Elämä tai kuolema ei tunne käsitettä 'oikeudenmukainen'

Vaikka joku anonyymi arveli Topin ikiuneen nukutuksen jälkeen, etten oikeasti edes ikävöi Topia, on Topi ollut aina tasaisin väliajoin mielessä. Kaunis päivä on saanut ajattelemaan valjastelua kissan kanssa -> Topi ei enää ole valjastelemassa. Tessalla on tylsää, kun Minttu ei enää leiki -> Topin piti olla Tessan leikkikaveri tiineyden ja pentueristyksen ajan. Tv:ssä jollakin on kanyyli kädessä -> Topi elottomana silmät auki eläinlääkärin pöydällä (kuva, joka tulee Topia ajatellessa lähes aina mieleeni). Pohdinta, millaisen pennun Mintun pentueesta voin saada itselleni -> en varmaan koe samanlaista yhteyttä pennun kanssa, kuin Topin kanssa oli.

Topi oli se kissa, jonka ensimmäinen kuva iski heti, tuo pentu on minun kissani. Niin Topi olikin. Mammanpoika, liian fiksu omaksi parhaakseen, ihana sylikissa, seikkailija ja hurmuri. Kotikissojen kiltteyttä epäillyt tuomari käännytettiin puskuilla, mutta kotona minun sylini oli ainoa oikea syli. Elämäni muistettavimmat ja läheisimmät kissat ovat yleensä olleet kolleja. Niissä on vaan sitä jotain. Tessa ja Minttu ovat ihania, mutta niissä ei ole samaa rentoutta. Topi myös rakasti kissakavereitaan. Tytöt eivät hengaile toistensa kanssa samoin kuin Topi kummankin tytön kanssa. Miken viime kesäinen luovutusikäiseksi kasvu tapahtui myös isoveljen hellässä huomassa. Mikke 0,5kg yritti isotella Topille ja Topi melkein 5kg piti tassuaan pienen pään päällä maatessaan eikä pieni ylettänyt kiusaamaan ja päätti inistä kuin hyttynen epäreilusta pelistä. Topista olisi tullut ihana "isoveli" myös Mintun pennuille.

RIP Topi 16.3.2011-24.4.2013

Tänään toteutui raskas päätös ystävän päästämisestä pois tästä maailmasta. Topin kunto heikkeni reilun viikon aikana huomattavasti, laihtumista oli tapahtunut jo hiljalleen useampia viikkoja. Nyt kuitenkin Topilta tuntui jo selkäranka silittäessä ja hengitys oli raskasta. Ruoka ei myöskään maistunut viikkoon, oli apaattinen ja silmät vuotivat. Tämän perusteella oli suhteellisen helppo tehdä päätös, että Topin ei tarvitse enää kärsiä pitkään. Helppo päätös ei ollut, mutta en halunnut, että rakas perheenjäsen joutuu kärsimään.

Topi nukkui pois Viikin yliopistollisessa eläinsairaalassa ja luovutin ruumiin tutkimus- ja opetuskäyttöön. Rakas perheenjäseneni katosi, kun sydän pysähtyi, ja nyt Topi antaa vielä kerran jotain tälle maailmalle, josta tuli lähtö liian aikaisin.



Lepää rauhassa rakas, en unohda sinua <3

Kevät ulkoilua

Valitettavasti Topin 1,5kk eristys on alkanut näkyä Topin mielialassa ja siten myös käytöksessä. Toinen vaikuttaa apeammalta, vähemmän innostuneelta leikkimään ja ruokakin maistuu huonommin. Tänään käytiin sitten valjastelemassa, jotta Topi saisi vaihtelua huoneeseensa. Minä hengailin flexin päässä ja poikaystäväni kuvasi. Viimeisessä kuvassa oikealla näkyy poikaystäväni käsitys Topin "piristämisestä": hellä "lumipesu" eli lumen ripottelu Topin päälle.



Ulkoilu kesti n. 20min, jonka jälkeen ihmiset olivat kylmissään kissan vieressä nökötyksen jäljiltä ja kannoin Topin ovelle. Rapun ovella Topi olikin hyvin innokkaana tulossa sisälle, sen verran kylmää ja märkää taisi olla, kuten osassa kuvista näkyy, kun tassuja piti pestä kesken ulkoilun.

