Mikke uudessa kodissaan

Kävin torstaina katsomassa Mikkeä uudessa kodissaan. Ikääkin pojalle on kertynyt 4kk ja puuhkahäntää on kasvatettu. Valitettavasti en saanut yhtään kuvaa pojan hienosta hännästä (joka pystyssä minuakin tultiin tervehtimään).

Näissä kahdessa keskimmäisessä kuvassa näkyy myös Orsonia, joka on Miken vanhempi ragdoll kaveri (joka on vähemmän innostunut uudesta kakarakaveristaan).

Mikke on kyllä edelleen sama riiviöpiraija kuin aiemmin. Energiaa löytyy ja hampaita on kiva käyttää. Minutkin Mikke tuntui muistavan ja kävi myös sylissä kunnes oli taas pakko mennä rökittämään lelua tai jotain kavereista.

Uuteen kotiinsa Mikke on sopeutunut hyvin ja koirankin hyvät puolet on löydetty (tyyny/unikaveri ja heiluva häntä on hyvä jahdattava). Olen kyllä oikein tyytyväinen tähän tilanteeseen. Kyllä kannatti Mikke ottaa kotihoitoon navetasta, kun pojasta on niin paljon iloa uusille omistajilleen.

Mikestä kasvaa kyllä vielä hieno kollipoika :)

Tapahtumarikas viikonloppu

Viikonloppu oli niin kiireinen, etten ehtinyt blogiin päivittää tärkeitä tapahtumia.

Perjantai iltana Mikke lähti uuteen kotiinsa, jonne on kuulemma sopeutunut jo varsin hyvin. Poika oli lähtenyt heti kopasta ja ruoka oli maistunut. Uudessa kodissa on kaksi ragdollpoikaa (3- ja 4-vuotiaat) ja 8-vuotias whippet. Hiukan on ikävä hyttyspiraijaa, mutta pikkuisen on hyvä olla uudessa kodissa. Tässä vielä muutama kuva perjantailta:

Miken lähdön jälkeen Topi pääsikin pesulle näyttelyä varten:

Lauantaina lähdimme Vertin ja Elmon kyydillä klo 7 kohti Espoon Barona areenaa. Tietenkin juuri viikonloppuna oli lämpimät ilmat, mutta minulla ei ollut kuuma lauantaina eikä Topikaan vaikuttanut kärsivän, kun vettä oli tarjolla.

Topin viime näyttelystä oli kulunut 10kk ja silloinkin se oli SUVAKin kotikissanäyttely, mutta Topi käyttäytyi kuin unelma. Se puski ja kaveerasi kanssani ja yksin ollessaan makoili rauhassa ja nukkui.

Kotikissat arvostellaan aina viimeisten joukossa, joten iltapäivällä pääsimme puolalaisen Sebastian Pruchniakin pöydälle arvosteltavaksi. Ennen Topiin koskemista Pruchniak kysyi minulta onko Topi kiltti, sanoin että on. Tämän jälkeen hän kysyi onko kissa kiltti tuomareille, sanoin että aiemmin on ollut. Topi päätti sitten kaveeraamalla ja puskemalla todistaa, että kyllä hän on tosi kiltti ja ihana poika ;)

Ainoana paikalle saapuneena lyhytkarva kotikissana Topi pääsi paneeliin, jossa vastassa oli komea pitkäkarvainen Peku.

Ehdimme jo Pekun omistajan kanssa huolestua, kun kotikissojen paneelivuoro tuli ja Peku vietiin lavalle, mutta kukaan ei hakenut Topia. Piti sitten hiukan käydä patistelemassa assareita, että vievät toisenkin kissan paikalle.

En yhtään tiennyt miten paneelissa tulee käymään, sillä Peku on todella komea kissa, jonka turkki oli upeasti laitettu. Kotikissoja arvostelleet tuomarit olivat vielä pitkäkarvatuomareita, joten oli vaikea tietää mitä he kotikissoissa arvostavat.
Hieno Topi kuitenkin toi voiton kotiin ja minulle tuotiin lavalla nätisti käyttäytynyt kissa syliin hiukan jäykkänä joitain ääniä säikähtäneenä. Sain kuitenkin pojan syliin ja häkkiin rentoutumaan.

