Sunnuntain kirppislöydöt

Olin viikonloppuna minilomalla Tampereella. Lauantaina pääsin vihdoin uuteen Muumimuseoon. Vaikka vierailuaikataulu oli hieman kireä, ehdin ihastella erityisesti Tove Janssonin alkuperäiskuvituksia – piirrokset ovat niin upeita, niihin ei väsy koskaan!

Majoituimme viimekertaiseen tapaan Grand Hotel Tammerissa. GHT on aivan ykkössuosikkini. Ihanaa, että hotellissa on säilytetty alkuperäistä sisustusta/elementtejä alkupeäisestä. Aamiaisella hopeisen teekannuni kyljessä komeili kaiverrus GHT. Tämä taisi olla lähimpänä Downton Abbey -hetkeä, mihin Tampereella pääsin.

Itse kirppissaalis jäi melko pieneksi. Ekana matkasimme Kodin kakkoseen. Paikka on huippu, mutta pidin näppini kurissa ja pystyin välttämään kaikki houkutukset. Olisin kovasti halunnut napata matkaani rottinkisen tarjoiluvaunun, mutta kanssa-asuja piti pään kylmänä ja poistuin paikalta tyhjin käsin. Radiokirppis, joka on mielestäni tosi ankea, tarjosi sentään yhden Kilta-löydön: aamiaislautasen 8,50 eurolla.

Viimeinen kirppiskohde oli toinen Tampere-suosikkini, Kirpputori Tarina. Tarinasta löysin yhden Timo Sarpanevan (1926–2006) suunnitteleman violetin juomalasin 3,50 eurolla. Lasi on todennäköisesti i-sarjaa 1960-luvulta ja Iittalaa. Tämän tunnistaminen googlen avulla on hankalaa, eli jos teillä lukijoilla on muuta tietoa lasista, otan kaikki tiedot ilolla vastaan! Näitä laseja oli useampia, mutta päätin ostaa vain yhden maljakkokäyttöön.

Viimeinen matkakohde oli aina yhtä kiinnostava Sara Hildénin taidemuseo. Tila on itsessään sykähdyttävä betonirakennus ja museokahvilan seiniä koristavat hienot keramiikat Rut Brykiltä ja Birger Kaipiaiselta.

Kotona Turussa keittiötä kaunistavat vuoden ekat (lahja)tulppaanit. Kukat pysyvät pystyssä nätisti pitkästä varrestaan huolimatta korkeassa Riihimäen lasitölkissä.

Loppuun vielä kuvatunnelmia Grand Hotel Tammerista.

Kaunista viikkoa!

Kirppiskierros Itä-Helsingissä

Vietin ennen joulua ihanan päivän ystäväni kanssa Itäkeskuksen alueen kirppiksillä ja kahviloissa istuen. Taivaalta tuli räntää monta kiloa, mutta se ei menoa haitannut! Päivä oli myös kirppislöytöjen suhteen varsin tuottoisa. Nyt meillä on mietinnässä, minne seuraava kirppisretkemme suuntautuu Helsingin alueella. Suosituksia?

Itiksen Kontissa taivastelimme aluksi hintoja melko kovaan ääneen (esim. Marimekon takki 170 euroa!!), mutta lopulta Kontin vaatetarjonta ja astiapuoli olivat varsin huippuja. Mukaan tarttuivat alesta kaksi korua: Aarikan geometrinen rintaneula 2 eurolla ja tuon Aarikan vastakohta, kultaa kimaltava lintu 2,50 eurolla. Keltaisessa Kilta-lautasessa ei ole Arabian leimaa, eli lautanen irtosi 1,50 eurolla.

Isokokoista Riihimäen lasitölkkiä ei ollut kovinkaan kätevä kantaa, mutta en voinut jättää purkkia hyllyynkään oleilemaan. Tölkki on mielestäni halpa, 9 euroa. En ole tämän mallista tölkkiä nähnyt ennen ja nyt jouluna testasin purkkia joulukoristeiden kanssa. Kontista löytyi myös COS:in villakankainen tunika/mekko 7 eurolla. Jälkeenpäin tosin huomasin kuitista, että tunikasta ei oltu otettu hintaa, mutta huonolla matikkapäällä en edes huomannut asiaa kassalla.

