Ian Fleming: Timantit ovat ikuisia

Ian Fleming: Timantit ovat ikuisia, 2012 Sivumäärä 343, alkuteos Diamonds are forever 1956, suomentanut Arto Tuovinen.

Timantit ovat ikuisia-kirjan juoni on filmiin verrattuna osittain erilainen. Kirja on varsin vauhdikas ja monilta osin sävyltään erilainen kuin filmi. Kirjassa ei ole Ernst Stavro Blofeldiä eikä Wintin ja Kiddin suhteella tehdä "huumoria" asia tulee ilmi vain sivulauseessa. Kyse on (vain) brittien halusta hallita maailman timanttikauppaa. Edellisessä osassa Elä ja anna toisten kuolla, oli kyse (vain) kultakolikoista ja Veri-Morganin aarteesta. Filmit ovat siis panoksiltaan suurempia  ja niiden järjestys on erilainen.

Timantit ovat ikuisia -kirja alkaa autiomaassa, missä skorpioni Sierra Leonen rajalla Ranskan Guyanassa väijyy uhriaan. Helikopteri hakee raakatimantteja, joita ahne hammaslääkäri on nyppinyt mustien miesten suista vastaanotollaan ja antanut seteleitä tilalle. Lontoossa MI5:n tiloissa M:n huoneessa James Bond opettelee luupin käyttöä ja saa tietoa timanteista. Timanttikauppa on kirjan mukaan brittien käsissä (siis 1950-luvulla, jolloin briteillä siirtomaita), kuitenkin timantteja salakuljetetaan ainakin miljoonan punnan arvosta USA:han. James Bond ujutetaan salakuljettajaksi tehtävänään paljastaa verkoston johtajat. Bond saa uuden henkilöllisyyden, hän esiintyy Peter Franksina, hyvätaustaisena pikkurikollisena.
Bondin lavastus toimii pitkään ja hän salakuljettaa timantit USA:han golf-palloissa. Palkkio pitäisi suorittaa hevoskilpailuissa. Koplaan kuuluva Hämärä Tree - punatukkainen kummallisen näköinen kyttyrämies- käskee pelata Saratogassa Ujoa hymyä. Kyse on hevoshuijauksesta ja manipuloiduista tuloksista ja rahanpesusta. Juoneen kytkeytyy edellisessä seikkailussa  (Elä ja anna toisten kuolla) ruhjoutunut käsi- ja jalkapuoli entinen CIA-mies Felix Leiter, joka tutkii hevoshuijauksia Pinkertonilla. Hevosten huulitatuointeja on muunnettu ja yönsilmiä väärennetty. Koukkukätinen Felix Leiter saa Ujon hymyn jockeyn Kilistäjä-Bellin rikkomaan sääntöjä, jolloin voittanut Ujo hymy hylätään eikä rahanpesu onnistu. Tämän jälkeen James Bond saa aitiopaikalta tutustua mutakylpypaikassa, kun Kilistäjä-Bellin kasvot poltetaan mudalla.  Polttajina on konnakaksikko Wint ja Kidd, joista Wint imee syylää ja on sadisti, mutta on lentopelkoinen. Leiter vihjaa pojilla olevan suhde. Wint ja Kidd ovat Bondin riesana myös tarinan loppuosassa, jossa James lopulta eliminoi molemmat.
Tarinan Bond-tyttö on neiti Tiffany Case, pituus 165 cm, ikä 27 vuotta, kotoisin San Franciscosta. Tiffanyn äiti oli ilotalon emäntä, joka ei maksanut suojelurahaa, jolloin kuusitoistavuotiasta Tiffanya  joukolla "kaltoinkohdeltiin". Nimensä tyttö oli saanut isän äidille jättämästä Tiffanyn puuterirasiasta, syntyneen lapsen sukupuoli oli väärä ja isä lähti, rasia jäi. James saa tarinan kuluessa Tiffanyn rakastumaan itseensä ja lopuksi viettävät lakanahetkiäkin.
Timanttivarkauksiin, casinotoimintaan ja hevoshuijauksiin on syyllistynyt Spangin joukko. Joukon johtajina toimivat Spangin veljekset Rufus ja Seraffino, joista jälkimmäinen toimii USA:ssa. James suuntaa hakemaan palkkiotaan Las Vegasiin, jossa provosoi tapaansa mukaan konnia voittaen ruletissa "liikaa", mutta myös peiterooli vuotaa. Konnat yrittävät tappaa Bondia. Takaa-ajo huipentuu  Spectre-villen lännen kaupunkiin, jossa Spang leikki villiälänttä, ja jossa on aitoja höyryvetureja ja junia. Tiffany vaihtaa puolta, ja Bond junaraiteita, jolloin Seraffino Spang suistuu vuoren rinteeltä alas.

Kovien karkeloiden jälkeen Tiffany ja Bond matkustavat Queen Elizabethillä Englantiin. Laivalla Wint  ja Kidd hyökkäävät Tiffanyn kimppuun. Kaverukset Bond tyrkkää lopulta veteen. Kirjan lopussa tukitaan vielä toisen Spangin veljeksen suu ja suljetaan Afrikan pään timanttiputki.

