Ilta-Sanomien päätoimittaja Ulla Appelsin kysyy (IS 2.9.), ymmärtääkö Amnesty Suomen turvallisuustilannetta ja puolustuspolitiikan perusteita. Kyllä ymmärtää, ja juuri siksi on tärkeää puhua siitä, millä ehdoilla Suomi rakentaa puolustustaan.
Viestipalvelu X:ssa esittämäni kommentti herätti keskustelun Hannah Arendtin käsitteestä ”pahan arkipäiväisyys”. Natsiupseerin oikeudenkäynnistä lähtenyt ajatus on sittemmin laajentunut kuvaukseksi siitä, miten ihmiset voivat sivuuttaa toimintansa moraaliset seuraukset vetoamalla tehtäväänsä tai rooliinsa. Juuri tämä on olennaista myös Suomen ja Israelin puolustusyhteistyötä koskevassa keskustelussa: missä tilanteessa viranhaltijan, sotilaan, yritysjohtajan tai poliitikon tulee pysähtyä arvioimaan myös päätöstensä eettisiä seurauksia?
Amnesty on oman tutkimuksensa ja analyysinsa kautta päätynyt siihen, että Israel syyllistyy palestiinalaisten kansanmurhaan Gazassa. Israel on parhaillaan syytettynä kansanmurhasta Kansainvälisessä tuomioistuimessa, jossa käsittely on vielä kesken. Kansainvälinen rikostuomioistuin on etsintäkuuluttanut pääministeri Benjamin Netanjahun rikoksista ihmisyyttä vastaan.
Suomi on pieni maa, joka tarvitsee kansainvälistä puolustusyhteistyötä. On kuitenkin perusteltua kysyä, miksi puolustusmateriaaliyhteistyötä syvennettiin 2024 kansanmurhasta syytetyn Israelin kanssa peräti kymmenen vuotta kestävällä sopimuksella. Kuten Appelsin itsekin toteaa, vastaavia järjestelmiä ja teknologista osaamista on saatavilla muualtakin. Tämän valossa hallituksen on edelleen perusteltava, miten päätös on sovitettu yhteen Suomen kansainvälisten velvoitteiden kanssa.
Kansainvälinen oikeus ei ole mielipidekysymys, vaan sääntöjä, joihin Suomi on itse sitoutunut. Sääntöjen tarkoitus on estää valtioita tekemästä asioita, jotka loukkaavat vakavasti ihmisten oikeuksia. Maanpuolustuksesta huolehtiminen ei vapauta Suomea velvoitteistaan. Tämä koskee myös Puolustusvoimien johtoa, mutta ennen kaikkea poliittisia päättäjiä. Vastuu eettisistä ja oikeudellisista seurauksista kuuluu viime kädessä poliitikoille.
Amnestyn viesti on yksinkertainen: Suomen turvallisuus ei perustu vain aseisiin, vaan myös siihen, että kansainvälistä oikeutta sovelletaan johdonmukaisesti. Jos oikeudesta pidetään kiinni vain silloin, kun se on helppoa, siitä ei ole turvaa silloin, kun Suomi itse sitä tarvitsee.
Kirjoittaja on Amnesty Internationalin Suomen osaston toiminnanjohtaja.