Sigrid Undset: Pyhän Halvardin elämä ja ihmetyöt

Sigrid Undset: Pyhän Halvardin elämä ja ihmetyöt, tekijättären luvalla suomentanut Siiri Siegberg, Wsoy, 1925, sivumäärä 188. Alkuteos Sankt Halvards liv, død og jærtegn,  1925.

Norjalainen nobelisti Sigrid Undsetin kertoo pyhän Halvardin tarinan. Halvard on Husebyn isäntä, joka on menossa naimisiin Inga Iivarintyttären kanssa. Hän on kalastamassa orjansa Grænin kanssa.
Tämä kalaretki osoittautuu kohtalokkaaksi!

Halvard muistelee takaumassa lapsuuden kotiaan, missä hänen isänsä Vebjørn juovuksissa pahoinpitelee Halvardia ja vaimoaan, joka on raskaana. Isällä on jalkavaimo nimeltään Gudveig, joka usuttaa Vebjørniä estämään kastamasta lasta, jonka Torny synnytti keskosena pahoinpitelyn jälkeen. Vebjørn ei soisi lapsensa tulla kastetuksi, mutta Halvard, joka on pieni lapsi, hakee papin paikalle tehtyään seinään reiän, kun muuta tietä ulos pirtistä ei ollut. Lapsi kastetaan ja kuolee vasta sen jälkeen. Vebjørn kiittää myöhemmin Halvardia, että oli hakenut papin, ja hän jättää jalkavaimonsa Gudveigin.

Kohtalokas Halvardin kalaretki keskeytyy, kun jo ikääntynyt entinen jalkavaimo Gudveig on kolmen miehen takaa ajamana, syyttäen Gudveigiä varkaaksi. Halvard on oikeudenmukainen mies ja estää miesten väkivaltaiset aikeet ja lupaa viedä raskaana olevan ihmisraunion vuonon yli veneellään. Mieskolmikko tappaa veneeseen Gudveigin, Grænin sekä Halvardin ampumalla tätä nuolella kurkkuun. He upottavat Halvardin ruumiin ja veneen. Halvardin ruumis kuitenkin nousee pian pintaan. Ruumis tuodaan kotiin neljän kuukauden jälkeen varsin hyväkuntoisena ja Torny onkin nähnyt unta poikansa paluusta Husebyhyn, jonne hänet haudataan.

Halvardin haudasta tulee pyhä paikka ja hänet liitetään erilaisin suotuisiin tapahtumiin ja näkyihin. Hänet julistetaan pyhäksi ja hauta siirretään 1055 Oslon Mariankirkkoon.

***
Hallvard -kuten pyhimyksen norjankielinen nimi kuuluu- on Oslon suojelupyhimys. Hänen muistopäivänsä on tosiaan 15.5. Etsin tietoa Hallvardista ja norjalaisilta www-sivuilta niitä löysin. Ymmärrykseni mukaan hänen nimissään on kirkko Oslossa, Hallvard syntyi noin vuonna 1020, Hallvard kuoli vuoden 1043 tienoilla, jolloin raskaana oleva nainen pyysi Hallvardilta apua. Undsetin tarinassa tämä oli Hallvardin isän entinen jalkavaimo. Legendan mukaan Hallvard  nousi vedestä, vaikka myllynkivi oli kaulassa.

***

Norjalainen Sigrid Undset (1882 - 1949) voitti Nobelin kirjallisuuden palkinnon vuonna 1928. Undset mainitaan tiedemiehen tyttäreksi ja tiettävästi hän kääntyi katolilaiseksi. Häneltä olen lukenut Kristiina Lauritsan tyttären, jonka arvio on täällä.

***
Kirjassa on myös vimmainen ja vihan täyttämä tarina islantilaisesta Viga-Ljotista ja norjalaisesta Vigdiksestä ja tarina kattaa suurimman osan teoksesta. Ljot lurittaa lemmestä, ja Vigdis vihasta.