Kirjassa on paljon kuvailua matkustamisesta, syömisestä, Las Vegasin hotelleista ja eri uhkapeleistä. Tämä on ollut uutta 1950-luvulla. Kirja on julkaistu vuonna 1956, eli paljon aiemmin kuin Puzon Kummisetä -kirja. James Bondin ruokavalio on äyriäisvoittoista: ostereita, simpukoita, rapuja sekä pariloitua hummeria (ilmeisesti pyrstöjä). Juomana on kuivia martineja, kerran sekoitettuna mutta ei ravistettuna. Myös viskiä ja jokivettä juodaan. Jokivesi -juttua en ymmärtänyt, mutta sentään mitä kuumat koirat ovat.

Kirjasta kertovaan filmiin on linkitetty Ernst Stavro Blofeld mutakylpy, joka on filmissä Jamesin kosto vaimon kuolemasta, filmin aurinkoenergia näkökulmaa kirjassa ei ole, eikä myöskään alun timanttien salakuljetusta Euroopan sisällä. Hevosten yönsilmä -asiaa on hyödynnetty Bond-filmissä Kuoleman katse. Lupa tappaa -filmissä Felixiä ruhjotaan.

Kotoinen Cheekimme viittaa tähän Timantit ovat ikuisia -filmiin biisissään Timantit on ikuisia.

Erittäin vauhdikas ja viihdyttävä Bond-kirja.






Timantit ovat ikuisia -filmi sen sijaan on minusta huonompi. Filmi alkaa James Bondin (Sean Connery) etsiessä Ernst Stavro Blofeldia. Mies on tekemässä itsestään kaksoisolentoja. Bond hukuttaa muutaman mutahauteeseen. Filmissä timantit ovat vain välikappaleena, niitä Blofeld tarvitsee koko maailman kiristykseen. Sateliitit tuhoavat eri maiden sota-aluksia ja ohjuksia, kunnes öljynporauslautta, jossa Blofeld on, tuhotaan.
Filmin alkupuolella Bond saa tietoja timanteista, jonka jälkee Bond esiintyy Peter Franksina. Hän hakee eteläafrikkalaisen hammaslääkärin toimittamat timantit Hollannista, jonne hän matkustaa Hovercraftilla. Filmissä on näytetty kirjan skorpioni-kohtaus hieman muunnettuna. Avoimesti käsikkäin kävelevät Wint ja Kidd raivaavat kaikki timanttien kanssa tekemisessä olleet henkilöt. Bond vie timantit Hollannista ruumisarkussa USA:aan, missä arkku poltetaan. Timantit otetaan uunista, jonne tungetaan Bond, mutta hän pääsee pois. Stand-up koomikko Hämärä Tree ottaa hänet pois. Sitten sekoillaan pelipaikoissa, jossa Wint ja Kidd tappavat Hämärän. Filmissä on takaa-ajoja poliisiautoilla ja kuuautoilla ja puuhastellaan tutkimuslaitoksessa ja Bond hitsataan maanalaiseen putkeen, toiminta huipentuu öljynporauslautalla. Blofeld on esiintynyt erakkomiljonääri Williard Whytenä, jonka on vanginnut. Seikkailussa Felix Leiter on terveenä ja CIA:ssa. Whyte vapautetaan. Blofeld saa hallintaan satelliitteja ja tuhoaa ohjuksia ja kiristää maailmaa, mutta hänet laitetaan kuriin, muttei saada kiinni. Lopussa Bond eliminoi Wintin ja Kiddin. Tiivistelmästä jo selviää, että kirjan henki on varsin erilainen, kuin myös filmi-Tiffanyn tausta. Tiffany Case-Jones (Jill St John) on normaali tyttö, jonka äiti on synnyttänyt Tiffanyn liikkeessä.
******
Olen blogannut myös Bond-kirjasta Tohtori Ei.
ja 
Casino Royale on blogattu täällä.
Elä ja anna toisten kuolla täällä.

Ian Fleming: Elä ja anna toisten kuolla

Ian Fleming: Elä ja anna toisten kuolla, Gummerus 2012, sivumäärä 336. Alkuteos Live and let die, 1954, suomentanut  Arto Tuovinen.

Tämä on järjestyksessään toinen James Bond kirja. Edellisessä Casino Royalessa Bond tapasi Felix Leiterin, joka on tässäkin, SMERSH:n merkin oli otettu ihonsiirrolla pois. James Bond on siis agentti 007 töissä brittien salaisessa palvelussa. Toiminta on 1950-luvulla vielä suhteellisen pienimuotoista. Tässäkin teoksessa kyse on merirosvon Veri-Morganin aarteen kultarahojen ilmestymisestä USA:n markkinoille. Kultarahojen jäljet johtavat New Yorkiin ja Harlemiin, missä kultarahoja välittävät mustat. Rikollista toimintaa johtaa mr BIG eli oikealta nimeltään Buonaparte Ignace Gallia, BIG on 45-vuotias puoliksi ranskalainen ja musta Haitista. Bigin pää on kaksi kertaa normaalia suurempi, hän on  195 cm pitkä ja painaa 128 kg, hänellä on paljon kirjoja sekä paroni Samedin "kuva". Big  käyttää kirjassa paljon voodoomaisia pelottelukeinoja. Big on myös Moskovan mies, eli Smershin agentti, mutta tämä juonilanka ei ole merkittävä.
James Bondin tehtävä on jäljittää mistä kultarahat tulevat, ja hänet naamioidaan amerikkalaiseksi, Bondin englantilaisena on vältettävä pidempiä kuin kaksitavuisia sanoja, sanoilla kyllä, vain, roskaa ja aivan selvää, niillä pitäisi selvitä.

