Köpiksen tuliaiset

Olin elokuun loppupuolella työ- ja hupimatkalla Kööpenhaminassa. Majoituin todella kauniissa ja inspiroivassa AirBnb-asunnossa Nørrebron kaupunginosassa. Harvinaista kyllä, tuo asunto oli niin sanotusti ihan oikea koti ja sen kyllä huomasi. 

Matkustin Kööpenhaminaan junalla ja onneksi otin tarpeeksi ison repun mukaan, koska paluumatkalla rinkkani oli täpötäysi kirppisjuttuja ja muutama ylimääräinen kangaskassi roikkui olallani. Olisi voinut vähän vähemmänkin hamstrata, mutta niin paljon kaikkea ihanaa oli tarjolla, että en kyennyt hillitsemään itseäni. 

Matkan hupiosuus sijoittui viikonlopun yli, eli pääsin vihdoin koluamaan Köpiksen ulkoilmakirppiksiä. Erityisesti sunnuntaina kiertelimme todella monta paikkaa, mutta lauantaina tuli tehtyä myös löytöjä! Instagramista löytyy My Vintage Guide -tili, joka listaa kirppistapahtumia Kööpenhaminassa keväästä aina syksyyn. Tili on ihan huippu ja löysin todella monta paikkaa, kiitos juuri tuon kanavan.

Tältä näyttää pöytä, missä pitäisi olla vain muutama hyvin pieteetillä harkittu kirppisostos. Juu, ei. Homma lähti kieltämättä hieman käsistä.

Ihan ekan hankinnan tein hyväntekeväisyyskirpparilla Frederiksbergissä: koristeellinen ja melko juhlava musta panta löytyi Loppenshoppenista 25 kruunulla.

Samaisen kaupunginosan ulkoilmakirppis tarjosi puolestaan useamman helmen. Frederiksbergin kirppikseltä matkaani lähtivät kultainen pieni simpukkakulho ja ruotsalainen kannellinen tiikkiastia yhteensä 30 kruunulla. Pienet lasiset joulupallot maksoivat puolestaan 10 kruunua.

Lauantain viimeiset kirppispöydät koluttiin Valbyssa. Tuolla järjestettiin katukirppis sekä lauantaina että sunnuntaina.  Samalta myyjältä hankin ihanan Lisa Larson -leikkuulaudan sekä norjalaisen uuniastian yhteensä 140 kruunulla. Lisa Larsonin eläinfiguurin tai muutaman toivon joskus vielä omistavani, mutta mieltäni lämmittää myös tämä uustuotantoa oleva kissanmallinen leikkuulauta. 

Näitä norjalaisia Stavangerflintin Flamingo-astioita löysin useamman muutama vuosi sitten todella halpaan hintaan. Tämä uuniastia ei ollut aivan ilmainen, mutta kunto on aivan priimaa. Pidän todella paljon tämän sarjan koristelusta ja nämä sopivat myös erittäin hyvin Kilta-astioiden kanssa yhteen.

Sekalaisesta joulukoristesetistä maksoin 25 kruunua. Ihan läheltä katukirppistä löysin vielä pienen Punaisen ristin myymälän, mistä nappasin matkaani pehmeän villahuivin 30 kruunulla.

Sunnuntaina kirppisjahtiin lähdettiin jo aamupäivällä, eli paikkoja ehdittiin koluta ihan kunnolla! Ensimmäinen pihakirppis oli aivan asuntomme lähellä Nørrebrossa. Lähes käyttämättömät New Balance -merkin lenkkarit löytyivät tuolta 100 kruunulla ja olen käyttänyt kenkiä jo nyt todella paljon. Unohdin kuvata nuo, mutta lenkkareiden väritys on pinkki, harmaa, valkoinen, musta. Ystäväni mukaan kengät näyttävät tanskalaisilta, mikä on toki kehu.

Seuraava kohde löytyi Gustaf Adolf Gadesta. Tuolta sisäpihakirppikseltä löysin kauniin turkoosin Tamara Aladinin maljakon 125 kruunulla. Maljakon kanssa kävi tosin köpelösti: puhdistin lasista pinttynyttä likaa (mitä en ollut tehnyt ennen kuvaamista) ja kolautin maljakon kuivauskaapin reunaan. Räks! Lasi otti osumaa ihan kunnolla ja suuaukkoon muodostui komea särö. Voin kertoa, että moka harmittaa aikamoisen paljon edelleen! 