Ultraa ja ratkaisuja

Kävin tänään Mintun kanssa Lahdessa eläinlääkärissä. Kyseessä oli sydämen ja munuaisten ultraus kasvatuksen takia. Matkat sujuivat hyvin ja eläinlääkäri Seppo Lamberg oli oikein mukava. Minttu oli todella kiltti eikä tarvinnut edes munuaisten tutkimiseen sedaatiota, vaikka yleensä kissoille joudutaan silloin se antamaan. Lamberg oli lääkärinä kiva siinäkin mielessä, että selitti mitä katsoo ja mitä mittoja ottaa kuvista. Voin kyllä lämpimästi suositella, jos on tarvetta sisäelinten ultraamiseen. Hintaa reissulle tuli 180€ plus matkakulut. Olin varautunut yli 200€ reissuun, mutta sedaation puuttuminen taisi ainakin alentaa hintaa. Oli se kiva myös kuulla, että eläinlääkärin, joka näkee monia kissoja jo päivittäin, mielestä Minttu on kaunis ja kiltti kissa. Ihmetteli myös kerrottuani Mintun esytaustan, että miksi joku noin kivan kissan on hylännyt.

Topin tilanteeseenkin on nyt ainakin väliaikainen ratkaisu. Kerta tänään varmistui, että Minttu sopii kasvatukseen, Topi muutti eristykseen omaan huoneeseensa, jossa tätäkin kirjoita tällä hetkellä. Ikäväähän tämä on, kun joko Topi tai Minttu huutelee, että olen väärällä puolella ovea. Siksi tämä on toivottavasti vain väliaikaista ja Topi löytää uuden pysyvän kodin. Mutta tällä tavoin voin alkaa odottaa eristyksen alusta 2-3kk, jonka jälkeen testaan tytöt uudestaan.

Toivottavasti tämä ei kuulosta siltä, että luovun Topista, koska haluan sööttejä pentuja Mintulle. Topin pitäminen olisi muutenkin riskialtista tyttöjen kannalta. Topi ei ole aggressiivinen, mutta koskaan ei voi tietää, mitä käy, jos Topi sairastuu ja kokee kipua ja jompi kumpi tytöistä saakin pureman, kun härnää liikaa. Lopetus ei ole minulle kuin vasta viimeinen vaihtoehto(uutta kotia ei löydy ja Topi on onneton eristyksessä), sillä Topi on tällä hetkellä ulkoisesti terve ja vilkas nuori kissa. Ja niin älyttömän rakas.

Seuraavat viikot näyttävät, miten Topin käy. Toivottavasti oma uusi rakastava koti löytyisi, jossa ei Topin tarvitsisi elää vain yhdessä huoneessa ja siihen asti Topi pärjäilisi ihan hyvin omassa huoneessaan. Tämä on kyllä ollut kunnon muistutus siitä, että erityisesti kasvattaessa, mutta myös ihan lemmikin omistajana, tulee joskus vastoin käymisiä, joista on vaan selvittävä.

Elämä on epäreilua

Ensin sitä vaan testaa kaikki kissansa ihan varmuuden vuoksi ja koska niin pitäisi tehdä FIV:in ja FeLV:in varalta eräs tiistai, jotta pääsisi pentuprojektin kivempiin osiin. Sitten sitä saa saman viikon perjantaina tulokset, että tyttöjen testit oli mitä pitää, mutta Topi... se on FIV positiivinen vasta-ainetestin mukaan. Mutta ne testithän voi antaa vääriä positiivisia ja sitä varaa ajan maanantaille toista testiä varten. Itkee viikonlopun ja odottaa kerrankin maanantaita malttamattomana.

Maanantaina Topi antaa nätisti ottaa verta ja siitä tilataan FIV PCR ja verisolujen erittely. Saman viikon torstaina tulevat verisoluerittelyn tulokset. Topilla on leukopeniaa (liian vähän valkosoluja verenkierrossa), joka viittaa virusinfektioon. Odotat viikonlopun yli pahanaavistuksen kanssa. Maanantaina yhden jälkeen puhelin soi ja se on eläinlääkäri. PCR vahvisti sen, Topi on FIV positiivinen...

