Sydämen täyttäviä hetkiä

"Suurin onni elämässä on, että rakastettu omana itsenään 

tai oikeammin sanottuna, siitä huolimatta." 

Sain molemmat lapsenlapset luokseni viime viikonloppuna. He viettivät kanssani kaksi vuorokautta ja hiukan mummia jänskätti miten menee pienimmän kanssa, sillä hän oli yökylässä luonani ensimmäistä kertaa. Turha jännitys oli, sillä niin luottavaisesti ja ihanasti hän suhtautui mummilassa oloon, ettei sitä oikein voi todeksi uskoakaan.

Herra Komistuksella oli vähän enemmän nuhaa kuin isosiskollaan Murusella, joten tukkeutunut nenä vähän herätteli öisin. Ensimmäisen yön jälkeen Herra Komistus ei enää halunnutkaan nukkua omassa sängyssään, joten hän sai nukkua vieressäni. Poski poskea vasten nukuimme. Sairastaessaan hän äitinsä mukaan kaipaa entistä enemmän läheisyyttä ja sitä hän myös sai. 

Vaikka yö meni katkonaisesti nukkuen, ihmettelin itsekin sitä virtaa mitä minussa oli, vaikka periaatteessa minun olisi kuulunut olla väsynyt edes hippasen. Päättelin, että sain lapsilta niin paljon rakkautta ja hellyyttä, että sain niistä voimaa jaksamiseen. Ihania, suloisia ja niin rakkaita, jotka tosiaan pitävät minusta ilman arvostelun häivääkään. Sama pätee toisinpäin.

Kudoin jouluksi Murusen nukelle tällaisen setin. Kokonaisuuteen kuuluvat vielä pienet töppöset.

Harmikseni vuoden alkuun ajoittautui puhelimen rikkoontuminen. Päivitin uuden ohjelman ja sen jälkeen puhelin ei suostunutkaan enää heräämään henkiin. Olihan se jo hieman temppuillut ennen sitäkin, mutta viimeinen niitti oli ohjelman päivittäminen. No, olihan tämä puhelin jo kolme vuotta vanha, joten kai oli jo aika hankkia uusi väline. Digikameranikin rikkoutui vuoden vaihteessa, mutta koska uudessa puhelimessa on hyvä kamera, olen nyt toistaiseksi ajatellut sillä pärjääväni. 

Rauhaisaa sunnuntaita ja mukavaa uutta viikkoa!

Niin kaunis on maa

 "1.Aurinko nousee, on kastetta maassa.

Aika on herätä, nousta ja lähteä;

kohdata ystävä kallehin.

Niin kaunis on maa, niin korkea taivas,

soi lintujen laulusta kukkiva kunnas

ja varjoisat veet, niin varjoisat veet.

2. Päivä on kirkas, vain metsässä tuullee.

Aika on naurun ja leikin ja riemun.

Mukana ystävä kallehin.

Niin kaunis on maa...

3. Aurinko laskee, jo pitenee varjot.

Aika on eron ja jäähyväisten.

Poissa on ystävä kallehin.

Niin kaunis on maa..."

-Kari Rydman: Niin kaunis on maa

Elämä on oppimista ja osallistumista sekä onnen vaalimista  niin omassa kuin kanssaihmistenkin sydämissä. Ystävistään ja mahdollisesti työkavereistaankin  löytää niitä tärkeitä elämän onnenhippusia, joihin kiinnittävää huomiota. Monenlaiset tapahtumat kiinnittävät  ihmisen huomiota eri tavalla riippuen mahdollisesti omasta elämänkokemuksesta ja -tilanteesta.  Oppimistilanteita tulee harva se päivä vastaan, kunhan ne vain huomioi.

 Uusin kirppislöytöni, josta tuo yllä olevan laulunkin sanat poimin. Vihkonen sisältää myös parhaita lastenlauluja, joidenka vuoksi juuri tämän halusinkin itselleni. Lapsenlasten kanssa on nyt mukavampi laulaa lirautella, kun on sanat edes joistakin lauluista hallussa. Painovuosi viholla on 1988.

Mukavaa uutta viikkoa ihan jokaiselle!

Mieti mitä kaikkea Sinulla on ja nauti siitä

 "Elämä on yhtä juhlaa."

-Julia Child

Kortin originaali: Inge Löök 

Mieti mitä kaikkea Sinulla on ja nauti siitä!

 Iästä riippumatta elämästä voi nauttia ja nimenomaan omalla tavallaan. "Vielä virtaa" -sarja alkoi taas syksyn kunniaksi TV1 :llä viikonloppujen iloksi. Se on yksi ehdoton lempisarjoistani, joka saa aina hyvälle tuulelle. Siinä enimmäkseen papat keksivät kaikenlaista puuhaa itselleen riemukkain seurauksin. 