Tungin maljakon nyt osaksi lasihyllyä, mutta yritän myydä tuon eteenpäin halpaan hintaan. Minua särö haittaa ja muistuttaa ennen kaikkea omasta kömpelyydestäni.

Samaiselta sympaattiselta sisäpihalta löysin laatikollisen isoja lasisia joulupalloja. Palloista maksoin 75 kruunua yhteensä. Sisäpihakirppiksen jälkeen suuntasimme Ryesgaden katukirppikselle, mikä oli aikamoisen laaja ja siellä löytyi katseltavaa ja koluttavaa todella paljon,

Tuolta hankin ihastuttavan tanskalaisen tiikkisen linnun 80 kruunulla. Tämä lintu on mielestäni todella söpö. Linnun pään asentoa pystyy muuttamaan, eli samalla linnun ilme tuntuu muuttuvan, vaikka vain nokan asento muuttuu. Eräältä myyjältä olisin halunnut hankkia perhosen mallisen riipuksen, mutta juuri kyseisellä myyjällä ei MobilePay jostakin syytä toiminut. Lopulta sain riipuksen ihan ilmaiseksi, mikä tietysti ilahdutti minua suuresti!

Huvittava kömmähdys tapahtui minulle Tanskan kruunujen suhteen vanhan simpukanmallisen rikkalapion ja harjan kanssa. Mielessäni ajattelin, että lähes antiikkisesta esineestä pyydetään aikakin 20 euroa. Koska harja oli hieman rikki, ajattelin, että tingin esineestä. Kun kuulin hinnan 20 kruunua, meni minulla hetkeksi sekaisin eurot ja kruunut ja aloin tingata esineestä. Tajusin samalla, että hups, kyse ei ole 200 kruunusta, vaan kahdestakymmenestä, mutta ehdin jo ehdottaa 10 kruunun hintaa. Sain siis tämän upean esineen noin 1,50 eurolla!

Kerrankin huonosta matikkapäästä oli hyötyä!

Yksi todellinen perusvaate löytyi 40 kruunulla samaisesta paikasta: musta villapaita on Kööpenhaminalaisen Magasin du Nordin omaa merkkiä ja on 100 %:sta villaa. Tällaisille vaatteille on aina käyttöä! Tässä siis tämän vuoden kirppisvaate numero 6.

Christianhavnin katukirppikseltä, mikä oli todella suosittu ja väkeä täynnä vielä iltapäivällä, löytyi Stella McCartney -merkin silkkimekko 90 kruunulla. Tämä on paidan mallinen, mutta helmassa on hieno yksityiskohta. Olen varma, että tämä vaate tulee olemaan pelastukseni, kun mietin asiallista ja edustavaa asua vaatekaapistani. Mekko on vaatelöytö numero 7.

Viikonlopun jälkeen vierailin vielä maanantaina yhdellä hyllykirppiksellä. Viime syksystä tuttu Lop Gun ei pettänyt tälläkään kertaa, vaan löysin ihanan värikkään ja söpön keraamisen ruotsalaisen seinälaatan 125 kruunulla. Laatta on jo päätynyt seinälle, mutta en ole vielä kuvannut esinettä tositoimissa.

Paluumatkalla pysähdyimme hetkeksi Tukholmassa ennen laivaa ja käväisin totta kai Sergels torgin läheisyydessä majailevassa Myrornassa. Hammasta purren tungin vielä yhden löydön pusseihini ja kasseihini, koska tanskalaisen Iran erittäin hyväkuntoinen ja kookas peltirasia maksoi vain 99 kruunua. Tämä laatikko toimii nykyään keittiössä leipälaatikkona.

Pidän todella paljon laatikon koristelusta. Kuin vesiväriä, mutta peltipurkin pinnalla.

Jos sinulla on mahdollisuus päästä Kööpenhaminaan jonakin viikonloppuna keväällä, kesällä tai syksyllä, suosittelen erittäin lämpimästi kaupungin runsasta katu- ja puistokirppistarjontaa. Monissa paikoissa aivan tavalliset tanskalaiset myyvät tavaroitaan ja osassa paikkoja löytyy myös ammattimaisia antiikin myyjiä. Hinnat ja tavarat vaihtelivat todella paljon, mutta sanoisin, että kirppikset tarjoavat aivan todella paljon hienoja ja kutkuttavia esineitä, mitä voi ihailla kauniissa ympäristössä. 

