Virkattu tyyny

Koristetyynyjä mielestäni ei voi olla koskaan liikaa yhdellä kertaa sohvilla, mieheni mielestä niitä voi olla ja aina ne on kuulemma tielläkin? En ymmärrä tuota ollenkaan, joten päätinkin virkata sitten uuden tyynyn olohuoneeseen.

Tyynynpäällisen virkkasin yhdellä suurennetulla isoäidinneliöllä. Kokoa tuolle tyynylle tuli 50x50cm, lankana käytin vaaleanpunaista, -sinistä ja oliivinvihreää sopivasti rytmitettynä. Tyynyn toisen puolen virkkasin perus pylväillä luonnonvalkoisesta Miami-langasta. Nyt onkin mukava, että tyyny on käytettävissä kaksipuoleisena. Kun haluaa kunnon mummola tyyliä, niin pitää esillä tuon ns. oikeanpuolen eli isoäidinneliön näkyvissä. Ja vastaavasti, kun haluaa rauhallista tyylikkyyttä, niin kääntää vaan ja sitten onkin valkoinen tyyny esillä niiden monien muiden valkoisten seassa.

Tyynystä tuli mukavan pehmeä ja kyllä tuon päälle voi pään laittaa ja ottaa joskus vaikka pienet päikkärit. Tässä samalla saan toteutettua tuota jemmoissa olevia lankojen kulutus urakkaa ja kyllä sitä tähänkin ihan kiitettävästi kuluikin. :-)

Ja kyllä, myös mieheni hyväksyi tämän uuden tyynyn. :-)

-Alvariina-

Minä ja ompelukoneeni

En ole näissä blogi kirjoituksissani ottanut kantaa juuri minkään tai muutenkaan tuonut omia mielipiteitäni aiemmin julki. Mutta nyt haluan antaa erääseen asiaan oman mielipiteeni ja sehän liittyy harrastamiseen.

Aloitin käsityö kurssin jonne ilmoittautumisesta jo aiemmin taisin mainitakin. Vieläkin näin aikuisiälläkin uuden harrastuksen aloittaminen jännittää, ainakin minua. Menethän ihan uuteen paikkaan, uusien ihmisten pariin, oppimaan ihan uutta, yksin.

Koitti päivä, että tämä kurssi alkoi ja olin odottanut tätä päivää jo muutaman viikon. Löysin oikean paikan vihdoin ja viimein kierrettyäni ensin muutaman lukitun ulko-oven jonka vuoksi saavuin kurssille pari minuuttia myöhässä. Joo olisin voinut käydä ensin tutustumassa paikkaan, mutta mistäpä silloinkaan olisin voinut tietää mikä ovi on se oikea ja millä puolella rakennusta.

Oikeaan luokkaan päästyäni menin istumaan siihen vapaaseen pöytäpaikkaan mikä siellä oli muiden parissa. Tässä tuli ensimmäinen mielipaha, vastassa istuva rouva katsoi minua alta kulmien ja tokaisi sanoa, että "voisitko mennä istumaan jonnekin muualle kun se on xxxx paikka". Joo siinä vaiheessa olin saanut laskettua kaikki tavarani siihen, niin vastasin vaan kohteliaasti, että "jos sopii niin minä istusin tässä". Taisihan se sopia, siinä sen illan istuin ja tämä xxxx henkilö jolle paikka oli varattu, niin tuli todella reilusti myöhässä kurssille. Hän löysi vapaan paikan ihan vierestä, eikä ainakaan osoittanut millään tavalla, että olen vienyt hänen paikkansa. Ajattelin, että jos näin olisi käynyt niin kyllä siitä voi tulla sanomaan.

Ilta oli muuten edennyt tosi kivasti ja pääsin tekemisen makuunkin. Olin ottanut kurssille mukaan oman ompelukoneeni, koska ajattelin että hän on tuttu ja turvallinen, niin ompelu on ainakin se helppo osuus vanhalla ystävällä. Sitten siinä ompelin innoissani, kun sen illan aiheena oli kiva ja simppeli malli, josta minäkin pääsin heti jyvälle. Kunnes taakseni tulee eräs rouva kysymään ompelukoneestani kaikenlaista.. "Mistä olet Evan ostanut? Paljonko maksoi? Oliko se kallis? Ai, tuo on niitä market versioita?! Joo, no pystyyhän tuolla joo ompelee just suoraa ja siksakkia. Hehhee, taisi ommella sutun!!?" Annoin näihin kaikkiin vuorollani vastauksen.

Mutta ihan oikeesti! Tuolla hetkellä minua alkoi ottaa ihan oikeesti pattiin! Joo minun ompelukoneeni on Eva, jonka hinta ei varmasti päätä huimaa, mutta on tarpeeksi hyvä minulle. Tekee juuri sen mitä tarvitsen, eli ompelee suoraa, siksakkia ja saan tällä vetoketjut ommeltua. Eli juuri täydellinen minulle! Ja ei, se ei ommellut suttua, ei ole koskaan sitä tehnytkään. Ja mikä tärkeintä, tämä on minun ensimmäinen ompelukoneeni, jonka olen saanut jo vuosia sitten syntymäpäivälahjaksi äidiltäni, joten tällä koneella on minulle tunnearvoakin. 

Niin mikä tämä kaiken pointti oli? Ihan vain se, että oli harrastus mikä tahansa, liikunnallinen, käsitöitä tai joku muu. Niin jos meidän aikuisten keskellä otetaan uusi henkilö tuolla tavalla vastaan siihen vanhaan porukkaan joka on pysynyt yhdessä vuodesta toiseen, vielä arvostellen toisen työvälineitä. Niin en oikeasti ymmärrä. Eikö meidän aikuisten pitäisi olla jo sen verran järkeviä, että otetaan kaikki ilolla mukaan!! Harrastamisenhan pitäisi olla kivaa!