Bondin taival New Yorkissa on epävireinen, hänen tulonsa huomataan, ja hotellihuoneen kellossa on varoituspommi. Bond saa työparikseen taas CIA-mies Felix Leiterin, mutta tutkimukset ovat epäonnisia. Harlemissa mr Bigin urkkijat jakavat havaintonsa puhelinkeskukseen. Sekä Leiter että Bond otetaan kiinni. Mr Big tietää että Bond on 007, salainen agentti, Big on suuruuden hullu, mutta ikävystynyt, varoittaa Bondia ja taivuttaa yhden sormen ylöspäin. Hän on poiminut Haitista valkoisen ennustajanaisen eli Solitairen, jota ajoittain ruoskii. Solitairen tehtävänä on kertoa Bigille, puhuuko kuulusteltava totta. Solitaire viestii Bondille yhteistyötä. Ensimmäinen erä päättyy James Bondin pakoon, jonka kuluessa Bond ampuu kolme mustaa. Kaikki painetaan poliisin toimesta villaisella ja pian Bond suuntaa St  Petersburg -nimiseen eläkeläiskaupunkiin, jossa uneliaan kulissin takana on Mr Bigin salaisia toimia. Junamatkalle Bond saa mukaansa Solitairen, joka on paennut pääkonnan kodista, ikäväksi vain heidät huomataan junassa. Solitaire napataan Floridasta, jossa Bond ja Leiter tutkivat Mr Bigin yritystä, joka myy trooppisia kaloja ja syöttejä. Felix Leiter jää ansaan ja Robber-niminen konna uittaa Leiteriä haialtaassa, jolloin Leiterin toinen käsi ja jalka syödään. Bond kuittaa velat ja nakkaa myöhemmin Robberin samaiseen altaaseen. Akvaarioista James Bond löytää 1600-luvulta peräisin olevia kultakolikoita.

James Bond suuntaa Jamaikalle, missä on oletettavasti kultakolikoiden alkulähde. Mr Bigin alus Secator käy hänen omistamassaan Yllätyksen saarella, josta saaresta kuuluu toisinaan rummutusta. Karibian salaisen palvelun päällikkö John Strangways ottaa Bondin vastaan. Hän on tutkinut saaren kummaa toimintaa. Bigin alus Secator vierailee säännöllisesti saarella. Strangwaysin lähettämät sukeltajat ovat kadonneet. Bond aikoo tehdä kommandoiskun saarelle ja häntä valmentaa mies Cayman saarilta eli Quarrell. Starngways ja Quarrell ovat ja kuolevat seikkailussa Tohtori Ei. Valmennusjaksolla Bond ui ja sukeltaa, hän vähentää tupakointinsa entisestä kolmesta rasiallisesta kymmeneen savukkeeseen päivässä.

Bond, Strangways ja Quarrell vartioivat Yllätysten saarta Shark Bayn huvilastaan. Kun Secator -alus lipuu saarelle, Bond lähtee perään. Laivaan lastataan trooppisia kaloja, Bond joutuu taistelemaan ensin mustekalan, ja sitten barrakudien kanssa. Mr Big syöttää kaloille teurasjätettä, jolla houkuttelee meripedot paikalle.  Bond jää kiinni, hänet ja Solitaire aiotaan tappaa raahaamalla laivan perässä, kuten tapahtuu Erittäin salainen filmissä Bondille ja neiti Havelockille. Bond yrittää ajoittaa naararetkeä, sillä hän on asettanut laivareitille ajastetun miinan. Miina tuhoaakin laivan. Hait ja barrakudat popsivat eloonjääneet, myös ison herra Bigin, josta jää muutama kupla jäljelle.

Loppuluvussa  Solitaire ja Bond parantelevat ruhjeitaan ja kuhertelevat. Solitairella on selvänäkemisen lahja, joka ilmenee vain halusta lähteä Jamesin matkaan, sillä hän näkee miehessä pelastuksensa.

*****
Kirja on bondimaisen puna-valkea ja myös mustavalkoinen. Bond puhuu kovien otteiden puolesta toteamalla, että "siinä näkee miten kannattaa levittää demokratiaa kaikkialle, käyttää habeas corpusta ja lakia ihmisoikeuksista". James ei tosin itse tunne Habeas corpusta (liittyy pidätykseen ja vangitsemiseen), eikä ihmisoikeuksia. Kultakolikot ovat ihmishenkiä tärkeämpiä. James syö varsin amerikkalaisia ruokia ranskanperunaa ja pihvejä. Yleensä Bond-kirjoissa syödään kalaa ja äyriäisiä, tässä hait ja barrakudat syövät ihmisiä.

Elä ja anna toisten kuolla -filmi on varsin erilainen, koska Bondia näyttelee ensimmäisen kerran Roger Moore. Filmi alkaa kolmen englantilaisen diplomaatin ja kahden "agentin" murhilla. Bondilla on naisseuraa asunnollaan, jonne piipahtavat M ja Moneypenny antamaan ohjeet ja matkaliput. Bond suuntaa New Yorkiin, jossa YK:n istunnossa on tapettu heidän edustajansa. Pääkonna on Kananga joka on myös Mr Big. Solitaire (Jane Seymour) ennustelee tarot-korteista. Kanangan pihtikätisenä henkivartijana häärii Tee-Hee. Filmiin on kytketty  voodoota ja kansainvälisestä politiikasta ei ole kysymys, koska motiivina on rikollinen toiminta eikä kultakolikot kuten kirjassa. Kanangalla on omassa saarivaltiossaan laajat unikkoviljelmät. Solitairen rooli on saman kaltainen kuin kirjassa., joskin Bond käpälöi korttipakkaa melko alkuvaiheessa ja viettelee naisen. Filmissä esiintyy punaniskasheriffi J.W Pepper, joka on poliisina Louisianassa, mihin veneillä tapahtuva hieno ja pitkä takaa ajo jatkuu. Filmissä San Moniquessa venekuskina on Quarrell junior, senior kuoli filmissä Dr No. Tunnusmelodian laulaa Paul McCartney.