Kysymyksiä ja vastauksia

Sain jokunen aika sitten ilahduttavan sähköpostin tämän blogin lukijalta. Hän esitti useamman sen verran kiinnostavan kysymyksen erityisesti kirppisvaatteista, että innostuin asiasta heti siltä istumalta. Kirjoitin melko pitkälliset vastaukset kysymyksiin, joita niitäkin oli useampi. Luvassa on siis pitkä postaus!

Haluan vielä erikseen kiittää lukijaani todella paljon inspiroivista kysymyksistä! Tuli pohdittua kirppisjuttuja pitkästää aikaa enemmänkin, mikä on aina kivaa.

Tästä lähtee siis kysymys ja vastaus -kavalkadi liikkeelle:

Mitä vaatteita on puhki kulutettu? Mitä esineitä on hajonnut?

Monet ihan ns. perusvaatteet, mitä mielelläni hankin kirppiksiltä on sellaisia, mitkä myös kuluvat puhki. Esimerkiksi Aarikan lammasyöpuku (ostin tuon vuonna 2017) meni kanaloista ihan puhki ja tuo päätyi tekstiilikeräykseen tänä keväänä.  

Syksyllä 2016 Relovesta ostamani  Zaran mustat housut paikkasin juuri vaatelaastarilla. Vaatteelle tuli onneksi tällä tavalla vielä hieman lisäaikaa!

Aina en raaski luopua vaatteesta, vaikka sen kunto olisikin vähän kyseenalainen. Esimerkiksi vaatekaapissani on Turusta syksyllä 2011h hankittu silkkinen kaunis rusettipaita, minkä ostin jo monta vuotta sitten kuopatusta Olga-neiti-liikkeestä. Paidan hihat ovat jo hiutuneet, mutta en silti luovuta, sen verran rakas tuo vaate on.

Hajonneista esineistä harmittavat eniten kookas Fauna-kulho sekä Arabian lokerikkovati. Fauna-malja tippui lattialle alkuvuonna 2020. Tuo malja oli yksi huippulöydöistäni, se maksoi vain 5 euroa aikoinaan! En usko, että löydän koskaan vastaavalla hinnalla samanlaista.

Toinen iso harmitus sattui viime vuonna. Etsin pitkään alkuperäisen tuotannon Kaj Franckin suunnittelemaa lokerikkovatia, minkä löysin lopulta ”legendaariselta” Lahden reissulta. Kaiken lisäksi äitini taisi sponsoroida astian minulle lahjaksi. Viime syksynä sitten Kilta-hyllyltäni tippui toinen astia tuon lokerikon päälle ja räks! Kyllä ketutti rankasti! En ole löytänyt tietenkään vastaavaa vanhaa vatia rikkoutuneen tilalle, nyyh.

Pienempiä astiavahinkoja tapahtuu tasaiseen tahtiin. Tänä vuonna olen menettänyt tiskatessa ainakin yhden Kilta-kulhon. Käyttöastioiden kanssa menetykset eivät niinkään haittaa. Harvinaisuuksien pirstaloituminen harmittaa huomattavasti enemmän.

Mitä esineitä tai vaatteita on pitkään joutunut etsimään? Miten pitkään?

Edellä mainittua lokerikkovatia etsin ainakin kymmenisen vuotta. Kilta-sarjan harvinaisempia osia olen pitänyt silmällä vajaa 20 vuotta. Viime keväänä kävi tuuri, kun vihdoin löysin isomman kokoisen uunipannun Salosta! Vaatteiden suhteen etsintä on usein lyhyempää, kun mielihalut saattavat muuttua nopeammin. Muistan toki, että myin ihanan metsänvihreän villapaidan Turussa pihakirppiksellä ehkä vuonna 2013 ja nyt olen ainakin 6 vuotta aktiivisesti etsinyt vastaavaa paitaa kirppiksiltä. Ei ole tullut täydellinen yksilö vieläkään vastaan.

Vintedin myötä vaatteiden löytämisestä käytettynä on tullut helpompaa. Perinteisillä kirppareilla saattaa mennä helposti useampi vuosi, ennen kuin etsitty yksilö löytyy. Usein myös, jos etsii jotakin tiettyä, ei kohde tule heti vastaan, mutta tämä on myös osa kirppistelyn suolaa!

