E. M. Forster: Talo jalavan varjossa

E. M. Forster: Talo jalavan varjossa, alkuteos Howards end 1910, suomentaja Eila Pennanen, sivumäärä  374.

Talo jalavan varjossa kertoo kolmesta perheestä Wilcoxeista, Schlegelin sisaruksista  ja Basteista ja näiden yhteen kietoutuvista ja solmuja sisältävästä suhteesta 1900-luvun alussa. Perheiden elämä kietoutuu toisiinsa dramaattisesti. Talo jalavan varjossa on paikoittain upea mutta ajoin paikoillaan junnaava, eikä ole tekijänsä paras romaani. Keväällä 2020 kirjasta tehty uusi tv-sarja näytettiin Ylellä, siitä yläkuva, ja johon on liitetty kirjan kansi.

Talo jalavan varjossa kertoo kolmesta perheestä tai oikeastaan heidän suhteistaan.

Wilcoxit ovat rikkaita, Schlegelit idealisteja, ja Bastit ovat rahvasta. Teos alkaa Helen Schlegelin  kirjeellä sisarelleen Margaretille eli Megille. Kirjeessä Helen kuvaa Wilcoxien taloa Howards endissä, ja perheen elämää: "Ei ole sellaista kuin odotimme. Talo on vanha ja pieni, kaiken kaikkiaan ihastuttava... Sitten täällä on suuri jalava ...". Seuraavassa kirjeessä Helen kirjoittaa "Minulla on suurenmoista,. Pidän heistä kaikista ...". Wilcoxit ja Schelegelit ovat aiemmin tavanneet toisensa Saksan matkalla. Margaret, joka on orvoista sisaruksista vanhin on jäänyt hoitamaan perheen kuopuspoika Tibbyä tämän pahan heinänuhan vuoksi. Vipinää tulee siitä, että lapsellinen Helen ilmoittaa pika-ihastustuneena kihlauksestaan Wilcoxien nuoremman pojan Paulin kanssa. Helenin täti rouva Juley Munt lähtee purkamaan kihlausta, mutta nuorten matka on eriytynyt jo ennen tädin tuloa. Myöhemmin Schlegelit tapaavat Wilcoxit kaupungissa, mistä Wilcoxit ovat hankkineet asunnon.

Kirjan anti on kolmenlainen, juoni sisältää koukkuja ja yllätyksiä. Toiseksi  ympäristön ja brittiläisen patinoidun yhteisön kuvaus on mielenkiintoista. Kolmas aspekti on tärkein, eli teos tarkastelee kolmen eri perheen näkemyksiä ja elämäntapaa, ja asennetta muihin.

Wilcoxit ovat  kapitalisteja, perheen pää Henry Wilcox on liike-elämässä omistaa Imperial and West African Rubber Combanyn. Henry on imperialisti ja on kapitalisti, joka on ollut siirtomaissa, ostanut kokonaisia metsiä ginipullosta. Henry on suora ja varma mielipiteissään, hän on käytännöllinen, hän on rakentanut kuoren, johon kuuluu kyyninen huumori ja näennäinen ystävällisyys. Henryn vaimo Ruth Wilcox on rakastettava ja epäitsekäs hahmo, joka omistaa Howards endin -talon, jossa perhe asuu. Wilcoxien vanhempi poika on materialisti Charles, ja nai kauniin blondin Dollyn, joka on varsin yksinkertainen ja kateellinen. Nuorempi poika  Paul Wilcox haluaa rikastua Nigeriassa. Perheen tytär Evie Wilcox avioituu Dollyn enon Percy Cahillin kanssa ja ajautuu helposti konflikteihin.

