Sveitsiläinen Ann Houghton on asunut 2,5 vuotta Savitaipaleella Etelä-Karjalassa.
Hän tuli ensin vaihto-oppilaaksi suomalaiseen perheeseen, mutta päättikin jäädä suorittamaan koko lukion Suomeen.
Nyt 18-vuotias Houghton jakaa kirkonkylällä sijaitsevan kerrostalokolmion toisen abiturientin kanssa ja valmistautuu kevään ylioppilaskirjoituksiin.
– Heitin jo ennen Suomeen tuloa vitsinä, että ehkä jään tänne. Pari kuukautta ennen vaihto-oppilasvuoden loppua tajusin, etten haluakaan lähteä, Houghton kertoo.
Houghton halusi vaihto-oppilaaksi nimenomaan Suomeen, jotta tutustuisi paremmin isoäitinsä kotimaahan ja näkisi, millainen kesämökkireissuilta tuttu maa olisi talvella. Suomen kieltä hän ei osannut juuri lainkaan.
Savitaipaleelle hän päätyi, kun savitaipalelainen perhe valitsi hänet heille vaihto-oppilaaksi. Savitaipale on reilun 3 000 asukkaan kunta vajaan 40 kilometrin päässä Lappeenrannasta.
Vähemmän suorituspaineita
Tärkein syy jäädä Suomeen oli lukio, joka tuntui omaan saksalaiseen lukioon verrattuna rennolta. Ann Houghton oli aloittanut lukio-opintonsa Saksan Dresdenissä, jonne hänen perheensä oli muuttanut Sveitsistä isän työn vuoksi.
– Suomessa on tosi paljon vähemmän suorituspaineita ja kokeita. Opettajat välittävät meistä. Se on tosi kiva tunne, Houghton sanoo.
Vaihto-oppilasvuosi tuntui Houghtonin mukaan lomalta, vaikka Savitaipaleella asuminen vaatikin totuttelua puolen miljoonan asukkaan Dresdenin jälkeen.
– Ehkä olin aluksi vähän shokissa, mutta paikkakunnan pienuus ei lopulta haitannut. Oli niin paljon muuta uutta, ja uusi kieli.
Koulunkäyntiä helpotti aluksi se, että tehtäviin sai vastata toisinaan englanniksi ja kokeissa sai käyttää apuna käännössovellusta.
Vaihto-oppilasvuoden jälkeen vaatimustaso nousi, ja Houghtonin piti opiskella suomeksi siinä missä muidenkin.
– Myös reaaliaineiden kursseja oli vaihto-oppilasvuoden jälkeen enemmän, koska ne olivat aikaisemmin liian vaikeita. Harjoittelin tosi paljon suomeksi kirjoittamista.
Uutta oli myös omillaan asuminen. Nyt Houghtonin ystäväporukka kokoontuu usein hänen ja hänen kämppiksensä luo, sillä muut asuvat vielä lapsuudenkodeissaan.
– Teemme ruokaa, katsomme leffaa tai vain hengaamme ja puhumme.
Suomi tarttui arjessa
Ann Houghton kertoo osanneensa Suomeen tullessaan vain hieman suomen kieltä. Kielitaito karttui arjessa.
– Kuuntelin ja toistin, mitä ja miten suomalaiset puhuvat. Isäntäperheessäni oli myös kaksi nuorta lasta, jotka puhuivat helppoa suomea. Se auttoi paljon, Houghton kertoo.
Hän ajattelee, että suomea on mahdollista oppia melko nopeastikin. Se vaatii kuitenkin sitä, että kieltä pääsee käyttämään.
– Minusta jokainen kieli on vaikea, jos sitä ei pääse harjoittelemaan niiden ihmisten kanssa, joille se on äidinkieli, Houghton sanoo.
Ennätysmäärä S2-kokelaita
Kevään ylioppilaskirjoituksissa Ann Houghton kirjoittaa pitkän englannin, pitkän matematiikan sekä suomen toisena kielenä.
Suomi toisena kielenä ja kirjallisuus -kokeeseen on tänä keväänä ilmoittautunut ennätysmäärä lukiolaisia, lähes 2 400. Se on yli kaksinkertaisesti verrattuna vuoteen 2017.
– Tämä on aika luonnollista, sillä vieraskielisten määrä on kasvanut Suomessa ja sitä kautta myös lukioissa, sanoo ylioppilastutkintolautakunnan pääsihteeri Tiina Tähkä.
Kokelasmäärää kasvattaa Tähkän mukaan myös se, että osa heistä käy korottamassa aiempaa arvosanaansa.
Seuraavaksi välivuosi
Lukion jälkeen Ann Houghtonia kiinnostaisi opiskella biologiaa yliopistossa. Ensin hän pitää kuitenkin välivuoden ja pohtii, missä maassa haluaisi asua.
– Olen muuttanut mieltäni jo pari kertaa. Suomi on hyvä vaihtoehto, mutta ehkä haluaisin olla taas perheeni kanssa samassa maassa.
Kuuntele alta, miten lukio-opiskelu ja arki muuttuivat, kun Ann Houghton siirtyi vaihto-opiskelijasta tutkinto-opiskelijaksi.