Millaiset paikat Helsingissä ovat afrosuomalaisille turvallisia ja omia? Entä miten valtaväestön syrjintä ja rasismi näkyvät afrikkalaistaustaisten helsinkiläisten elämässä?
Muun muassa tällaisia kysymyksiä pohtii Helsingin kaupunginmuseossa lauantaina avautunut näyttely, joka kertoo afrosuomalaisista osana Helsinkiä ja helsinkiläisyyttä.
Kokonaisuus on ainutlaatuinen: Being Black – Poimintoja afrosuomalaisuudesta on tähän mennessä laajin Helsingin afrosuomalaisuuteen liittyvä yhteenveto tai kokonaisesitys.
Taustalla tutkimustyö
Näyttelyn taustalla on pari vuotta kestänyt tutkimustyö, joka käsittelee afrosuomalaisia lapsia ja nuoria, kertoo kuraattori Wisam Elfadl. Tutkimustulokset haluttiin julkaista näyttelynä, joka on toteutettu yhdessä afrosuomalaisten nuorten aikuisten kanssa.
– Jaoimme esimerkiksi 20 pokkarikameraa afrosuomalaisille nuorille. Heille annettiin tehtäväksi kuvata omaa arkeaan ja elämäänsä, sanoo tuottaja Eero Salmio.
Merkittävä osa näyttelyaineistosta liittyykin juuri arkiseen elämään: esillä on muun muassa valokuvia, musiikkia, huonekaluja ja koriste-esineitä.
Being Black – Poimintoja afrosuomalaisuudesta -näyttelyn pääosassa ovat nuoret itse ja heidän kokemuksensa sekä vanhempien ihmisten muistot omasta nuoruudestaan eri vuosikymmeniltä.
– Historiaosiossa on nostettu yksittäisiä henkilöitä 1800-luvulta alkaen. Rinnalla on vahva nuorten ääni, sanoo kuraattori Wisam Elfadl.
Ensimmäisenä Suomeen tuli lähetyssaarnaajien mukana lapsia ja nuoria tyttöjä, joita tuotiin ottolapsiksi lähetyssaarnaajaperheisiin. Osa heistä on jäänyt Suomeen, osa on palannut takaisin kotimaahansa.
Näyttely rakentuu työpajoista lisää
Näyttelyn keskeisiä teemoja ovat perhe- ja ystävyyssuhteet, kauneusihanteet, identiteetti, aktivismi sekä valtakulttuurin asettamat haasteet, kuten ulkopuolisuuden tunne ja rasismi.
Aihe on herkkä ja moniulotteinen.
– Pelkästään sen määritteleminen, kuka on afrosuomalainen, ei ole ihan yksinkertainen tehtävä, Elfadl sanoo.
Afrosuomalaisuus on näyttelyssä rajattu tarkoittamaan Saharan eteläpuolelta tulevia afrikkalaisia, mutta käytännössä tulkinta on laajempi ja monipuolisempi.
– Sukujuuret Saharan puoleisesta Afrikasta voi löytyä niiltä henkilöiltä, jotka ovat tällä hetkellä esimerkiksi karibialaistaustaisia. He voivat olla adoptoituja tänne tai toinen vanhemmista on afrikkalaistaustainen, Elfadl kertoo.
Elfadalin mukaan aihetta voi laajentaa työpajoissa vielä näyttelyn aikanakin. Tilaa on varattu näyttelyn täydentymiselle.
– Kokonaisuus täydentyy koko näyttelyn aukioloajan. Jos tuntuu, että jokin aihe puuttuu, asia ontuu tai esine tai teema puuttuu, niin työpajojen kautta voi tuoda omia näkemyksiä.
Museossa on myös muun muassa kampaamo, jossa kävijä voi tutkia afrohiusten ja -hiustyylien moninaisuutta.
Esillä kipeitäkin asioita
Helsingistä löytyy näyttelyn perusteella pitkä lista paikkoja, joissa afrosuomalaiset viihtyvät ja kokevat olonsa turvalliseksi.
Tällaisia ovat esimerkiksi Puhoksen ja Kontulan ostoskeskukset, kauppakeskus Itis, Ruoholahden, Pikku-Huopalahden ja Vuosaaren alueet, kulttuurikeskus Caisa, hiuspalvelut Hämeentiellä, afromusiikin sunnuntaiklubi Afro Sunday sekä afrohiuksia juhlistava koko perheen tapahtuma Good Hair Day.
Kipeitäkään asioita ei näyttelyssä kaihdeta.
– On fakta, että ihmiset kokevat rasismia ja syrjintää. Huonoa tunnetta, kun joku tulee sanomaan ikävästi, Elfadl toteaa.
Elfadlin mukaan käytännössä jokainen afrosuomalainen myös haluaa omalla toiminnallaan kitkeä pois ulkopuolisuuden tunnetta ja yksinäisyyttä osallistumalla yhteisiin tapahtumiin.
– Pelataan fudista, osallistutaan kisoihin tai miekkareihin rasismia ja ihmisten eriarvoistamista vastaan.
Suomi on aikanaan tuntunut hyvältä paikalta verrattuna Amerikan rotumellakoihin. Silti samoista teemoista puhutaan edelleen, myös Suomessa.
– Haluaisin tietää, mitä edesmenneet ajattelisivat nyky-Helsingistä, kun he aikanaan lähtivät rotumellakoita ja muita kärhämiä pakoon. Olisivatko he yhtä innoissaan kuin aikanaan, Elfadl pohtii.
Kaikille avoin ja maksuton näyttely on Helsingin Kaupunginmuseossa 24. syyskuuta saakka.
Voit keskustella aiheesta 25.4. kello 23:een saakka.