Kirppishintojen kehittyminen? Kirppislaadun muuttuminen?

Sanoisin, että viimeisen kymmenen vuoden aikana kirppishinnat ovat nousseet. Vinted on nyt tuntunut ihan todella aarreaitalta, koska tuolta saattaa löytää laatuvaatteita todella huokeaan hintaan. Myös tavaraa liikkuu tuolla jonkin verran. Katsotaan, mihin tilanne seuraavaksi kehittyy.

Tuntuu, että esimerkiksi Marimekon hinnoittelu meni ihan hulluksi, kun Marimekko lanseerasi preloved Marimekon. Nyt, hinnat ovat tulleet selvästi alas. Hyväntekeväisyyskirppikset, kuten iCaret (entinen Pelastusarmeijan kirppis) tai Fidat ovat nostaneet hintojaan parin viimeisen vuoden aikana roimasti. Ennen kalliilta tuntunut SPR:n Kontti, tuntuu nykyään välillä jopa halvemmalta. Karkeasti ottaen itsepalvelukirppikset ovat huokeampia hinnoiltaan, mutta hyväntekeväisyskirpparit ovat helpommin haltuun otettavia paikkoja. Kierrätyskeskukset vaihtelevat. Välillä ”maakunnissa” törmää ihan mahtaviin kierrätysmyymälöihin (kuten Laukaa, Mikkeli), mutta sitten on myös kummallisen korkeita hintoja viljeleviä paikkoja, kuten Savonlinnan kierrätyskeskus, Salon Ekocenter tai osa Pääkaupunkikseudun paikoista. Tähänkään ei ole siis yhtä reseptiä tarjolla.

Kirppislaatu on muuttunut 20 vuodessa. Aito vintage on selvästi vähentynyt ja pikamuoti lisääntynyt. Viimeisimpänä tulokkaana on ultrapika, mikä todella sekoittaa pakan (huonolla tavalla).

Mitä asioita ennen ei hoksannut katsoakaan kirpparilta tai mitä asioita et enää kirpparilta ostaisi?

Tänä vuonna olen esimerkiksi terästäytynyt sukkahousujen kohdalla. Monella hyväntekeväisyyskirppiksellä on erikseen laatikosto, mistä löytyy lähes poikkeuksetta paketissa olevia sukkiksia. Osa on 90-luvulta, osa on tietysti uudempia. Olen löytänyt monet todelliset helmet kyseisistä laareista. Kuvatodisteena viimeisimmät sukkislöytöni Turun Kontista. Tämä setti maksoi yhteensä 9 euroa. Jo pelkästään italialaiset Tranparenze-merkin sukkahousut maksavat uutena saman verran.

Nahkahansikkaat ovat myös sellainen asia, mitä olen vasta parin viimeisen vuoden aikana aktiivisesti etsinyt kirppareilta. Tässä viimeisimmät tulokkaat hansikkaissa: ruotsalaiset vuorilliset poronnahkaiset pehmeät sormikkaat löytyivät Leppävaaran Kontista 4 eurolla. Vaaleanvihreät vintagehanskat ovat kankaiset, hieman mokkanahkan tuntuiset. Nuo löytyivät Itiksen Kontista 4 eurolla.

Tuppaan hävittämään vähän liiankin helposti hansikkaita, niin ylimääräisiä pareja on hyvä olla. Hansikkailla on myös kätevä kiertokulku: pyöräilen myös sateessa nahkahansikkaat kädessä, eli liian kuluneet yksilöt siirtyvät tämän jälkeen ns. venehommiin. Kuluneista hanskoista ei tarvitse välittää, vaikka lika ja merivesi vähän turmelisivat hansikkaita lisää.

Ehkä ajatus siitä, että lähes kaiken löytää oikeasti käytettynä, on auttanut etsimään lähes kaiken kirppiksiltä. Edelleenkään en silti pysty ostamaan uima-asuja kirppiksiltä. Myös alusvaatteet, jos niissä ei ole lappuja jäljellä, eivät päädy ostoskoriini.

Ostin koronan alussa murtomaasukset kirppikseltä. Tahkosin pari vuotta kirpparisuksilla latuja ja voin sanoa, että kun hankin upouudet karvapohjat (suomalaiset toki), niin hiihtäminen alkoi sujua huomattavasti paremmin (monot ovat kirppikseltä edelleen…). Ehkä esimerkiksi juoksulenkkarit tai muut urheiluvälineet ovat sellaisia, mitä en suosittele ostettavan käytettynä.

