähijunissa. Pahoitan asiaankuuluvasti mieleni Pasilan aseman remontista. En ole vielä uskaltautunut juomaan nokkamukista kahvia. Koulutus on selvästi kesken.

Eilen paskamaisen viikon kohokohdaksi nousi taloyhtiön hallituksen kokous. Ystäväni, herra Tekninen isännöitsijä, vittuili minulle pahantahtoisesti joka asiasta ja täysin häpeilemättä. Yritin keskittyä siihen, etten ala kovaäänisesti kimittämään tai purskahda itkuun. Adrenaliini höyrysti näkökykyni, mutta muistaakseni pysyin melko rauhallisena. Mietin, että voisiko aikuinen ihminen noin vain nousta seisomaan ja kävellä sanaa sanomatta pois. Jätin senkin dramaattisen eleen käyttämättä. Onpahan näitä sitten varastossa tulevaisuuden varalle. Onhan se väärin haluta, että taloyhtiön uudessa opastekyltissä käytetään suomen kieltä oikein. Hankala ämmä.

PS. Kylpyhuoneremontin vastaanottotarkastus oli tällä viikolla. Jätän tämän asian ruotimisen kuitenkin ensi viikkoon, kun pääsemme yhteisymmärrykseen urakoitsijan kanssa kaikista yksityiskohdista. Aikatauluhan petti remontissa täysin, mutta lopputulos on kyllä varsin sievä. Rakastan uutta pesukonetta!

Joulun ihme

Ei jaksaisi. Haluaisin mennä pimeään, peiton alle. Nousta valoon parin viikon päästä.

Miten hitossa tuo joulukin taas pääsi yllättämään? Ei ole joulu-olo. En ole liimannut henkilökorttiin tonttuhattua. En osaa ryhtyä siivoushommiin. Koti on likainen ja meluisa. Minä olen likainen ja meluisa. Töissä excelöidään maailmaa valmiiksi. Täydellä höyryllä, vaikka se ei onnistunut vuosi sittenkään. Eikä sitten. Eikä sitten. Hulluutta. 

Verhot on rumat. Ei ole mattoja. Koira haisee. Tukka on hamppu. En ole asentanut jouluvaloja. Piparkakkutaloista puuttuu jääpuikot. Amaryllikset kukkivat ennen aikojaan. Tonttuhommat on aivan vaiheessa. Sohvan kangas on nyppyyntynyt. Olen lihonut.

Siinä se. Olen lihonut. Voi helvetin helvetti. Ällöttävää.

Mutta olen tehnyt imelletyn yökkölaatikon, lanttulaatikon ja hyydytetyn kylmäsavulohikakun pakkaseen valmiiksi. Sika on hankittu. Näön vuoksi kääntelin ja taputtelin muitakin, vaikka paras sika oli ensimmäinen, johon koskin. Mies haluaisi leikkiä Rockyä sialla. Huomenna lapsi esittää varista joulujuhlassa.

Odotan joulun ihmettä. 

Valopilkku

Kirjoittelen sähköposteja kylpyhuonesuunnittelijalle ja -urakoitsijalle. Tai oikeammin mahdollisille tekijöille. Olen hankala asiakas, jolla on liian vähän rahaa. Aijettä, kyllä siellä huomenna taas kahvipöydässä kiitellään asiakaspalvelun ihanuutta. 

Oululainen lähetti tuotehyvityskortin, kun 12 palan Reissumies-paketissa oli vain 11 palaa. Kyllä minä siitäkin niin mieleni pahoitin. Aamuinen bussikuskikin sanoi ehkä inasen liian iloisesti huomenet. Mikähän niitäkin vaivaa? Ollaan sentään Tampereella. Joku roti. 

