Muutoksia

Tänään on päivä, jota siskoni ei uskonut tulevan. Sirvi muutti omaan kotiin. Sirvin ei ollut tarkoitus jäädä minulle, joten se oli myynnissä koko ajan, alkuun aktiivisemmin ja lopulta tieto hengasi vain nettisivuillani ja SUROKin pentulistalla. Välillä tuli kyselyjä ja tultiin katsomaankin, mutta kukaan ei lopulta tahtonut (tai kerran tahtoi, mutta taloudellinen tilanne meni äkkiä huonoksi ja joutui perumaan). Sitten löytyi tämä uusi omistaja. Sirvi oli varattuna jonkin aikaa, koska uusi omistaja ei voinut sitä heti ottaa, mutta tänään vihdoin koitti se päivä, kun joudun opettelemaan, että laskeminen kolmeen riittää eikä tarkoita, että yksi puuttuu.

Ikävä tulee (tai on jo), mutta Sirvi pääsi hyvään kotiin. En olisi niin kultaista ja ihanaa kissaa huonoon kotiin antanutkaan. Sirvi saa kunnon tilukset, yhden vakiorjan ja vakiorjan lapset aika ajoin palvelemaan. Kissakaverikin on luultavasti tulossa 1v maatiaistytön muodossa, josta Sirvi luultavasti tykkää (koska rakastaa muita kissoja). On taas kolliton talo pitkästä aikaa ja ilman pentujakin elellään talveen saakka (Mintun astutus voi kyllä tapahtua jo syksyllä).

Paria Mintun kollipentua nähdään SUROKin näyttelyssä 26.-27.7.14, kun Jack on paikalla ja la ja su ja Uuno sunnuntaina. Itse olen Mintun ja Nutun kanssa molempina päivinä.

Vika kuva Sirvistä meillä (ja tietenkin pötköttelemässä sohvalla mun vieressä):



Jack koki myös muutoksen muutama viikko sitten, kun samaan talouteen tuli toinenkin täplikäs. Se vain on valkoinen mustilla täplillä, haukkuu ja on vielä kissan kokoinen. Nyt on Jackillä kova homma kouluttaa dalmatialaispentu talon tavoille ja auttamaan kepposteluissa. Koiria ei ainakaan tämä kissa pelkää ja koiranpentukin on otettu kaveriksi. Käännökset ei kuulemma suju koiralta ihan yhtä hyvin kuin kissalta leikeissä ;)

Hyvää pääsiäistä

Meillä vietettiin pääsiäistä tänään nuorison kanssa valjastellessa, kun aurinkokin paistaa kivasti ja ulkona on jo varsin lämmintä.

Rohkeampi ulkoilija, joka kesti ulkona 25min ennen kuin tuli kiire kotiin.

Se vähemmän rohkea ulkoilija, jonka piti päästä sisälle 5min jälkeen, ettei vaan henki lähde, vaikka kolmipyörällä hiukan ajaneen pienen lapsen takia...

Oli Sirvillä kyllä hetkensä (yksi hetken kestänyt)

Nuttu jopa vähän jaksoi kiinnostua ympäristöstä positiivisessakin mielessä.

Näin loppuun meidän kissat tahtoo kuitenkin muistuttaa, että auringosta voi nauttia turvallisesti myös sisällä (ja välttää pelottavat asiat, kuten tuulessa liikkuvat lehdet ja pienet ihmiset).

Pidä tiukasti kii

Hali hali pus pus tuntuu olevan menon nimi, kun puhutaan meidän eurojengistä ja varsinkin näistä kahdesta.

Poikaystäväni jo vitsillä ehotti puhuttelun pitämistä euroille, ettei Tessaa saa jättää leikkien ja unikasojen ulkopuolelle ;) Epäilen kyllä itse vahvasti, että Tessa on vaan tyytyväinen, kun ei joudu innokkaiden pentujen nukkuma-aluseksi ja itse jättäytyy painileikkien ulkopuolelle yleensä.

Lähes vainoharhainen omistaja täällä harkitsee jo luustokuvauksia Tessalle lonkkien, spondyloosin ja nivelrikon varalta, kun tyttö ei pompi ja riehu samaan malliin enää kuin nämä kolme muuta (joista toki kaksi on energisiä pentuja vielä).