Schlegelin perheen pää on 29-vuotias Margaret, joka on minusta järkevä, ja empaattinen, ja rakastaa taidetta. Hän on joutunut vanhempien kuoltua ottamaan vastuun perheestä, ja on edelleen naimaton. Perheen isä on ollut saksalainen, joka on nainut englantilaista rahaa. Schlegelit elävät osakkeiden tuotolla. Nuorempi tytär Helen on tulossa täysi-ikäiseksi (21 v), minusta Helen on haihattelija, ja tuuliviirimäinen tunteissaan, eikä pohdi lainkaan tekojensa seurauksia. Tibbyä, perheen 16-vuotiasta poikaa kuvataan älykkääksi, ärtyisäksi ja heikkovatsaiseksi, ja Tibby kärsii myös heinänuhasta, suuntaa Oxfordiin. Vanhemmiten Tibby on järkevä, rehellinen, mutta ei ymmärrä, että totuus on jollekin liikaa. Perheessä asuu myös täti Juley Munt.

Kolmas "perhe" on Leonard Bast ja hänen "avovaimo Jacky. Leonard on alemman luokan konttoristi vakuutusyhtiössä, joka yrittää päästä sosiaalisesti korkeammalle, lukemalla, käymällä konserteissa. Leonard Bast törmää Schlegelin perheeseen  Beethovenin viidennen sinfonian  konsertissa, kun Helen lähtee kesken pois ja ottaa epähuomiossa Bastin sateenvarjon. Bast hakee sateenvarjon, ja Margaret antaa Bastille korttinsa, jonka Leonard laittaa Ruskinin The Stones of Venice -kirjan väliin. Bast tulee täysikäiseksi 11.11, ja hän on luvannut naida 33-vuotiaan Jackyn, jolla on menneisyys.

Kun Wilcoxit ovat rikasta yläluokkaa, yrittäjiä ja käytännöllisiä, Schlegelit pohtivat asioita, arvostavat taiteita, ja uskovat tasa-arvoon ja "yrittävät" olla suvaitsevaisia. Bast on kireä ja köyhä ja katkera ja haluaa kiivetä yhteiskunnassa ylöspäin.

Ruth Wilcox ja Margaret Schlegel ystävystyvät ja heidän välillään on erikoinen mutta voimakas side. Ruth ei ole tottunut olemaan perheen ulkopuolella seurapiireissä. Ruth kuolee 51-vuotiaana  ja haudataan. Henry saa hoitokodista Ruthin kirjoittaman toiveen, että upea Howards End annettaisiin Margaretille. Perheen poika Charles vaimoineen erityisesti vastustaa aietta, eikä Henrykään laita toimeksi. Wilcoxin miehet pitävät taloa omaisuutena, mutta Ruth olentona, se on hänen kotitalonsa ja myötäjäisensä. Ruth suree myös Schlegeleitä, jotka joutuvat pian talostaan, jonka vuokrasopimus päättyy. Howards End annetaan vuokralle, naapurissa oleva neiti Avery on kiinnostunut talon kohtalosta

Aika kulkee eteenpäin, Tibby aloittaa opinnot Oxfordissa. Jacky Bast löytää Margaretin kortin ja käy Margaretin luona etsimässä miestään, talossa ollaan ymmällään, kun luullaan, että etsitään herra Lanolinea. Todellisuudessa etsijä on Jacky, joka ei ole rouva Bast, koska Leonard on alaikäinen. Jacky luulee, että Bastilla on suhde? Myös Leonard Bast menee vierailulle Schlegeille. Leonard on palovakuutusyhtiö Porphyrionilla töissä., Bast etsii itseään ja on minusta hyvin outo. Hän esimerkiksi matkustaa metrolla Wimbledoniin ja kävelee metsässä yön ja selittää tätä kokemusta Schlegelin neideille, ja kertoo mitä kirjoja on lukenut.

Schlegelit ja Wilcoxit asuvat lähekkäin, ja neidit välttelevät Wilcoxeja, mutta käyvät toisten neitien kanssa maailmanparannuskerhossa. Schlegelin neidit pohtivat, miten auttaa köyhää Bastia. Wilcox vihjaa, että Bastin vakuutuspulju on menossa nurin.

