Näytetään tekstit, joissa on tunniste kasvimaa. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kasvimaa. Näytä kaikki tekstit

Värikästä omavaraistelua. Osa 3

Taas on aika pohdiskella, miten omavaraistelu sujuu tänä vuonna. Kyseessä on siis Facebookissa olevan Omavaraisuus blogeissa-ryhmän postaussarja, jota kirjoittaa joukko bloggaajia, jotka kukin pyrkivät omalla tavallaan ja panoksellaan kohti omavaraisempaa elämää. Jokaisen kuun ensimmäinenä maanantaina ilmestyy sarjan uusi osa.  Edellisen kerran hyppäsinkin yli, kun en ennättänyt koneen äärelle. 

Meidän omavaraistelu on tänä vuonna kokenut vähän kolauksia, kiitos sulkalauman. Kanat ovat löytäneet kasvimaat ja änkeävät sinne heti, kun silmä välttää ja nopeasti tekevät kasveista selvää. Olen yrittänyt niitä estää harsoilla, mutta heti, jos harsot ovat ylhäällä, niin viuh vain ja kaverit ovat tonkimassa. Hyvästi siis pääsääntöisesti tämän vuoden porkkanasato. Enää en kolmatta kylvöä aio tehdä niiden osalta. 

Sipulit ovat kasvattaneet komeaa vartta, mutta itse sipulit ovat vielä ihan nysiä. Lehtikaalit ovat täynnä reikiä, mutta se ei haittaa, sillä ne ehtivät vielä vallan mainiosti kasvamaan. Kasvimaat ihan kaiken kaikkiaan ovat surkeassa jamassa. Ainoat valopilkut tällä hetkellä näyttäisi olevan härkäpavut, perunat ja kesäkurpitsat. Ei auta, kuin ajatella, että vielä on kesää jäljellä ja toivoa parasta. Onneksi meidän ruoka ei ihan oikeasti ole kiinni omavaraistelusta, vaan tämä on vain mukavaa harrastelua. Jos olisi toisin, niin harmittaisi. Tosin, olisi silloin aivan toisenlaisista lääneistä kysymyskin kasvien osalta, joten (edes meidän) maailma on kaadu tämän vuoden epäonnistumisiin milläänlailla.




Kasvihuoneissa sen sijaan menee hyvin. Tomaatit kukkivat valtavasti ja raakileitakin on jo paljon. Ensimmäiset tomaatit on päästy herkuttelemaan. Paprikoita olemme syöneet toukokuusta lähtien ja niitä kypsyy tasaiseen tahtiin. Ensimmäinen vesimeloni on kasvamassa ja osa muistakin meloneista kukkii. Kiwanot ovat kasvattaneet reilusti vartta, mutta kukinta vielä antaa odottaa itseään.




Marjapuskissa on reilusti marjoja tulossa. Eniten kuitenkin ilahduttaa päärynän ja luumujen raakileet. Hjam. Toivon mukaan niille ei mitään hasardia tapahdu. Omenoita tänä vuonna tulee vähän, mikä toki oli odotettavissa, kun viime vuonna puut notkuivat hedelmistä. 

Kanat ovat tosiaan olleet tihuliineja, mutta onneksi ne ovat niin ihania, ettei niille oikein vihainen pysty olemaan. Jaksavat nyt muniakin hyvin, joten kai heille jotkut ilot täytyy suoda. Ei toki reilun hehtaarin tontilla muita iloja voi kanoilla ollakkaan, kuin kasvimaa tai kukkapenkki, eikö totta? 

Tämän kerran aiheena oli hyvä resepti, jonka on itse kokeillut. Koska kesäkurpitsa kausi on aluillaan, niin päätin laittaa tähän kesäkurpitsakeiton reseptin. Tämä on ihan super hyvää.


Kesäkurpitsakeitto


KOSKENLASKIJA-KESÄKURPITSAKEITTO

1,5 isoa kesäkurpitsaa 
8 dl vettä
1 pienehkö punasipuli
1  pienehkö keltasipuli
suolaa
lipstikan lehtiä
valkopippuria
mustapippuria 
250g Koskenlaskija RUOKA-juustoa

Pilko kesäkurpitsat ja sipulit kattilaan ja lisää vesi. Joukkoon heitetään mausteet ja keitetään noin 15 minuuttia, jolloin sipulit ja kesäkurpat ovat pehmeitä. Soseutetaan ja sen jälkeen lisätään Koskenlaskija-juusto. 

Lisämakua saa heittämällä lautaselle muutaman tuoreen basilikan lehden. 



Lisää hyviä reseptejä löydät klikkaamalla tästä. 