Uusi peti

Ostin vähän aikaa sitten kissakaverini tekemän pedin, kun bongasin sen facebookista. Kissat ensin tietty suhtautuivat petiin uteliaan välinpitämättömästi (vain kissat voivat olla yks hailee ja mikä tää on asenteella yhtä aikaa).

Ensin petiä vaan testailtiin hetki nököttämällä siellä

tai kaivamalla sitä aarteen toivossa...

Pidemmän oleskelun jälkeen petiä on jopa ajoittain käytetty. Ensin Tessan toimesta

ja Nuttukin sortui maanantaina, kun olin kissojen ei edes päällä olevan uuden lämpötyynyn siirtänyt pois tieltä pesän päälle.

Lattia on toki kissojen mielestä yleisesti tyhmin paikka ikinä pitää mitään pesää, mutta se on nyt siellä keräämässä tuttuja hajuja, sillä tästä tulee ainakin seuraavaan näyttelyyn kissojen näyttelypesä. Värit sopii pinkkiin sturdiinkin hyvin ;)

Erottamattomat

Jos tämän parivaljakon värit eivät olisi täysin erilaiset, saisi joskus kyllä miettiä missä toinen alkaa ja toinen loppuu.

Onni on oma paras kaveri syntymästä saakka.

"Roturotukissat" ja eurooppalainen

Varoitus: tekstin voi joku tulkita paasaukseksi tai muuksi negatiivisemman oloiseksi, mutta itse kirjoitan tämän opettavaisena tekstinä ja toivottavasti sellaisena sen suurin osa lukeekin.

Alustus:
Tallinnan näyttelyreissulla näyttelypaikalla eräs suomalainen nainen (luultavasti kanssa kissaihminen) ihasteli ensin yhtä tuttavani eurooppalaista ja sitten puhui mm. "roturotukissoista" kuin eurooppalainen ei olisi oikea aito rotukissa tavallisen ulkonäkönsä vuoksi.

Itse asiaan:
Rotukissan ja kotikissan ainoa virallinen ero on rekisterikirja. Vaikka kissan kummatkin vanhemmat olisivat rekisteröityjä rotukissoja, mutta kissa itse ei ole, se on virallisesti kotikissa ja mm. virallisen rotukissakasvatuksen ulkopuolella. Kissaa ei voi rekisteröidä jälkikäteen Kissaliittoon, vaan sen rekisteröinti on ihan viimeistä lykkäyspyynnöllä anottuna olla rekisteröity 3kk ikään mennessä (tai paperit ainakin silloin liitossa).Tähän poikkeus ovat noviisiluokan kautta rekisteröidyt kissat muutamassa rodussa, joilla taas taustassa ei saa olla rekisteröityjä kissoja.

Rankasti jaettuna kissarodut voidaan jakaa kahtia: alkuperäisrotuihin ja tehtyihin rotuihin.
Alkuperäisrodut ovat luonnostaan syntyneitä rotuja, joiden kehitykseen on ihminen alkanut vaikuttaa selvästi vasta suhteessa hyvin vähän aikaa sitten. Tälläisiä rotuja ovat mm. eurooppalainen, siperialainen, siamilainen, korat, norjalainen metsäkissa, kartusiaani ja persialainen. Suomessa noviisiluokka on auki alkuperäisroduista eurooppalaiselle, manxille (ja pitkäkarvaversiolle cymricille), siperialaiselle (jos kotoisin todistettavasti Venäjältä) ja sokokelle (jos todistettavasti Sokoken alueelta). Tämä tarkoittaa, että alkuperäiskantaa on vielä olemassa rotukirjojen ulkopuolella ja rotumääritelmän täyttävä kissa voidaan tuoda rekisteriin geenimateriaalin lisäämiseksi. Rekisteröinnin jälkeen kissa on rekisteröity rotukissa, vaikka se on taustaltaan kotikissa. Tämä on mm. eurooppalaisen kohdalla rodun terveyttä tukevaa toimintaa, sillä pieni lisääntyvä kanta saa uutta materiaalia tarvittaessa.