Margaret ja Henry Wilcox alkavat käydä yhteisillä lounailla. Henry Wilcox tarjoaa kirjeitse Lontoon taloaan Muntin luona asuville Helenille ja Margaretille, jolle hän lähettää kirjeen. Asunnolla Henry kosii Margaretiä, joka häkeltyy. Helen häkeltyy vielä enemmän ja vastustaa avioaietta, sillä Henry on Wilcox. Margaret muistuttaa Helenille, että Wilcoxit ja heidän tapaisensa ovat tuoneet sen hyvinvoinnin, jonka hedelmistä he nauttivat tekemättä muuta kuin elävät pääoman koroilla.

Margaret sanoo Helenille, että tämän rakkaus on lyyrillistä, ja hänen proosaa, ja hän tietää Wilcoxin viat, eikä mies ole hänen koko elämänsä, hänessä on asioita joita mies ei ymmärrä nyt eikä aviossa:
"Näin hän puhui ennen kuin se ihmeellinen lasivarjostin oli laskeutunut, joka erottaa avioparin maailmasta". s. 189

"Margaret oli usein ihmetellyt sitä sekasortoa, joka syntyy maailman vesissä, kun rakkaus tuo näennäisesti niin sileä, pieni kivi, putoaa veteen. Keneen kuuluu rakkaus paitsi rakastettuun ja rakastajaan? Sen loiskahdus aiheuttaa kuitenkin tulvan sadalle rannikolle". s. 191

Tie avioon on tosiaan hyvin kivikkoista. Evien häät Dollyn serkun Percyn kanssa ovat upeat, kalliit, mutta häiden järjestämisessä Onitonissa Walesissa on paljon kitkaa. Häiden jälkeen Helen raahaa Bastin pariskunnan hääpaikalle.

Tibby tässä kuvassa kertoo Bastille, tämän olevan neitien parannuskohde. Hääpaikalla Jacky tunnistaa Henryn. Henryllä on ollut Kyprossa hänen kanssaan suhde. Henryn julkisivu murtuu, hän vapauttaa Margaretin kihlauksesta. Soppa poreille enemmänkin, Helen syyttää Henryä Bastin rahapulasta, koska Bast on saanut potkut pankista. Helen hyysää Bastia hotellissa koko yön ja aikoo lahjoittaa omista rahoistaan Bastille 5000 puntaa.

Margaret ei anna suhteessaan periksi vaan keskustelee Henryn kanssa, ja he purjehtivat vaatimattomasti avioarkeen. Henry haluaa rakentaa talon Sussexiin. Howards Endin vuokralainen on purkanut vuokrasopimuksen. Margaret vierailee talossa, ja pelästyy neiti Averya, joka on ollut Ruth Wilcoxin ystävä. Vanhapiika Avery on kipakka impi, ja on riitautunut Evien kanssa. Margaret vierailee uudestaan Howards Endissä, ja tapaa neiti Averyn. Averyn halu on, että Margaret asuisi Howards Endissä.

Tämä yllä oleva on tiivistä kuvausta juonesta. Forsterin juoni matelee eteenpäin muutamaa poikkeusta lukuunottamatta hitaasti eteenpäin. Lopussa alkaa tapahtua:
Helen on ulkomailla, eikä halua tavata ketään. Margaret puijaa hänet Howards Endiin, ja Helen on raskaana. Bast on pannut parastaan, mutta ei tiedä, että on tuleva isä. Bast on työttömänä ja elelee siskojensa rahoilla. Loppukohtauksissa Bast toikkaroi Howards Endiin, jossa Charles kouluttaa häntä. Bast saa sydänkohtauksen ja kuolee. Charles saa kolme vuotta vankeutta, ja Henry murtuu. Margaretin on aika parantaa tämä kapitalistisetämies rakkaudella Howards Endissä.