Kauheinta ei ole mitä FIV diagnoosi tarkoittaa yleisesti ottaen kissan kannalta, voihan se elää useamman vuoden varsin terveenä ja onnellisena. Sen jälkeenkin infektioita pystyy jonkin verran hoitamaan.
Mutta missä kissa elää on se karmea osuus. Se tuska, kun mammanpoika sylikissa pitäisi antaa uuteen kotiin ainoaksi kissaksi, jottei virus tartu muihin. Uuteen kotiin, koska ei ole kissanelämää asua eristyksessä yhdessä huoneessa, eikä terveenoloista kissaa halua lopettaa.

Elämä on epäreilua, kun alle 8-viikkoisena sisäkissaksi tullut kissa on saanut pentuna taudin, jolle ei voi tehdä mitään. Elämä on epäreilua, kun parhaat näyttävät lähtevän ensin.

Jos joku tahtoo yhden ihanan sylikissan ainoaksi kissaksi, ehkäkoiran kaveriksi, täällä olisi yksi ihana leikattu FIV positiivinen kotikissauros vailla kotia, jossa saisi paljon hoivaa ja rakkautta...

Vuosi 2012

Näin vuoden loppuun ajattelin tehdä pienen yhteenvedon kuluneesta vuodesta kissojen (ja omankin elämän osalta). Tähän vuoteen on kuitenkin mahtunut niin muutto kuin noviisi ja näyttelyjännitystä. Näin loppuvuodesta on myös ihmisorja löytänyt uuden ihmisen elämäänsä :)

Tammikuu:
Minttu oli 14.1.12 Helsingissä SUROKin näyttelyssä näyttelyn paras kotikissa

Helmikuu:
Muutin kissojen kanssa Helsinkiin ja siskoni muutti myös samaan osoitteeseen.

Maaliskuu:
Testattiin Topin ja Tessan kanssa yksi eläinlääkäriasema 1-vuotis rokotusten merkeissä. Sekä TT kaksikko että ihminen täyttivät vuosia.

Huhtikuu:
Kävimme SUVAKin kotikissanäyttelyssä Mintun ja Tessan kanssa. Minttu oli näyttelyn toisiksi paras kissa, vaikka pääsi ilman kilpailua parhaaksi nuoreksi.
Mintun ensimmäinen kiima.

Toukokuu:
Ilmeisesti vietimme kissojen kanssa hiljaiseloa, kun en muista mitään erikoista :)

Kesäkuu:
Minttu hyväksyttiin 9.6.12 ERY-SYDin näyttelyssä Hyvinkäällä noviisiluokassa rekisteröitäväksi.
Mikke emonsa hylkäämä maatiaispentu tuli minulle kotihoitoon kuun alussa n.5vk ikäisenä.

Heinäkuu:
Mintun rekisteröinti hyväksyttiin kissaliitossa ja Topi oli 28.7.12 SUROKin näyttelyssä Espoossa näyttelyn paras kotikissa.
Minttu täytti vuoden.
Mikke muutti kuun lopussa Helsingin sisällä uuteen kotiinsa kahden ragdollin ja whippetin kaveriksi.

Elokuu:
Minttu kävi ensimmäisen kerran eurooppalaisena näyttelyssä 11.8.12 Helsingissä URK:n näyttelyssä aloittaen kevyesti eurooppalaisten erikoisnäyttelyllä. Minttu kävi toisen kerran eurooppalaisena näyttelyssä 25.8.12.

Syyskuu:
Minä tapasin uuden mukavan miehen opiskelijabileissä.

Lokakuu:
Topi ja Tessa kävivät Kirkkonummella näyttelyssä.
Aloin seurustella uuden miehen kanssa, joka tulee myös hyvin toimeen kissojen kanssa.

Marraskuu:
Minttu ja Topi kävivät 3.11.12 ERY-SYDin Drive In näyttelyssä Helsingissä. Minttu valmistui Championiksi ja otatin valmistumiskuvat Mintusta jo ennen arvostelua :D Tessalla(Latvialainen valokuvaaja).

Joulukuu:
Vietimme kissojen kanssa joulun äitini luona ja kissat tutustuivat paremmin nuoremman siskoni koiraan, jonka kanssa voitiin loppuajasta olla jo samassa huoneessa, kunhan pääsi piiloon tai muuten turvaan tarvittaessa.