Eilen oli lapsen jalkapallokauden päättäjäiset. Mennyttä kautta juhlittiin vanhemmat vs. lapset -ottelulla. Taivaalta huiski lumihiutaleita, tuuli meni suoraan selkärankaan ja minulla oli vaikea asennevamma. Oikeastihan pelailu oli hauskaa ja jopa virkistävää, mutta ennakkoasenteeni oli vähällä pilata kaiken. Siinä, kun ennen peliä törrötin kentällä hölmistyneenä, yltiösosiaalisena ja hymyilevänä, olin melko voimakkaasti mukavuusalueen ulkopuolella. Minun mukavuusareenalla esiintyy Poldark ja art director Vittorio, siellä pidetään villasukkia ja mussutetaan ruissipsejä (Linkosuo Mini RuisSipsi 200g viettelevä sour cream). Oli siinä taas henkisen oppimisen paikka.

Pitäisi hankkia lisää heijastimia. Voisin olla huudien valopilkku ja säteilevä sankari.

Heihou

Löysin luonnoksista reippaasti yli puoli vuotta vanhan blogitekstin, jossa luki "Lomalta, hyvää iltaa".  Siihen oli lisätty ylläolevat tekotaiteelliset kesäkuvat. Siihen se taisi kaatua. Sitä joskus yrittää niin kovasti olla.  Että rupee vallan hävettämään.

Onhan tässä ollut kaikenlaista. ... Öh. Hmm.

Olen lukenut. Paikalliskirjaston kertomakirjallisuusosaston kivan näköiset kirjat. Rumia en lue, enkä niitä, missä on sydän selkämyksessä. Bussissa luen mieluiten miki-kirjoja, tarinasta ei niin väliä. Raamattupaperista lähtee hieno ääni. Ja paljon luettu miki rutisee upeasti, lähes yhtä nautinnollisesti kuin kuplamuovi poksahtelee. Lukemiseen menee hitokseen aikaa.

Sitten olen kerännyt hieman massaa. Tietämättäni olen valmistautunut lääkityksen vaihtoon. Tabletti muuttuu piikiksi, joka pitää pistää rasvakudokseen. Olisi kamalaa, jos ei olisi rasvakudosta.

Mitäs vielä.

Olen käynyt töissä. Saanut palkankorotuksen. Saanut sähkösäätöisen työpöydän. Hinkannut exceliä niin, että hiiren silikonit ovat kuluneet puhki. Olen ollut vähän titityy ja diupou, mutta selvinnyt. Meidän takapihan talitintit huutavat agressiivisesti vain tityy. Epäilen stressiä. Tinteillä siis. 

Olen kaivannut muistijälkiä eletystä elämästä ja sitä tunnetta, kun kirjaimet asettuvat taistelematta ymmärrettäväksi sisällöksi. Talteen, pahan päivän varalle. Olen kaivannut kirjoittamista.

Vaan kylläpä on takkuista.

Influessavirus B

Tänään satoi lunta, vaikka kello ei ollut kuusi. Sairastin viikon kaksi ensimmäistä päivää budjettiflunssaa (äkillinen stressitason lasku työn valmistumisen jälkeen). Näin kuumia unia piirakoista, painajaisia #VIITTAU!ksista. Tänä iltana olen huomannut, että läppärin pilkku ja bee toimivat epäluotettavasti. Ymmärtääkö kotikoneeni tuskani ja yrittää parhaansa mukaan parantaa minut?

Olohuone on aivan remonttihulluuden partaalla. Hetkenä minä hyvänsä hipsin maalikauppaan. Voiko ihmisellä olla vihreät seinät. Olo on vihreä. Räkävihreä. Maanläheinen.

Ihmisellä on ainakin vapisuttava tarve päästä töllille. Syyskausi on mennyt ihan hukille ja ketuille, mutta kahden päivän ylityövapaa on peruttu, koska sairasloma. Eri reilua.

Kuvituskuvina pari diy-ideaa tyky-retkeltä.

Varovasti pieniä ajatuksia. Että pääsisi taas blogivireeseen. Elämä on ollut jotenkin vajaata.  

Määki

En ole saanut positiivisuushaastetta. Some-hylkiö, raukkaparka [tähän kohtaan alahuuli pitkälle -ilme]. Antakaa määki listaan, määki oon positiivinen!