Kirjan kantavin teema on tarkastella Englannin sääty-yhteiskunnan suhteita ja käyttäytymistä. Wilcoxit ovat nykymittapuun mukaan patriarkaalisia oikeistolaisia, Schlegelit humanistisia haihattelevia kukkahattutätejä. Bastit ovat alaluokkaa. Bast lukee ja käy konserteissa minusta vain osoittaakseen, että on sivistynyt, ei taiteen takia itsessään. Bast on katkera, kateellinen, alemmuudentuntoinen ruikuttaja. Kirjan päähenkilöistä Margaret on jossain tolkuissa. Sivuhenkilöistä Tibby, neiti Avery ja Jacky ovat minusta "kilttejä" tai käyttäytyvät inhimillisesti.

Tästä on tehty mainittu tv-sarja, ja vuonna 1992 James Ivoryn elokuva, Ruthia esittää Vanessa Redgrave, Henryä Anthony Hopkins, ja Megiä Emma Thompson, joka sai Oscarin tästä.

Traileri tässä, ylhäällä, Heleniä näyttelee Helena Bonham Carter

Tässä toisessa klipissä on siitä, kuinka filmiä on tehty.

*****
Edward Morgan Forster  (1.1.1879 - 7.6.1970) oli brittiläinen kirjailija joka kirjoitti myös romaanit Matka Intiaan ja Hotelli Firenzessä.

Selkokirja: A Room With a View

Luin huomisen Klaaran päivän haasteen selkokirjaksi E.M Forsterin A Room With a View, eli suomeksi tämä on käännetty nimellä Hotelli Firenzessä. Kirja on kirjoitettu 1908, ja se tarkastelee englantilaisen yhteiskunnan onttoja avioliittoja. Bloggaus perustuu tähän lyhennettyyn ja helpotettuun teokseen ei filmiin, eikä täyspitkään Forsterin romaaniin, jotka meillä on ollut, mutta en ole vaivautunut lukemaan. Luultavasti kirja on oiva, sillä Forsterin romaani Matka Intiaan ja Talo jalavan varjossa ovat loistokirjoja.

Tarina alkaa, kun nuori neiti  Lucy Honeychurch menee lomalle Firenzeen joko laivalla tai junalla, lentoliikennettä ei tuolloin 1900-luvun alussa ollut. Matkaseurana hänellä on vanhempi neiti Charlotte Bartlett. Neidit kirjautuvat Bertolinin hotelliin, ja huoneessa pitää olla näkymä (A room with a view), mutta Lucyn huoneessa sitä ei ollut. Hotellissa on herra Emerson ja hänen poikansa George, heidän huoneessaan on ikkuna ja hieno maisema. He tarjoutuvat vaihtamaan, ja lopuksi neidit vaihtavat huoneen. Hotellissa on myös kirjaa kirjoittava neiti Vanish.
Emersonit eivät kuulu muiden englantilaisten juorupiireihin Heitä vältellään, ehkä siksi, että he ovat käyneet töissä. Lucy kävelee yksin kaupungilla ja näkee miehen puukottavan toista miestä, joka kuolee. Lucy pyörtyy, onneksi George Emersonin käsivarsille. Myöhemmin George suutelee Lucya, mutta neiti Bartlett näkee tämän, ja vie Lucyn Roomaan, missä lomailee rikas perheen arvostama poikamies Cecil Vyse.

Englannissa Honeychurchien Windy Cornerissa seurapiiripuuhat jatkuvat ilman Emersoneita. Kolmanteen Cecilin kosintaan Lucy myöntyy, ja jokusen ajan kuluttua Vyse suutelee kömpelösti Lucya.

Emersonit muuttavat Surreyhyn lähelle Lucya, joka yrittää vältellä Georgea, ja kihnuttaa Vysen vieressä, joskaan Vyse on kiinnostuneempi kirjoista. Kun Lucy, Lucyn äiti ja Cecil ovat kävelyllä, niin Lucyn veli, herra Beeby ovat uimassa yhdessä Georgen kanssa, tai uimisen sijasta he telmivät vähissä vaatteissa. Kolmikot kohtaavat toisensa.