Leiterin, joka esintyy filmissäkin, uitto haialtaassa tapahtuu valkokankaalla vasta filmissä Lupa tappaa. Kidutus tapahtuu rikollispomo Sanchezin käskystä hääpäivänä, jolloin Leiterin Della- vaimonsa tapettiin. Leiterin toinen käsi ja jalka syötiin. Bond (Timothy Dalton) lähtee nimen mukaisesti kostoretkelle ja ensimmäisenä hai-altaaseen tippuu petollinen poliisi Ed Killifer, toisen konnan Bond laittoi toukkalaatikkoon, joita laatikoita käytettiin laittomien aineiden kätköpaikkana. Tässä filmissä on krokotiilejä ja muutama hai ja paljon ruumiita.

*****
Ian Fleming (1908 -1964) oli brittiläinen kirjailija, joka kirjoitti ainakin 13 bond-romaania, ja useita novelleja. Kaikki pitkät kirjat on filmattu ensimmäisenä Tohtori No, joka on vasta kuudes kirja. Kirjojen ja filmien julkaisujärjestys aiheuttaa jonkin verran pulmia sarjojen vertailuun.

Casino Royale, 1953, Casino Royale filmattu varsin myöhään itse asiassa kahdesti, mutta virallisena Bond-elokuvana vuonna 2006 ja järjestysnumerolla 21. Tästä on juttua edellisessä postauksessa
Live and Let Die 1954, Elä ja anna toisten kuolla  on filmattu vuonna 1973 järjestysnumero 8
Moonraker 1955, Kuuraketti on kuvattu 1979, mutta vain nimi on ennallaan
Diamonds Are Forever 1956, Timantit ovat ikuisia on kuvattu seitsemäntenä vuonna 1971, tästä juttua seuraavassa postauksessa.
From Russia, with Love 1957, Salainen agentti 007 Istanbulissa on toinen Bond-filmi vuodelta 1963
Dr. No 1958, Tohtori Ei on ensimmäinen Bond-filmi vuodelta 1962
Goldfinger 1959, Kultasormi on kolmas Bond-filmi vuodelta 1964
Thunderball 1961, Pallosalama on neljäs Bond-filmi vuodelta 1965
The Spy Who Loved Me 1962, 007 rakastettuni on filmattu vuonna 1977
On Her Majesty's Secret Service 1963, Hänen majesteettinsa salaisessa palveluksessa on filmattu vuonna 1969
You Only Live Twice 1964, Elät vain kahdesti on filmattu 1967, vain tapahtumapaikka Japani on sama
The Man With The Golden Gun 1965, 007 ja Kultainen ase on filmattu vuonna 1974, filminä minusta heppoinen.

Ian Fleming: Casino Royale

Ian Fleming: Casino  Royale, Gummerus Loisto 2008,  Alkuteos on vuodelta 1953 suomentaja Risto Raitio. Sivumäärä on 255 sisältäen Kyösti Salovaaran mainion esipuheen.

Kirja on tavallaan kolmessa osassa: kirjan alkuosa on vakoilupelin esittelyä ja tulevaan baccarat-mittelöön valmistautumista, toimintajaksossa on pitkä baccarat-pelin kuvaus, kaappaukset, ja kidutus, loppuosassa kirjaa Bond toipuu ja asettelee vakoilupelin dominopalikoita paikoilleen.

James Bond salainen agentti ja tuore kaksoisnollamies 007 on Ranskassa Royale -les- Eauxissa, hänen tehtävänään on pelata "punaista" Le Chiffreä vastaan.

Le Chiffre on 45-vuotias SMERSHIN agentti, pituus on 170 cm ja paino on 114 kg. M:n raportisssa lukee lisäksi, että Le Chiffre olisi seksuaalisesti kyltymätön, hänellä olisi tekohampaat ja hän ottaisi bentsedriinisuihkeita, suihkeita hän ottaakin, muuten kaveri vaikuttaa varsin veltolta. Le Chiffre on keinotellut ja ostanut "työnantajansa" rahoin Ranskasta bordelleja. Ranskaan säädettiin laki joka kielsi parituksen, joten Le Chiffren täytyy paikata kassavaje, ettei paljastuisi. Bondin tarkoituksena on pelata Le Chiffreä vastaan, paljastaa hänet ja saada naurun alaiseksi.

Koska tämä kirja on ensimmäinen James Bond -kirja, kuvataan agentin rutiineja paljonkin. Bond talkitsee (laittaa talkkia) hotellihuoneen metallipinnoille, jotta havaitsisi luvattomat tunkeilijat. Bond pelaa rulettia ajankulukseen sekä työtehtävänään baccaratia, jonka säännöt selvitetään: kahdella tai kolmella kortilla yritetään saada silmälukujen summaksi 9. Kuvakortit ovat nollia, summassa vain luvun viimeinen numero merkitsee, esimerkiksi 14 = 4. Le Chiffre on ostanut baccarat-pöydän, pöydän muina pelureina ovat rikas italialainen, näyttelijätär, intialainen maharadja ja rikas aviopari DuPont, mutta  lopussa pelaavat vain Bond ja Le Chiffre. Koska ollaan Ranskassa, frangeilla pelataan. Le Chiffre haluaa itselleen 40 miljoonaa, kirjasta selviää, että 500 000 frangia vastasi tuolloin  500 puntaa, eli sodan jälkeinen inflaatio on tehnyt tehtävänsä.

