Valtakunnansovittelija Anu Sajavaara on tehnyt päätöksensä. Hän ei hae jatkoa kaudelleen valtakunnansovittelijana.
– Voi sanoa, että neljä vuotta on tuntunut aika pitkältä ajalta. Yhdelle ihmiselle siinä on riittävästi tekemistä, Sajavaara sanoo Ylen haastattelussa.
Ennen kuin mennään siihen, mikä on tehnyt Sajavaaran kaudesta pitkän, täytyy mainita, ettei Sajavaaran ilmoitus tule täytenä yllätyksenä.
Perinteisesti työnantaja- ja palkansaajaleiri ovat vuorollaan valinneet tehtävään henkilön, jonka työministeri on nimittänyt virkaansa. Työnantajien leiristä virkaan tullut Sajavaara sanoo, että seuraavaksi on palkansaajien vuoro valita valtakunnansovittelija.
Tulkintaepäselvyyttä asiassa on kuitenkin aiheuttanut se, että Sajavaara on toiminut valtakunnansovittelijana yhden kauden. Perinteisesti sovittelijan on annettu jatkaa tehtävässään kaksi kautta.
Epäloogisuuden asiassa selittää se, että Sajavaaran edeltäjä Vuokko Piekkala toimi sovittelijana vain yhden nelivuotisen kauden ja tämä tuli tehtävään niin ikään työnantajien puolelta.
Nyt työmarkkinaosapuolten välillä näyttää syntyneen konsensus, että työnantajaleirin kaksi nelivuotista kautta ovat tulleet täyteen ja seuraavaksi on palkansaajien vuoro.
Ylen tietojen mukaan palkansaajapuolen kartoitus seuraavaksi sovittelijaksi on alkuvaiheessa, eikä nimiarvuuttelussa ole nostettu montaa nimeä esille.
Mutta tämän jutun tarkoitus ei ole spekuloida nimillä tämän enempää. Aikomuksena on vetää yhteen Sajavaaran kautta, joka päättyy ensi vuoden elokuussa.
Kausi on sanalla sanoen ollut vaiherikas.
Lentävä lähtö kauteen
Sajavaaran kausi lähti liikkeelle vauhdilla. Vastavalittu valtakunnansovittelija sai pöydälleen hoitajia ja lähihoitajia koskevan työehtoriidan, kun Sajavaaran kautta oli kulunut kaksi viikkoa.
Hoitajien työehtokiista oli elimellisesti yhteydessä aiemmin sovittuun kunta-alan palkkaratkaisuun. Sovittelulautakunta oli ratkaissut kunta-alaa koskevan työehtoriidan tavalla, joka nosti alan työntekijöiden palkkoja enemmän kuin vientialoilla.
Lähihoitajia ja hoitajia edustaneet Super ja Tehy hakivat vielä kunta-alaakin suurempia palkankorotuksia ja vauhdittivat neuvotteluita kovilla keinoilla. Liitot uhkasivat laittaa teho-osastoja kiinni eri puolilla Suomea. Työnantaja KT piti lakkoja hengenvaarallisina.
– Sillä oli aika merkittävät jälkiseuraukset. Jos ajatellaan nykyhallituksen aikana säädettyä lainsäädäntöä, niin meille on tullut sovitteluprosessia täsmentäviä uusia säännöksiä työriitalakiin, Sajavaara sanoo ja jatkaa.
– Sanoisin, että sellaista lainsäädäntöä ei olisi tullut ilman vuoden 2022 tapahtumia, Sajavaara sanoo.
Sajavaara viittaa niin sanottuun vientilakiin. Laki estää sovittelijaa esittämästä vientialoja eli käytännössä Teollisuusliiton, Teknologiateollisuuden työnantajien ja Kemianteollisuuden työehtosopimusta korkeampia palkkaratkaisuja.
Tämä on ollut sovittelijoiden käytäntö aiemminkin, mutta jatkossa korkeampien palkankorotusten hakeminen sovittelulautakunnan kautta on myös tulpattu. Tulppaus on käytännössä hoidettu siten, että lautakunnan puheenjohtaja on valtakunnansovittelija.
Sovittelijan on käytännössä vaikea esittää vientialoja korkeampia korotuksia.
Toinen seuraus työehtokiistasta oli Sajavaaran mukaan se, että hallitus sääti lakinsa suojelutyöstä. Suojelutyöllä viitataan tehtäviin, jotka on pakko hoitaa myös työtaistelun aikana, jotta esimerkiksi ihmisten henki, terveys ja työnantajan laitteet eivät vaarannu.
Aiemmin suojelutyöstä ei ollut säädetty laissa. Nyt voimaan tullut laki antaa työnantajille aiempaa enemmän valtaa määritellä, mikä on suojelutyötä ja mikä ei.
– Asiaa ei ollut aiemmin tarvetta säännellä, koska osapuolet noudattivat yleisiä työmarkkinakäytäntöjä. Mutta kun avattiin uudenlainen ovi uuteen maailmaan, lainsäätäjä katsoi, että tätäkin asiaa pitää säännellä.
Sajavaara viittaa käytännöillä siihen, että myös työtaisteluiden aikana on huolehdittu ihmisten terveydestä ja yritysten koneista.