Seuraavaksi  George kutsutaan pelaamaan tennistä, ja Lucy joutuu kohtaamaan Georgen, johon hän on oikeasti ihastunut, mutta ei  ymmärrä tätä. Cecil ei pelaa tennistä vaan lukee kirjaa, joka tapahtuu Firenzessä. Siinä tapahtuu murha ja poika suutelee tyttöä, Cecil esittää kirjan juonesta kirpeitä kommentteja. Neiti Vanish on kirjoittanut sen salanimellä. Lucylle George selittää, että Cecilin kanssa ei tuleva avio-onni kukoista. Muut pelaavat lisää tennistä, mutta Cecil hautautuu kirjaansa, joka oli hänen mielestään siis huono. Todellisuudessa Cecil ei uskalla kohdata ihmisiä. Tennisotteluiden jälkeen Lucy kertoo tunteistaan Cecil Wyselle ja ettei hän oikeasti rakasta tätä, ja Cecilin pitää valita nokkela nainen, joka osaa keskustella taiteesta ja kirjoista. Lucy kokee että on menettänyt rakkauden, rahaa ja tulevaisuuden suunnitelmat.

Lucy tapaa Georgen isän. Isä selittää Georgen masennuksesta. Lucy kulkee eri tietä, kuin perhe haluaa ja normit ovat. Lucy ja George menevät naimisiin ja köllivät kahdestaan Firenzessä hotellissa, jonka ikkunasta on ihanat tulevaisuuden näkymät?

En ole lukenut pitkää versiota, tämä selkoversio oli sangen yksinkertaista kieltä, jossa oli hyvin tavallisia sanoja. Sana clever alkoi ärsyttää, sillä kaikki henkilöt miltei olivat sitten nokkelia, älykkäitä, ja ainakin hienoja ihmisiä, vaikka Emersoneita ja neiti Vanishia lukuun ottamatta kukaan ei tehnyt yhtään mitään, eikä ainakaan töitä. Pidän kirjoista, mutta jostain syystä olen inhonnut jo tämän filmiversiota niin paljon, että en ole sitä katsonut, kun meillä on telkkari auki.

Osallistun tällä siis Tuijatan Klaaran päivän selkokielihaasteeseen täällä. Tässä on minusta selkokielen idea siinä, että sanasto on pidetty suppeana ja lauserakenteet ovat selkeitä.

Matka Indiaan E.M Forster

Takakansi edestä

Takakansi sisältä, kierrätystä :)

Luin kolmannella yrityksellä loppuun  E. M. Forsterin loistavan Matka Indiaan, johon erinomaisen esipuheen on kirjoittanut Anders Österling, teoksen on suomentanut Väinö Nyman. Painos on Kustannus osakeyhtiö Kirja:n, mutta alkusivulla lukee myös WSOY, Helsinki 1928.

Myöhemmin julkaistu nimellä Matka Intiaan. Teoksessa oli kolmessa osassa 437 sivua. 

Edward Morgan Forster (1879 – 1970) oli englantilainen kirjailija, joka on tämän teoksen lisäksi kirjoittanut teokset Talo jalavan varjossa sekä  Hotelli Firenzessä. Kaikki kolme on filmattu menestyksellä.

.  

Gummeruksen nettisivulla on tekstiä kyseisestä teoksesta nimellä Matka Intiaan

Kun nuori englantilainen Adela Quested lähtee Intiaan mennäkseen rakastettunsa kanssa naimisiin, hän ei arvaa, millainen elämänkoulu häntä odottaa. Intialaisen elämänmuodon, kansallisuuksien ja uskontojen kirjo haastaa Adelan tutustumaan Intiaan yhä lähemmin. Tuttavuus intialaislääkäriin johtaa Adelan keskelle todellista draamaa – sellaista, joka voi syntyä vain kiihkeässä ja värikylläisessä Intiassa.....

Minä en kokenut kirjaa näin. En lainkaan.