Olin niin ylpeä Topin käyttäytymisestä ja tällä käyttäytymisellä (jos autossa valittamista ei lasketa) Topi pääsee kyllä näyttelemään myöhemminkin. Voitto ei ole tärkeintä, mutta kyllä se lämmittää sydäntä, että omasta kissasta pidetään. On se Topi hieno poika kaikin puolin, mamin kultapoika.

Sunnuntain vietin vielä kotikulmillani siskopuoleni rippijuhlissa, jonne heräsin ajoissa, jotta ehdin junalla kymmeneksi kirkkoon ja palasin illalla väsyneenä kotiin.

Reissukissa ja yövapaus

Vietin lauantai-sunnuntai välin äitini luona, sillä serkullani oli eilen sunnuntaina rippijuhlat ja kirkossa piti olla klo 10.
Omat kissani ovat jo niin isoja, että pärjäävät hyvin yhden yön yksin kotona, kunhan raksuja, vettä ja hiekkalaatikoita on tarpeeksi. Mikke on kuitenkin vielä liian pieni eikä edes syö raksuja, joten minun olisi pitänyt jättää se eristykseen märkäruokakasan kanssa, joka ehtisi kuivua sunnuntai aamuun mennessä. Tästä syystä otinkin sitten Miken mukaan ja reissasimme metrolla ja junalla äitini luo.

Mikke nukkui junamatkat kumpaankin suuntaan ja heräsi upeasti muutamia minuutteja ennen päätepysäkkejä :) Metrossakin se rauhottui kotimatkalla. Mikke on nyt kulkenut autolla, bussilla, metrolla ja junalla. Laivaan ja lentokoneeseen totutus menisi jo hiukan liian kalliiksi ;)

Äidilläni on nyt muutaman kuukauden ikäinen n. 7kg koiranpentu, jonka Mikke myös tapasi. Mikke ja Alec olivat toisensa nähneet nopeasti jo Miken synnyinnavetassa, mutta nyt ne olivat kunnolla ekaa kertaa tutustumassa. Mikke teki koiralle selväksi, että hänelle ei ryppyillä, mutta koira oli ihan ok, jos se ei tehnyt äkkiliikkeitä, ja Alec yritti leikkiä Miken kanssa ja sitten alistaa Mikkeä, mutta pikkukissahan ei sitä ymmärtänyt.

Mikellä on tämän viikon to-pe sama reissu edessä kanssani juhannuksen takia. Onpahan ainakin totutettu matkustamiseen ja koiraan ennen uuteen kotiin muuttamista. Eikä muuten tarvitse matkustaa ilman juttukavereita, kun joku aina alkaa kysellä Miken ikää, nimeä tai muuten vaan alkaa ihastella :D

Mikke sai myös viime yön olla ensimmäisen kerran poissa eristyksestä. Alan jo luottaa siihen, että tuo napero ei kauheuksia tee ja osaa kyllä käyttää hiekkalaatikkoa. Ainakin vaikuttaa, että mitään ei ole tuhottu. Mikke tosin ei onneksi osaa vielä hyppiä kovin korkealle, joten yritin pelastaa johtoja lattioilta ylemmäs, ettei niitä nakerrella. Jossain vaiheessa on Miken kuitenkin opittava elämään nätisti myös valvomatta normaalissa kodissa. Tosin äidilläni se saa vielä viettää yöt ja poissaolomme vessassa, sillä äitini koti ei ole kissanpentuvarma (Mikke kun löytää kaikki pienet kolot), eikä Mikkeä uskalla vielä jättää koiran kanssa valvomatta.

Mikelle tulee arvioidusti 7 viikkoa täyteen huomenna ja poika on kyllä kasvanut parissa viikossa selvästi.