Kierrätyskeskuksesta löytyi eurolla metallinen kynttilänjalka. Mieleeni tulee tanskalaisen Jens Quistgaardin suunnittelema Hexagonal Spider 1960-luvulta. Tässä kultaisessa versiossa kaikki sakarat ovat samassa tasossa ja sitten tietysti tuo pinnan väri on tyystin toinen. En tiedä, onko tämä uusi vai vanha, ehkä kallistuisin enemmän iäkkäämmän puolelle. Kääntöpuolella on merkintä "Japan".

Puotinharjun Fidassa katseeni osui heti Arabian desimittaan. Hinnaksi oli merkitty 7,50 euroa – ei paha! Myös kultaisella kahvalla koristettu Tsaikka-lasi oli vain 5 euroa. Voitte arvata, että en voinut jättää näitä kaunokaisia kirppikselle. Opiskelija-alennus laski hintoja vielä 15 prosenttia.

Ei Itä-Helsingistä, mutta Helsingistä kuitenkin: pienemmän kokoiset kynttilän löysin eurolla Wanhakierto-Finafyndista. Lasinen supersöpö saksanpähkinen mallinen vanha kuusenkoriste tarttui matkaani puolestaan Kampin kirpputorilta 3,50 eurolla.

Oletteko ehtineet kirppistellä joulukuussa?

Luukku 21, Tsaikka-lasit

On jo 21. luukun aika! Tänään vuorossa ovat ainakin minulle jouluun liittyvät glögilasit, eli Timo Sarpanevan suunnittelemat Tsaikat. Kai näistä voisi teetäkin lasin nimen mukaisesti nauttia, mutta minulle nämä ovat ennen kaikkea glögin hörppimiseen.

Luukku 21, Tsaikka-lasit

Tämän tarinan te jo ehkä tiedättekin: parikymppisenä en tiennyt suunnilleen mitään rumempaa kuin nämä Tsaikat. Jotenkin metalliosan koristeellisuus ja koko muotoilun krumeluurius, olivat liikaa linjakkuutta arvostavalle. Kaikenlainen minimalismi on karissut vuosien myötä ja myös nämä lasit alkoivat jotenkin ihmeellisesti innostaa jossain vaiheessa.

Lopullinen Tsaikka-napsahdus tapahtui, kun löysin ensimmäiset kohtuuhintaiset kultaiset lasit kirppikseltä viitisen vuotta sitten. Sittemmin näitä laseja on saatu joululahjaksi ja itse hankittu pikkuhiljaa. Tällä hetkellä pidän kenties vielä kovemmin pronssinvärisistä laseista, niitäkin on kertynyt neljä kappaletta.

Aikoinaan näitä Tsaikkoja on tehty myös violetinvärisellä ja sinisellä lasilla sekä punaisella metalliosalla. Edelleenkin tuotannossa on metallinvärinen versio. Kätevää sinänsä, jos melko herkkä lasi menee rikki, niin ainakin jossain vaiheessa Iittala myi pelkkiä laseja rikkoutuneiden tilalle. Itse olen tosin ostanut kirppikseltä ns. väärän värisiä laseja, jos hinta on ollut halpa ja hyödyntänyt ainoastaan lasit ja laittanut "rinkulat" kiertoon.

Iloista torstaita! 

Villaa, viskoosia ja metallia

On asioita, joita en voi vastustaa kirpparilla: Benettonin villaiset vaatteet. Nämä neuleet ovat todellisia luottovaatteita ja olen käyttänyt näitä ties kuinka kauan. Mustat neuletakit kuluvat erityisesti aivan loppuun asti ja parsimisenkin jälkeen, joudun aina aika ajoin luovuttamaan: lempivaate on liian kulunut ja uusi yksilö pitää löytää.

