Keittiön peräseinälle on ilmestynyt uusi hylly. Olen haaveillut useista blogeistakin tutusta String-hyllystä, mutta en ole sortunut moiseen hömpötykseen (= en ole raaskinut laittaa ihan niin paljon rahaa yhteen hyllyyn). Toki haaveksin edelleen vanhasta Stringistä, mutta en aktiivisesti moista etsi.
Tämä kaunokainen löytyi FB-kirpparilta ja myyjä oli samainen, keneltä keittiön toinenkin hylly on peräisin. Hylly ajoittuu 1950-1960-luvulle ja sen pinnassa on viilu, alla puu. Kanssa-asuja päätti ilahduttaa minua ja oma kukkaroni ei tästä köyhtynyt. Hyllyyn piti mahtua kaikki vanhempi lasitavara, mutta pöh, joko hylly on liian pieni tai kokoelmani on liian suuri.
Tavaramäärän tajuaminen aiheutti taas akuutin tavaraähkyahdistuksen, mutta ei tästä aiheesta tällä kertaa enempää, koska hyllyllä nököttää myös uusia hankintoja: Tamara Aladinin Riihimäen lasille suunnittelema keltainen Hyasintti-maljakko ja kaksi Oiva Toikan Nuutajärvelle suunnittelemaa turkoosinsinistä Fauna-lasia. Maljakon bongasin myös FB-kirppikseltä ja nettikirpparille tyypillisesti (?), hinta oli kovempi kuin peruskirpparilta löydettynä, 24 euroa posteineen. Jotenkin tuo sitruunankeltainen lasi ja tämä Hyasintin muotoilu olivat liian vastustamaton yhdistelmä.
Fauna-lasit löysin puolestaan Helsingin Puotilasta kirpparilta. En löytänyt mitään mainintaa kyseisestä kirpusta netistä. Voi olla, että paikka on säännöllisen säännöttömästi auki. Fauna-lasit maksoivat 12 euroa kipale.
Keittiön tuo nurkkaus muuttui kertaheitolla, mutta esittelen muut seinät vielä erikseen. Muun muassa jo ajat sitten ostettu Palaset-lokerikko on koristanut keittiötä jo jonkin aikaa, mutta tämä uusi hylly aiheutti ketjureaktion ja kaikki seinään kiinnitetyt kalut siirrettiin.
Millaisia tunteita uudet hankinnat herättävät?