Noviisi eurooppalainen IC Minttunen poikansa Errun Riehakkaan ritarin kanssa:

Tehtyihin rotuihin lukeutuvat mm. ragdoll, bengali, devon rex, cornish rex, ocicat ja sfinx. Näissä roduissa suurimmalla osalla pohjalla on yksittäinen mutaatio (kihara karva, ei karvaa, naamioväritys) tai rotujen/lajien tahallinen sekoitus. Bengalin kuvion taustalta löytyy Aasianleopardikissa, Ocicatin abessiinialaisen ja siamilaisen risteytys. Rexit on jalostettu muiden rotujen avulla turkin kiharuus ylläpitäen.

Eurooppalaisen rotumääritelmä pyrkii säilyttämään sen alkuperäisen ulkonäön, joka pohjautuu pohjoismaalaiseen maatiaiseen. Ilmeisesti tavoite on onnistunut, sillä vieläkin löytyy kotikissoja, jotka eurooppalaisen rotustandardin täyttävät (ilman jalostusta). Kaikki kotikissat/maatiaiset eivät standardia täytä ja minulla on kotona esimerkki sellaisesta. Tessalla on sekä näyttelyihin kelpaamaton väritys (eurooppalaiseksi), että sen turkki on ihan liian pitkä. Vartalokin on hyvin kompakti. Suurella osalla maatiaisia päänmuoto on se suurin ongelma, sillä pään ja ilmeen(kasvojen) pitää olla tietyn tyyppinen.

Aito maatiainen Tessa:

"Roturotukissa"ihmiset eivät tunnu ymmärtävän, että eurooppalainen on tälläinen juuri sen takia, koska näin se on täydellinen. FIFe hyväksyi eurooppalaisen 1949 eli n. 10 vuotta aiemmin kuin edes ragdollien kantaemo oli syntynyt tai yli 15 vuotta ennen bengalien jalostuksen aloittamista. Suomessa ensimmäinen eurooppalainen hyväksyttiin noviisina 1962, Ruotsissa kasvatusta oli ollut jo 40-luvulta. 1982 eurooppalainen, brittiläinen ja kartuasiaani erotettiin saman rotustandardin alta omiksi roduikseen. Tähän väliin haluaisin muistuttaa, että myös britti ja kartusiaani ovat alun perin oman alueensa maatiaiskannoista jalostettuja, niiden kohdalla vain jalostus tai alkuperäiskannan häviäminen on tehnyt niistä "erityisempiä". Kaikki rodut on alun perin rekisteröity ainakin ensimmäisten yksilöiden kohdalla noviiseina, osa enemmän luonnon muovaamina ja osa ihan selkeästi ihmisten käden jäljen kautta.

Joka kerta, kun joku kutsuu eurooppalaista kotikissaksi, tunteeni ovat ristiriitaiset. Toisaalta maallikon ei pidäkään heti erottaa eurooppalaista maatiaisista, silloin oltaisiin menty kasvatustavoitteissa metsään, mutta yleensä kotikissaksi kutsumisella haetaan paljon ilkeämpää kaikua, jos ei ole kyse ihan tietämättömyydestä. Eurooppalainen on AITO rotu. Se on sellainen, jollaiseksi se luonnostaan on syntynyt ja sellainen kuin sen pitääkin olla rotuna. Eurooppalainen on vaihtelevan geenistön vuoksi sekä terve rotu että välillä haastava kasvattaa. Sisäsiittoisemmissa roduissa tyyppi on helpompi saada yhdenmukaisemmaksi ja näyttelyissä menestyminen tasaisemmaksi. Eurooppalaisen kohdalla laaja geenistö tuo myös vaihtelua ulkonäköön ja kaikkien pentueen hyvien puolien saaminen samaan kissaan on hyvin vaikeaa, jos ei mahdotonta. Lisäksi osa näyttelytuomareistakin suhtautuu eurooppalaiseen vain kotikissannäköisenä rotuna, joka ei ole yhtä hieno kuin muut. Osa ei osaa edes katsoa oikeita asioita arvostellessaan kissaa. Suomessa eurooppalaisia on kuitenkin etelän näyttelyissä yleensä 10-25 kissaa per päivä, joten näkyvä rotu on kyseessä näyttelyissäkin täällä kotimaassa.