1. Sain epäsopivan, täysin pidättelemättömän nauruhepulin palaverissa. Onhan se tavattoman  hauskaa, kun asiakas ensin kartoittaa tarpeensa ja sitten vielä tekee tarpeensa pohjapiirustuksiin. Onhan?

2. Koiran iltalenkillä keskityin hetkeen ja pinnistelin positiivisuutta säätiedotusten uutuustuotteesta "navakasta tuulesta". Suoritin mieltä rauhoittavaa syvähengitystä, kun aivan yllättäen vedin tupon hiuksia henkeen, mikä taas aiheutti välittömän oksennusrefleksin. Luonnollisesti koira säntäsi heti tutkimaan pitkää sylkeäni. Ja kappas, sattuipa paikalle sopivasti toinenkin koiranulkoiluttaja. Se, jolla on aina kaikki tiptop.

3. Minulla oli joku tosi hyvä juttu, josta päätin viime viikolla kirjoittaa. Mieskään ei muistanut asiaa, vaikka yritin kuvailla sitä hetkeä, kun yhtenä aamuna sanoin jotain hauskaa.

By the way. Kaksi työpäivää ja mulla alkaa viikon loma. Hiipivä fiilis.

Kuvat blogirekvisiittaa.

Riepoo

Kyllä riepoo. En tajunnut, että jumalallinen hela osuu juuri koulunlopun häminöihin. Perjantaivapaat ja kaikki järjestettyinä täällä sitä nyt sitten kökötetään kaupungissa. Töllillä olisi satamiljoonaa asiaa tehtävänä. Kaipaan rauhaa niin, että keuhkoa kovertaa.

Olen tyhjentänyt pyykkikopan, vaihtanut lakanat ja tyhjentänyt pyykkikopan uudelleen. Siivonnut etupihan ja tonkinut maata. Riepoo edelleen. Tapahtumattomuuden tuskissani jatkoin ikkunanmaalausprojektia. Takaoveen ja ikkunaluukkuun on sudittu pohjamaali ja ensimmäinen pinta, ja riepoo vieläkin. Vedin pakastimesta Minetti-jäätelöä ja riepoo. Mies nökötti tietokoneella ja puolen tunnin klikkailun jälkeen ilmoitti, että meillä syödään tänään lindströminpihvejä ja jotain hifistelyjuureksia. Lindströmminpihvejä! En varmana syö. Eikö sitä voisi joskus vain jotain kalapuikkoja? Kysyi tarvinko kaupasta jotain, enkä saanut riepomiselta sanottua, että ikkunamaalia tarvii lisää. Haen saatana polkupyörällä.

Lapsi sai hienon todistuksen ja opettaja bamburievun. Itsetehdyssä lahjapussissa, käpyjä koristeena. Kunnon hippi. Maalinkärystä kännissä.

Tämmöttiis

Sain armollisesti luvan pitää kaksi päivää ylitöitä pois. Kaksi kokonaista vapaapäivää! Ylityövapaa tarkoittaa sitä, että harrasteet ovat lähimenneisyydessä jääneet suorittamatta. Latasinpa luonnollisesti päivät taas ihan piukkaan odotuksia. Teen sitä, tota ja kaikki, kaupan päälle hoitelen kouluhommat ja kommentoin kaikki kivat blogit. No en tehnyt, enkä kommentoinut.

Eilisen nökötin koneella, jonka seurauksena Google kyselee mainoksissaan olisinko kiinnostunut majoituksesta Barcelonassa. Että se on viksu. Vaan hah ja pah sulle Google. Minä olen majoitukseni jo varannut! (Aloitan laihdutuskuurin reissua varten ihan just kohta.)

Tänään pääsin viimein pihalle riehumaan. VOI JUMANKEMOONI POJJAAT, MUTTA ON SE VAAN NIIN HUIPPUA! Kaikki paitsi puutarhanhoito on turhaa, eikä sekään ole välttämätöntä. Ni.