Tämän ihmeempiä ei meidän omavaraisteluun kuulu tällä kertaa. Muiden sarjaan osallistuneiden postaukset löydät nimiä klikkaamalla:



Värikästä omavaraistelua. Osa 2

Yhteispostaus-sarjamme, jossa useampi henkilö kirjoittaa siitä, kuinka pyrkii kohti omavaraisuutta, jatkuu jälleen. Kyseessä on siis Facebookissa olevan Omavaraisuus blogeissa-ryhmän postaussarja, jota kirjoittaa joukko bloggaajia, jotka kukin pyrkivät omalla tavallaan ja panoksellaan kohti omavaraisempaa elämää. Jokaisen kuun ensimmäinenä maanantaina ilmestyy sarjan uusi osa. 

Tänä vuonna hyppäsin kelkkaan vähän myöhässä ja ensimmäinen postaukseni sarjaan ilmestyi vasta viime kuussa. Kyseisessä postauksessa kerroin, mitkä ovat tälle vuodelle omat suunnitelmani omavaraisuuden lisäämisen suhteen ja mitä aion kasvattaa, sekä missä vaiheessa taimeni olivat tuolloin.  Pääset lukemaan postauksen klikkaamalla tästä. 





Lyhyesti kerrottuna oma tavoitteeni tälle vuodelle on opetella kasvattamaan vain sitä, mikä oikeasti tulee syödyksi. Jonkun verran hyvää kasvatustilaa on mennyt hukkaan, kun olen kasvattanut lajeja, joita meillä ei sitten kuitenkaan syödä. Edellisessä postauksessa kerroin asiasta enemmän, mutta olen jo kuukauden aikana ehtinyt kertaalleen kääntämään takkini.

Kerroin, etten aio kasvimaalta antaa tilaa lehtikaalille juuri ollenkaan, sillä sitä ei meillä kulu, kun muut eivät siitä ole niin innoissaan. Käytän itse lehtikaalia smoothieissa ja talven aikana niiden teko väheni melko pieneen määrään, joten lehtikaalin kulutus oli vähäistä. Nyt olen kuitenkin alkanut tekemään päivittäin Wellness-pirtelöä, johon laitan reilusti lehtikaalia, eli toisin sanoen määrää täytyy lisätä, sillä kuukauden aikana olen käyttänyt lähes kaikki pakastamani lehtikaalit. Ensi talvena moinen määrä ei riitä alkuunkaan, joten lehtikaalia laitan reilusti enemmän pakkaseen. Lehtikaalia en kuitenkaan kasvata enempää kuin viime kesänä, sillä iso osa sadosta jäi niille sjoilleen, kun näytti siltä, ettei niitä syödä. Pakkanen oli syksyllä niin täynnä, etten "turhuuksia" sinne enää laittanut. Lehtikaalia laitoin vain kaksi suurta pussia, mutta nyt niille täytyy varata enemmän tilaa. 

Näppärää, kausi ei ole kunnolla vielä alkanutkaan ja suunnitelmat jo muuttuivat. Tämähän suunnitelmien teossa on hienoa. Ne helpottavat tekemistä, mutta niitä voi tarvittaessa muuttaa.



Päärynä


Lumesta ja hyisen kylmästä ilmasta huolimatta puutarhakausi on jo alkanut ja hyötypuutarhailijakin  valmistautuu täyttä päätä uuteen kasvukauteen. Meidän kasvimaa on pienehkö lavakauluskasvimaa, jonka viime viikolla kitkin. Talvella kasvimaalle on heitelty tuhkaa, joten nyt keväällä vain lannoitan sen. Kylvöt meinasin aloittaa ensi viikolla, nimittäin härkäpavut eivät koleudesta piittaa.






Vielä en ole tarkkaa suunnitelmaa kasvimaalle tehnyt. Teen vuosittain suunnitelman paperille ja säilytän nuo suunnitelmat, sillä seuraavana vuonna pääsen niistä katsomaan, mitä missäkin on kasvanut ja tekemään uuden suunnitelman huomioiden viljelykierron. Vaikka kuinka kuvittelisi, että muistaa, mitä missäkin on kasvanut, niin yllättävää kyllä, talven aikana muisti on saattanut vähän haperoitua. 

Sisäkylvöt on nyt saatu päätökseen ja nyt vain odottelen, että ilmat lämpiävät niin paljon, että taimet saa ulos. Osa tomaateista viettää päiväkoti-elämää, eli vien ne päiväksi kasvihuoneeseen ja tuon yöksi sisälle. Tämä on helpottanut tilan puutetta, joka alkoi jo olemaan turhan hankala. 

Kasasimme HerraMiehen kanssa uuden kasvihuoneen viime kuun loppu puolella. Vielä on viimeistelyhommia, mutta taimet ehtivät hyvin uuteen kasvihuoneeseen, kunhan lämpenee. 12-neliöinen Nuoli-kasvihuone tuo taas kivasti lisätilaa kasvatuksille. Nyt käytössä on siis 30 neliötä kasvihuonetilaa, joka käytetään jälleen tehokkaasti hyödyksi. Ahdasta tulee varmasti olemaan, mutta ei kai sitä nyt tyhjänä kannata kasvihuoneita pitää? 