Viga-Ljot on Islannista ja joutunut kostamaan isänsä kuoleman jo varhain ja osallistui viikinkiretkiin. Kaksikymmenvuotiaana hän purjehti Norjaan rauhallisissa aikeissa laivalla ja tapaa Vigdis Gunnarin tyttären, joka on pitkänsolakka, korkea- ja siropovinen, ja hänen tumma tukkansa ulottuu yli polvien. Ljot jo ensimmäisenä iltana lausuu runoja Vigdikselle, kun Gunnar-isä on juopuneena. Ljotin oleskelu ja kuhertelu jatkuu, mutta Ljot lupaa antaa harkinta-aikaa Vigdikselle, häntä kun kosivat paikalliset Eyolv ja Kaare. Ljot piipahtaa Vigdiksen aitassa, ja myöhemmin ilmenee, että Ljotilla on lapsi Vigdiksen kanssa, joka on kuitenkin antanut Ljotille toistuvasti rukkaset ja kerran puukkoa kaulaan.
Tarina jatkuu "Loppukesä oli hyvin lämmin. Silloin eivät lehmät tahtoneet tulla kotiin yöksi, vaan jäivät metsään.--- Vigdis ei viihtynyt karjatuvalla; häntä peloitti ja hän ikävöi kotiin. Hän istui enimmäkseen tuvan kynnyksellä katsellen alas laaksoon" ilmeisesti syy oleskeluun karjan parissa on raskaus, joka on alkanut aitassa, erikoista ettei Vigdis ei suostu vaimoksi Ljotille, varsinkin kun entiset kosijat nälvivät Gunnaria. Ex-kosija Eyolv antaa isä-Gunnarille kuolettavan haavan, ja Vigdis surmaa kostoksi Eyolvin ja lähtee poikansa kanssa karkumatkalle paukkupakkasessa päätyen henkipattojen seuraan. Vigdis menee pyytämään kuningas Olavilta armoa ja pyytää armoa myös henkipatoille, jotka pelastivat hänen henkensä ja amputoivat paleltuneita sormia. Juoni on uskomaton, kuningas pyytää Vigdistä jalkavaimokseen, johon Vigdis toteaa "Teidän ei ole tarvis juoda maljasta, josta toiset ovat juoneet". Vigdis lähteekin kotiin ja antaa kastaa itsensä. Hän rakennuttaa taloja ja kasvattaa poikansa Ulvaria, Vigdis haluaa kostoa, ja toivoo poikansa kerran tuovan Ljotin pään hänelle.
Ljot pitää toisaalla taloaan Islannissa Vigdistä muistellen. Ljot joutuu käräjillekin tapettuaan solvaamaan tulleen naapurin palkollisen, joka tuli reklamoimaan padosta, mutta solvaus koski Vigdistä. Ljot selviää tekosestaan sakkorahoilla naapurilleen, joka tapa toistuu teoksessa. Ljot on Leiknyn kanssa kanervikossa ja Undsetin kirjaamasta "Leikny oli vallaton ja iloinen", seuraa raskaus ja Leikny saa lapsen. Vuodet vierivät ja lapset kuolevat tapaturmaisesti ja Leikny lapsivuoteeseen. Ljot varustaa laivan itselleen.
Norjassa Vigdis pysyy naimattomana ja kasvattaa poikaansa Ulvaria, jonka haluaa purjehtivan Islantiin. Ulvar pääsee viikinkilaivaan, joka ryöstelee Englantia ja Ranskaa ja saa osan saalista islantilaiselta Uspakilta, joka tulee vierailemaan Norjassa. Uspak on leskeytynyt ja yksinäinen Ljot. Vigdis ei luovu vihastaan ja ajaa Ljotin pois. Ljot provosoi Ulvaria, joka haavoittaa tätä. Muttei suostu surmaamaan isäänsä. Ljot tekee kuitenkin itsemurhan, ja Ulvar vie Ljotin pään Vigdikselle. Vihasta vinkuva Vigdis ei ole tähänkään tyytyväinen vaan elää erakkona ja kuolee. Ulvarin kohtalo jää auki.
Tarina oli alkuun monipolvinen ja sekava, loppua kohden jännitys tiivistyy, mikä on parin lopullinen ratkaisu. Henkilökohtaisesti lukeminen oli minulle tervanjuontia, ja ihmettelen teoksen julkaisua yhtä paljon kuin Vigdiksen vinkumista. Ymmärrän, että Ljot rakastaa ja haluaa Vigdistä, Vigdis rakastaa Ljotia, mutta vihaa tätä, ja kostaa ja minusta omaa pahaa oloaan, jonka on itse itselleen kattanut. Tarina sijoittunee 1000-luvun alkuun.

Sigrid Undset: Kristiina Lauritsantytär, I-osa Seppele

:

Sigrid Undsetin Kristiina Lauritsantytär romaanin sain erään muuton yhteydessä (olisivat menneet osto- ja myyntiliikkeeseen päälliskaupauksi, luultavasti). Luettuani maailmankirjallisuuden mestarinovellit havahduin Undsetin nobeliuteen. Luultavasti olin yrittänyt myydä trilogiaa kirpputorilla muoveissa noin vitosella, mutta kukaan ei ollut onneksi ostanut. Teos on painettu wsoy:lla 1924. Teosta on ollut myynnissä huuto.netissä, mutta myymättä on jäänyt, enkä aio myydä teoksia pois, ne ovat kanneltaan hienoja ja lyyristä historiallista proosaa.

Teos on siis nobelkaunokirjallisuutta, lauseet soljuvat kuin vuoripuron kirkas vesi laakson huurteisten kukkaisniittyjen läpi lintujen sirkuttaessa. Kuvaus on ykityiskohtaista ja tarkkaa. Teoksen tapahtumapaikka on Norja luultavasti keskiajalla. Trilogia kertoo Kristiina Lauritsantyttären koko elämän tarinan. Keskiajalla luonto on kaunista, mutta elämä jatkuvaa ponnistelua sairauksien ja onnettomuuksien keskellä. Tarina on vuonojen Norjasta, jossa toiminta ollut jokseenkin katolisen kirkon ohjaamaa, ja toinen vallanpitäjä on ollut Norjan kuningas Haakon. Ilmeisesti kuningas on valittu käräjillä.

