Työsuojeluviranomaiset saivat vuonna 2024 noin 2700 yhteydenottoa häirintään ja työssä kuormittumiseen liittyen. Se on enemmän kuin koskaan aiemmin, 500 enemmän kuin edellisvuonna.
Eniten yhteydenottoja tuli sote-alalta ja julkishallinnosta.
Vaikka syistä ei ole tehty selvitystä, julkishallinnon yksikön päällikkö ja ylitarkastaja Ulla Riikonen Lounais-Suomen aluehallintovirastosta arvelee, että kasvu kertoo osittain tietoisuuden lisääntymisestä.
Riikosen mukaan suurin osa yhteydenotoista tulee työntekijöiltä, jotka pohtivat omia toimintamahdollisuuksiaan kokemassaan häirinnässä ja kaipaavat neuvoja.
Työpaikkahäirintä on ollut otsikoissa viime viikkoina Suomen Portugalin-suurlähetystön tapauksen myötä. Suurlähetystön henkilöstö on syyttänyt yksikön päällikköä Titta Maja-Luotoa häirinnästä ja epäasiallisesta käytöksestä. Syytösten myötä Maja-Luoto siirrettiin sivuun tehtävästään.
Uhkailu ja vähättely tyypillisiä epäkohtia
Vuonna 2024 häirintään liittyen tehtiin 79 työsuojelutarkastusta, muutama enemmän kuin edellisvuonna. Näistä noin 30 prosentissa havaittiin, ettei työnantaja ollut noudattanut työturvallisuuslain velvoitteita.
Epäkohdat liittyivät muun muassa siihen, ettei työnantaja ollut selvittänyt häirintätilannetta riittävästi tai toimet sen lopettamiseksi olivat puutteellisia.
– Tyypillisiä tilanteita ovat esimerkiksi esihenkilön toimintaan liittyvät kokemukset, joissa työntekijä kokee tulleensa uhkailluksi, vähätellyksi tai epäasiallisesti kohdelluksi, Riikonen sanoo.
Arkikielessä ihmiset puhuvat työpaikkakiusaamisesta, mutta Riikonen muistuttaa, että viranomainen käsittelee asioita työturvallisuuslain termein.
– Yksittäinenkin tapahtuma tai teko voi täyttää työturvallisuuslain tarkoittamia häirinnän tunnusmerkkejä. Esimerkiksi seksuaalinen häirintä voi olla tekona niin raju, ettei siltä edes tarvitse edellyttää toistuvuutta ja pitkäaikaisuutta, hän sanoo.
Sote-ala ja julkishallinto kärjessä
Yhteensä neljännes kaikista yhteydenotoista tuli sosiaali- ja terveyspalveluista.
Seuraavina listalla olivat julkinen hallinto ja maanpuolustus, koulutus, kaupan ala sekä majoitus- ja ravitsemusala.
– Sote-alan osuus on ollut korkealla aiemminkin, mutta siellä on nähtävissä pientä nousua viime vuodesta, Riikonen kertoo.
Sote-alalla ja julkishallinnossa työskentelee paljon ihmisiä, mikä voi osaltaan selittää sitä, että alat ovat häirintäyhteydenotoissa kärjessä.
Tilastot eivät kerro, korostuuko esimerkiksi julkishallinnon alalla jokin tietty ala tai työpaikkaryhmä. Kyseessä on Tilastokeskuksen luokitus, johon kuuluvat sekä kunnat että valtio.
Seksuaalisesta häirinnästä 60 ilmoitusta
Yleisimmät yhteydenoton syyt olivat työpaikalla esiintyvä häirintä tai epäasiallinen kohtelu. Näitä tapauksia oli noin kaksi kolmasosaa tapauksista. Osassa yhteydenotoista kerrottiin sekä häirinnästä ja epäasiallisesta kohtelusta että työssä koetusta kuormituksesta.
125 yhteydenottoa koski väkivallan uhkaa työpaikalla. Seksuaalisesta häirinnästä tehtiin ilmoitus 60 kertaa.
Riikosen mukaan yhteydenottokynnys on usein korkeampi, kun kyse on seksuaalisesta häirinnästä. Hän muistuttaa, että ilmoituksen voi tehdä nimettömästi ja pyytää neuvoja asian käsittelyyn työpaikalla.
– Tällaisissa tapauksissa ohjaamme usein olemaan yhteydessä myös poliisiin, sillä työsuojeluvalvonnan keinoin emme voi esimerkiksi kuulustella tai ottaa vastaan henkilötodistelua. Monesti tilanteet vaativatkin poliisitutkintaa, Riikonen sanoo.
Itse työsuojeluviranomainen teki neljä esitutkintailmoitusta epäillystä työturvallisuusrikoksesta. Kahdessa ilmoituksessa oli kyse häirinnästä ja kahdessa työssä kuormittumisesta.
Riikosen mukaan paras tapa torjua häirintää on ennaltaehkäisy: vaarojen arviointi, selkeät toimintamallit ja esihenkilöiden perehdytys. Työnantajien tulisi aktiivisesti hakea tukea ja ohjeita – esimerkiksi työsuojeluviranomaisen verkkosivuilta tai työterveyshuollolta.
– Pahimpia ovat tilanteet, joissa ongelmat jätetään roikkumaan, eikä niihin puututa ajoissa. Siinä vaiheessa työntekijä voi jo olla kuormittunut tai sairastunut, Riikonen painottaa.