Bond tapaa ensimmäisen kerran myös 35-vuotiaan Felix Leiterin, jonka arvaa CIA-mieheksi. Leiterille hän esittelee lempijuomaansa Dry Martin -paukun, joka on myöhemmin Vodka martiini ravistettuna ei sekoitettuna. Juoman sisällys on: "kolme osaa Gordon'sia, yksi  vodkaa ja puoli mitallista Kina Lillet'ta. Ravistakaa hyvin, kunnes se on jääkylmää, ja lisätkää sitten ohut suikale sitruunakuorta. Tuliko selväksi". Bondilla on hyvä makuaisti, sillä hän havaitsee vodkan olevan perunapohjaista eikä viljapohjaista. Lämpötila laskee ravistamalla, juoma ilmeisesti siivilöidään jäistä pois?. Bondin ruokavalio on yksipuolista, hän syö ensin Vesperin kanssa kaviaaria munaraasteeella, mansikoita sekä samppanjaa, ja kirjan loppuosassa hummeria, samppanjaa ja mansikoita.

Itse baccarat-peli kuvataan neljässä luvussa ja se on erittäin jännittävä ja hyvin kuvattu. Peli aaltoilee ja Bond häviää kaiken, mutta Leiter avittaa Marshall-avulla Bondin takaisin peliin ja voittoon. Le Chiffre on puilla paljailla. Pelin jälkeen ensin Vesper napataan, sitten Bond. Bondia kidutetaan, kaikki päättyy aikanaan, ja Bond ei joudu käymään mainitsemaansa kivun paraabelia läpi. Hän toipuu loppuosan vammoistaan, pohtii agentin ammattia ja testaa kuritettua mieskuntoaan, mutta pelit toimivat.

Ammuskelua kirjassa on hyvin vähän, tuskin ollenkaan. Royale -les- Eauxissa räjähtää viidennen luvun lopussa. Puunrunko pelastaa Bondin hengen. James Bond ei ammu ollenkaan kirjassa. Hän ottaa aseen pois vastustajalta kerran ja häneltä otetaan ase pois kerran. Le Chiffre ja hänen apulaisensa kuitenkin kuolevat väkivaltaisesti ja eräitä muita päähenkilöitä kuolee, Bondilla ei ole osuutta asiaan.

James Bond on närkästynyt naisen, Vesper Lyndin tulosta. James Bondilla (Ian Flemingillä?) on vanhoilliset asenteet. Bond (Fleming) on uransa alkutaipaleella, eletään toisen maailmansodan jälkeisessä kylmässä sodassa, kirjassa vihjataan bulgarialaisten tekevän töitä vastustajan hyväksi. Bondin mielestä naiset on tarkoitettu vapaa-ajan viihdykkeeksi. Bondin mielestä naisten pitäisi puuhailla keittiössä patojen ja kattiloiden kanssa ja arvostelee typeryksiään räpättäviä naikkosia. Hän mollaa Vesperiä kaappauksesta. Koska Bond on mies ja yhtä tyhmä, hänet saadaan satimeen myös ja hän rakastuu myös Vesperiin. Tässä "mielenhäiriössä" Bond aprikoi, että onko oikein taistella kommunismia vastaan, koska viisikymmentä vuotta sitten heidän konservatisminsa olisi leimattu kommunismiksi! Kirjan loppuosassa Bond pääsee rakastumisen haihatuksista ja poliittisista pohdinnoistaan. Varsinkin lopussa käsitellään Bondin elpymistä ja fyysistä suhdetta Vesperiin. Vesperillä oli hame kaappaushetkellä, josta voi päätellä hänellä olevan hame miltei koko ajan paitsi tietenkin, kun hän vehtaa Bondin kanssa. Kaikesta herkästä huolimatta Bond on närkästynyt naisapulaisestaan,  ja lopussa Bond toteaakin, että "ämmän saatana otti ja kuoli".
*****

Casino  Royale -filmi pääosissa Daniel Graig, DVD:n takakannen mukaan historian paras Bond, tämä on makuasia, minusta paras Bond on Sean Connery, sitten Roger Moore ja sitten Pierce Brosnam ja Timothy Dalton. Graig on minusta parempi kuin George Lazenby. Vertailu on subjektiivista ja perustuu kirjojen henkeen. Daniel Graig on minusta uskottava 2000-luvun Bond. Katsoin vasta nyt DVD:ltä Casino Royalen ja Quamtum of Solacen, olen nähnyt kaapelikanavilta Graigin Skyfallin ja neloselta muutamaan kertaan vanhat bondit.

