Tänä vuonna tuli kuluneeksi kymmenen vuotta siitä, kun väittelin yhteiskuntatieteiden tohtoriksi. Ennen väitöstilaisuutta sain monia hyviä neuvoja siitä selviämiseksi. Yksi mieleenpainuvimmista oli neuvo nauttia karonkkajuhlista täysillä, koska se on ainoa tilanne elämässä, missä saa niin paljon kehuja.
Tottahan se oli, karonkkapuheiden lämmössä oli uskomattoman upeaa paistatella. Jäin kuitenkin miettimään, eikö jokainen ansaitsisi tulla tällä tavoin kehutuksi.
Kuten varmaan moni muukin keski-ikäinen suomalainen, olen kasvanut kulttuurissa, jossa kehut eivät olleet arkipäivää. Vallalla oli ajatus, että liiasta kehumisesta ylpistyy ja varsinkaan itseään ei saanut kehua. ”Oma kehu haisee” oli usein toisteltu lausuma.
Jos ei koskaan saa kehuja tekemisistään, voi olla hyvin vaikea tunnistaa omaa osaamistaan. Toisaalta huijarisyndrooma voi aiheuttaa kehujen sivuuttamisen. ”Tuokaan ei tiedä mistä puhuu minua kehuessaan, olen onnistunut huijaamaan, että muka osaan jotain”, sanoo sisäinen ääni.
”Emmää tässä mittään, tää nyt oli vaan tällaista”, pääsee suusta ulos vastaukseksi kehujalle. Kehujen vastaanottaminen on usein vaikeaa ilman jonkinlaista vähättelyä omassa vastauksessaan. Tähän minulla on antaa neuvo: ”kiitos” on kokonainen lause. Mitään sen enempää ei välttämättä tarvitse sanoa kehuja kuullessaan. Kannattaa kokeilla, tuntuu aluksi todella jännittävältä.
Omalla kohdallani huijarisyndrooman selättämiseen ja saatuihin kehuihin uskomiseen auttoi, että nitkautin asetelmaa hiukan päässäni. Jos olen onnistunut huijaamaan vaikkapa väitöskirjaohjaajaani, että muka osaisin jotain, eikö silloin ole myös niin, että tämä suuresti arvostamani asiantuntija ei ole kovin kummoinen omassa työssään, jos huijaus menee niin vain läpi?
Eli jos en usko saamiani kehuja, vähättelen niiden antajan osaamista ja pidän häntä kenties vähän tyhmänä. Tämän toteaminen auttoi ja uskalsin alkaa ottaa kehut todesta.
Aikuisen itseen kohdistuva arvostelu vaikuttaa lapsiin.
Jos kehujen vastaanottaminen on vaikeaa, on myös niiden antaminen. Mutta sitä voi harjoitella. Muiden ja itsensä kehumista.
Lapsiperhetyön ja varhaiskasvatuksen asiantuntija Essi Niemi kirjoittaa kuinka vanhemmat usein puhuvat lasten kuullen itsestään arvostelevasti. Lapsia osataan kyllä jo kehua ja ymmärretään, että kehuminen ei pilaa ketään, vaan kasvaessa saadut kehut toimivat hyvän itsetunnon rakennusaineina.
Aikuisen itseen kohdistuva arvostelu vaikuttaa lapsiin, sillä se mallintaa heille negatiivista suhdetta itseen. Siksi Niemi kehottaa vanhempia harjoittelemaan itsensä kehumista muiden kuullen yhdessä lasten kanssa.
Jokainen ihminen ansaitsee kehuja ja kannattelua, myös itseltään. Olin taannoin parivuotiaan ystäväni kanssa tamperelaisessa lastenkulttuurikeskus Rullassa ja huomasin yhtäkkiä kuinka kannustavasti suhtauduin, kun hän osasi laittaa roskat oikeaan roska-astiaan.
Tästä inspiroituneena mietin, miksei itselleenkin voisi puhua kuin pienelle lapselle: ”Oo, hienosti laitettu roska biojäteastiaan, hyvä!” tai ”Upeasti suoritettu pyykinpesu!”
Arki saattaisi olla paljon mukavampaa, kun kehuisi itseään arjen askareista sen sijaan, että mekaanisesti suorittaa ne.
Miksei itselleenkin voisi puhua kuin pienelle lapselle?
Erityisen hyvä kehu on täsmällinen ja tarkka. Työelämässä etenkin, mitä konkreettisempi kehu, sen paremmin se auttaa hahmottamaan omia vahvuuksia ja osaamista ja toimii huijarisyndrooman vastapainona.
Mutta ei kannata jättää kehumatta, vaikka ei keksisi täydellistä kehua. Ihan pelkästään ohikulkiessa huikattu ”teet tärkeää työtä, jatka samaan malliin!” voi olla vastaanottajalle uskomattoman merkityksellistä. Voin omasta kokemuksestani kertoa.
Ei kannata jättää kehumatta, vaikka ei keksisi täydellistä kehua.
Väitöskaronkka ei suinkaan jäänyt omassa tähänastisessa elämässäni kehujen saamisen huippukohdaksi. Olen sittemmin saanut paljon kehuja niin tutuilta kuin tuntemattomiltakin.
Kuten varmaan jokainen jonkinlaista julkista työtä tekevä voi kertoa, negatiivista palautetta ja vihaakin tulee ihan riittämiin. Jokainen kehu ja kiitos tehdystä työstä saa jaksamaan ja vähentää negatiivisen palautteen vaikutuksia.
Lopuksi tärkeä muistutus: älä kehu silloin, kun toinen on alasti tai pukeutumassa. Niin kivaa kuin kehuja onkin saada, uimahallin suihkussa, julkisessa saunassa tai kuntosalin pukuhuoneessa on mieluummin täysin rauhassa, myös kehuilta.
Saara Särmä
Kirjoittaja on feministi ja tutkija, joka on keski-iässä opetellut kehumaan muita ja ottamaan kehuja vastaan.