Jouluaattona istutetut sipulit voivat hyvin, raparperi ei olekaan kuollut, kaupunkiviljelijän salaattilaatikot ovat melkein valmiina uuteen palvelukseen ja uusi pyöräteline pitää polkupyörät ojennuksessa. Sammalleimujen väleistä riivin ruohoja niin, että puristusvoima on hyvin lähellä nollaa. Joku on syönyt mun krookukset.

Ei mulla mitään asiaa ollu, mutta nyt on harrastettu tätäkin. Ja pyhätkin tulossa. Voi juku.

Tämmöttiis.

Arvokas

Kahvia, kaakaota, Väiski-vaahtokarkkeja ja dachshund. Ja silti jotenkin ihan Suomi. Ihan tuosta ovelta alkava. On se onni. Kuitenkin.

Kiinteistöverolapun mukaan maamme on arvokkaampi kuin ennen.

Käyriintymispiste

Olemme saavuttaneet kevään käyriintymispisteen *). Siementilaukseni yllärilahja hämmentää. Mitä hemmettiä minä nyt teen, kun mokomat itävät liiankin hyvin. En ollut varautunut tällaiseen. Kirjoitin jo mielessäni tarinaa odottamisen uuvuttavasta tympeydestä peruspositiiviseen sävyyn.

Haahuan himmeässä päättämättömyydessä. Ollako toimelias vai toimeton? Tekisi mieli puuhastella, mutta ruumis on lyijynraskas. Maaliakin olisi ihan tuossa kädenulottuvilla. Kurashow pitää liikkeessä väkisin. Lenkkarit kolisevat pesukoneessa kuin tykinkuulat.

Koira kantaa sitruunapantaa ja on oppinut ovikellon soidessa urahtelemaan ilman ruiskautusta. Mietin, pitäisikö mokomaa kehua urahduksista, koska urahdus on parempi kuin raivokas mäyräkoirahaukku.

Haluaisin hakea Bestån tv-tasoksi, mutta aiheuttaako se kuitenkin anafylaktisen lastulevyshokin? Miten valkoinen pitkä kaappi suoraan maineen ja kuuluisuuden bagua-alueella käyristää fengshuin? 

Josko päiväunet kuitenkin. Nälkäkin.

*) Aurinko lämmittää eteläikkunaa niin, että kynttilät käyristyvät.

Huomenna

Huomenna keitän villisti kolme kuppia aamukahvia. Huomenna otan kaikki koulupaperit oikean pöydän ääreen. Keskityn.

Huomenna siivoan hätäisesti ja laitan mäntysuovalta haisevan maton lattiaan. Ommeinaa pirunmoista hommaa pestä kynsiharjalla kolmemetristä mattoa postimerkin kokoisessa kylppärissä. Ommeinaa juuriharjakin töllillä. 

Huomenna otan kameran käteeni valoisaan aikaan. Huomenna avaan kaikki sälekaihtimet.  Huomenna haluan nähdä päivänvalon. Ikkunaton työhuone ja pitkät päivät saavat minut tuntemaan itseni rotaksi. Tai myyräksi, pimeyden lapseksi. Aivan turha selittää jostain ihanasta lumivalosta.

Olen lukenut neljä Rei Shimuraa. Tädiltä lainatut Reit loppuivat. Buuhuu. Ontto olo. Voice of Finlandin japanialainen oli ihana.

Ylihuomenna tai sitten tai sitten aloitan ehkä jonkun laihdutuskuurin.

Kuvaton postaus, konnei sillä kerran ole väliä. Hehe.

Uutta

Muikkunen sanoi, että häntä kyllästyttää, kun joka vuosi on samanmallinen talo samanmoisilla koristeilla. Mulla sama. Kämppä pysyy samanmallisena, vaikka pidennetty ruokapöytä, joulukuusi ja yksi uusi asukas saavat neliöt tuntumaan päivä päivältä pienemmiltä. Jotain on tehtävä, hyvin pian. Taivaalta ei satanut toiveista huolimatta timantteja, joten on tyydyttävä maltillisiin muutoksiin. Nakertelen kynsinauhani verille tässä tuumaillessani: mitä, mihin, millä rahalla. Olen selvästi planeettaenergioiden puristuksessa Marsin, Merkuriuksen ja Auringon aktivoidessa Pluton ja Uranuksen neliötä. Luin Astro.fiistä.