Casino  Royale -filmissä  tarina on muutettu nykyaikaan. LeChiffre (Mads Mikkelsen) on aluksi Ugandassa ja James Bond (Daniel Graig) Madagasgarilla. Pyssyt paukkuvat ja Bond ajaa takaisin terroristia, jonka tappaa, ja ohessa suuren joukon aseistettuja miehiä. Bond saa saalikseen kännykän, ja siitä yhteyksiä. Hän suuntaa Bermudalle, jossa pelaa Le Chiffren avustajalta Alex Dimitriosilta rahat, auton ja naisen. Matka jatkuu Miamiin, jossa Bond estää lentokoneen räjäytyksen ja Le Chiffren shorttauksen lentoyhtiön osakkeilla.  Le Chiffren koituu 101 miljoonan dollarin tappiot. Le Chiffre on terroristien pankkiiri, joten kassavaje pitää kattaa, muuten eliniän odote alenee dramaattisesti. Le Chiffre aikoo hankkia rahat pokerilla takaisin.

M järjestää Bondin Montenegroon 100 miljoonan pokeriturnaukseen, jossa vaiheikkaiden jälkeen Bondilla on rahat hallussaan. Kuten kirjassa tulee mutkia matkaan. Bond joutuu tappamaan kaksi Le Chiffren ahdistelijaa, ja häviää rahat kerran, myös hänet myrkytetään kerran, ja sydän pysähtyy kerran. Lopullisella kierroksella Bondilla on patavärisuora, Le Chiffren täyskättä vastaan. Le Chiffre nappaa Bondin kuten kirjassakin ja kiduttaa. Terroristien luottamus Le Chiffreen  on mennyt ja sitten menee henki. Tämän jälkeen Bond ja Vesper "lähentyvät". Bond lähettää sähköpostilla eroanomuksensa, mutta Vesperin kuoltua M pyytää takaisin, ja kertoo, että Vesper on ollut rotta. Bond nimittää filmissä naista nartuksi. Filmi päättyy esittelyyn my name's Bond, James Bond.

Bondin pomo M on nainen (Judi Dench) Madagaskarin möhläyksen jälkeen Bond murtautuu M:n kotiin. Tunnelma on siis varsin erilainen kuin kirja. M toteaa kaipaavansa kylmä sotaa, jolloin rintamat olivat selvät, nyt M16 jahtaa terroristeja. Bond haalii ihmisten kännyköitä, joista saa kontakteja, eli edessä on vielä ajat, jolloin keskitetysti murtaudutaan kenen kännykkään halutaan. Casinolla Bond esittelee paukkunsa, kuten kirjassakin. Juomaan laitettu myrkky on lopettaa Bondin pelit lopullisesti, onneksi hän saa etäohjeita sydämensä käynnistämiseksi.

Vesper Lynd (Eva Green) on filmissä myös rotta, eli petollinen kaksoisagentti.  Hänellä on alkuun junassa housupuku. Bond on syönyt junassa lammasta eikä kalaa. Vesper pukeutuu leninkiin pokeripelikohtauksessa. Toisin kuin kirjassa M kertoo kaksoisagenttiasian Bondille, kirjassahan Vesper nukutti itsensä ikuiseen uneen ja jätti jäähyväiskirjeen, jossa paljasti kaksoisagenttiutensa. Rene Mathis esiintyy filmissäkin. Le Chiffre on filmissä varsin hoikka ja urheilullinen, mutta ottaa suihketta, johon Bond laittaa mikrofonin. Toisin kuin kirjassa Le Chiffren pomona on vielä pahempi konna, jonka Bond ottaa kiinni. Bond paukuttaa pyssyä muutenkin varsin reippaasti, heti alussa ampuu petollisen kaksoisnollan, ja takaumassa hukuttaa "rikollisen" pesualtaaseen. Pyssy (myös naulapyssy) paukuttaa ihmisiä pois filmin juonesta, minusta "liian tappavaan tahtiin". Loppukahinassakin, missä Bondin rahat on varastettu kuolee laumoittain ihmisiä ja yksi kokonainen talo romahtaa luultavasti Canal Grandeen.

Luultavasti filmi on saanut hyvät arvostelut ja katsojaluvut, sillä Graigin ja Bondin urat ovat jatkuneet valkokankaalla, filmin 007 Quantum of Solacen tapahtumat alkavat suoraan tästä, Bond tuo M:lle pääkonnan auton takakontissa. Koska myös M:n henkivartija on petturi, takakontissa ollut White pakenee, ja Bond juoksee ja ajaa autolla perässä, Bond suuntaa Lontoon kautta Haitiin ja sieltä eteenpäin. Casino Royale -filmin kannalta olennaista on, että lopussa Bond tapettuaan ihmisiä monella mantereella kohtaa Vesperin "terroristipoikaystävän", tätä teemaa kirjassa ei luonnollisesti ole!
*****
Casino Royale on blogattu täällä.
Elä ja anna toisten kuolla täällä.
Tohtori Ei täällä.

Ian Fleming: Tohtori Ei

Ian Fleming: Tohtori Ei, alkuteos Dr, No 1958, suomentanut  Markku Lahtela, Gummerus Loisto 2008.

Ian Fleming kirjoitti tusinan verran  James Bond –kirjoja. Niistä olen lukenut kymmenkunta, viimeksi Tohtori Ei:n, joka on julkaistu uudestaan Loisto-pokkarina.