Tehdessäni salamavisiitin Tampereen Kirppis Tarinaan, villavaatetutkaani jäi useampi yksilö. Kuten arvata saattaa, paikka pursusi kaikkea kiinnostavaa rompetta ja minulla oli juuri ja juuri vain 15 minuuttia aikaa kahlata läpi koko kirppis ja vielä sovittaa vaatekandidaatteja. Rahtasin sovituskoppiin kasan vaatteita ja sovitin niitä todella tehokkaasti. Haaviini jäi vadelmanpunainen villatakki (3 euroa) ja petrolinsininen takki (euron). Tuo vihertävänsininen takki on selvästi pesty liian korkeassa lämpötilassa, eli vaate on kutistunut/huovuttunut, mutta tällä keinoin L-kokoinen takki on minulle juuri sopiva.

Keltaisen villatakin löysin Turusta Kirppis-Center Manhattanilta kolmella eurolla. Pesin takin heti villaohjelmassa ja seuraavaksi vielä poistan pinnasta nukat. Kiinnostavaa on, että uusissa Benettonin villavaatteissa on huomattava laadullinen ero verrattuna vanhempiin yksilöihin. Tiedän kokemuksesta, että uudet neuleet ovat pehmeämpää villaa ja pinta altistuu nukalle huomattavasti helpommin. Onneksi näiden vaatteiden kanssa nukan poistaminen onnistuu ja jos neule on 100%:sta villaa, ei nukkaa ilmesty poistamisen jälkeen lisää.

Tässä vielä kuvattuna näiden villaihanuuksien niskalaput. Ylin lappu edustaa uusinta tuotantoa, valkopohjainen lappu on vanhempaa sarjaa ja sinisenvihreän takin lappu kielii, että takki on hieman vanhempi kuin keltaisen villatakin.

Tämä söpö viskoosinen pilkkuhaalari (4 euroa) löytyi myös Tarinasta. Haalari on ihan yllättävän hyvän kokoinen. Ehkä lahkeen kuuluisi olla vajaamittainen, mutta minulle se on juuri passelin nilkkapituinen. Haalari on minusta tosi kiva vaate, mutta kieltämättä se ei ole kaikkein kätevin käyttää...

Kesälomalla ehdin piipahtaa Kustavin Parattulassa eteiskirppiksellä. Paikka oli samassa talossa kuin viime vuonnakin, mutta tavaraa taisi olla tänä vuonna enemmän ja hinnatkin tuntuivat olevan korkeammalla.

Matkaani lähti metallikoru 2,80 eurolla. Koruun oli kiinnitetty lappu, mikä kertoi sen olevan 1970-luvulta. Tsaikka-lasin ostin siksi, että minulla oli vielä yksi pronssinvärinen kahvarengas, mistä uupui lasi. Metallinvärinen rengas menee kirppikselle kiertoon. Tsaikka-lasi oli mielestäni yllättävän halpa, vain 5,90 euroa Manhattanilla.

Lauantaina suuntaan todennäköisesti Somerniemen kesätorille. Onko paikka tuttu ja kannattaako sinne matkata aivan varta vasten? Viime viikonloppuna olisi ollut Loimaan rompetori, mutta en tänä vuonnakaan päässyt osallistumaan, harmillista. 

Naamioita ja muita epämääräisyyksiä

Tällainen puolikas kasvo kurkkailee keittiön hyllystä. Tuo pärekori on täynnä epämääräistä pikkusilppua: postaamattomia kirppistavaroita, kortteja, kuitteja, nauhaa jne. Ruman sekasorron saa piiloon, kun korin pinnalle laittaa vaikkapa paperisin puolimaskin.

Nämä ovat reproja viktoriaanisen ajan naamioista 1890-luvulta. Maskit kuuluvat Madame Tussauds'n kokoelmaan ja olen törmännyt näihin hitusen hämmentäviin naamioihin esim. museokaupoissa. Sveitsiläinen perhetuttumme puki tämän kaltaisen naamion ylleen ollessani lapsi – muistan edelleen, kuinka hassulta aikuinen mies näytti tällainen puolimaski päässään.

Paperinen maski à 0,50 euroa.