Luonnonmateriaaliopas: nahkan, villan ja silkin huolto.

Villan ja silkin pesen kyseisille materiaaleille soveltuvalla nestemäisellä pesuaineella pesukoneen silkkiohjelmalla. Silkistä poistan tahrat sappisaippuan avulla. Villaa ja silkkiä suositellaan pestävän käsin, mutta itse olen sen verran laiska, että pesen nuokin matskut koneessa. Pesukoneestani löytyy hyvin hellävaraiset ohjelmat kyseisille materiaaleille, siksi olen tietoisen riskin ottanut.

Nahan suhteen olen laiska: nahka on tosin siitä kiitollinen, että kunhan materiaalia ruokkii (eli kosteuttaa, esimerkiksi mehiläisvahalla tai nahkarasvalla) ja pyyhkii pehmeällä ylimääräiset pois, saa materiaalille uutta ilmettä ja ikää helposti. Juuri nyt tosin haaveilen, että laitan muutamat nahkalaukkuni Arkiv atelierille huoltoon (palvelu maksaa toki, mutta jälki on todella hyvää).

Materiaalien tunnistaminen, kun laput on leikattu pois tai niitä ei ole?

Tämä on välillä todella vaikeaa. Usein, jos en ole 100%:n varma, jätän tekstiilin hyllyyn, jos materiaalilappu on leikattu pois. Karkeasti sanoen, silkin erottaa polyesteristä siitä, että polyesteri ei rypisty laisinkaan, vaikka sitä pitäisi mytyssä kädessä minuutin, pari. Silkki ei myös lähes koskaan ole aivan yhtä liukasta kuin tekokuitu. Nahkaimitaatioita on myös hyviä, mutta usein nahan haistaa (vaikka kyseessä olisi käytetty tuote). Kaikki ei-nahka on muovia ja muovia ei pysty juurikaan korjaamaan, tämän takia hankin harvemmin tekonahkaisia tuotteita.

Lampaanvillan kanssa on välillä myös kinkkistä – ilman lappuja materiaalia ei välttämättä tunnista. Oma näppituntumani on, että ns. pesty villa tuntuu karhealta ja sen pinnassa ei esiinny nukkaa. Löysin vähän aikaa sitten Itäkeskuksen Kontista vanhemman Cap Hornin merihenkisen kaulaliinan 3 eurolla. Huivissa ei ole lappuja jäljellä, mutta tiedän, että tuo on villaa.

Luonnonmateriaaliopas kirppistelyyn; mitä vikoja katsoa läpi sormien? Mitä kannattaa jättää hyllyyn? Miten huoltaa tuotteet ennen käyttöönottoa?

En juuri katso enää vikoja läpi sormien. No, ostin viime vuonna ihanan ruskeasävyisen Vuokon talvitakin (päällikangas puuvillaa), missä oli jo valmiiksi hieman kulumaa. Sain vihdoin vietyä vanhemman Vuokkoni ompelijalle, missä kulumat paikattiin. Operaation hintalappu oli sen verran suuri, että päätin, että koitan myydä tämän toisen Vuokon eteenpäin. Sininen Vuokko on minulle se rakkain ja tuon takin kohdalla ei korjaaminen kaduta, mutta jatkossa tutkin myös esimerkiksi Vuokon takkien kohdalla kunnon vielä paremmin, jos vastaan tulee houkutteleva yksilö.

Jos en pysty heti pesemään vaatteita mahdollisimman korkeassa lämpötilassa, pakastan ne useamman viikon ajan ennen käyttöä. Laitan myös asusteet pakkaseen. Kengät suihkutan sisäpuolelta desinfiointiaineella. Astiat puhdistan ja tiskaan. Huonekaluja hankin harvemmin, mutta tutkin kaikki puuosat huolella. Pidetään sormet ristissä, että hyvä tuurini jatkuu ja mitään ei-toivottuja öttiäisiä ei kotiini ilmaannu!

