”Ei lähtökohtaisesti ongelmallinen tilanne.”
Tämä oli poliisijohtaja Sanna Heikinheimon vastaus kysymykseen siitä, millainen on tilanne, jossa valvontakamera osoittaa poliisin valehtelevan.
Kommentti herätti suurta hämmästystä Ylen verkkojuttujen kommenttikentissä ja sosiaalisen median keskustelupalstoilla.
Suomalaiset luottavat poliisiin vankasti. Poliisi korostaa vahvasti myös itse sitä, että kansalaisen luottamus on sen kaiken toiminnan perusta.
Miten poliisiin voi luottaa, jos poliisijohtaja antaa vaikutelman, että poliisin valehteleminen ei ole ongelma?
Sanna Heikinheimo kommentoi videolla poliisiväkivaltaa MOT-dokumentissa.
Sanna Heikinheimon haastattelu liittyi Ylen MOT:n laajaan selvitykseen poliisiväkivallasta.
Selvityksessä nousi esiin useita tapauksia, joissa valvontakamera näytti poliisin syyllistyneen väkivaltaan. Poliisit kuitenkin yrittivät selittää tekoja kuulusteluissa ja oikeudessa joksikin aivan muuksi.
Poliisin sanoituksissa 17-vuotiaan seinään heittäminen oli ”horjahtaminen”, niskaan lyönti oli ”niskasta painaminen” ja lyönti 16-vuotiaan vatsaan oli ”yritys nostaa poika pystyyn.”
Poliisijohtaja Heikinheimon mukaan valvontakameralle tallentuneet tilanteet voivat olla ”monitahoisia ja monimutkaisia ja kameran kuvakaan ei aina kerro koko totuutta.”
MOT:n keräämillä videoilla teoissa ei ollut mitään epäselvää.
Poliisit valehtelivat tapahtumista.
Ylen MOT tutki poliisiväkivaltaa dokumentissa Poliisi pahoinpiteli poikani.
Poliisilla on toki samat oikeudet puolustaa itseään lain edessä kuin kenellä tahansa kansalaisella. Itsekriminointisuoja takaa sen, että itseään vastaan ei tarvitse todistaa.
Ei ole kuitenkaan järin luottamusta herättävää nähdä, kuinka lakia valvova viranomainen syyllistyy itse väkivaltaan ja sepittelee päälle.
Poliisijohdon kommentit muokkaavat poliisin kulttuuria. Pienikin vihjaus siitä, että johto ei ota kovin vakavasti poliisin valehtelua, lähettää hyvin kyseenalaisen viestin.
Viikon edetessä poliisijohdon äänensävy muuttui. Ylen aamulähetyksissä vieraillut poliisiylijohtaja Ilkka Koskimäki sanoi, että poliisissa ollaan ”erittäin häpeissään väkivaltatapauksista”.
– On toimittu yksiselitteisesti väärin, Koskimäki kommentoi.
Voi kuitenkin pohtia, miksi poliisijohto valitsi tämän asenteen vasta sitten, kun aiheen parissa jo kuohui.
Ilkka Koskimäki kommentoi poliisiväkivaltaa Ylen aamussa.
Yksi vakava kysymys on se, mitä väkivaltaan syyllistyneiden poliisien kollegat kertovat tapahtumista. Todistajan asemassa on puhuttava totta rangaistuksen uhalla.
MOT:n tutkimissa tapauksissa poliisin silmät vaikuttivat usein ummistuvan silloin, kun kyse on kollegan rikoksista. Keskeinen osa poliisin työtä on juuri näkeminen: tapahtumien jatkuva havainnointi ja tarkkailu.
Lyönti päähän vai ”muu liike”?
Yhdessä tapauksessa kiinniotettu mies kertoi, että poliisi löi häntä kasvoihin. Miehen väite sai aluksi tukea lyönnistä epäillyn poliisin kollegoilta.
– Sanoisin, että suoraan päähän löi, virkaveli totesi kuulustelussa.
Myös toinen poliisi kertoi nähneensä lyöntiin viittaavaan liikkeen.
Oikeudessa kertomukset muuttuivat. Lyönnistä kertoneen poliisin mukaan kyseessä saattoikin olla jokin ”muu liike.”
Lyöntiliikkeen nähnyt toinen poliisi puolestaan kertoi, että kollegan teko olikin ehkä ”voimakas tuuppaisu”.
Satakunnan käräjäoikeus vapautti pahoinpitelystä syytetyn poliisin viime tammikuussa. Erikoissyyttäjä valitti hovioikeuteen. Tapauksesta uutisoi aiemmin Suomen Kuvalehti.
Poliisijohtaja Heikinheimo sanoi, että vastuutahojen eli esimerkiksi syyttäjälaitoksen ja tuomioistuinten on reagoitava, jos poliisin epäillään valehdelleen todistajana.
Tässä hän on tietysti oikeassa. Näillä tahoilla on keskeinen rooli poliisirikosten selvittämisessä.
Juridisen prosessin taakse piiloutumisesta tulee kuitenkin vaikutelma, että poliisijohto ei ole itse vastuussa omista poliiseistaan – sotkut siivoaa joku muu.
Jääkö poliisiväkivaltaa piiloon?
Poliisijohto puhuu mielellään poliisiväkivallasta yksittäistapauksina tai ”yksilön valintoina”, kuten poliisiylijohtaja Koskimäki asian ilmaisi.
Samaan aikaan johdon tiedossa ei edes ollut sitä, kuinka monta kertaa poliisi on tuomittu esimerkiksi pahoinpitelystä.
Suomessa ollaan tilanteessa, jossa millään muullakaan viranomaisella ei ole tarkkaa tilastoa siitä, mistä rikoksista ja kuinka usein tuomioita saa lakia valvova taho itse.
Ylen MOT selvitti, että poliisi on tuomittu virantoimituksessa tapahtuneesta pahoinpitelystä tai vammantuottamuksesta ainakin 19 kertaa vajaan 10 vuoden aikana.
Pari tapausta vuotta kohden on poliisitehtävien määrään nähden pieni luku. On itsestäänselvää, että suurin osa poliiseista ei syyllisty väkivaltaan.
Tärkein kysymys on se, jääkö tapauksia pimentoon. Poliisirikoksia tutkiva järjestelmä nojaa hyvin vahvasti siihen, että poliisin sanaan voi luottaa.
Poliisi löi miestä niskaan Mikkelissä vuonna 2018. Teko tuskin olisi selvinnyt ilman valvontakameraa.
Uhri usein yksin ja heikossa asemassa
Tilanteessa, jossa poliisi syyllistyy väkivaltaan, uhri on usein yksin ja paikalla on useita poliiseja. Valvontakameravideota tai ulkopuolista todistajaa ei välttämättä ole. Uhrit ovat usein heikommassa asemassa olevia ihmisiä.
Täysin ratkaisevaa poliisirikoksen selviämiselle on hyvin usein se, puhuvatko epäillyn poliisin kollegat tapahtumista totta.
Poliisijohtaja Heikinheimo sanoi haastattelussa myös sen, että toden puhuminen pitää olla lähtökohta, eikä poliisijohto hyväksy väärinkäytöksiä.
Haastattelun kokonaisuudesta nousee kuitenkin väkisin kysymys siitä, kuinka vakavasti poliisijohto ottaa poliisiväkivallan kitkemisen. Ja kuinka hyvin se tunnistaa mahdolliset tapaukset, joissa poliisi suojelee rikokseen syyllistynyttä kollegaansa.
Luottamus todella on poliisin kaiken toiminnan pohja. Siksi poliisin valehteleminen on ongelma.