Strong-kasvihuoneen pesin jo joitakin viikkoja sitten ja eilen kävin kasvupedit laittamassa kuntoon. Meiltä hajosi lopputalvesta vesipumppu (tai mikä lie), jonka kautta puutarhan vesi on saatu. En ole viitsinyt sisältä lähteä vettä roudaamaan, mutta nyt kun on sadellut, niin olen saanut vesikonttiin vettä ja eilen veimme Strongiin 200-litraisen vesipytyn ja täytimme sen. Sitten kun ilmat lämpenevät, niin kasvihuoneessa vesikin lämpenee nopeasti päivisin ja yöllä se taas tasaa lämpöä. Ihan en kyllä uskalla luottaa, että vesisaavi pitäisi koko 18-neliöisen kasvihuoneen plussan puolella jos pakkasta tulee, mutta helpotusta se tuo joka tapauksessa.

Toivon kuitenkin, että saamme vesiongelman hoidettua, sillä muuten kasvihuoneessa olevien kasvien kanssa olen pulassa. Ne kuitenkin kaipaavat vettä, vaikka välillä sataisikin. Tämän ongelman olen kuitenkin jättänyt HerraMiehen vastuulle, joten luotan siihen, että asia hoituu.



Päiväkotilaiset viime viikolla


Jotain on siis tapahtunutkin jo, mutta paljon vielä riittää töitä. Työlista pitäisi tehdä, jotta kaikki tulisi tehtyä ajallaan. En vain ole vielä ennättänyt sitä tekemään. Kalenteriin kirjoitan aina maanantaisin viikon jokaiselle päivälle, mitä pitää tehdä, mutta semmoinen yleinen työlista on vielä tekemättä.

Taimista toki pitää vähän kuvia laittaa. Paprikat jatkavat hyvää kasvuaan. Kerroin viime viikolla, että olin stressannut sitä, ettei paprikan taimia ole tarpeeksi ja olin harmitellut sitä, ettei niitä enää ehdi kylvää. Selvitellessäni taimikaaosta (se on oikeasti kuvaava termi tällä hetkellä) päätin laskea paprikan taimet ja totesin itselleni jääviä olevan 43 kappaletta. Sain itse tästä hyvät naurut ja näyttipä tämä ilahduttavan muitakin hohotuksesta päätellen. Miten omalle suuruuden hulluudelleen voi sokaistua näin lahjakkaaasti? Huimaa! Mutta, yksi stressin aihe vähemmän. Uskon, että pärjäämme tuolla taimimäärällä. 



Ensimmäinen paprika alkaa kypsymään


Tomaateissa on ensimmäiset mini-mini raakileet. Tosin amppelitomaatti Red Profusion F1 on kiukutellut. Se alkoi tekemään nuppuja jo maaliskuussa, mutta jostain syystä nuput eivät kasva, eivätkä aukea. Ne vain jurnuttavat. Toisaalta, taimi on tehnyt kokoajan uusia nuppuja, joten jos ja kun se lähtee nuppujaan availemaan, niin sitten kukkia on kerralla todella paljon. Katsotaan miten käy. Outoa käytöstä joka tapauksessa. Olen yrittänyt häntä opastaa, että nuput on tarkoitus kasvattaa isoiksi, avata kukkansa ja alkaa tekemään satoa, mutta ehei, ei se usko minua.




Kiwanoiden kanssa olin myös ihmeissäni. Olin lannoittanut ne ja jonkin ajan kuluttua ne alkoivat kuivattamaan lehtiään. Ajattelin, että varastolannoite oli niille liikaa ja toivoin, että tilanne korjaantuu. Mutta ei korjaantunut, aina vain enemmän se kuivatti lehtiään. Asiaa tutkailtuani totesin, että ilmeisesti kyseessä kuitenkin oli ravinnepuutos ja aloin antamaan niille kastelun yhteydessä lannoitetta. Nyt tilanne on selvästi parempi, mutta yllätyin oikeasti todella paljon.


Kiwanot kurkottelevat korkeuksiin


Kiwanot ovat siis itselläni ensimmäistä kertaa kokeilussa, kuten myös pesusienikurkku. Pesusienikurkku näyttää viihtyvän hyvin ja siitä olen tekemässä tällä viikolla ihan omaa postaustaan. Hyvin mielenkiintoinen kasvi.


Luffa, eli pesusienikurkku


Melonit ovat myös hyvässä kasvussa ja loppuviikosta kylvetyt kesäkurpitsatkin alkavat pikku hiljaa itämään. Nyt taimien osalta vain odotellaan.