Voimakkaasti haisevat tekstiilit kannattaa jättää hyllyyn (esim. pinttynyt homeen haju tai lievempi ”mummolan tuoksu” saattavat jäädä haisemaan, vaikka tekisit mitä). Kuvassa näkyvän oranssin mekon pesin kolme kertaa etikassa, pidin mekkoa useamman kuukauden ruokasoodassa muovipussissa ja vielä pakastin kyseistä vaatetta pidemmän aikaa. Näidenkään operaatioiden jälkeen, haju ei lähtenyt, vaikka kyseessä ei ollut tekokuituinen vaate. Tämän hässäkän päätteeksi opin ns. kantapään kautta, että jos vaatteessa on haju, se harvemmin lähtee pois (välillä  myös voimakkaasti hajustetut pesuaineet herättävät päänvaivaa, mutta näiden kohdalla, etikka yleensä auttaa). 

Hyllyyn kannattaa jättää myös väärän kokoiset vaatteet tai pikkuvikaiset – jos ei ole ahkera tuunaaja ja kätevä käsistä. Olen hankkinut varsinkin aikaisemmin lyhennettäviä vaatteita, mutta nyt olen tiukka näidenkin suhteen. Myönnettäköön, että tämä punainen Vuokko on edelleen kaapissani odottamassa lyhentämistä.

Onko tekokuiduissa eroja? Miten tunnistaa laatuvaate?

On kyllä. Viskoosi on muuntokuitu, mutta itse ajattelen materiaalin olevan lähempänä luonnonmatskuja kuin tekokuitua. Viskoosi hengittää, mutta myös ryppyyntyy. Polyesteriä tai polyamidia en suosi yläosissa, koska materiaali on lähes aina tukala. Hameet tai housut vielä menevät, mutta tekokuitu myös sähköistyy, eli tekokuidun kanssa saattaa tulla joka tapauksessa yllätyksiä. Urheiluvaatteet ovat asia erikseen. Niissä tekokuidut puolustavat paikkaansa.

Laatuvaate on omasta mielestäni ommeltu hyvin: saumat ovat moitteettomat ja vaatteen muoto on säilynyt, vaikka se olisi vanhempaa tuotantoa. Minulle laatuvaate on usein vanhempaa tuotantoa ja luonnonmateriaalia: villaa, silkkiä tai paksua jämäkkää puuvillaa.

Kenkien ostaminen käytettynä? Mitä ottaa huomioon? Miten huoltaa ennen käyttöönottoa?

Minulla on hyviä kokemuksia käytetyistä kengistä. Oma kengänkokoni on sen verran pieni, että tuntuu että jos kenkiä tulee vastaan, ovat ne usein vähän käytettyjä. Varsinkin vintagekengistä kannattaa tarkistaa pohjien kunto. Joskus vanhat pohjat haurastuvat, vaikka pohja tuntuu ensialkuun hyvältä. Olen kerran nilkuttanut Budapestista ostamillani vintagekengillä pidemmänkin matkaa, koska korkolappu irtosi kengästä aivan yllättäen. Kengän kunnossa ei ollut laisinkaan vikaa ostohetkellä!

Joskus myös pohja saattaa murtua aivan yllättäen vanhoissa kengissä. Korkolapun, saumojen ja pohjan kunto kannattaa siis ainakin tsekata käytetyissä kengissä. Itse tykkään desinfioida kengät ennen käyttöä. Putsaaminen ja materiaalin huoltaminen ja suojaaminen auttavat aina (luistan tästä todella usein tosin).

Mitä olisit valmis ostamaan uutena, jos käytettynä niitä ei tulisi kohtuullisen ajan puitteissa vastaan?

Olen ostanut mustat pellavasortsit ja -housut uutena parin viime vuoden aikana. En etsinnästä huolimatta löytänyt kirppiksiltä oikean kokoisia vaatteita ja vielä pellavaisina. Nyt katsoisin vastaavat vaatteet ensin ehdottomasti Vintedistä (minulle ei muuten todellakaan makseta, vaikka olen hehkuttanut Vintediä monta kertaa tämän kirjoituksen yhteydessä, eli ihan ilmaista hehkutusta kyseiselle alustalle) ja odottaisin jonkin aikaa. Olen valmis ostamaan vastuullisesti tuotettuja vaatteita, jos muuta vaihtoehtoa ole. Usein muita vaihtoehtoja onneksi löytyy. 

Tässäpä kaikki tällä erää! Toivottavasti tykkäsitte myös tämän tyylisestä postauksesta. Oikein mahtavaa tulevaa vappua!