Draamaan joutui Aziz. Adela Quested matkustaa Intiaan yhdessä rouva Mooren kanssa, joka on Adelen sulhasen pormestari Ronny Heaslopin äiti. Paikalla Rouva Moore tapaa minusta päähenkilö tohtori Azizin, joka on "indialainen".. Kirja paljastaa raadollisesti Intian (Indian, joka on brittiläinen siirtomaa)) epätasa-arvon sekä piilevän että näkyvän syrjinnän. Tohtori Aziz on taitava lääkäri, ja hyvä kirurgi, mutta toimii Chandraporin sairaalassa vain apulaislääkärinä brittien komennossa ja valvonnassa. Tohtori Aziz on leski, yksinhuoltaja ja sivistynyt, taitaa persialaista runoutta. Toki Azizin käytöksessä on rosoja ja hän käyttäytyy osin lapsellisesti, mutta voittaa kyllä siirtomaaisännät monella käytöksen saralla. Rouva Moore on toinen päähenkilö, vaikka hän ei ei esiinny teoksessa paljonkaan ja vaikka kuoleekin laivamatkalla kotiin. Adela Quested puolestaan on haihattelelija, jonka lapsellisena mielihaluna on kokea "todellista Indiaa", ja se johtaa luolissa "onnettomuuteen", ja syyttömän Azizin perusteettomaan pidätykseen, ja levottomuuksiin. Tärkeä henkilö on myös sivistynyt rehtori Cyril Fielding, joka on Azizin ystävä, mutta siten omiensa petturi. Azizin pidätystä ja syytettä ei ilman rotunäkökohtaa voi ymmärtää, mutta Adelelle oli tehty "häpeällistä väkivaltaa" luolassa, todellisuudessa opas saattoi käydä hänen kimppuunsa repien kiikaria, mutta todellisuudessa mitään häpeällistä ei tapahtunut eikä ainakaan Azizin toimesta, ja hänellä olisi ollut rouva Mooressa puolesta puhuja ja alibikin, mutta pormestaripoika lähetti äitinsä kotiin, ja jolla matkalla rouva Moore menehtyykin. Fielding on Azizin tukena pidätyksen aikana, mutta eräiden väärinkäsitysten vuoksi suhteeseen tulee kitkaa, mitä teoksen loppupuolella käsitellään.
***
Teoksen filmatisointi ei ollut minusta aivan niin hyvä kuin tämä teos. Teoksen filmiversio sisältää yhtäläisyyksiä tv-sarja (kirja-sarja)  Kuningattaren jalokiveen, jossa käsitellään myös kulttuurien ja uskontojen törmäystä sekä englantilaisten ylivaltaa ja vallanpitäjien oikeudenkäyttöä Intiassa. Kuningattaren jalokivessä epäiltynä raiskauksesta joutuu intialainen Harry Coomer eli Hari Kumar englantilaisen sivistyksen saanut orpo nuorukainen, jonka elämä pilataan väärän vangitsemisen ja rasistisen poliisin Merrickin toimesta. Tarina päättyy Intian itsenäistymiseen ja uskontoryhmien iskuihin. Sarjassa tuli sama asetelma siirtomaaisännät, intialaiset, laki on luultavasti sama, mutta tuomiot ja kohtelu paikallisille ovat aivan kohtuuttomia.
***
Matka Indiaan -teoksen juoni on avattu jo Anders Österlingin alkusanoissa, mutta tärkeintä on koko siirtomaa-idean esittely. Indialaisten ja brittien suhde, siirtomaaisäntien oikeudentunto ja käyttö, asenteet, käsitykset sivistyksestä ...

Teoksen tapahtumapaikkana on Chandrapore, joka on kuvitteellinen paikka, mutta joka luultavasti omaa esikuvan. Paikan teitä kuvaillaan seuraavasti

Tiet, jotka oli nimitetty voittoisten kenraalien mukaan, ja jotka leikkasivat toisaan suorakulmaisesti, olivat vertauskuva siitä verkosta, jonka Iso-Britannia oli heittänyt Indian yli s.27

Sairaalassa eräs majuri on Azizin pomo, seuraava kiteyttää hänen suhteensa lahjakkaaseen lääkäriin.