Vesimelonin taimia


Emme sen suuremmin omavaraiseksi tule aprikoosi-, persikka- tai aitoviikunapuiden sadolla, mutta kerron niidenkin tilanteesta tässä samalla vähän. Aprikoosi kukki aivan valtavasti, mutta pölytys ei onnistunut kauhean hyvin. Vain 6 raakiletta siihen alkoi kehittymään ja nekin tipahtivat jostain syystä erään yön aikana. Liekkö saunatupamme olisi sille liian viileä? Persikkapuussa on useampikin raakile ja se ainakin toistaiseksi näyttää ihan hyvältä. Aitoviikunan hedelmät myös kasvavat huimaa vauhtia. Toivotaan, että niistä saadaan satoakin.


Aitoviikuna


Tämän kuukauden teemana oli postauksissa maan parannus, aitaaminen ja vinkit kasvimaan tekoon.  Olen vähän huoleton kotipuutarhuri maan suhteen, joten meillä maanparannus tapahtuu hyvin yksinkertaisesti: talven tuhkat viedään kasvimaalle ja kasvihuoneeseen ja kompostit tyhjennetään samoille paikoille. Kesällä käytän reilusti ruohosilppua katteena ja lannoitteena, joten samalla siitä tulee myös maanparannus ainesta. Yksinkertaista ja helppoa. 

Vinkkini kasvimaan tekoon: tee suunnitelma paperille huomioiden viljelykierto ja kumppanuuskasvit. Kylvä kasvimaalle myös kukkia! Kehäkukat ja samettiruusut ovat kauniita ja sen lisäksi ne auttavat torjumaan tuholaisia sekä houkuttelevat pölyttäjiä. 

Yhteispostaussarjahan ei olisi yhteinen homma, ellei siihen osallistuisi muitakin. Käy kurkkaamassa, mitä muille sarjaan osallistuneille kuuluu ja millaisia vinkkejä heillä on tarjolla:

Ku ite tekee
Villa Koira
Sorakukka
Torpan tyttö
Laura eli Javis
Riippumattomammaksi
Alussa oli Vehkosuo
Maalaiskaupungin piha
Korkeala
Elämää korvessa
Palokankaan pientila
Urban Farming
Kohti laadukkaampaa elämää
Puutarhahetki
Metsäläisten elämää
Sarin puutarhat
Tsajut

Lehtikaali-pekonipasta

Tein lehtikaali-munakasta kesällä ja HerraMiehen ilmeet olivat vähintään mielenkiintoisia. On aina hauskaa katsella, kun joku kiemurtelee ja miettii, miten sanoa kauniisti, että ihan hirveää sotkua! Minusta se oli ihan hyvää, mutta myönnettävä on, että seuraava resepti voittaa lehtikaali-munakkaan ihan milloin tahansa! 

Lehtikaalin mainostetaan olevan super terveellistä, mutta tuskin tätä ruokaa voi hyvällä tahdollakaan mainostaa terveellisenä. Rasvaista, suolaista ja aah niin hyvää! 



Lehtikaali-pekonipasta



Juustoinen LEHTIKAALI-PEKONIPASTA

Neljälle henkilölle. Valmistusaika noin 20 min. 

150 g pekonilastuja
100 g lehtikaalia
2 keltasipulia
250 g spagettia
Suolaa
2 dl ruokakermaa
10 viipaletta kermajuustoa



Spagetti laitetaan kiehumaan suolattuun veteen. Lehtikaaleista riivitään ruoto pois ja lehdet silputaan. Pekonilastut paistetaan pannunpannulla rapeiksi ja kun niistä alkaa rasva irtoamaan, lisätään joukkoon lehtikaali ja sipuli. Kypsä spagetti ja lehtikaali-pekoniseos yhdistetään ja sekoitetaan kunnolla. Päälle heitetään juustoviipaleet sulamaan. Lopuksi lisätään kerma. Annetaan hautua viitisen minuuttia. 



Tälläisissä resepteissä parasta on se, ettei oikeasti ole juurikaan merkitystä, kuinka paljon mitäkin laitetaan. Maalaisjärki toki on hyvä pitää mukana, mutta jos lehtikaali on mieluista, niin sitä voi helposti laittaa triplasti, tai jos ei pidä juustosta, niin jättää sen kokonaan pois. 


Mikä Sinusta on parasta, mitä lehtikaalista saa aikaan? 



Askel askeleelta kohti omavaraisuutta. Osa 6: suunnitelmien eteneminen

Yhteispostaus-sarjamme, jossa useampi henkilö kirjoittaa siitä, kuinka pyrkii kohti omavaraisuutta, jatkuu jälleen. Kyseessä on siis Facebookissa olevan Omavaraisuus blogeissa-ryhmän porukka, joiden jokaisen omavaraisuus aste on hyvin erilainen. Osalla omavaraisuus aste on melko suuri ja osalla taas, kuten minulla, melko pieni.  Jokaisen kuun ensimmäinenä maanantaina ilmestyy sarjan uusi osa. Jos olet hypännyt kelkkaan vasta lähiaikoina, tässä lyhyt kooste aiemmista postauksistani. Linkeistä pääset lukemaan kyseiset postaukset kokonaisuudessaan. 