Kristiinan isä on luonnollisesti Lauritsa, Lauritsa Bjoergulfin poika, äiti on hieman kolhiutunut, lukuisissa synnytyksissä, ja poikalasten menettämisessä, tähän kolhiutumiseen saadaan ensimmäisen osan lopussa lisävaloa. Kristiinalle alussa tapahtuu haltia-immen näky pienenä, tätä käsitellään paljon, mutta siihen ei ykkösosassa saada lisävaloa, mutta myöhemmissä osissa muuallakin on tällaista kokemusta ja taikauskoa liikkeellä. Tarinan edetessä Kristiinan pikkusiskolle tapahtuu rampauttava onnettomuus. Uskonnon asema on tässä monesti läsnä, katolisen kirkon vaikutus yhteiskunnassa ja yhteisössä oli iso. Lauritsan asema on hyvä, koska hän omistaa paljon maata ja on verrattavissa omistuksiltaan aateliin. Tytär saataisiin naimisiin, koska myötäjäisiä on tarjottavana. Rampa tytär taas ajanhengen mukaan päätetään antaa myötäjäisineen luostariin.

Kristiina on kaunis neito, ja kuuliainen. Vaikeudet alkavat, kun vanhemmat lupaavat tyttären eräälle ritarille Simon Darrelle. Lapsuuden ystävä Arne ei hyväksy naimakauppoja vaan vaatii Kristiinaa tilille metsään. Metsässä puhutaan ja pussataan, mutta kotiin tulleessaan Kristiina joutuu rappiopapin miltei raiskaamaksi. Kristiina pakenee rappiopapin äidin tyköön. ...

Juonen elementtejä ovat rappiopapin ja Arnen välien selvittely, ja sen jälkeinen Kristiinan luostarissa olo, mihin Kristiina lähetetään kasvamaan neidoksi  ja odottamaan avioliittoa. Luostari on varsin vapaamielinen ja eräällä kaupunkireissulla Kristiina joutuu taas ryöstön ja lähentelyn kohteeksi. Luostari kuvataan avoimeksi hollituvaiksi, jonne tullaan ja jonne mennään eikä vain meinata. Tällä kertaa Erland niminen jalkavaimoa pitävä ritari pelastaa Kristiinan. Kristiina rakastuu rappioritariin ja hän on tämän jalkavaimona kotilomansa aikana, mutta ei onneksi tule raskaaksi ja palaa luostariin. Syntyy kaksi muuta kolmiota, on olemassa vielä yksi "kotikolmio". Kolmioita on Kristiinan, Lauritsan ympärillä. Lisäksi jokaisen elämässä vaikuttaa kolmio:kirkko - maallinen valta - perhe.

Jo näistä katkelmista huomaa, että lyyrisestä sanankäytöstä huolimatta teoksessa tapahtuu paljon traagisia asioita, pidän nobelistin kerrontatavasta, ajankuva ja naisen asema tulevat hyvin ilmi. Koko ajan tapahtuu, että tarkkana pitää olla, ja elämämakua tässä on, eikä tunnu lainkaan vanhentuneelta. Tulipaloja on, onnettomuuksia tapahtuu, myrkkyä tarjoillaan myös suukkoa ja puukkoa, jalkavaimoja ylläpidetään ...

Tässä teoksessa oli kolme osaa ja ykkösosan mitta on jo 394 sivua, joten sen lukemiseen meni runsaat kaksi viikkoa, joskin useita kirjoja välissä, mutta lukeminen kannatti.

Kakkososan nimi on Emäntä, joka kertoo sisällöstä  paljon Kristiina joutuu ottamaan avioiduttuaan emännyyden hyppysiinsä, päätösosa, jossa mittaa on 552 sivua, nimi on  Risti, joka käy tapahtumat Kristiinan elämän loppuun asti. Siinä emäntä on leskeytynyt ja omaa jälkikasvua. Rutto vierailee ja luostaria-asiaa käsitellään. Minusta lukemisen arvoinen trilogia.
Seppele -nimellä lienee merkitystä, koska ensimmäisessä osassa eräs munkki olisi toivonut, että Kristiina olisi tuonut seppeleensä Jumalalle. Uskonto on pääosissa, on kirkon paloja, pyhäinjäännöksiä, luostareita, saarnamiehiä, mutta on  yhdet häätkin.

 Sigrid Undset on norjalainen naiskirjailija, joka on syntynyt  1882 ja kuoli 1949. Nobelin mitalin hän - wikipedian mukaan- lahjoitti Suomelle talvisodan aikana. Nobelin hän sai vuonna 1928, ja Undset oli maanpaossa Norjan miehityksen aikana, mikä selviää nobel-sivuilta.