Salon esittelynäyttelystä Errun Hehkeä herttuatar:

Jos tämän tekstin lukee "roturotukissa"ihminen, haluaisin tietää mikä eurooppalaisesta muka tekee huonomman? Se, että siihen hyväksytään noviiseja (entä manx, cymric ja siperialainen sitten, jos näin on?)? Se, että se näyttää paikalliselta maatiaiselta (entä siperialainen, norjalainen metsäkissa ja korat)? Se, että et itse tunnista eurooppalaista maatiaisesta? Se, että rotukissan pitää näyttää eksoottiselta? Se, että se voitti kissasi tuomarin parhaan valinnassa tai paneelissa(joka on tuomareista kiinni, samalla perusteella minun pitäisi inhota aika montaa rotua)?

Pahoittelen, jos tämä vaikuttaa avautumiselta ja paasaamiselta, mutta sitä tämä osittain on. Ottakaa asioista selvää ennen kuin alatte puhua "roturotukissoista" tai oikeista rotukissoista tai "pelkkä kotikissa" -linjalla. En minäkään kierrä haukkumassa muita rotuja, vaikka ne eivät oma juttuni olisikaan tai en niiden ulkonäköä rakastaisi. Joskus saatan turhautuneena sanoa, että "tietty taas ton rotuinen voitti", mutta yleensä itsekin olen sitä mieltä, että hieno kissa se on, vaikka ois se kiva, jos omakin kissa joskus pärjäisi. Näen kuitenkin ne omien kissojeni viat itsekin ja kiihtyvällä tahdilla aina vaan paremmin.

Rotu, rekisteröinti tai näyttelymenestys ei määrää mikä kissa oikeasti on arvokas. Jokainen kissa on elävänä olentona arvokas ja niin se navetassa syntynyt maatiainen kuin näyttelyvoittaja rotukatti ansaitsevat ihan yhtä hyvää hoitoa ja rakkautta. Olen omin silmin nähnyt, että maatiainen ei tarkoita tervettä, rescue sairasta tai rotukissa pelkkää näyttelyesinettä. Kaikki ne voivat olla ihania hurisevia ihmisrakkaita perheenjäseniä, joiden metkuja kiroaa toisena hetkenä ja toisena kertoo samaa tapahtumaan nauraen kavereille. Myös kotikissa voi kiertää näyttelyissä (ja mielestäni hyvä niin, että ihmiset näkevät nekin vaihtoehtoina) ja rotukissa olla ihan vaan sohvachampioni, vaikka se olisikin lupaava näyttelyihin.

Rakkautta yli roturajojen. Kotikissa, noviisi euro (entinen kotikissa) ja kasvatettu euro:

Vielä loppuun varoitus: kutsu eurooppalaista kuulteni kotikissaksi niin kiitän ja valistan ihan kysymättäkin asioiden oikean laidan.

Edit. Monilla eurooppalaisilla on nykyään rekisterikirjassa täydet 4 sukupolvea kasvatettuja eurooppalaisia eli rotu ei todellakaan ole pelkällä noviisipohjalla. Noviiseja rekisteröidään vuosittain muutamia ja niitä käytetään pääasiassa pitemmän linjan eurooppalaisien kanssa yhdistelmissä eli kasvatuksen apuna, ei sen pohjana.

Eurooppalaiskissarenkaan esittelynäyttely Salossa 2.2.14

Viime sunnuntaina Eurooppalaiskissarengas järjesti esittelynäyttelyn Salossa esitelläkseen Salolaisille eurooppalaisia eri väreissä ja muita rotuja. Paikalla oli yli 20 eurooppalaista, joista lähes kaikki olivat eri värisiä. Meidän jengistä paikalla olivat kaikki eurot. Muiden rotujen edustajia oli 30 mm. ragdoll, somali, persialainen, itämainen lyhytkarva ja varsinaisia harvinaisuuksia kuten La Perm pitkäkarva ja Selkirk rex pitkäkarva.