Osa 1: kerroin, mitä kasvatuslistaltani löytyy, eli porkkanaa, sipulia, chiliä, makeaa paprikaa, herneitä, kurkkua, perunaa, tomaattia, salaattia, papuja ja kesäkurpitsaa.  Tässä postauksessa kerroin myös toiveesta, että juhannuksena pääsisimme maistamaan ekoja omia perunoita. 

Osa 2: kerroin siitä, että toistaiseksi eteneminen oli ollut siementen hankintaa sekä paprikoiden ja tomaattien esikasvatusta. Esikasvatuksessa oli tuolloin makeita paprikoita  (seitsemää erilaista), chilejä ja tomaatteja (reilu kymmenkunta  erilaista). Kaikki olivat vielä melko pieniä taimia. 

Osa 3: kerroin, kuinka pahasti tomaatti vinksahdukseni oli päässyt valloilleen ja samanlainen hullaantuminen oli tapahtunut myös paprikoiden osalta. Hupsista! Kurkkujen ja meloneiden suhteen höyrähdys oli havaittavissa myös, mutta niitä ei oltu vielä kylvetty. 

Osa 4:  esittelin lavakaulus-kasvimaan laajennusta ja sen tukikehikoita, jotka olivat tehty "hukkarisuista", kasvimaa suunnitelman, kurkun ja melonien taimet, "juhannuspottujen tilanteen" ja kerroin, kuinka harsosääskien kanssa on tapeltu. Taimien karaisu oli jo aloitettu ja Maatiaiskanasen ihkaensimmäiset tipuset olivat juuri saapumassa kotiin.


Osa 5: Ihmettelin, kuinka paljon kuukauden aikana olikaan tapahtunut, vaikka välillä tuntui, etten edisty missään. Kasvimaat olivat pääsääntöisesti laitettu, muttei vielä kokonaan.  Kerroin, että kesäkurpitsojen, maissien ja melonien suhteen tilanne oli surkea johtuen harsosääskistä. Esittelin myös Maatiaiskanasen ensimmäiset tipuset.  



Jälleen kerran olen sokaistunut muutokselle. Kuvat havahduttavat aina siihen, kuinka nopeasti kaikki kasvaa.  Vaikka kesän alku oli äärimmäisen kuivaa, on monet kasvit hyvässä kasvussa ja olemme omalta maalta saaneet jo useammanlaista sorttia maisteltavaksi. Lehtikaalia ja mangoldia olemme harventaneet syömällä. Lehtikaalista olen muutamaan kertaan tehnyt ruokaa; lehtikaalimunakasta ja lehtikaali-tonnikalarisottoa. HerraMiehen ilmeet olivat melkoisia munakkaan kohdalla, khih. Hän ei todellakaan ole viherpiipertäjä-ainesta. Kuitenkin itseäni ajatus todellisesta lähiruuasta houkuttaa ja olisi kiva keksiä erilaisia ruokia, jotka voisi toteuttaa siten, että kaikki ainekset löytyvät kotoa. Retiisejä toki olemme syöneet ja lapset tykkäävät hakea niitä suoraan maalta ja syödä sellaisenaan.  




Lavakauluskasvimaa


Nyt parin viikon aikana kasvuspurtit ovat olleet huimia. Sipulit, maissit, punajuuret ja porkkanat ovat kasvaneet ihanan paljon. Maissin taimista sain puolet pelastettua harsosääskien hyökkäykseltä, kun toin taimet ulos ja putsasin juuret ennen uudelleenistutusta. Jos olisi oikein kylmää tullut, niin ne olisivat paleltuneet, mutta totesin, että tämä olisi ainoa keino, jolla sain niille edes jonkinlaisen mahdollisuuden. Tällä kertaa riski kannatti. Mutta se, kerkiävätkö satoa tuottamaan, niin onkin aivan eri juttu. Maissi on kuitenkin kiva kokeilu.  



Kasvimaa



Tuet ovat vielä lähes tyhjillään. Avomaankurkut tässä kohdin ovat vielä niin pieniä taimia, etteivät kiipeile ja suurin osa salkopavuista jätti itämättä. Muutama lajike iti hyvin ja loput eivät... Ja selvästi eri lajikkeiden itämisessä oli ero, joten pohdin, että olisiko vika ollut siemenissä.  Ruusupavut myös itivät huonosti ja nekin vähäiset popsi pihapiirissä asusteleva pitkäkorva jänönen. Yksi taimi vielä sitkuttaa, mutta en hirveän suuria siltä odota. 