Järjestin toukokuun lopussa ystäväni kanssa massiiviset kuohuviinin maistajaiset ja ideana oli, että kaikki lajikkeet maistellaan lasisista laseista. Loppujen lopuksi laseja saatin haalittua noin 80 ja viime metreillä ostin vielä Kierrätyskeskuksesta ja Kontista vähän lisää (noin 15 lasia 5 euroa yhteensä). Kahdet hieman erilaiset lasit pääsivät kuviin asti: kristallijäljitelmä ja ylöspäin kapeneva malli. Joitakin kuohuviinilaseja ostin myös Ikeasta. Hullua, että upouusi lasi voi edes maksaa 79 senttiä kipale! Jossain kohtaa tuotantoketjua taitaa olla hieman häikkää....No, onneksi löysin hyvän määrän kierrätettynä laseja hyvin lyhyessä ajassa, koska yritän välttää Ikean kaltaisia toimijoita.

Kontista löysin alehyllystä lasien hakumatkalla keltaisen sokerikon ja kermakon. Molempien pohjassa on Arabian leima (tuotanto 1949–1969) ja nämä ovat ns. R-mallia. Yritin googletella tuota R-mallia, mutta en oikein päässyt vielä tolkkuun asiasta. Sokerikon kohdalla ajattelin, että sen muoto on todella lähellä Kiltaa, kun taas kermakko on aivan liian koristeellinen Killaksi. Näiden osto tapahtui ilman sen syvempää pohdintaa. Hinta taisi olla kimmoke ostokseen, 5 euroa. Katsotaan, jospa saan myytyä tai annettua lahjaksi näitä eteenpäin.

En voi vastustaa pronssisia Tsaikka-laseja tai niiden yksittäisiä renkaitakaan. Minullahan on jo komea kokoelma kultaisia Tsaikkoja ja näitä pronssinvärisiäkin on kerääntynyt useampia, mutta ainahan kotiin mahtuu yksi Tsaikka lisää. 0,80 eurolla sain tämä yksilön Patakirppikseltä, vielä pitää löytää halvalla lasi (ja laittaa ylimääräinen rengas kiertoon).

Täysin impulsiivinen ostos tapahtui Kirppiskeskus Hassiselta jossain kohtaa kevättä. Englantilainen kalalautanen tai vati ei ole aivan löytänyt paikkaansa tai käyttöä, mutta ehkä näin vielä tapahtuu. Nyt laitoin kalavadin olohuoneen pöydälle osaksi kesäasetelmaa.

Englantilainen kalavati eurolla Hassiselta.

Loppuun vielä hieman pelottava maskikuva. Hahhhaaa, hyvää juhannusta!

Vuosi ilman upouusia vaatteita + asusteita

Päätin vuosi sitten kokeilla, millaista olisi viettää vuosi ilman täysin uusien vaatteiden ja asusteiden ostamista. Kirjoittelin viime helmikuussa Kierrätyskeijut-haasteesta ja tulin siinä samalla blogikaapista ulos, koska listasin blogivauvani esim. Facebookin Kierrätyskeijut-ryhmään.

Huomasin heti tammikuussa, että blogin myötä hinkuni käydä kirppiksillä miltei kasvoi. En tiedä, innostiko kirjoittelu kirppistelemään entistä aggressiivisemmin vai konkretisoituiko ostosten tekeminen vain paremmin, kun listasin löytöni tänne. Joka tapauksessa vuoden aikana tuli haalittua kirppiskamaa paljon, mutta myin myös tavaraa pois. Varsinkin Facebookin retroryhmien myötä sain kiertoon kivasti tavaraa. Loppuvuoden tavoite kirppisostosten ja myymisen tasapainosta onnistui, pääsin jopa plussalle.

Päätin, että uusien tavaroiden ostolakko ei olisi täysin ehdoton. Se olisi suorastaan hullua ja ajaisi minut ehkä vielä helpommin ostosten äärelle. Lopulta kävi niin, että kulutin esimerkiksi lempifarkkuni aivan riekaleiksi marraskuussa, enkä hankkinutkaan tilalle uusia, vaikka näin ajattelin. Sukkahousujen kanssa olin erityisen säästeliäs. Aika kamalan kuntoisia kaveruksia pidin jaloissani ja nyt minun todella täytyy ostaa uusia yksilöitä aivan hetimiten (mutta miksi tavarataloon meneminen tuntuu niin vastemieliseltä...?).