Yleisöä kävi tapahtumassa oikein mukavasti ja arpajaispöydän palkinnotkin löysivät tehokkaasti uusia omistajia. Myös näin esitteilleasettajan/tapahtuma-apulaisen näkökulmasta tapahtuma oli oikein onnistunut ja mukava. Paljon ei ehtinyt istua, kun vähintään sai omista kissoistaan olla kertomassa, jos ei auttanut tapahtuman pyörittämisessä (arpaijaispöytä ja rotuesittelyt).

Sirvi oli aamulla ennen näyttelyn avautumista hommassa mukana asenteella "kattiakin kiinnostaa".


Minttu käyttäytyi normaalisti eli vaikutti häkissa suht rennolta, mutta omistaja tietää, että käytössä oli näyttelysosiaalisuusposeerausvaihe.


Nuttu vaikutti aidosti porukan rennoimmalta ja nukkui ja tarkkaili ohi kulkevia ihmisiä.


Yllätyksekseni meidän mököttäjämies valittiin yleisön suosikki eurooppalaiseksi! Liekö syynä ollut söpö naama, hieno väri ja kuvio tai rotuesittelyjen aikana täplikkäiden puolesta täplien esittely yleisölle lavalla. Osasi Sirvi kuitenkin välillä käyttäytyä nätisti ja edustavasti, vaikka mielipide häkissä kökkimistä tuli selväksi. Yleisön suosikki muiden rotujen edustajista oli punanaamio ragdoll.


Näyttelyssä oli paikalla myös Nutun ja Sirvin sukulaisia, sillä mm. mummo Ruska ja puolitäti Rauha olivat myös paikalla.

PS. Sirvi etsii yhä omaa kotiaan, kissakaveri olisi iso plussa.

SUROK Lahti 25.-26.1.14

Osallistuimme tammikuun lopussa koko oman eurooppalaisjengini kanssa SUROKin Lahden näyttelyyn. Lauantaina oli paikalla Minttu, Nuttu ja Sirvi sekä omistajiensa mukana Jack (ent. Pullu aka Errun Lupsakka lordi). Sunnuntaina omista kissoistani edustamassa oli vain Nuttu ja toimin itse tuomarin assistenttina. Myös Jack oli sunnuntaina paikalla.

Lauantain tuomari Anne-Gro Edstrøm tykkäsi selvästi eurooppalaisista rotuna ja omatkin kissani saivat kehuja, vaikkeivät täydellisiä olekaan. Nuttu ja Sirvi saivat EX1 tulokset ja kävivät tuomarin parhaan pennun valinnassa pyörähtämässä (Nuttu taisi olla tuomarin tokaparas, mutta hävisi brittipennulle). Minttu sai CACIB sertinsä ja kävi tuomarin parhaan valinnoissa, vaikkei siellä pärjännytkään liian elegantin olemuksensa vuoksi. Päästä tuomari kyllä tykkäsi paljon. Jack sai myös molempina päivinä EX1 tuloksen ja kävi pyörähtämässä tuomarin parhaan valinnassa. Nuttu oli sunnuntaina myös EX1 ja kävi tuomarin parhaan valinnassa.

Lauantaina siitosluokissa ei ollut kovin paljon kilpailua ja Minttu oli kategorian 3 paras siitosnaaras voittaen toisen eurooppalaisnaaraan, jonka nuorista jälkeläisistä kaksi oli saman värisinä vastakkain nuorten luokassa (eli toisen naaraan pennut saivat 2x EX1 ja 1x EX2).

Sirvi ja Nuttu sturdissa nukkumassa.


Jackista on kasvanut iso ja komea poika :)

Hurjat lumileopardit

Äkillisen talven tultua vihdoinkin ovat pakkaset olleet hiukan turhan kovat ulkoiluihin ja sitä ennen oli liian märkää. Nyt oli vain n. -11 astetta pakkasta ja kevyt lumikerros sekä aurinkokin vielä paistoi, joten 3/4 kissasta pääsi ulkoilemaan.

Ensimmäiseksi ulos joutuivat/pääsivät pennut. Alku otettiin hellästi katselemalla maailma ihmisten syleistä. Sirvi yritti kaivautua siskoni syliin niin syvälle kuin mahdollista.

