Sivut

Näytetään tekstit, joissa on tunniste haasteet. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste haasteet. Näytä kaikki tekstit

1. tammikuuta 2013

Ikkunoita auki Eurooppaan ja muita haasteita

Aika ottaa pieni katsaus menneisiin lukuhaasteisiin.

Ikkunat auki Eurooppaan

Tämän Kirjavan kammarin haasteen kanssa olin vakavimmin liikkeellä. Lopputulos näkyy haastetta varten kyhäämässäni kartassa kohtalaisena onnistumisena. Ennen kuin listaan lukemisiani maanosaosakategorioittain, muutama ajatus tämän haasteen suorittamisesta.

Oli lähes hämmentävää huomata, kuinka vähän suomennettua kaunokirjallisuutta on tietyistä eurooppalaisista maista saatavilla (huolimatta siitä, että asun pääkaupunkiseudun Helmet-kirjastojen suuren valikoiman välittömässä vaikutuspiirissä). Toki minulla oli aika tiukka kriteeri: listasin kirjat kirjailijaan kotimaan, synnyinmaan tai kansalaisuuden mukaan. En hyväksynyt Latviaan sijoittuvaa kirjaa, kirjoittajan piti olla latvialainen.

Kun kuitenkin yritin sitä lukemista löytää - tämä ajatus tuli mieleeni ehkä lukiessani loppuvuodesta Olli Jalosen teosta 14 solmua Greenwichiin, joka kertoo täysin järjettömän tuntuisilla säännöillä tehtävästä maailmanympärysmatkasta - aloin vain ajatella, että tässä ei ole mitään järkeä. Paitsi se järki, mikä elämässä niin monesti muutenkin. Päätämme tehdä jotain, ja sitten teemme, vaikka ymmärrämme kesken toiminnan, ettei se alkuperäinen, ehkä naiivin idealistinen ajatus välttämättä ole enää lainkaan hyvä ja edes kovin tavoiteltava. Mutta kuitenkin tekee homman loppuun, kun on sattunut aloittamaan.

Tässä lukuprojektissa Jalosen kirjan tarinasta poiketen kenenkään henki ei ollut vaarassa. Ja lopulta hieno haaste jäänee mieleeni miellyttävä matkana, jota suoritin urhoollisesti ja jonka varrelle jäi kovin monta keskeneräistäkin teosta. Oman mukavuusalueen ulkopuolelle siirryin usein, nautin uusista kirjoista tavattomasti, petyin moneen kirjaan, löysin uusia kirjallisia rakkauksia. Tätä kai lukeminen on.


Pohjois-Eurooppa (5 maata, 10 kirjaa):

Kristín Steinsdóttir: Omaa tietä (Islanti)
Magne Hovden: Saamelandia (Norja)
Per Petterson: Kirottu ajan katoava virta (Norja)
Hanne Örstavik: Pappi (Norja)
Hanne Örstavik: Rakkaus (Norja)
Torgny Lindgren: Akvaviitti (Ruotsi)
Henning Mankell: Panokset (Ruotsi)
Peter Høeg: Norsunhoitajien lapset (Tanska)
Viivi Luik: Seitsemäs rauhan kevät (Viro)
Mari Saat: Lasnamäen lunastaja (Viro)

Pohjois-Euroopasta valloittamatta jäivät Liettua ja Latvia. Ei siksi, ettei kirjoja olisi löytynyt (valikoima on kyllä hämmentävän suppea), vaan siksi, että valitsemani kirjat jäivät lopulta kesken.

Itä-Eurooppa (4 maata, 5 kirjaa):

Nicolai Lilin: Siperian opetukset (Moldova)
Andrei Kurkov: Kuolema ja pingviini (Ukraina)
Jakub Kolas: Kaukana Polesjessa (Valko-Venäjä)
Fedor Dostojevski: Kirjoituksia kellarista (Venäjä)
Sergei Dovlatov: Meikäläiset (Venäjä)

Kirjat jäivät lukematta Armeniasta, Azerbaidzanista, Georgiasta ja Kazakstanista. Moldovalaisia, ukrainalaisia ja valkovenäläisiä kirjailijoitakaan ei liiemmälti luettavaksi ollut tarjolla. Georgialaisen Nodar Dumbadzen Ikuisuuden lakia hieman aloittelin. Kolasin Kaukana Polesjessa on muuten julkaistu alunperin 1923, se löytyi Pasilan kirjavarastosta joskus 60-luvulla painettuna versiona. Mielenkiintoinen, vaikka kaukana mukavuusalueesta.