Ian Fleming: Tohtori Ei on kuudes julkaistu Bond-kirja, ja suomeksi se on käännetty jo vuonna 1963, johtuen varmasti siitä, että ensimmäinen James Bond filmi oli juuri tämä Tohtori Ei

Juoni on seuraavanlainen
Jamaikalla Kingstonissa Strangways silmälappuinen Universal Exportsin edustaja ammutaan autolleen. Ampujina on kolme "sokeaa" ja "he olivat kiinalaisia mustaihoisia miehiä". Mary Trueblood eli  hänen sihteerinsä ammutaan ottaessaan radioyhteyttä Lontooseen WXN WWW:tä. Molemmat ruumiit katoavat. Kirjassa painotetaan teoriaa, jonka mukaan he olisivat lähteneet yhdessä, kun taas filmissä murha ja sen motiivi oli ilmeinen, eli Tohtori Ein tietojen varastaminen. James Bond agentti 007 saa tehtävän ja lähtee Jamaikalle, jossa hänestä yritetään toistuvasti päästä eroon. Elä ja anna toisten kuolla -kirja on edeltänyt tätä seikkailua. Sekä Strangways että Quarrel esiinntyvät siinä Bondin apuna, nyt Strangways ja Quarrell kuolevat.

Epäilyksiä herättää Tohtori EI, jolla on oma saari Crab Key. Tohtori Ei on yksinäinen kiinalainen, jonka kuuppa on hieman himmennyt pitää kovaa kuria saarellaan "mustaihoisten kiinalaisten" Fleming painottaa tätä asiaa. Väki on Tohtori Ei:lle hyvin uskollista, eikä saarelle haluta muita. James Bond agentti 007 kuitenkin  tulee ja James tappaa, ja Honeychile Riderin (filmissä Honey Ryder) nappaa.Tohtori Ein toiminnan motiivi on sama kuin filmissä eli häiritä yhdysvaltalaisten ohjusta.

Kirjassa Crab Keyn saarella on guanoon perustuva lannoitetehdas ja kirjassa Tohtori Ei:n saaren lintutilannetta selitetään paljon enemmän. Harvinainen kapustahaikarayhdyskunta on pesiytynyt saarelle, mistä on kerätty guanoa. Lintujen suojelijat ovat peloissaan lintujen elinolojen puolesta, joskin Julius Ei tunnustaa Bondille, että kapustahaikarat on aikoja sitten  listitty olemattomiin. Suokulkija pelottaa lintuja pois. Kuvauksesta päätellen Ian Fleming ei näytä oikein pitävän luonnonsuojelijoista, joten hän kirjoittaa tähän kohtaan omia näkemyksiään asiasta, kuten Pallosalama -teoksen parantolaosioon käsityksiään terveellisestä ruuasta. Tässä James on saarella varsin pitkään, kalliioon louhittu akvaario on myös kirjassa.

Filmissä professori Dent, joka haluaa estää radioaktiivisten kivien arvoituksen selviämisen saa ison tarantellan pistettäväksi Bondin hotellihuoneeseen, kirjassa vastaava elikko on myrkyllinen tuhatjalkainen.

Crab Keylle Bond menee yhdessä Quarrellin kanssa. Bond-kirjoissa Jamesilla on tarve peittää agentin roolinsa ja Universal Exports -peitettä käytetään filmejä huomattavasti enemmän. Kirjassa lisäksi käytetään lintujen tutkimusta peiteroolina. Pian kuitenkin James Bond joutuu Tohtori Ei:n tuo tekokätisen tekniikan miehen kuulusteluun. Kirjassa Tohtori Ei tunnustaa olevansa raivohullu. (s.171 Suuret tiedemiehet, taistelijat, filosofiset johtajat –kaikki ovat olleet maanikoita  …. Mania rakas Bond on yhtä arvaamattoman kallista kuin nerouskin”) Filmissä Tohtori Ein hulluus tulee ilmi Napoleonin maalauksessa, ja hänen selittäessään rikollisista aivoista.

Honeychile joutuu tutustumaan rapuihin, mihin saaren nimikin viittaa. Ravut eivät olisi olleet vaarallisia, mutta sitä 007 ei tiedä. Kirjassa Tohtori Ei:n tapaus nostaa poliittista närkästystä, Jamaikan siirtomaa asemaa korostetaan. Filmissä sen sijaan USA:ta on agentti Felix Leiter, mitä kirjassa ei ole. Felix Leiter kidutettiin kirjassa Elä ja anna toisten kuolla, eikä esiinny tässä kirjassa.

Minusta erittäin jännittävä ja hyvä kirja lajissaan ja filmikin on korkeatasoinen.

Filmistä Salainen agentti ja Tohtori No myös pidän. Filmin ensi-ilta oli vuonna 1962.

