Aapeli: Pikku Pietarin piha

Aapeli: Pikku Pietarin piha, 1958, WSOY 1998, sivumäärä 156.

Aapelin Pikku Pietarin piha -kirjan päähenkilö on koululainen Pietari Jormalainen, jonka näkökulmasta katsotaan maailmaa, lähinnä puutaloalueen pihapiiriä, jossa asuu erikoisia ihmisiä, tai  ihan tavallisia, kaikki riippuu katsantokannasta.

Pietarin äidillä on tuperkeli ja siihen hän kuolee. Isällä Jormalaisella on  liikkuva putiikki, joka myy rojua. Pietarilla on samanikäisiä kavereita, joiden elämää kuvataan, lisäksi aikuisten avataan kirjassa. Isä kiikuttaa kotiin uuden vaimon Karoliinan, joka on kovin touhukas ja utelias. 

Pikku Pietarin piha on herkkä ja taitava lapsuuden kuvaus, jota alla avaan hieman enemmän. Jos aiot lukea kirjan, lopeta tähän ja lue kirja, kannattaa.

Juonesta, henkilöistä ja suhteista
Pietarin äiti on siirretty jo tuberkoloosiparantolaan. Pietari käy välillä keskusteluja Taivaan isän kanssa äidistään Lyydiasta. Äidin kivut ovat loppu. Äitipuolella ei ehkä mene hyvin, vaikka parempia päiviäkin on.  "Jormalaisen keittiön ikkunalla puhkesi sinä päivänä kaksi uutta pelakuuta kukkimaan. Varmasti niiden  vuoksi heillä oli kaikilla hyvä mieli, Pietarilla, Karoliinalla ja Jormalaisella". s. 127. Myöhemmin äitipuoli Karoliina lähtee kapsäkkeineen, mutta pekakuut jäävät. Jormalainen muistaa kastella pelakuut joka päivä, mutta Karoliina ei tule takaisin.

Puutaloalueen piha on kiinnostavien kohtaamisten paikka. Pietari viihtyy yksikseen mutta on paljon kangaskauppiaan Aksel-pojan kanssa. Pietarin isä on ollut punikki mutta kärrää myyntitavaroitaan ja on yrittäjä. Oskari ja Immu tuppaavat kiusaamaan Pietaria, mutta Pietari pärjää. Leskiämmä Vettrantin poika Henri ei osaa pissata vaan päästelee housuihinsa, josta saa selkäänsä. Pikkupoikien uroteko on opettaa Henri pissaamaan ja  olemaan kuivin housuin. Pihapiirissä on Tattarin Hati eli ilmeisesti tataarivähemmistön lapsi. Perhe syö Pietarin mukaan hevosen lihaa. Hati on reipas poika ja sanoo tulevaisuuden ammattinsa arkitehti. (siis arkitehti ja tarkoittaa arkkitehtiä).

Pihapiirin rouvat ovat hyvin uteliaita. Jotenkin kaikki hyväksytään. Tattari, Vetteranti, Jormalainen ja Kangaskauppias on jo mainittu. Pirtukauppias Kastikainen viedään poliisisaatossa kamarille ja Kastikaisen Maire upseerien maksurakas on jo aiemmin häipynyt. Valokuvaaja on ihastunut kampanjaan. Talonmies on, joka yhteisössä niin myös Pikku Pietarin pihayhteisössä, hän on  Harakka entinen poliisi. Takkusella on vuotavarasto. Johtaja Palkeinen kerää ihmisten kuvia, hän on entinen pappi joka äityi rukoilemaan Jeesusta ja on nyt "hullu". Näiden erityislaatuisten ihmisten kautta Aapeli kertoo Pikku Pietarin lohdullisen tarinan.

Aapelin Pikku Pietarin piha on  mukava kirja, ehkä lapsi ei ymmärrä kaikkea Aapelin humaanista huumorista, mutta rittävästi kuitenkin.

*****
Aapeli oli oikealta nimeltään Simo Puupponen (23.10.1915 - 10.10.1967), Puupponen oli toimittaja, pakinoitsija ja tuottelias kirjailija Kuopiosta. Olen blogannut hänen pakinakokoelmasta Valitut ilot täällä ja kerrankin lyhyesti ja bloggaus teoksesta Koko kaupungin Vinski täällä..

Tämä kirjakin on Keskisuomalaisen sadan kirjan listalla.

Aapeli: Koko kaupungin Vinski

Aapeli: Koko kaupungin Vinski, Lasten Toivekirjasto WSOY 1972 seitsemäs painos, kuvitus Maija Karma, sivumäärä 124.

Aapelin Koko kaupungin Vinski -kirjan sankari on tietysti punatukkainen ja pisamainen Vinski, joka asuu Hömpstadin kaupungissa. Koulu on päättynyt ja Vinski ostaa apteekista näkymättömyyspulveria, jolla voi olla  näkymätön ja pääsee seinien läpi.