Kuvat siskoni ottamia ja hänen blogistaan lainattuja:

Tähän loppuun vielä toiveita ensi vuodelle:
- Minttu olisi terveystestien mukaan terve ja saisi pentuja keväällä/kesällä.
- Kaikki kissat pysyisivät terveenä.
- Saisin itse kesätöitä, josta saisin kissanruokarahaa(kyllä sille rahalle toki muutakin käyttöä olisi).

Drive-In 3.11.12 Helsinki

Pian tässä on jo viikko näyttelystäkin kulunut ja kuukausi edellisestä päivityksestä. Laiska bloggaaja vetoaa aktivoituneeseen seuraelämään ;)

Kävimme Mintun ja Topin kanssa Ery-Sydin järjestemässä Drive-In näyttelyssä viime lauantaina. Minä iloitsin, sillä näyttelyn takia ei kerrankin tarvinnut herätä klo 5-6 välillä vaan saavuin paikalle vasta ennen yhtätoista kissa-agilityn takia.

Kävimme Topin kanssa kokeilemassa agilitymeininkiä virallisemmin ja Topista se vaikutti kyllä olevan kivaa. Minusta se olisi ollut kivempaa, jos esteet olisi suoritettukin eikä vaan puskettu omistautuneesti :D
Valitettavasti itse arvostelussa Topi oli taas tsuh tsuh eli suhisi, vaikka muuten oli kyllä helposti käsiteltävä ja puskikin tuomaria. No ei suhisijat kotikissoissa pärjää niin vikoiksi jäätiin lyhytkarva uroksissa.

Mintulle lähdettiin hakemaan viimeistä sertiä avoimessa luokassa. Kyllähän se serti sieltä irtosi, vaikka TP valintoihinkaan ei tullut kutsua. Kotiin palattiin kuitenkin Champion -titteliä rikkaampana, joten ei ollut hukkareissu :)

Itse näyttelyä kommentoidakseni Drive-In konsepti on kyllä kiva. Saa nukkua pitkään ja lähteä, kun on oman kissan lopullisen tuloksen ja arvostelusetelin saanut käsiinsä. Käytännössä tosin oli ennen yhtätoista lauantaina vaikea enää löytää tuplasturdille paikkaa, halli oli varsin täynnä ja arvosteluseteliä joutui odottamaan hetken (jonka kyllä ymmärrän, kun sihteeristössä on rajallinen määrä ihmisiä). 4h näyttelytilassa on kuitenkin paljon kivempi päivänä, jolloin kissat ei oikein pärjää kuin 10h. Alkuperäisessä informaatiossa luki vielä, ettei tuomari saa aloittaa tietyn rodun+värin arvostelua ennen annettua aikaa, mutta Topin tuomari oli etuajassa ja aika lähellä taisi käydä, ettei oltaisi sitä arvostelua missattu. Siitä siis pitkä miinus.

Kirkkonummi 6.10.12

Päivä jolloin mikään ei tunnu sujuvan. Heti aamusta on fiilis kadoksissa. Tuomari ilmestyy paikalle myöhässä ja aloittaa arvostelun 30min aikataulusta myöhässä. Tuomari tahtoo normaalista poiketen kissat takanaan oleviin häkkeihin ja ottaa ne sieltä itse. Kummallakin kissalla on huono päivä eikä kumpikaan menesty. Topi on kaikessa viimeinen ja Tessa ikuinen kakkonen.

Kotikissojen missikisoissa Topi jatkaa suhinalinjaa ja Tessaa on pakko pitää venytyksessä, jotta se pysyy kurissa. Missikisoista saatiin sentään raksuja ja pari LED lelua.

Tällainen oli meidän näyttely aikalailla tällä kertaa. Onneksi iltapäivällä hyvä seura piristi jo hiukan ja aloin uskoa, että päivän voi selvitä kunnialla loppuun.

Tessa tuomarin pöydällä. Asennosta näkee, että tyttöä jännitti ja paljon.

Sturdi pääsi tosi käyttöön. Kissat viihtyivät onneksi varsin hyvin sturdissa ja olisivat mieluiten viettäneetkin koko päivän siellä. Kallis ostos, mutta vaikuttaa olleen hintansa arvoinen jo ekan käytön perusteella.