Ei tuo ilta kokonaisuudessaan kurja kuitenkaan ollut, oli siellä mukavaakin. Kivoja ihmisiä ja myös ystävällisiä kommenttejakin. Ja kuitenkin olen siellä itseäni varten oppimassa uutta ja mielenkiintoista, jossa haluan kehittyä paremmaksi taidoiltani.

Ja sain minä siellä blokit valmiiksi jotka nyt sitten tänään sain ommeltua yhteen. Olin ajatellut jos olisin tehnyt pöydälle liinasen niistä, mutta kun vähän tarkemmin valmista kasausta katselin, niin hoksasinkin, että aikaansaanokseni oli sattumalta juuri tyynyliinan kokoinen, joten tein siitä tyynyliinan. Käytin hyväkseni valkoista tyynyliina johon tekeleeni kiinnitin reunasta reippaalla siksakilla. Valmista! :-)

Juu käsityö harrastus on varmaan se yksi pahimmista "välineurheilu lajeista", mutta olkaamme jokainen ylpeitä niistä välineistä mitä meillä on. :-)

- Alvariina -

Syksyn satoa..

Hei vaan!

Syksy on saapunut ja muuttolinnut tekee lähtöään. Luonnon vihreys muuttuu ruskaksi ja illat hämärtyy aiemmin.. Voih... Syksyn lapsena tämä on minulle sitä mieluisinta vuodenaikaa. Tähän aikaan vuodesta on niin ihana kuljeskella metsässä ja samalla etsiä sieniä. Muutaman sieniretken olemme ehtineet tekemään ja kyllähän sitä satoakin on tullut! Nyt on sieniä säilötty talveksi. Toki toiveena on vielä yrittää ennättää päästä sienimetsässä käymään...

Pihallamme on luumupuu, joka on tuottanut aivan uskomattoman suuren sadon! Luumuja on tullut syötyä yllinkyllin, on ne vaan niin hyviä!! Luumuja on niin paljon, että ajattelin tehdä niistä myös hilloa.. Siinä se urakka vasta olikin! Jos olisin tiennyt, kuinka iso homma kivien ja kuoren poistaminen on, niin olisin harkinnut vielä toisen kerran, kannattaako hillon teko puuhiin ryhtyä... Mutta nyt kun hillo on valmis ja ensimmäiset maistiaiset on otettu, niin oli kyllä kaiken vaivan arvoinen homma! :-)

Käsitöitäkin olen kyllä tehnyt, mutta muutamasta voin nyt vaan kertoa teille nyt.. Koska tuo joulukin lähestyy, niin olen jo aloittanut lahjojen teot, joten niistä ei sen enempää.. ;-)

Mutta tässä alla jotain mitä nyt olen tehnyt heti käyttöön tai tarpeeseen.

Olen ihastunut hattumalliin, jossa on tupsu ja pikku lippa. Halusin tehdä sellaisen pipon virkattuna versiona.. Koskaan en ollut pipoa virkannut, mutta pitihän sitä yrittää! Langaksi valitsin Novitan 7 veljestä langan ja nro.4 virkkuukoukun ja ei muutakuin pylväitä tekemään! Ja tuollainen siitä piposta sitten tuli. Virkkasin vielä lipan ylle erillisen nauhakaistaleen ja kiinnitin sen päihin napit, sai vähän väriä lisää, kun teki tupsun ja nauhan eri värillä.

Tämä pipo on itselleni ja kyllähän pipoa kohta tarvitsee, jos sääennusteisiin on uskominen!

Ja tämä pipo on äidilleni. Tätä oli hiukan vaikea tehdä, kun tarvitsi olla pienempi mitä omani. Mutta onnistuihan se tämäkin, muutaman yrittämisen ja purkamisen jälkeen.

Ostin kirpputorilta jokin aika sitten kauniit sinikuvioiset pitkät sivuverhot. Kun näin kankaan, niin tiesin, että en tule niitä veroina käyttämään, vaan koska kangas on niin kaunis, niin ompelen niistä koristetyynyt. 

Tämäkin oli homma mitä en ollut koskaan tehnyt, nimittäin tyynyliinoja ompeleminen. Hetken mietin kuinka kannattaisi tehdä, kun en haluaisi vetoketjua ommella, niin päädyin tuollaiseen läppäsysteemiin, vai miksikä tuota sitten kutsutaankaan. Mielestäni tyyny kaipasi vielä jotain pientä koristetta, niin ompelin läpän yläpuolelle vielä pitsinauhan. Tyynyliinoista tuli juuri sellaiset kun ajattelinkin ja olen tosi tyytyväinen lopputulokseen! Kangasta jäi vielä jäljelle, joten katsotaan teenkö vielä näitä päällisiä lisää vai mitä keksinkään siitä tehdä..

Tämmöisiä tällä erää, nautitaan nyt kauniista syyspäivistä. :-)

-Alvariina-

PS.

Ja koska tekstin alussa oli jo säilömisestä puhetta, niin vielä tähän loppuun laitan kuvan "Treffipurkista ". 

Minulla ja miehelläni oli jokin aika sitten hääpäivä ja annoin hänelle tuon lahjaksi. Purkissa on 12.treffit tulevalle vuodelle. :-) otamme sieltä joka kuukausi yhden rullan ja siitä sitten selviää minkälaiset treffit meille sitten tuleekaan. Aiheet on helposti toteutettavissa ja osa ihan arkipäiväisiäkin asioita, mutta kuitenkin yhteistä aikaa tavalla tai toisella. Hauskaa vai mitä? ;-)