Kasvimaa



Kesäkurpitsojen taimia saimme hakea ystävältäni omien mini-taimiemme kavereiksi. Kukkivat kaksi on ystävältä haettuja ja kaksi oma kasvattamia. Oma kasvatetut ovat viikon sisällä alkaneet kuroa kasvua kiinni kavereihin verrattuna. Mutta eivät järin häävin kokoisia ole vielä mitkään, mutta ne vielä kerkiävät hyvin kasvamaan, joten siitä en huolta kanna. Melonien ja kesäkurpitsojen soisin onnistuvan, sillä ne ovat Ilonan ja Julian kasvatuksia. Jos satoa ei yhtään tule, ei se innosta hirveästi jatkamaan kasvatusharrastusta noin alkutaipaleella. 



Kesäkurpitsan taimet



Omia herneitä emme ole vielä päässeet maistelemaan yhtään. Olen herneitä kylvänyt useampaan otteeseen, jotta niiden satoaika pitenisi. Taika on aivan käsittämättömän tehokas herneiden syöjä, joten toivotaan hyvää satoa.



Sokeriherne



Talon seinustalle laitoin muutaman tomaatin. Niissä monien lehdet ovat surkean näköisiä. Korkeimman tomaatin, eli Pink Baby Plumin lehdet olivat jo aiemmin sykeröityneet ja kuivan oloiset. Lehdet eivät kasva kunnolla ja tätä ongelmaa olen kuullut tänä kesänä olevan muillakin ja se on alkanut jo taimikasvatus-vaiheessa. Lannoitusta on epäilty syyksi, mutta en tiedä. Kummallinen juttu jokatapauksessa. Osalla taimista syy on varmasti kelien vaihtelevuus, mutta tämä on erilaista. Ilmojen vaihtelevuus näyttäisi olevan syynä niissä, jossa lehdet taipuvat ylöspäin, mutta eivät ole kuivan oloisia kuitenkaan. Surullisen näköisiä, mutta näyttävät tekevän kukkia ja satoa kuitenkin, joten toistaiseksi vaikuttaa olevan vain kosmeettinen haitta.  



Tomaatit seinustalla



Pink Baby Plum F1:stä olemme muutamat maistiaiset jo saaneet. Ei hassumman makuinen ollenkaan, mutta epäilen kuitenkin ettei meillä mene jatkoon. Saa nähdä, muuttuuko mieleni kesän aikana, kun päästään enemmän maistelemaan. 




Pink Baby Plum F1 tomaatti



Olen tänä kesänä innostunut yrteistä ja etenkin mintut veivät sydämeni täysin. Talon seinustalle tein pienen yrttipöydän purkutuomion saaneesta vanhasta kukkapöydästä.  Tässä ei toki ole kaikki yrttini, vaan kasvimaalla ja yläpihalla niille on vielä omat alueensa, mutta halusin talon lähelle paikan, mistä saan teehen haettua minttua ja kastikkeeseen mausteita.  Olen yrttejä myös kuivannut jonkin verran ja sitä varten hankin edullisen kuivurin. Kunhan saan siitä enemmän kokemusta, niin jaan tiedon myös teidän kanssa. 



Yrttipöytä



Kasvihuoneessa alkaa olemaan täyttä ja lisätukinarujen tarve on jo huutava. Eilen niitä aloin virittelemään, mutta olisi ehdottomasti ollut helpompaa osata huomioida asia jo istutusvaiheessa, jolloin tukinaruja laitoin. Katto kaareutuu, joten se aiheuttaa vähän lisähaastetta.  Kasvupetien etureunassa kasvavat paprikat tarvitsisivat myös tukea, koska alkavat kaatuilemaan sadon painosta. 




Kasvihuone-viidakko



Kasvihuonetta olemme tänä kesänä parannelleet hyvillä kasvupedeillä, automaattisella kastelulla ja automaattisella kattoikkunalla. Jos haluat niistä lukea lisää, niin kastelusta löytyy postaus täältä ja muista parannuksista täältä.




Kasvihuone



Raakileita alkaa olemaan jo aika kivasti. Ihana, miten erilaisen näköisiä tomaatit ovat jo raakilevaiheessa. Niistä on tarkoitus tehdä oma postauksensa tässä lähiaikoina.



Tomaatin raakileita




Red Profusion-tomaatti



Nämä paprikat ovat kypsenä lähes mustia. Käsittämättömän kokoisia paprikoita! Paljon isompia kuin minun käteni.



paprika



Erotiikka kukkii ja tekee satoa.



Erotica-chili




Marbles näyttää tekevän paljon hedelmiä.  Harmi, ettei niiden maku kuulema ole häävi.