Etelä-Eurooppa (11 maata, 13 kirjaa):

Ismail Kadare: Särkynyt huhtikuu (Albania)
Helakukkula. Bulgarialaista lyhytproosaa (Bulgaria)
Ruben Gallego: Valkoista mustalla (Espanja)
Alessando Baricco: Silkki (Italia)
Paolo Giordano: Alkulukujen yksinäisyys (Italia)
Alessandro Sciascia: Huuhkalinnut (Italia)
Niko Kazantzakis: Kerro minulle, Zorbas (Kreikka)
Nataša Dragnić: Kanssasi aina (Kroatia)
Jose Saramago: Oikukas kuolema (Portugali)
Herta Müller: Matala maa (Romania)
Téa Obreht: Tiikerin vaimo (Serbia)
Zarko Petan: Tyhjällä päällä on kevyempi kumartaa (Slovenia)
Orhan Pamuk: Hiljainen talo (Turkki)

Andorra, Bosnia ja Hertsegovina, Kypros, Makedonia, Malta, Monaco, Montenegro, San Marino ja Vatikaani jäivät valloittamatta. Kyproslaista runokokoelmaa selailin, mutten voi sanoa lukeneeni. Maltalaista kertomuskokoelmaa luin jonkin verran, mutten loppuun. Slovenia tuli valloitettua aforismikokoelmalla, jonka on muuten kustantanut tuon Balkanin alueen kirjallisuuteen erikoistunut Mansarda.

Länsi-Eurooppa (5 maata, 10 kirjaa):

Margriet de Moor: Kreutzersonaatti (Alankomaat)
Jean-Phileppe Toussaint: tv (Belgia)
James Joyce: Dublinilaisia (Irlanti)
Oscar Wilde: Dorian Grayn muotokuva (Irlanti)
Nick Hornby: Alas on pitkä matka (Iso-Britannia)
Ian McEwan: Sementtipuutarha (Iso-Britannia)
J. K. Rowling: Harry Potter ja viisasten kivi (Iso-Britannia)
Phileppe Delerm: Päiväunet piloilla (Ranska)
Jean Echenoz: Pitkä juoksu (Ranska)
Raymond Queneau: Tyyliharjoituksia (Ranska)

Tämä kai oli se helpoin kategoria, Luxemburgia vaille täydellinen. Ranskalaisten, britti- ja seuraavan kategorian saksalaisten kirjojen määrän jääminen pieneksi kertonee siitä, että pääosin yritin saada kokoon mahdollisimman monta maata. Siksi yhdestä maasta ei voinut lukea paljon.

Keski-Eurooppa (7 maata, 10 kirjaa):

Daniel Kehlmann: Maine (Itävalta)
Wislawa Szymborska: Ihmisiä sillalla (Puola)
Olga Tokarczuk: Alku ja muut ajat (Puola)
Jenny Erpenbeck: Vanhan lapsen tarina (Saksa)
Alexandra Salmela: 27 eli kuolema tekee taiteilijan (Slovakia)
Robert Walser: Kävelyretki ja muita kertomuksia (Sveitsi)
Milan Kundera: Tietämättömyys (Tsekki)
Imre Kertész: Kohtalottomuus (Unkari)
György Konrad: Vierailija (Unkari)
György Spiró: Kevätnäyttely (Unkari)

Liechtenstein jäi maalistalta puuttumaan. Salmelan sijoittaminen Slovakiaan herätti minussa aluksi vastustusta, mutta sen maan kansalainenhan hän on. En voi jättää mainitsematta, että ilman tätä haastetta tuskin koskaan olisin tullut lukeneeksi Olga Tokarzcukin hienoa romaania Alku ja muut ajat!

- - -

Yhteensä tätä haastetta varten luin siis 48 kirjaa 32 eri maasta. Taisin aluksi kirjoittaa, että saavutus on kohtalainen, mutta onhan tuo nyt aika hieno määrä. Voisikohan tällaista lukemista kutsua jopa itsensä sivistämiseksi?


Underbara finlandssvenskar vid papper

Tähän myös Kirjavasta kammarista lähteneeseen haasteeseen en erityisesti paneutunut, mutta jotain tuli luettua.