Ja tässä kuvatodiste siitä, miksi lemmikkirattaat on kiva juttu näyttelyissä. Rattaissa kulki Topi, niiden päällä kassissa Tessa, alaosastossa hiekkalaatikko ja näyttelystä saatuja raksuja. Kangaskassissa olivat eväät ja raksunäytteet, turkoosi on retkituoli ja on tuossa vielä käsilaukku ja päällä 2kg raksupussi. Ainoa, joka ei rattaissa kulkenut oli sturdi, jota kannoin olkahihnalla.
Ilman rattaita tuo määrä tavaraa ja jo pelkästään kahden kissan kanniskelu olisi paljon ikävempää.

Eli voin suositella sturdia ja lemmikkirattaita, mutta tuosta näyttelystä jäi kyllä aika huono fiilis. Toivottavasti marraskuussa ERY-SYDin näyttely menee hiukan paremmin Mintun ja Topin kanssa. Topi voisi jättää suhinat kotiin ja olla yrittämättä tuomarin olkapään puremista (siitä on kuvakin, mutta en kehdannut tänne laittaa kyseistä kuvaa).

Kissa vs koira

Olin elokuussa reilun viikon äitini asunnolla laskuvahtina äitini ollessä ulkomailla. Samaan aikaan asunnolla asusti nuorempi pikkusiskoni ja hänen 6kk vanha koiransa Alec (länsigöötanmaanpystykorva aka göötti). Muutaman päivän jälkeen Topi ei enää tyytynyt hengailemaan koiraportin takana olohuoneessa vaan päätti vallata muunkin asunnon.

Näin siinä sitten kävi, kun yli-innokas koiranpentu ei tajua antaa kissan olla rauhassa vaan seuraa, jahtaa ja tunkee myös keittiön pöydän alle:


Kenellekään ei käynyt huonosti ja koirakin vähitellen oppi antamaan hiukan tilaa ja Topi oppi sietämään nenä takamuksessa seuraavaa koiraa sen hetken, että pääsi hyppäämään vähän korkeammalle koiran ulottumattomiin :P

Ihmisistä vähät välittävät kissat

Katsokaa nyt kuinka yksinäistä minulla on istua sohvalla tuossa vasemmalla puolella. Ei ne kissat yhtään tykkää ihmisten tai toistensa seurasta. On tämä rankkaa olla kissanomistaja(orja), kun ei niitä kissoja edes näe kuin ruoka-aikoina ;)

Läppärini on siis tässä sohvan edessä pikkupöydällä ja Tessa seilaa usein sylin ja vieruspaikan välillä. Vieressä on mm. hyvä söpöillä ja vaatia rapsutuksia. Mintulle taas sohvan selkänoja on paras rapsutuspaikka.

Jos joku ei vieläkään tajunnut alun olevan sarkasmia niin nämä kissat on kyllä sellaisia syli- ja vieruskissoja, ettei ehdi itseään yksinäiseksi tuntea.

Valloitus

Sunnuntai aamuni ei alkanut kovin hyvin. Olin yön ja aamun mittaan joutunut nousemaan muutaman kerran siivoamaan kissojen oksennuksia (kaksi syyllistä kissaa) ja häätämään kolmatta kissaa pois jalkoja kaivamasta.

Kuten moni kissan omistaja arvaa, en voinut olla vihainen pitkään, koska hetkessä minulle järjestettiin harhautus.

Ehdin juuri kaivaa kameran ja ottaa tämän ensimmäisen kuvan:

Seuraavana hetkenä Topi olikin jo siirtynyt vaatekaappien päälle:

Tessa oli heti mukana menossa ja halusi myös kaapin päälle. Siirsin kuvassa näkyvän kiipeilypuun tuohon kohtaan, jotta Topilla olisi turvallinen reitti alas kaapin päältä.

Minttu liittyi ihmettelyjengiin:

"Miten toi pääsi tonne?"

Tässä Topi hakee lähtökuoppia:

ja kyllä sinne kaapin päälle pääsi hyppäämälläkin!

Tessa onnistui myös hyppäämään hetken päästä Topin kaveriksi.

