Pääministeri Petteri Orpon johtama kokoomus linjaa tavoiteohjelmassaan, että Suomen kunnat pitäisi jakaa kahteen kastiin: ydinkuntiin ja lähikuntiin.
Kuntajako kirjattaisiin kuntalakiin, ja kunnat saisivat itse päättää kuntatyypin väliltä. Ydinkunnilla olisi laajempi vastuu kunnan järjestämistä palveluista, lähikunnilla pienempi.
Mutta edes kokoomus ei eduskuntavaalien alla uskalla vihjailla kuntien pakkoliitoksista. Orpon mukaan kuntien määrän vähentäminen ei ole itseisarvo.
Kyse on siis kokoomuksen tavoiteohjelmasta, joka on sananmukaisesti tavoiteohjelma. Käytännön tekoihin on vielä pitkä matka, eikä nykyhallitus asiaa pysty eikä ehdi edistämään, sikäli kun esimerkiksi perussuomalaiset sitä edes tukisivat.
Kysymys on jo perustuslain mukaisesta oikeudenmukaisuudesta.
Aluepolitiikasta voimansa ammentavalle keskustalle pelkkä vihjauskin kuntaliitoksista on myrkkyä. Keskustan varapuheenjohtaja Hilkka Kemppi syytti jo kokoomusta, että se jakaa suomalaisia A- ja B-luokan kansalaisiin. Keskusta on huolissaan esimerkiksi opetuksen ja kirjastopalveluiden turvaamisesta.
Manner-Suomessa on 292 kuntaa. Kuntatalouden kannalta määrä on järjetön, mutta talousrealismin ohella toisessa vaakakupissa painaa kotiseuturakkaus ja -ylpeys, mikä sumentaa monen kuntapäättäjän kyvyn katsoa totuutta silmiin.
Sote-uudistuksen myötä kunnille jäi lähinnä sivistystoimen tehtävät.
Toisaalta työvoimahallinto siirtyi kunnille, ja massatyöttömyyden aikana se syö kuntien taloutta rotan lailla. Näin käy myös suurissa kaupungeissa, kuten Vantaalla, jossa esimerkiksi maahanmuutto ja sen linkittyminen työttömyyteen on osaltaan ajanut talouden kriittiseen tilaan ja suuriin sopeutuksiin.
Maaseutukunnissa puolestaan synkkä väestökehitys on kroonista.
Keskustelu kuntien määrästä kuumeni, kun Kuntaliiton toimitusjohtaja Minna Karhunen (kok) sanoi huhtikuussa Helsingin Sanomien haastattelussa, että Suomessa on liikaa kuntia.
– Kaikki kunnat eivät ole enää objektiivisilla mittareilla sillä tavalla elinkelpoisia, että se olisi asukkaan etu, Karhunen tiivisti.
Kuntien ykkösedunvalvojan suusta lausunto oli ennen kuulumaton, mutta kokoomuksen suunnasta ei: Jyrki Kataisen (kok) hallituksen piti jo viisitoista vuotta sitten ”suuren kuntauudistuksen” nimissä vähentää kuntien määrä sataan. Hallitusohjelmaan kirjattu hanke meni mönkään, ja sen jälkeen poliittinen tappelu siirtyi hyvinvointialueiden määrään.
Erot näkyvät myös kuntaverojen haitarissa: matalin se on Kauniaisissa (4,7 %), korkein Pomarkussa (10,9 %). Kysymys on jo perustuslain mukaisesta oikeudenmukaisuudesta.
Mutta tilanne ei taatusti helpota. Hallitus leikkasi kehysriihessä kuntien valtionosuuksia 60 miljoonalla, eivätkä kunnat voi mitenkään välttää edessä odottavia historiallisen massiivisia sopeutuksia.