Marbles-koristechili



Monanta tekee mukavan paljon satoa. Tätä olemme jo syöneet ja raakana maistuu ihan herneeltä. En suoraan sanottuna oikein tiedä, että pitäisikö tämän jäädä vaaleaksi vai tulla punaiseksi. Siemenpussin kuvassa tämä oli kermanvalkoinen, mutta olen nähnyt myös samalla nimellä pusseja, joiden kuvissa on sekä valkoisia että punaisia paprikoita. Onneksi paprikoita voi syödä raakanakin, joten ei ole niin vakavaa, jos ei tiedä, milloin ovat kypsiä. Khih. Saammepahan eri makuvivahteita samasta paprikasta.  Paprikoista olemme selvästi kypsää satoa saaneet Patio Red-lajikkeesta ja siitä olen ottanut siemeniä jo ensi kesää varten. Todella hyvän makuinen paprika! 



Monanta-paprika



Perunat ovat kasvaneet hyvin pottumaalla. Silloin kun tätä postaussarjaa aloitin, niin kerroin toiveissa olevan omat juhannusperunat. Huhtikuussa laitoin ämpäriin perunoita kasvamaan, mutta epäilin vielä kesäkuun postauksessa, että taitaa sato jäädä juhannuksen osalta haaveeksi. Mutta niin vain saimme "oman maan" pottuja juhanuksena syödä. Hjam! Oli kyllä super hyvää.  




Ämpäriperunan satoa



Avomaalta emme ole vielä kurkkuja saaneet, mutta osa on jo hyvällä mallilla. Tarkoituksellisesti olenkin tehnyt kurkuista kolme eri kylvöerää. Ensimmäiset laitoin esikasvatukseen toukokuun alussa ja loput kylvin suoraan ulos ja kasvihuoneeseen. Tämän idea on pidentää kurkun satokautta.




Avomaankurkku



Kohta päästään maistamaan Paskaa. On kyllä hurja nimi kurkulla! Kuulemani mukaan nimi ei ole maun enne. Olemme saaneet maistella Pony H ja Chuba-Chups lajikkeita ja molemmat olivat todella herkullisia. 



Paska-kurkku



Oma kasvattamien melonian osalta tilanne ei häävi ole. Jokainen Sugar Baby-vesimelonin taimi kuoli harsosääskien hyökkäykseen, joten ostin muutaman valmiin taimen. Niiden pölytys onnistui hyvin ja ensimmäinen meloni näyttää kasvavan hyvää vauhtia. Oma kasvattamista meloneista muutama on melko hyvässä kasvussa ja elättelen toiveita, että alkaisivat pian kukkimaan. Jos kukinta ei kohta ala, niin on selvää, ettei niistä satoa kerkeä saamaan. Iso pettymys Julialle, mutta toivotaan, että saadaan edes yksi oma meloni, olkoon se sitten tämä ostotaimen meloni tai itse kylvetty. 




Vesimeloni



Marjapuskat näyttävät tekevän hyvin satoa tänäkin vuonna. Mutta muuten puskilla ei ole hyvin mennyt. Noin puolet karviaispensaista alkoivat kuihduttamaan oksiaan kesän alussa. Karviaispensaista kuoli oksia aivan valtavasti ja olen niitä leikellyt melko rankalla kädellä. Uutta alkua näyttävät tekevän kuitenkin runsaasti, joten ei hätää. Mutta pohdin kyllä, että mikä tämän aiheutti. Onko luontaista uusiutumista vai kuivuudesta johtuvaa? Osasta pensaista kuoli lähes kolmas osa, joten se on melko suuri määrä minun mielestäni.



Marjapensaat




Karviainen




Mustaherukka



Omenasadosta näyttää tulevan runsas ja se ilahduttaa minua todella paljon. Päästään tekemään hilloa ja kuivaamaan omppuja. Hjam!  Ja tietysti saadaan syksyllä nauttia omenoista ihan tuoreeltaan, piirakassa ja paistoksessa. 



Omenasadosta näyttää tulevan hyvä



Taika on kasvimaaltaan päässyt mansikoita napostelemaan. Porkkanat kasvavat heikosti, mutta herneet ihan kivasti. Kurkun taimessa näyttää ensimmäinen kurkun alku olevan kasvamassa. Taika on ahkerasti muistanut kasvimaataan kastella. 




Lapsen oma nurkkaus puutarhassa



Mutta kaikki ei mene kuin Strömsössä. Kerroin viime postauksessa HerraMiehellä olevan reilusti puuhommia. Ne ovat nyt sitten tauolla. Hän teloi kätensä muutama viikko sitten, eikä kädellä nyt tehdäkkään juuri mitään. Ruhjevammoja ja jotain murtumien esiasteita kädessä on ja kivut pitävät huolen siitä, että käden malttaa antaa olla levossa. Toivotaan, että paranee pian! 



