Valtakunnansovittelija Anu Sajavaara näkee työmarkkinoilla huolestuttavia piirteitä. Valtakunnansovittelijan toimistolle päätyy entistä enemmän työehtoriitoja.
Tänä vuonna valtakunnansovittelijan pöydälle on päätynyt jo 23 riitaa, ja noin kymmentä kiistaa on soviteltu vapaaehtoisesti kaikessa hiljaisuudessa sovittelijan toimistolla Helsingin Bulevardilla.
Näillä näkymin riitoja käsitellään tänä vuonna enemmän kuin viime vuonna, jolloin luku oli 26. Tätä edeltävinä vuosina kiistoja oli vain muutamia, mihin osaltaan vaikutti korona-aika.
Määrällisen kasvun lisäksi huolestuttavaa Sajavaaran mukaan on se, että riidat ovat periaatteellisempia kuin aiemmin.
– Tavoitteet ovat pultattu ja betonoitu tiukemmin kuin aikaisemmin. Niitä saattaa olla yksi tai kaksi, ja ne ovat toiselle osapuolelle täysin mahdottomia, Sajavaara sanoo Ylen haastattelussa.
Valtakunnansovittelija joutuu näissä tilanteissa kysymään työehtoriidan osapuolilta, millaisista rakennuspalikoista sopua lähdetään rakentamaan.
Sajavaara ei valtakunnansovittelijana yksilöi, mihin työtaisteluihin hän sanomisellaan viittaa. Päättymässä olevalla työmarkkinakierroksella todistettiin kuitenkin useita vaikeita työehtoriitoja.
Tavoitteet ovat pultattu ja betonoitu tiukemmin kuin aikaisemmin. Niitä saattaa olla yksi tai kaksi, ja ne ovat toisella täysin mahdottomia
Anu Sajavaara, valtakunnansovittelija
Kunta- ja hoitoalan työehtoriitoja käsiteltiin pitkin viime vuotta. Kunta-alan työehtoriitaan saatiin lopulta ratkaisu sovittelulautakunnassa, joka sorvasi kunta-alan työntekijöille vientialoja korkeammat palkankorotukset seuraaville vuosille.
Hoitajien palkkaratkaisu saatiin aikaiseksi hieman myöhemmin valtakunnansovittelijan toimistolla lokakuussa.
Auto- ja kuljetusalan työntekijäliitto AKT pyrki lakoillaan alkuvuodesta murtamaan yleistä palkankorotuslinjaa, mutta ei onnistunut siinä.
Kesäkuussa päättyneessä yksityisen sosiaalipalvelualan riidassa työntekijät halusivat puolestaan kiriä palkkaeroa suhteessa julkisen alan työntekijöihin.
Sajavaaran mukaan tavoitteiden betonointi johtaa monesti siihen, että koska tekstitavoitteet eivät etene, osapuolet vetävät lopulta tavoitteensa pois pöydästä ja alkavat neuvotella siitä, millaisiin palkankorotuksiin on varaa.
Tämä on siinä mielessä ongelmallista, että Suomi muiden maiden mukana kohtaa tällä hetkellä useita murroksia. Toimintaympäristön muutosten pitäisi näkyä myös työehtosopimuksissa ja sopimusten olisi hyvä heijastella arjen tekemistä työpaikoilla.
– Yksi asia, jota olen tällä kierroksella paljon pohtinut, on se, että meillä on edelleen vallalla vanhanaikainen neuvottelukulttuuri. Niin sanottu kova äijä on yhä se, joka tekee radikaaleja ratkaisuja ja jäsenistölle luvataan aika paljon ennen neuvottelukierrosta.
Kovia lupauksia seuraavat kovat odotukset. Neuvottelijat ovat tiukassa paikassa neuvottelussa ja sovittelussa, kun luvatusta ei voidakaan pitää kiinni.
Sajavaara toivoo, että osapuolet osaisivat jatkossa paremmin hallita odotuksia ja korjata jäsenistöä hiertäviä ongelmia esimerkiksi pidemmällä aikavälillä, jos ne eivät heti ole mahdollisia.
Yleinen linja politisoitui hallitusneuvotteluissa
Palkansaajaliitot ovat olleet myös tällä kierroksella pahoillaan siitä, ettei valtakunnansovittelijan toimistolta ole herunut vientialoja korkeampia palkankorotuksia.
Ylen neuvottelulähteistä saamien tietojen mukaan valtakunnansovittelija on myös tällä kierroksella viestittänyt, ettei Bulevardilta ole luvassa yleistä linjaa korkeampia palkankorotuksia.
Sajavaara perustelee toimintaansa roolillaan, jonka useat toimintaohjeet tulevat työriitalaista.
– Sovittelijan toimessa yleinen etu, työmarkkinoiden ja yhteiskunnan yleinen toimivuus ovat olleet keskiössä aina 1960-luvulta lähtien.
Sajavaara sanoo, että poikkeuksellisilla työehtosopimuksilla on heijastusvaikutuksia myös muille aloille. Yksi näistä oli kunta-alan ratkaisu, joka näkyi muun muassa Teollisuusliiton neuvotteluissa.
Jos toimistolta alkaisi saada poikkeuksellisen korkeita palkankorotuksia, niin silloin meidän resurssit loppuisivat heti käsittelyssä.
Anu Sajavaara, valtakunnansovittelija
Teollisuusliitto oli kunta-alan sopimuksesta pahoillaan, koska palkkaratkaisun pohjaksi otettiin vientialojen palkankorotukset. Teollisuusliitosta kysyttiin, kuka uskaltaa enää avata neuvottelukierrosta, kun siitä näyttää tulevan palkankorotusten pohja.