Koko vuoden upouusien ostosten saldoksi tuli lopulta kolme: Marimekon nilkkamittaiset puuvillahousut (joiden laatuun jouduin tosin pettymään ja nyt harkitsen housujen myymistä pois...), suomalaisen Muka va -merkin kesäturbaanin hankin Uuden muotoilun kevätmarketista ja lokakuussa Helsingissä merituulen ja vesisateen armoilla päädyin ostamaan punavuorelaisesta putiikista villapipon.

Ostossaldo pysyi mielestäni kohtuullisena. Toki esimerkiksi mökille ostin uusia peittoja, tyynyjä, petivaatteita ja pyyhkeitä, mutta en osaa oikein soimata itseäni mökkiostoksista, koska samalla myös pyykkäsin vanhoja tekstiilejä, enkä heittänyt käyttökelpoisia asioita turhaan pois.

Matkailu ei koitunut kohtalokseni, vaikka niin hieman epäilin. Tarinat Istanbulista voi lukea täältä, Virossa vierailin parikin kertaa ja Berliinissä juoksin vapunpäivänä ulkoilmakirpputorin perässä. Lyypekin ja Hampurin ostoskokemukset löytyvät tästä. Ainoastaan Istanbulista hankin jotain täysin uutta eli villamaton, mutta mielestäni matto menee hyväksyttävään käsityökategoriaan. Ulkomailla innostuin juurikin koluamaan kirppareita ja second hand -liikkeitä tai paikallisten suunnittelijoiden puoteja. Tätä tapaa aion jatkaa tulevaisuudessakin.

Luulen, että alkuvuonna tekemäni päätös siitä, että en edes huvikseni selaile nettikauppoja, oli täysin oikea. Poistin sähköpostistani kaikki nettikauppojen uutiskirjeet. Se oli hyvä teko, enkö aio enää palata moiseen. Nettiostaminen luonnistuu hieman liiankin helposti, kun kaikkea "kivaa" voi klikkailla kätevästi virtuaaliseen ostoskoriin. Verkkokaupat eivät myöskään melkeinpä koskaan edistä paikallisten pienyrittäjien toimintaa. Tänä vuonna aion suunnata hanakammin kivijalkaliikkeisiin, jos kaipaan jotain uutta. Kokeilin tätä jo ennen joulua, kun hankin osan joululahjoista näistä pikkuliikkeistä.

Viime vuonna tuli tehtyä muitakin lahjaostoksia ja hankin lahjaksi juurikin uusia asioita. En ihan kehtaa hankkia kaikille läheisilleni kirppislumppuja, luulen että he eivät arvostaisi ihan samalla tavalla aarteitani, mitä itse huumailen.

Entäs tänä vuonna? Koitan tietysti vähentää ostamista kokonaisuudessaan. Olen kuitenkin sen verran materialisti ja kirpputorielämään ihastunut, että en tiedä, onnistunko vähentämään. Aion kuitenkin harkita enemmän ja pohtia tavaroiden jatkokäyttöä tosissani. Toki minua myös ns. pelottaa tavarapaljous. En halua hukkua materiaan, mutta niin minulle taitaa käydä...

Täysin uusia vaatteita aion ostaa vain ns. pakon edessä. Kun ei ole kierrellyt ostoskeskuksissa ja ketjuliikkeissä, ei niihin edes kaipaa. Mitä enemmän tavaraa näkee ja hipelöi, sitä enemmän sitä myös haluaa (tämä pätee tietysti myös kirpputoreihin). Ketjuliikkeiden kohdalla minua tökkii yleensä myös liian tasapaksu valikoima, mutta toki mietin laadullisia aspekteja ja tuotantoon liittyvää etiikkaa. Täytyy myös myöntää, että kertakäyttökulttuuri ei innosta ja en halua omalta osaltani edistää sitä.

Loppuun vielä pari kuvaa joululahjoista. Olin kovin otettu, kun joulupukki muisti edellisvuonna aloittamani kultaisten Tsaikka-lasien keräilyn. Nyt Tsaikka-kiintiö alkaa olla täynnä: kultaisia löytyy yhdeksän ja pronssisia kolme. Kookkaampi keltainen Kilta-astia ja pronssinen Tsaikka löytyivät myös pukinkontista.