Veljen saapuminen talouden maitovahvuuteen on tosin tuonut mukanaan jo yllättäviä sisustuksellisia uudistuksia. Veli rapistelee silmäpussejaan ja hihittelee mennessään. Maitopurkissa, hammastahnassa, perhevalokuvissa, koriste-esineissä. Niitä on kaikkialla. Olo on kuin Big Brother -talossa.

I'll be watching you. Tänäkin vuonna. Lupaan.

Marras

Marraskuinen maanantaiaamu. Ruuhkabussillinen työ- ja koulumatkaavia nökötti hiiskumatta omissa ajatuksissaan monta kilometriä. Kuljettajallakaan ei ollut radio päällä. Edes Suomessa tätä ei tapahdu kuin marraskuussa maanantaisin. Kirkkaana aamuna, pilkkopimeässä, sateen jälkeen.

Kiharahiuksinen tyylilyyli istui sievästi hissukseen. Yltiöpositiivisella kovaäänisellä opiskelijatytöllä ei ollut juttukaveria. Nukkuva mies nukkui. Balettitanssijan näköinen tyttö tuijotti ikkunasta. Kaunisilmäinen poika repi keskittyneesti kynsinauhojaan. Myrkyn niellyt julmakatseinen haukotteli sisäänpäin, sieraimien kautta.

Minun teki mieli näprätä puhelinta, mutten raaskinut rikkoa harrasta tunnelmaa.

En syönyt kasviksiani ja kuvaan kynttilöitä. Jännittävää.

Ah!

Minähän olen positiivinen ihminen. Minulla on positiivista energiaa. Tursuan onnea ja pirteyttä.

Tirsk.

Mutta kyllä kunnon tuska ja ärsytys intouttavat kirjoittamaan. Negatiivisuus irtoaa niin paljon ketterämmin. Tosin olen huomannut, että ikävästi ketutus laantuu kirjoittaessa edes muutaman sanan. Huituulle menee hyvä agressio.

Kuumeisen kekkulan pienimuotoinen kahvitilaisuus pidettiin sunnuntaina. Tarjolla oli ns. miten-neljä-kerrosta-voivat-liukua-kaikki-eri-suuntiin -täytekakkua ja Kinuskikissan ohjeella täytettyä leipää. Leipä tosin sai uuden nimen. Meillä tehdään uudestaankin römpsää: paisley-tyyppistä römpsää tai suorarömpsää. Enemmillä täytteillä ehkä jopa megarömpsää.

Ah, tätä negatiivisuutta!

Koko perhe harrastaa

Äiti harrastaa
- Aerobinen osuus:  9 tuntia palkkatyötä.
- Alkulämpö: 10 minuuttia suoraa huutoa pyykeistä, tiskeistä, mytyistä. Vastaukseksi lapsen Pou kurnuttaa. Poun ruokkimista.
- Anaerobinen osuus: astianpesukoneen tyhjennys ja huonosti ladatun koneellisen käsinpesu hengittämättä, puhkuen.
- Lihaskunto-osuus: puhtaat pyykit paikoilleen, likaisten pyykkien lajittelu, ikkunanpesu, imurointi.
- Hikitreeni: v-sanan hokeminen ja varjonyrkkeily miehen aamutakkiin (tyhjä takki, mies töissä, toim.huom.).
- Loppulämpö: roskaretki, koiran ulkoilutus ja tätä helvetin touhottamista, johon menee kaikki aika elämässä.
- Rentoutus: esseitä, koska idioottimainen idea aloittaa avoimessa yliopistossa.

Lapsi harrastaa
- Lapsi lepää, koska treenit illalla.

Isä harrastaa
- Isä lepää, koska liian kova kuntosaliharjoittelu.

Kuvamateriaali työkykyä (tyky) ylläpitävältä retkeltä. Tarvitsen arkikykyä (aky) ylläpitävän hetken ja kolme kuppia kahvia, kiitos.