Sitten hölmö ihminen meni laittamaan kissoille petejä ja niitä on jopa käytetty:

Tänään Topi käytti myös aamuansa ovikiipeilyn merkeissä. Oven päällä oli niin kivaa, että siellä vaan hengailtiin ja mentiin kaapin päälle, sitten kun ei enää tasapainoilu huvittanut.

Topi ja Tessa nukkuvat nytkin päikkäreitä kaapin päällä, mutta Minttu ei ole tietääkseni vielä tajunnut, miten sinne pääsee tai sitten sitä ei edes kiinnosta kovin paljoa.

Itse vietin eilen siivoussunnuntaita kissojen valloittaessa uutta hengailupaikkaansa.

Tapahtumarikas viikonloppu

Viikonloppu oli niin kiireinen, etten ehtinyt blogiin päivittää tärkeitä tapahtumia.

Perjantai iltana Mikke lähti uuteen kotiinsa, jonne on kuulemma sopeutunut jo varsin hyvin. Poika oli lähtenyt heti kopasta ja ruoka oli maistunut. Uudessa kodissa on kaksi ragdollpoikaa (3- ja 4-vuotiaat) ja 8-vuotias whippet. Hiukan on ikävä hyttyspiraijaa, mutta pikkuisen on hyvä olla uudessa kodissa. Tässä vielä muutama kuva perjantailta:

Miken lähdön jälkeen Topi pääsikin pesulle näyttelyä varten:

Lauantaina lähdimme Vertin ja Elmon kyydillä klo 7 kohti Espoon Barona areenaa. Tietenkin juuri viikonloppuna oli lämpimät ilmat, mutta minulla ei ollut kuuma lauantaina eikä Topikaan vaikuttanut kärsivän, kun vettä oli tarjolla.

Topin viime näyttelystä oli kulunut 10kk ja silloinkin se oli SUVAKin kotikissanäyttely, mutta Topi käyttäytyi kuin unelma. Se puski ja kaveerasi kanssani ja yksin ollessaan makoili rauhassa ja nukkui.

Kotikissat arvostellaan aina viimeisten joukossa, joten iltapäivällä pääsimme puolalaisen Sebastian Pruchniakin pöydälle arvosteltavaksi. Ennen Topiin koskemista Pruchniak kysyi minulta onko Topi kiltti, sanoin että on. Tämän jälkeen hän kysyi onko kissa kiltti tuomareille, sanoin että aiemmin on ollut. Topi päätti sitten kaveeraamalla ja puskemalla todistaa, että kyllä hän on tosi kiltti ja ihana poika ;)

Ainoana paikalle saapuneena lyhytkarva kotikissana Topi pääsi paneeliin, jossa vastassa oli komea pitkäkarvainen Peku.

Ehdimme jo Pekun omistajan kanssa huolestua, kun kotikissojen paneelivuoro tuli ja Peku vietiin lavalle, mutta kukaan ei hakenut Topia. Piti sitten hiukan käydä patistelemassa assareita, että vievät toisenkin kissan paikalle.

En yhtään tiennyt miten paneelissa tulee käymään, sillä Peku on todella komea kissa, jonka turkki oli upeasti laitettu. Kotikissoja arvostelleet tuomarit olivat vielä pitkäkarvatuomareita, joten oli vaikea tietää mitä he kotikissoissa arvostavat.
Hieno Topi kuitenkin toi voiton kotiin ja minulle tuotiin lavalla nätisti käyttäytynyt kissa syliin hiukan jäykkänä joitain ääniä säikähtäneenä. Sain kuitenkin pojan syliin ja häkkiin rentoutumaan.

Olin niin ylpeä Topin käyttäytymisestä ja tällä käyttäytymisellä (jos autossa valittamista ei lasketa) Topi pääsee kyllä näyttelemään myöhemminkin. Voitto ei ole tärkeintä, mutta kyllä se lämmittää sydäntä, että omasta kissasta pidetään. On se Topi hieno poika kaikin puolin, mamin kultapoika.

Sunnuntain vietin vielä kotikulmillani siskopuoleni rippijuhlissa, jonne heräsin ajoissa, jotta ehdin junalla kymmeneksi kirkkoon ja palasin illalla väsyneenä kotiin.