Damer:
Ulla-Lena Lundberg: Jää
Merete Mazzarella: Ei kaipuuta, ei surua

Herrar:
Claes Andersson: Kuvien takana
Bo Carpelan: Alkutuuli
Kaj Korkea-aho: Katso minuun pienehen
Fredrik Lång: Kärsivä mies ei rakastu
Erik Wahlström: Kärpäsenkesyttäjä
Kjell Westö: Missä kuljimme kerran
Mårten Westö: Eräänlaista lämpöä
Robert Åsbacka: Torin laita

Siinä ne ovat, kaikki kymmenen suomenruotsalaisen kirjoittamaa teosta, jotka luin vuonna 2012. Kirjoja leimaa mielenkiintoinen juttu, jonka tarkkasilmäinen huomannee ainakin puoliksi. Listassa on kolme Finlandia-voittajaa: Jää (2012), Alkutuuli (1993) ja Missä kuljimme kerran (2006). Mutta niiden lisäksi listalla on kolme ehdokkaana ollutta teosta: Ei kaipuuta, ei surua (2009), Kärpäsenkesyttäjä (2010) ja Torin laita (2006). Tämä ei ole sattumaa, sillä Finlandia-ehdokkaina olleita teoksia olen lukenut muutenkin tarkoituksella.

- - -

Opuscolon Lue kirja hyllystäsi -haaste ei ollut minulla oikein menestys. Luin omasta hyllystäni vain 13 kirjaa, mikä tarkoittaa sitä, että lukemattomien kirjojen määrä vain kasvoi vuoden aikana.

Kuusi kovaa kotimaista -haasteesta kirjoitin jo aiemmin täällä.

6. joulukuuta 2012

Kuusi kovaa kotimaista Finlandia-voittajaa

Morre haastoi vuosi sitten itsenäisyyspäivänä lukemaan kuusi kovaa kotimaista kirjaa.

Haasteen reunaehtoja olivat:

- Valitse kuusi (6) kotimaista kirjaa, jotka sinun on ollut tarkoitus lukea muttet ole saanut vielä aikaiseksi.
- Kirjan pitää olla ilmestynyt ennen vuotta 2012.
- Suorita haaste 6.12. 2012 mennessä.

Otin itselleni helpon tavoitteen. Joskus kauan sitten olin jo ajatellut, että voisin joskus lukea kaikki Finlandia-palkitut kirjat, ainakin palkitut romaanit. Haasteeseen ilmoittauduin saatesanoin: "Luen kuusi naisen kirjoittamaa Finlandia-palkittua romaania, joita en vielä ole lukenut." Näin haaste palveli tuota isompaa tavoitetta, joka vuosien saatossa oli jäänyt aika vähälle huomiolle.

Luin lopulta kuusi kirjaa tässä järjestyksessä (suluissa ilmestymis- ja palkintovuosi):

1. Rosa Liksom: Hytti nro 6 (2011)
2. Kristina Carlson: Maan ääreen, (1999)
3. Irja Rane: Naurava neitsyt (1996)
4. Johanna Sinisalo: Ennen päivänlaskua ei voi (2000)
5. Pirkko Saisio: Punainen erokirja (2003)
6. Sofi Oksanen: Puhdistus (2008)

Haastetta sopivasti täydensi se, että vuoden 2012 voittajan, Ulla-Lena Lundbergin Jään, luin juuri ennen palkinnon jakamista.

Twiitin mittaiset luonnehdinnat kirjoista ja lukukokemuksestani, se mitä nyt tulee niistä mieleen:

"Kaunista kieltä, hienoa luontokuvausta, mutta jäi silti kokemuksena valjuksi. Silmiini piirtyivät maisemat, tyttö ja mies jäivät etäisiksi."

"Tapahtumat idässä olivat outoja, mutta C:n tapa viedä lukija historiaan on ihailtavaa. Sai lukemaan lisää C:ia, mikä laskettava ansioksi."

"Hitain luettava näistä kuudesta, oman mukavuusalueen ulkopuolella, mutta antoi paljon. Ilman Finlandiaa tuskin olisin tarttunut kirjaan."

"Yllätti minut. Suosikkini näistä kirjoista. Se, joka imaisi mukaansa. Taitavasti rakennettu tarina, joka sai epäilevänkin ihastumaan."

"Oli aiemmin jäänyt kesken. Nyt iski paremmin, kiitos ehkä omien ajatusten muutoksenkin. Muutama kohta kirjasta edelleen terävästi mielessä."