Majuri oli todella sanonut ”Kirottu Aziz’”, s.29

Rouva Moore ei  oppinut paikallisia tapoja

Otaksun, että olette äskettäin saapunut Indiaan

-Niin olen mistä tiedätte

-Tavastanne puhutella minua

Adele Quested haihattelee  ”Haluaisin oppia tuntemaan oikean Indian” s.37 ja s.46 ”joka oli hyvin innoissaan seikkailusta” Oikean Indian periaatteisiin kuuluu, että intialaiset eivät pääse Chandraporen kerhoon edes vierainakaan, Aziz sanoi vaatimattomana. Aziz oli siis sivistynyt lääkäri, joka hallitsee ja lausuu esimerkiksi persialaista runoutta.

"Nähkääs kun alkuasukkaan annetaan kuolla, ei sen ystävällisempää tekoa voi tehdäkään, sanoi rouva Callender"s.41.
 Ne asenteet, ne asenteet, toki tämä on kaunokirjallinen teos, mutta on ehkä kuvannut todellista tilannettakin.
Fielding kyseenalaistaa Azizin pidätyksen, ja rohkea Ronny "sallikaa hänen poistua, pyysi Ronny melkein itkien" s.257... myöhemmin hän kommentoi Fieldingin asennetta "hän on mieletön, mieletön" Toisaalta Azizin asenteet muuttuvat "minusta on tullut kaiken englantilaisuuden vastustaja", asenne muuttui vankeudessa, kotietsintöjen ja oikeudenkäynnin aikana, enkä ihmettele.

Joku aiempi lukija oli alleviivannut kaikki avioliittoa koskevat viitteet, joita on todella paljon. Tässä eräs näyte:  Avioliitto … perustuu sattumaan, vaikka jälkeenpäin keksitään kaikenlaisia jaloja vaikutteita. s.354. Muitakin alleviivauksia on, ja viimeinen niistä kiteyttää paljon "Me indialaiset vihaamme kyllä toisiamme, mutta kaikkein kiihkeimmin me vihaamme teitä (Aziz sanoo ystävälleen Fieldingille), ja jatkaa " vaikka siihen meni viisikuudetta vuotta tai sata vuotta, me pääsemme kaikissa tapauksissa irti teistä". s.437. Kuten alkupuheessa korostetaan Fieldingin ja Azizin suhde on tärkeä, ja siinä on allegoriaa myös yleisemmin. Ihmettelen siis Adelen nostamista esille esittelytekstissä.
***
Tässä teoksessa mainitaan, että  Indiassa "asuu sataseitsemänkymmentä miljoonaa indialaista" s.328, nyt jo siis huomattavasti enemmän. Intiassa yli miljardi ihmistä ja Pakistanissa ja Bangladesissä pian jo 170 miljoonaa, Wikipedian mukaan 163 ja 159 miljoonaa.
***
Intia itsenäistyi 1947  ja "syntyi" siis Intian ja Pakistanin ja myöhemmin Bangladeshin valtiot.
***
Teoksessa on paljon rotuihin ja uskontoihin liittyviä huomioita, mutta jotka jätän jokaisen itse poimittavaksi, yritän välttää molempien ruotimista blogissani väärinkäsitysten välttämiseksi. Myös naisen asemaa käsitellään ja todetaan, että esimerkiksi sujuva seurustelu on "ominaista kansalle, jonka naiset ovat vapaita". s.417

Forster suomii lisäksi perusbrittejä sanan säilällä, ja esittää myös avioliitosta ja monesta muusta asiasta kiperiä kommentteja. Brittiläisyyden kunniaksi sanon, että kirja on julkaistu ja sitä arvostetaan, vaikka omista ei anneta kehuttavaa kuvaa siirtomaaisäntinä. Joksin brittejä huonompia isäntiä luultavasti löytyi. Britit ovat kuitenkin kulttuurikansaa.

Suosittelen teosta näiden teemojen ystävälle.