Liikunta voi auttaa elimistöä torjumaan pitkäaikaista stressikuormitusta. Asia käy ilmi Oulun yliopiston ja ODL Liikuntaklinikan laajasta seurantatutkimuksesta.
Liikkumisella näyttää olevan myös pitkäkestoisia vaikutuksia, vaikka henkilön aktiivisuus vähenisikin myöhemmin.
Elimistön kykyä käsitellä haitallista, pitkäaikaista stressikuormitusta arvioitiin nyt fysiologisista lähtökohdista, kertoo väitöskirjatutkija Maija Korpisaari.
– Usein stressiä selvitetään kyselyllä, että koetko stressiä, mutta me tarkastelimme kehon stressikuormaa biologisella tasolla aiemmin tehtyjen mittausten perusteella.
Tutkimus perustuu yli 3 300 henkilön tietoihin terveydestä ja kysytystä vapaa-ajan liikkumisesta.
Tutkimuksessa mukana olleille henkilöille on tehty verikokeita ja muita lääketieteellisiä mittauksia vuosina 1997 ja 2012 heidän ollessaan 31- ja 46-vuotiaita.
Myös heidän liikkumistaan on arvioitu tuolloin ja verrattu nyt Maailman terveysjärjestö WHO:n liikuntasuosituksiin.
Aina kannattaa liikkua
Stressikuormitusta voivat lisätä niin psyykkisesti kuin fyysisestikin vaativat tilanteet ja muutokset.
Liikuntasuositusten mukainen liikkuminen näyttää suojaavan elimistöä haitalliselta stressiltä.
Tutkimuksen mukaan vähän liikkuvilla henkilöillä oli keski-iässä suurempi stressikuorma kuin niillä, jotka liikkuivat suositusten mukaisesti.
Myös liikkumisen väheneminen aikuisiällä näkyi tutkittavien verikokeissa ja fysiologisissa mittauksissa ja oli näin lisäämässä elimistön stressikuormaa.
Liikunnan lisääminen aikuisiällä puolestaan tuo myönteisiä vaikutuksia.
– Koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa liikuntaa. Sen lisääminen myöhemmälläkin iällä tuo vielä samanlaisia hyötyjä kuin jo kauemmin liikkuneilla havaittiin, Korpisaari kertoo.
Lääketieteellisen aikakauskirja Duodecimin mukaan pitkittynyt stressi voi heikentää elimistön säätelyjärjestelmien toimintaa ja aiheuttaa terveysriskejä ja sairauksia.