"Tästä oli kohistu niin paljon, että lukeminen oli lopulta lievä pettymys. Ymmärrän, miksi P on hyvä, mutta lisää värisävyjä kaipasin.

Nämä kuusi kirjaa, tämä koko haaste, muistuttaa varsin hyvin siitä, että Finlandia-palkinnolla on palkittu kovin erilaisia romaaneja. Yhtään huonoa kirjaa ei joukkoon mahdu. Mutta todennäköisesti suurin osa näistä kirjoista on sellaisia, etten olisi ehdokkaiden joukosta valinnut juuri näitä voittajiksi.

Liekö lievää naiiviutta, mutta ajattelen, että palkitut kirjat kertovat kuitenkin jotain suomalaisesta kirjallisuudesta viimeisiltä vuosikymmeniltä. Siksikin oli hienoa saada nämä luettua. Finlandia-palkitut kirjat ovat monia muita kirjoja todennäköisemmin niitä, joita muutkin ihmiset lukevat, onhan se palkinto myynnin edistämiseksi luotu. Kun näitä lukee, lisääntyy aina niiden ihmisten joukko, joiden kanssa voi keskustella kirjoista, joita molemmat ovat lukeneet. Ja se on mainiota.

Kiitos vielä Morrelle haasteesta. Morren koonti haasteesta ja loppuarvonta löytyy täältä.

2. tammikuuta 2012

Tavoitteita ja haasteita vuodelle 2012

Julkaisin juuri blogissa uuden sivun: tavoitteet ja haasteet 2012. Koska ensi vuodesta tullee ensimmäinen kokonainen kirjablogivuoteni, pitää toki olla jotain tavoitteita. Se kai näyttää olevan täällä kirjastaniassa tapana. Samalle sivulle kokoan myös haasteet, joihin aion osallistua. Haasteita ja tavoitteita tulee varmasti myöhemmin lisää, mutta kerron nyt lyhyesti tämän hetken tavoitteista.

Ensimmäisenä ajatuksena ja tavoitteena on tutustua enemmän maailmankirjallisuuden isoihin nimiin. Valtavan paljon on hyvää kirjallisuutta lukematta.

Toisena tavoitteena on nostaa naisten kirjoittaman kirjallisuuden osuutta kaikesta luetusta kirjallisuudesta. Tämän tavoitteen pohjalla on se huomio, että olen lukenut todella vähän suomalaisnaisten kirjoittamia kirjoja.

Kolmas tavoite on näistä kaikista tavoitteista vanhin. Olen joskus ajatellut, että luen kaikki Finlandia-palkitut romaanit. Sitä varten olen kerännyt niitä omaan hyllyynikin. Uskomattoman moni on tästä tavoitteesta huolimatta vielä lukematta. Nyt siihen tulee muutos. Tavoitteena ensi vuodelle kymmenen f-palkittua teosta. Sen jälkeen ei ole enää paljon jäljellä.

Neljäs tavoite liittyy kiinnostukseen esikoisteoksia kohtaan. Niitä, uusia esikoisteoksia, aion lukea ensi vuonna urakalla, vähintään kaksitoista. Niissä on se hyvä puoli, että muutkin kirjablogistit lukevat niitä. Näin uusista esikoisista syntynee myös keskustelua, mikä on hieno juttu sekä kirjastanialle että kirjailijoille.

Tavoite nro 5 sopisi myös haasteeksi, mutta olkoon nyt haasteet vielä rauhassa. Pitää löytää joku uusi mielenkiintoinen kirjailija ja lukea häneltä järjestyksessä peräkkäin kolme ensimmäistä teosta. Tämä tavoite todennäköisesti kannustaa analysoimaan kyseisen kirjailijan tekstiä enemmänkin.

Tällä hetkellä ainoa avoin haasteeni on Morren avaama Kuusi kovaa kotimasta, johon aion osallistua lukemalla kuusi naisen kirjoittamaa f-palkittua kirjaa. Tämän haasteen avasin Liksomin tuoreimmalla, joka voitti palkinnon viime vuonna. Viisi kirjaa on vielä jäljellä. Tämä haaste yhdistyy kivasti pariin tavoitteeseen.

Lisää näistä kaikista ja ajantasaiset tiedot tavoitteiden ja haasteiden edistymisestä löytyy Tavoitteet ja haasteet 2012 -sivulta tuosta vasemman laidan yläreunasta.