Dynaaminen konservatismi
| Osa artikkelisarjaa |
| Konservatismi |
|---|
| Osa artikkelisarjaa |
| Kristillisdemokratia |
|---|
Dynaaminen konservatismi on 1950-luvulla vaikuttanut konservatismin kehityssuuntaus. Suomen lisäksi termiä käytettiin Englannissa ja Saksassa.[1] Dynaaminen konservatismi painotti konservatismia vähemmän perinteitä ja pyrki yhteiskunnan uudistamiseen. Dynaaminen konservatismi otti vaikutteita sekä liberalismista että sosialismista.[2]
Poliittiset tavoitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Dynaamiseen konservatismiin liittyy yksilön toimintavapaus sekä pyrkimys kokonaisvaltaiseen yhteiskuntanäkemykseen.[1]
- Kansankapitalismi: Valtiokapitalismin sijaan yhtiöiden omistajapohjaa on laajennettava ja mahdollisimman moni kansalainen on saatava hankkimaan itselleen osakkeita. Tällä tavoin suuret kansalaisjoukot olisivat mukana yhtiöiden voitonjaossa. Ajatuksen voimakas puolestapuhuja oli Suomessa Tuure Junnila, joka Yhdysvalloissa tutustui kansankapitalismiin.
- Sosiaalinen markkinatalous: Sosiaalinen markkintatalous korostaa kilpailun vapautta, mutta samalla vastuuta työntekijöistä. Vaikutteet sosiaalisen markkinatalouden eteen ovat tulleet Saksasta. Ludwig Erhardin kirja suomennettiin vuonna 1957.
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kokoomus halusi korostaa 1950-luvulla dynaamisen konservatismin käsitettä muiden Euroopan konservatiivisten puolueiden tapaan. Kokoomus halusi antaa ulospäin uudistusystävällisen ja omaa aikaansa seuraavan puolueen kuvan.[3] Kokoomus markkinoi uusia peruslinjoja vuoden 1957 periaateohjelmassa. Dynaamisen konservatismin kysymykseksi muodostui, miten nämä sosiaaliset uudistukset toteutettaisiin. Yleisesti puolue tunnusti, että jokaisen täytyy tuntea itsensä sosiaalisesti turvatuksi, samanaikaisesti huomauttaen, että jokaisen on tultavat toimeen omalla eikä valtion kustannuksella. Edellämainittu oli konservatiiveille ja vanhaliberaaleille yhteinen periaate, jonka pyrkimyksenä oli tukea ihmisen pyrkimystä itse voittaa vaikeutensa.[1]
Dynaamista konservatisma symbolisoi konservatismin tilanteenomainen teoria, jonka mukaan konservatismi etsii käytäntöjä selvitäkseen Suomen politiikassa. Tutkija Onni Rantalan mukaan dynaamisen konservatismi on seurausta konservatismin muuttumista luonteeltaan taloudelliseksi opiksi, joka lähentyy liberaalia taloudellista katsomusta.[1]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Lehtinen, Lasse J.: Kokoomus vai konservatismi. Kokkola: Kärppä-Julkaisut, 1996. ISBN 951-96655-3-6
- Suvanto, Pekka: Konservatismi Ranskan vallankumouksesta 1990-luvulle. Helsinki: Suomen historiallinen seura, 1994. ISBN 951-710-004-3