Pääosissa Sean Connery (007), Ursula Andress (Honey Ryder), Tohtori No (Joseph Wiseman)
Filmi alkaa pelipöydässä missä Bond, James Bond esittäytyy vastapelaajana on Trench,  Sylvie Trench, joka änkeytyy Jamesin asuntoonkin ja esiintyy vielä seuraavassa Bondissakin samassa roolissa. Bond on voittanut häneltä rahaa kasinolla, 007  kutsutaan kesken pelin M:n palaveriin. M (Bernard Lee) vaihdattaa aseen Walther PKK:ksi Beretasta. James kuhertelee Moneypennyn (Lois Maxwell) kanssa.
Radiolähetys Jamaikalta on jäänyt kesken. Bond lentää paikalla. Mittavien varjostuskohtausten jälkeen, päästään perille. Yksi Tohtori No'n miehistä on ottanut syanidia. Bond tutustuu filmissä Quarrelliin, Pussfelleriin ja CIA-agentti Felix Leiteriin (Jack Lord).
James Bond toteaa, että Strangwaysin luona on verta, ja Tohtori No'n kansio on poissa. Luultavasti Strangways ja sihteeri on ammuttu. James Bond löytää asunnolta professori Dentin nimen, Strangways on jättänyt kivinäytteen tutkittavaksi. Professori Dent kuului Strangwaysin bridgeseurueeseen, jonka pelitauolla hänet ammutaan. Dentin hymy hyytyy, kun James kyselee kivistä. Hän kieltää niiden olevan Crab Keyltä, jonne rientää kielimään. Tohtori No antaa ison tarantellahämähäkin, joka mönkii Bondin sängyssä, ja jonka Bond hakkaa kengällä. Hämähäkkiä ei näy eli Sean Connery lienee takonut lattiaa.
Tutkimusten aikana Bondista yritetään ottaa valokuvaa Daily Cleaneriin, joka on Tohtori Non naiskäyrin peite. Hän ei tunnusta, vaikka Quarrell vääntää kättä. Neiti Taro kuuntelee Bondia, ja sopivat aterian, joka muuttuu neiti Taron luona syötäväksi. Bondia yritetään tappaa matkalla, mutta takaa-ajajien auto suistuu rotkoon. Neiti Taro yllättyy. He lempivät Bondin kanssa, ja Bond soittaa poliisit paikalle, jolloin neiti sylkee Bondin päälle. Professori Dent ampuu sänkyä, pian hän kuolee itse lyijymyrkytykseen.
Geiger-mittari rätisee Strangwaysin kivinäytteiden säilytyspaikan kohdalla. Quarrell ja Bond lähtevät Quarrelin peloista huolimatta saarelle, jonne saapuu Honey Ryder (Ursula Anderss). Ensin Tohtori No'n miehet ampuvat veneestä, sitten tulevat jalkaisin, yöllä Bond, Quarrell ja Honey tarpovat suolla, jonne tulee dieselillä käyvä hirviö eli jonkinnäköinen kone. Se tappaa Quarrellin. James ja Honey viedään suihkuun ja radioaktiivisuus poistetaan, sen jälkeen heidät huumataan kahvilla. Tämän jälkeen alkaa lounas, missä Bond ihailee akvaariota, jonka lasit ovat konvekseja. Bond toteaa Tohtorille, että pikkukalat näyttävät hailta, aivan kuin TE. Tohtori kuittaa, että riippuu kummalla puolella lasia on. Tohtori Ei'llä kirjassa oli sydän oikealla puolella, filmissä hänellä on tekoraajat. Hän on pettänyt kiinalaiset rikollisystävänsä, ja tullut saarelle, jossa käyttää atomivoimaa. Kädet ovat menneet onnettomuudessa.
Bond vangitaan, mistä hän mönkii ilmastointikanavien kautta valvomoon, tekee tuhotöitä, ja heittää Tohtori No'n ydin miiluun kuplivaan veteen. Tekokädet turhaan raastavat otetta metallista. Isosta miehestä jää vain pienet kuplat.
Bond pelastaa Honeyn ja veneessä on loppupusujen aika. Hyvä filmi, jonka olen nähnyt monta kertaa.

****

Näen selviä yhteyksiä Tohtori Ei:n ja Kapteeni Nemon välillä, molemmat ovat eskapistisia erakoita. Jules Vernen Nemo (nemo = ei kukaan) tunsi hieman enemmän empatiaa. Tohtorin nimi on Julius No, ja Julius oli Caesarin etunimi.

Bondkirjoja olen lukenut kymmenkunta.

Ensimmäinen kirja Casino Royale on kirjoitettu jo 1950-luvulla ja se on aika kesy ollakseen Bond-kirja, joskin siksi se on uskottava, eikä kaikki mene Bondin suunnitelmien mukaan.

Paras lukemistani Bond-kirjoista on James Bond Istanbulissa , joka on aikalailla filmin mukainen, mutta minusta jännittävämpi. Siinä Grantin mielenvikaisuudesta kerrotaan enemmän ja täydenkuun aikaan kaveri on aivan sekaisin eli täysin kuutamolla.

Pallosalama ja Kultasormi ovat suhteellisen paljon samanlaisia kuin filmitkin.

Kuuraketti on sama vain nimeltään.

Elät vain kahdesti tapahtuu Japanissa kuten filmikin, mutta muuten tapahtumat eivät ole samankaltaisia. Tässä teoksessa James Bondilla resetoituu kovalevy, eli hän menettää muistinsa ja muistamattomana hän on kalastajakylässä erään kalastajatten hoidossa, ja lähtee kirjan lopussa Vladivostokiin.

Elä ja Anna toisten kuolla, pääjuoni kuten filmissä, mutta on paljon erilaisuutta.

Ian Flemingin novellikokoelmassa on saman nimisiä juttuja kuin jotkut filmit, esimerkiksi Vaaran vyöhykkeellä mutta tarinat ovat jokseenkin erilaisia.

Bondkirjoissa juodaan ja poltetaan kuten filmissä, mutta kirjoissa lakanoiden välissä ei tapahdu juuri mitään.

Flemingin lastenkirjan ihmeautosta kertovan Chitty-Chitty Bang Bangin olen lukenut, eikä sekään ollut hullumpi. En ollut enää lapsi, joten en osaa sitä niin objektiivisesti tarkastella.

Ian Fleming ei siis jäänyt nemoksi eikä nobodyksi, vaan hänen ajatuksensa ovat saaneet lukijoita ja katsojia.

Casino Royale on blogattu täällä.
Elä ja anna toisten kuolla täällä.
Timantit ovat ikuisuia täällä