Hän kuitenkin sanoo, että työmarkkinoilla olisi tultu toimeen ilman lakimuutoksia.
– Tämä oli hallituksen päätös.
Hallitus on ajanut osapuolia erilleen
Entinen oikeuskansleri Tuomas Pöysti esitti vientilaista kriittisen lausunnon, jonka mukaan lakiesitys uhkasi valtakunnansovittelijan puolueettomuutta. Arvostelun taustalla oli perinteinen lähtökohta, jonka mukaan sovittelijan pitää olla ensisijaisesti ”riippumaton ja puolueeton taho”.
Onko sovittelijan puolueettomuus mennyt lain mukana?
- Laki ei ole muuttanut käytäntöä, joka meillä on ollut 1960-luvulta lähtien. Jos sovittelijan toimisto olisi paikka, josta kaikki saavat aina vähän enemmän kuin kaverit ovat saaneet, niin meillä olisi kyllä pitkä jono, Sajavaara sanoo.
Sajavaara muistuttaa, että myös muissa Pohjoismaissa on määritelty palkankorotuksille enimmäistaso jo vuosikymmeniä. Hän myös pitää yleistä palkankorotuksen tasoa tarpeellisena työkaluna.
Mikä on sitten sovittelijan rooli, jos palkankorotusten taso on jo aiemmin lukittu?
– Palkkaratkaisut ovat hyvin erilaisia. Siellä on paljon variaatiota myös sen yleisen linjan puitteissa. Ja tietysti on paljon sellaisia riitoja, joissa kyse ei ole palkkariidasta.
Muunlaisista riidoista Sajavaara nostaa esille esimerkiksi työaikoihin ja sosiaalisiin kysymyksiin, kuten perhevapaisiin liittyvät työehdot.
Sajavaaran mukaan viime keväänä valtakunnansovittelijan toimistolle jäi tulematta ”vakioasiakkaita”, jotka ovat perinteisesti hakeneet muita kovempia palkankorotuksia työtaisteluilla. Toisaalta sovitteluun päätyi harvinaisempia asiakkaita kuten valtio, jonka edellisestä sovittelusta oli kulunut noin 40 vuotta.
Petteri Orpon (kok.) hallituskauden alussa esitettiin useita arvioita, minkälaisia vaikutuksia työmarkkinoita koskevilla lakimuutoksilla on työehtoriitoihin. Sajavaaran mukaan on vielä liian aikaista arvioida muutosten kokonaisvaikutusta.
Sen sijaan valtakunnansovittelija on huolissaan osapuolten suhteista tällä hetkellä.
– Hallituksen toimet ovat ajaneet työmarkkinajärjestöjä aika kauas toisistaan. Siellä on ollut paljon vaikeita asioita palkansaajille.
Sajavaaran mukaan hän odotti, että hallituksen lakihankkeet olisivat näkyneet kevään työehtoneuvotteluissa ja -sovitteluissa vielä enemmän.
– Siihen nähden voi sanoa, että ne eivät olleet neuvotteluissa ehkä pahimpia kipupisteitä.
Uuden sovittelijan löytäminen ei ole helppoa
Työmarkkina-ammattilaiset epäilevät taustakeskusteluissa, ettei seuraavaa valtakunnansovittelijaa ole helppo löytää. Syynä on se, että tehtävää pitäisi olla muodollinen pätevyys eli oikeustieteen tutkinto, hyväksyntä työmarkkinaosapuolilta sekä halu ottaa tehtävä vastaan.
Sajavaaran mukaan tehtävän vaikeuskerroin on kasvanut viime vuosina, kun yhteiskunnan polarisaatio on rantautunut myös neuvottelupöytään.
– Sovittelijoita on uhkailtu virkavirheellä ja kanteluilla. Kun ei päästä omiin tavoitteisiinsa ja koetaan turhautumista, niin sitten etsitään syntipukkia, Sajavaara sanoo.
– Tietysti kovasti toivoisin, että tämänkaltaisia ulostuloja harkittaisiin. Koska voin sanoa, että nämä tehtävät eivät ole kovin houkuttelevia, jos on ainainen vaara kanteluille tai muille ikäville manöövereille.
Sajavaara ei yksilöi, mihin tapaukseen tai tapauksiin hän viittaa. Yksi erikoisimmista työriidoista hänen kaudellaan liittyi Finnairin lentäjien työehtokiistaan, joka kesti lähes vuoden ja aiheutti yhtiölle kymmenien miljoonien menetykset.
Lentäjiä edustanut Suomen Liikennelentäjäliitto (SLL) pyysi maaliskuussa valtakunnansovittelijalta selvitystä siitä, miksi sovittelua jatketaan, vaikka hyväksyttävälle sovintoesitykselle ei ollut edellytyksiä.
Liitto turhautui, koska se tavoitteli vientialoja korkeampia palkankorotuksia, eikä sellaista ollut sovittelijan toimistolta saatavissa. Lentäjät olisivat halunneet neuvotella suoraan Finnairin kanssa.
Sajavaaralla ei ole vielä tarkkoja suunnitelmia siitä, mihin hän siirtyy valtakunnansovittelijan tehtävästä.
– Täytyy tässä vaiheessa sanoa, että en nyt varmaan näitä työelämäkysymyksiä hylkää.