Perinteisesti yleisen linjan noudattamista on perusteltu myös sillä, ettei sovittelijan toimistolta voi saada korkeita palkankorotuksia, koska se kannustaisi palkansaajia viemään riitansa sovittelijan ratkaistavaksi.
– Jos toimistolta alkaisi saada poikkeuksellisen korkeita palkankorotuksia, niin silloin meidän resurssit loppuisivat heti käsittelyssä. Mutta olennainen kysymys on se, mistä tulee palkanmaksuvara ja voidaanko palkankorotuksen kustannukset siirtää asiakkaille. Tästä liittojen pitäisi keskustella.
Sajavaara muistuttaa, että alojen välillä ja sisällä on olemassa erilaisia yrityksiä, joilla palkankorotuksiin on olemassa eri tavalla varaa.
Yleinen linja on politisoitunut suomalaisessa keskustelussa viime päivinä uudella tavalla. Hallituspuolueet kirjoittivat tuoreeseen ohjelmaansa, että lakiin kirjattaisiin seuraava lause: ”yleistä linjaa ei voida ylittää valtakunnansovittelijan toimistosta tai sovittelulautakunnan toimesta annettavalla sovintoehdotuksella.”
– Tämä on jollakin tavalla erityislaatuinen kirjaus, koska neuvottelutapaa ja -kulttuuria ei ole ollut tapana ratkoa lainsäädännöllä. Jos positiivisesti ajattelee, niin se on ollut hallituksen kehotus työmarkkinaosapuolille keskustella siitä, mikä suomalaisen sopimisen malli on.
Juha Sipilän (kesk.) hallituksella oli tarkoituksena luoda niin sanottu Suomen malli, jossa vientialat määrittäisivät muille aloilla palkankorotusten katon. Lopulta malli kaatui työnantajien ja työntekijöiden vastustukseen alkuvuodesta 2016.
Mallin sijaan työmarkkinoilla on toteutunut viime neuvottelukierroksilla vientivetoinen käytäntö, jossa varsinkin Elinkeinoelämän keskusliitto on koordinoinut liittojensa palkankorotuksia vientialojen tekemien neuvotteluratkaisujen pohjalta.
Sovittelija voi tarvita lisäresursseja
Yrityskohtaiset työehtosopimukset ovat tuore muutos työmarkkinoilla. Metsäteollisuuden yritykset alkoivat neuvotella omista sopimuksistaan loppuvuodesta 2021.
Isoista yhtiöistä Stora Enso ja Metsä Group pääsivät nopeasti sopimukseen työehtosopimuksesta Paperiliiton kanssa. Sen sijaan metsäyhtiö UPM:ään kohdistui 112 päivää kestänyt lakko, ennen kuin osapuolet pääsivät ehdoista sopuun sovittelijan avustuksella.
Valtakunnansovittelija Sajavaara sanoo tarkkailevansa, yleistyvätkö yrityskohtaiset työehtosopimukset jatkossa. Kysymys on ennen kaikkea sovittelijan resursseista. Sovittelijan toimistolla on töissä yksi kokoaikainen sovittelija ja hänen apunaan tarvittaessa viisi sivutoimista sovittelijaa.
– Jos yrityskohtaisia työehtosopimuksia alkaa tulla pilvin pimein pöydälle, niin silloin on tietysti selvää, että me emme tämänhetkisillä resursseilla pärjää.
Ainakin tuore hallitusohjelma kannustaa paikalliseen sopimiseen, sillä se on jatkossa mahdollista myös yrityksissä, jotka eivät ole järjestäytyneitä.
Jos yrityskohtaisia työehtosopimuksia alkaa tulla pilvin pimein pöydälle, niin silloin on tietysti selvää, että me emme tämän hetkisellä resurssilla pärjää.
Anu Sajavaara, valtakunnansovittelija
Hallitusohjelmassa on myös useita kirjauksia, jotka liittyvät työrauhaan ja lakkoihin. Orpon hallitus haluaa rajata tukilakkojen käyttöä siten, että ne voisivat jatkossa kohdistua vain työriidan osapuoliin, ja ne olisivat suhteessa alkuperäisiin tavoitteisiin.
– Kirjauksen takana on se, että olemme nähneet viime vuosina aika jämeriä tukilakkoja, jotka saattavat olla vaikutuksiltaan voimakkaampia kuin alkuperäinen lakko, jota on lähdetty tukemaan. Tästä on varmasti hyvä keskustella.
Sajavaara pitää hyvänä sitä, että palkansaajat ovat ilmoittaneet olevansa valmiita kolmikantaiseen valmisteluun, vaikka työntekijäliitoille on ohjelmassa useita kitkeriä kirjauksia.
Sajavaara toivoo työnantajilta ja palkansaajilta nykyistä enemmän tulevaisuuden ennakointia ja jatkuvaa vuoropuhelua, jonka avulla mahdolliset alaan vaikuttavat muutokset ja ristiriitatilanteet osattaisiin tunnistaa ja ratkaista ajoissa.
Vuoropuhelu auttaisi myös silloin, kun eteen tulee koronakriisin ja Venäjän hyökkäyssodan kaltaisia yllätyksellisiä tilanteita, jotka vaikeuttavat yritysten elämää.
Herättikö artikkeli ajatuksia? Voit kommentoida sitä perjantaihin 30.6.2023 kello 23 asti.
Korjaus 29.6.2023 kello 12:53: Hoitajien työehtosopimus sovittiin valtakunnansovittelijan johdolla, eikä sovittelulautakunnan ehdotuksen pohjalta, kuten jutussa aiemmin luki.