Koivuja lämmityspuuksi



Tipuset ovat kasvaneet hyvin. Lotta ei voi sietää tipusia ja yrittää nokkia niitä verkon läpi jatkuvasti. Kertaalleen päästettiin Lottakin tipujen kanssa ulkoilemaan samaan aikaan, mutta samantien nokkasi yhtä tipusista. Olettaisin, että tietynlainen nokkaisu liittyy kanojen väliseen arvojärjestyksen luomiseen ja Marttakin näytti tipuille, että hän on pomo. Sen jälkeen oli ihan rauhallinen. Lotan vauhkoilussa on kuitenkin jotain aivan erilaista ja välillä pelkään sen saavan itse jonkun slaagin, kun hörhöttää niin hurjan näköisesti pitkin verkon reunaa. Toivon, että sekin rauhoittuu. Yksi tipusista näyttää olevan kukko, joten elättelen toiveita, että se kasvaessaan saisi lauman kuriin. Onko ihan utopinen ajatus?



Maatiaiskanat





Kukko-tipu



Tälläisiä kuulumisia meille tällä kertaa. Näistä postauksista näyttää aina tulevan ihan hirmuisen pitkiä. Jaksoitko lukea kokonaan? 


Muut sarjaan osallistuneet bloggaajat ja heidän tämän hetken kuulumiset löydät blogin nimeä klikkaamalla

Illan puutarhakierros

Jännä fiilis, kun puutarhassa voi käyskennellä kaikessa rauhassa hitaasti jotain pientä puuhastellen. Kevään ja alkukesän super hektinen kiireys teki sen, että nyt tilanteesta ihan todella osaa nauttia. Pihakierroksia tulee tehtyä monta kertaa päivässä, samalla yksittäisiä rikkaruohoja nyppäillen ja vain ihmetellen kukkien ihanuutta. Pää käy vielä vähän kierroksilla ja kokoajan pohtii, että mitä kaikkea pitäisi tehdä ja millä on kiire. Nyt kuitenkin pieni kuvakierros tältä illalta.


Keijupenkki on kurjan tyhjä kukinnan osalta tällä hetkellä. Tänä vuonna anopilta saamani varjoliljat kukkivat ensimmäistä kertaa. Ihania! Sain nämä jo useampi vuosi sitten, mutta nyt ensimmäistä kertaa niiden kukinnasta pääsen nauttimaan. Olen kovasti yrittänyt metsästää valkoista varjoliljaa ja toivottavasti jonain päivänä sen vielä puutarhaani saan. Se on niin super kaunis. Ei sen puoleen, aivan ihastuttava on tämä vaaleanpunainenkin. 



Keijupenkki



Varjolilja


Jasmike oli jo pihalla meidän muuttaessa, mutta aiemmin en ollut nähnyt sen kukintaa. Se on röyhähtänyt aivan mahdottomasti ja on nykyiselle paikalleen liian iso. Siirtäminen kuitenkin on niin mahdotonta, että yritän pitää sitä kurissa leikkaamalla sitä vuosittain pikkuisen. 



Jasmike



Pikkupihlaja-argervo on hetken aikaa erittäin kaunis, mutta todella nopeasti sen kukat muuttuvat ruskeiksi ja rumiksi. Minulla on pieni viha-rakkaussuhde siihen, mutta luulen, että hän on sen verran paikoilleen juurtunut, että saamme luvan tulla toimeen keskenämme. 



Pikkupihlaja-argervon kukka







Kasvimaalla näyttää melko hyvältä. Osa pavuista ei itänyt ollenkaan, mutta laitan herneitä niille paikoille lähipäivinä. Herneistä teen useamman kylvön kesän aikana, koska Taika rakastaa niitä todella paljon. Saapahan tyttö syödä syksyyn saakka herneitä, ellei sitten tapahdu jotain odottamatonta.










Härkäpavut kukkivat. Voisin kasvattaa niitä jo pelkästään kukkien takia, kun ne ovat niin ihanat! Mutta tykkään kyllä härkäpavuista muutenkin ja odotan jo kovasti, että pääsen tekemään härkäpapupihvejä, jotka ovat ihan super hyviä. Ohje niihin löytyy täältä.



Härkäpapu



Härkäpapu



Lopuksi vielä pikkupihlaja-argervon ja ukonkellon yhteiskuva. Ukonkello on ihana!




Ukonkello


Toivottavasti viikkosi on alkanut hyvin. Itse olen yrittänyt nauttia kiireettömyydestä täysin siemauksin. Vielä kun saan päänkin vähän relaamaan ja ymmärtämään, ettei ole kiirettä mihinkään, niin hyvä juttu. Etenkin iltaisin ajatukset käyvät hurjilla kierroksilla ja on mahdotonta saada unta. Olen kyllä väsyksissä, mutta samantien, kun pääsen sänkyyn, alkaa ajatukset pyörimään hirveää vauhtia. Rasittavaa! Onneksi tiedän kokemuksesta, että tämä on ohimenevä vaihe, joten ei hätää! Nautitaan vain kesästä, kukkasista ja kärpäsistä!