Nuttua kiinnosti jo ympäristö enemmän kuin Sirviä. Kuvassa näkyvät myös Nutun omat lumileopardikuvioiset valjaat

"Suojelethan mua lämmin ihminen, joohan"

Hetken päästä pennut joutuivat kuitenkin kokeilemaankin mitä tuo valkoinen kylmä juttu on. Aika nopeasti Sirvi kuitenkin päätti mönkiä syliini, kun Nuttu jäi vielä hetkeksi maahan tutkimaan, josta siirtyi kuitenkin lopulta siskoni syliin lämmittelemään. Kovin kauaa ei oltu, kun pienillä oli kylmä, mutta nyt on kakaratkin nähneet lunta ihan läheltä.

Pentujen jälkeen vastahakoinen Tessa kaivettiin piilostaan myös reippailemaan, mutta tytön kanta oli kuvastakin välittyvä "pirun ihmiset, missä se ovi lämpimään taas oli"

Eikä päästetty puskan taaksekaan, kauheaa kohtelua. Palkinnoksi siskoni seuraamisesta kutsuttaessa löytyi kuitenkin oikea reitti ovellekin (eikä puskan läpi) ja palkkiona oli pääsy takaisin kotiin.

Itse yritän ulkoillessa opettaa kissoille, että omista ihmisistä saa aina turvaa ja missä oma kotiovi on, jotta mahdollisten karkaamiskatastrofien jälkeen olisi helpompi saada kissa kiinni ja takaisin kotiin. Se kotiin saaminen on jo huomattavasti helpompaa, jos tarvitsee säikky kissa vaan päästää takaisin omaan rappuun tai jos se tulee itse luo.

Opiskelua kissavahvistuksella

Joululomalla en ole saanut kovin hyvin luettua tentteihin, joten viimeiset päivät menevät nyt ahkerasti lukiessa tiistain tenttiin. Yksin ei tarvinnut rehkiä, sillä Sirvi tarjosi apuaan pariinkin otteeseen:

"Muistat sitte, että proteiineissa alfa-heliksit on vaan oikeakätisiä"

"Näinkö ne ligandit tarttuu proteiineihin?"

Joulukalenteri 2013: Luukku 22

Tessa osaa jo rentoutua sohvalla ihmisten välissä, vaikka Alec (länsigöötanmaanpystykorva) vahtii lattialla.

Sirvikin saatiin hetkeksi sohvalle koirasta huolimatta, mutta liian lähelle tullut koiran nenä sai pojan piiloutumaan takaisin ruokapöydän alle, jossa Minttu ja Sirvi pitävät koiratonta turvamajaa.

Itse en nukkunut viime yönä kovin hyvin, koska nukun tilanpuutteen vuoksi sohvalla ja kuuntelin koko yön toisella korvalla kissojen touhuja. Yöllä ja aamulla ennen nuoremman siskoni heräämistä (ja koiran makkarista pääsyä) kissat kulkivat jo rohkeasti koko käytössään olevalla alueella ja kävivät aamulla moikkaamassa myös äitiäni keittiössä.

Joulukalenteri 2013: Luukku 17

Joulu on antamisen ja jakamisen aikaa. Myös lelut voi jakaa niin, että niillä voi jopa leikki kaksi yhtä aikaa, ainakin hetken.

Joulukalenteri 2013: Luukku 14

Ruoalla saa leikkiä, ainakin jos se on kuivalihaherkku. Tässä tosin enemmän Sirvi söi kuin leikki, mutta Nuttu ja Sirvi pyörittelivät kanafileetä ihan kiitettävästi lattialla eilen illalla. Toimii sekä leluviihdykkeenä, että välipalana.

Yrittäkää itse ottaa kuvaa herkkua popsivasta kissasta ;)

Joulukalenteri 2013: Luukku 11

Nuttu oppi toissapäivänä yhden pennuille uuden aktivointilelun käytön. Sirvi tyytyi vain ryöstämään muiden ulos saamia nappuloita.

Ilkeät raksuvarkaat iskevät, jos ei syö nopeasti.