Vinskin luokan opettaja nuori nainen virittelee suhteen tynkää viiksekkääseen hotellissa asuvaan maisteriin, mutta näkymätön Vinski yrittää vesittää rakkauden liekkejä. Apteekkari, joka on myös näkymätön, tulee paikalle, ja parivaljakko lähtee hienon neidin Naranterin luo, jolla on Tyyny-seura, jossa on liuta niin hienoja neitejä ja rouvia. Naranterin hieno Tyyny-seura puhuu pahaa muista ja juoruaa ylikonstaapelin tyttären ja leipurin oppipojan käsikkäin kävelystä. Näkymättömät Vinski ja Apteekkari pukeutuvat näkyviin takkeihin ja ohjeistavat hienoja neitejä ja rouvia olemaan kiinnostuneita jatkossa vain omista asioistaan.

Vinski pyydystää nahkiaisia purosta, ja aikoo tehdä kepposen herra Haljuliinille, erakoituneelle herralle, jolla on vatsanpuruja. Vinski saa miehen sosiaalistumaan ilman kepposia, ja herra vie kukkia sekä Vinskin äidille että Leipurin rouvalle, ja kyläläiset alkavat pitää hänestä. (Luultavasti teko voisi myös saada toisen tulkinnan ja leipurilta korvapuustin).

Hanurinomistaja on vaimonsa tossun alla. Mies ei saa useinkaan pelata tammea kotinsa ulkopuolella, vaan potee vaivojaan. Mies on kuitenkin pelaamassa tammea ja Vinski etsii miehen tontilta kastematoja, kun varkaat murtautuvat Hanurinomistajan taloon. Vinski käyttää näkymättömyyspulveria ja pelottelee varkaita. Kun Hanurinomistaja saa omistamansa hanurin takaisin, konnat ovat Vinskin käsittelyn jälkeen kypsiä poliisin pahnoille.

Vinski saa Lutikkalinnan laiskat äijät, kännikalat kotiin ensin pyykkäämään ja sitten peräti töihin, jopa kirjailijan. Aapeli kuvaa kirjailijaa "Se on sellainen ihminen, joka on vähän parempi ihminen kuin muut ihmiset ja kirjoittaa kirjoja, paljon kirjoja". s.89.

Vinskistä tulee koko kaupungin Vinski pelastamalla pienen Liisan Kellotapulista.

Arki koittaa toki pikkupojallekin. Vinskillä on rahahuolia, ja näkymättömyyspulverikin loppuu apteekista.

Vinski on lasten kirjasankarina varsin yksinäinen. Hän toimii lähinnä yksin. Hän kasvattaa lähinnä vanhempia.

Kirjan kuvitusta ja kuvatekstejä pitää myös kiittää, Maija Karma on hyvin onnistunut. Tyyli on lapsenmielisille sopiva.

Aapelin Koko kaupungin Vinski on minusta mukava kirja, ehkä lapsi ei ymmärrä kaikkea Aapelin humaanista huumorista, mutta rittävästi kuitenkin.

*****
Aapeli oli oikealta nimeltään Simo Puupponen (1915 - 1967), tuottelias kirjailija Kuopiosta. Olen blogannut hänen pakinakokoelmasta Valitut ilot täällä ja kerrankin lyhyesti. Pikku Pietarin piha on blogattu pidemmin.

Maija Karma oli Aapelin aikalainen oikealta nimeltään Ann-Maj Kaarina Karma (ent. sukunimi Gustafson), hänen urastaan on tietoja pähkinänkuoressa Kuvataiteilijamatrikkelissa.

Aapelin Valitut ilot

 Aapelin Valitut ilot,  WSOY 1972,  koostuvat 101:sta pakinasta vuosilta 1943-1967. Jo ensimmäinen pakina Hyvän tuulen voima kertoo letkeän lempeästi tämän kansan perisynnistä, naapurikateudesta, toisen ilon sammuttamisesta, muttei mitenkään ilkeästi.

Syksyä -juttu, jossa rintamamies odottaa korsussa kevättä, ja "pohtii", onko se valistusupseerin keksintöä. Aapeli eli Simo Puupponen  oli rintamallakin. Aapeli tarkastelee myös rintaman komentosuhteita ja jatkaa pienten ihmisten kohtaamisilla, pienellä huumorilla lyhyitä lauseita, joiden mukana avautuu maailma sen pikku iloineen ja rosoineen.

Pakinat ovat yhdestä kolmeen sivua pitkiä, ja niissä ei ole pikavoittoja, eli suoria vitsejä ei juurikaan viljellä, mutta pakinasta voi silti kypsyä kaskua.

Aiheita: rintama, naapuruus, ihmisten kohtaaminen julkisella paikalla, avioliitto ... ja viimeisenä on pakina pakinasta, Joka alkaa ... "Tärkeintä on, ettei pakina ole syvä vaan hyvä. Hyvästi sanottu, syvästikin. ...Pakina päättyy "sitten hän sulki suunsa ja vaikeni. Hän oli pakinoinut pakinoitavansa".

Aapelin lastenkirjat ovat suosittuja ja hyviä Koko kaupungin Vinski ja  Pikku Pietarin piha.