 Vastaavasti mummorintamalla nämä Inge Löökin kortit ovat vieneet sydämeni mahtavine kuvituksineen ja hyväntuulisuuden innoittajina. Tuollainen mummeli haluan tulevaisuudessa olla, joka osaa välillä vähän hassutellakin. Taidan kyllä osata sitä jo nytkin, sillä mummin Murunen tässä kesällä tokaisi: "Mummi hassuttelee."

  Seuraava keskeneräiseksi jäänyt työ pääsi kohti lopputulosta. Tämän ongelmana tuli siinä vastaan, että lanka alkoi uhkaavasti loppua ja hihat olivat vielä tekemättä. Innostuksen lopahdettua oli kyllä jäänyt takakappalekin kesken, joten siitä oli helppo jatkaa ja miettiä samalla, että mites tästä edetään. Mielessä oli toisenlainenkin vaihtoehto, mutta tuohon alla olevaan sitten päädyin.

Virkkasin kaikkien reunojan ympärille pylväsryhmiä ja nyörit etuosaan, joten tästä tulikin sitten lyhythihainen jakku. Nuo hihat olivat valmiiksi jo hieman korostettuna, joten tästä tulikin ihan kiva.

Kovasti väri muuttuu näissä kuvissa, mutta ehkä lähin sävy on tuossa ylimmässä kuvassa, jossa neule on vielä vahvasti kesken.

Langat olen joskus aikoinaan ostanut kirpparilta. Tämän verran jäi jäljelle.  Kivaa kutoa, mutta painavaksi muuttui loppua kohden, kun etu- ja takakappaleet kudoin pötköön. Painoa kertyi työlle runsaat 600g.

Lauantaina käväisin kirpparilla ja euron löytönä 9 käsityölehteä. Pari näistä minulla jo onkin, mutta ostin nipun kun halvalla sai. Näitä selatessa menee muutama hetki ja ties mitä kivaa tekemistä näistäkin vielä löytyy, mutta ensin sinne keskeneräisten laatikon ääreen miettimään mikä työ on seuraava kohde.

Mukavaa uutta viikkoa ihan kaikille!

Muistutuksena:

Mieti mitä kaikkea Sinulla on ja nauti siitä!

 

Perhejoulun ideaa

 

"Mitä kertoi mulle tonttu?

Pipari tuo joulun.

Kynttilä tuo joulun.

Himmeli tuo joulun.

Mitä muuta kertoi tonttu?

Antoi ajatuksen uuden,

kertoi joulun salaisuuden.

Rakkaus tuo joulun.

Näin kertoi tonttu."

 

Tontulla on kaunis ajatus! Toivottavasti se ajatus toteutuisi joka kodissa! 

Itsellä vähän erilainen joulu kuin aiemmin, sillä ensimmäistä kertaa vietämme joulua Esikoistyttären luona, jonne saapuu myös vävyn läheisimmät. Oikea perhejoulu uuden mittakaavan mukaan, sillä saimme sukuun uuden ihanan jäsenen 10 pvä sitten. Mummin Murunen, vajaa 2 v, ei vielä joulusta perusta, mutta varmaan hän tänään huomaa, että jotain nyt on tekeillä, kun talo on täynnä ihmisiä ja saa availla lahjoja. Ihanaa saada seurata hänen aitoja eleitään ja ilmeitään  paketteja saadessaan.

 

Oikein Ihanaa ja Rauhallista Joulua!

Perheenlisäystä

"Sanotaan ja tosi se onkin,
että juuri ennen meidän syntymäämme
enkeli painaa sormensa huulillemme ja sanoo
"hys hiljaa, vaikene siitä minkä tiedät".
Tästä johtuu, että meillä on syntyessämme
kuoppa ylähuulessamme
emmekä muista mitään mistä tulimme."

-Roderick Macleish

Ikimuistoinen viikonloppu takana! Esikoistyttäreni perheeseen syntyi potra poikavauva lauantaina. Mielestäni hän on nyt jo kovin komea ja upeapiirteinen miehenalku. Kun äiti ja isi olivat haikaran tuliaista vastaanottamassa, vietimme isosiskon kanssa laadukasta aikaa koko viikonlopun ja voi että, kun meillä oli hauskaa. Aivan uskomatonta, miten tuollainen vajaa 2-vuotias voi olla niin seurallinen ja valloittava. Monet naurut nauroimme yhdessä, hänellä on mahtava huumorintaju ja ihana pilke silmäkulmissa. Hän seuraa tarkkaan ilmeitäni, kun tietää tekevänsä jotain hauskaa tai pikkasen luvatontakin. 

Tänään annoin hänen käsiinsä enkelisoittorasian, jota hän jaksoikin pitkään tutkia ja ihmetellä. Hän jopa jaksoi itse vetää hiukan soittorasian vipua pohjasta, joten se lisäsi varmaan mielenkiintoa, kun itse sai jotain ääntä aikaiseksi rasiasta. 

Musiikki kaiken kaikkiaan tuntuu olevan hänelle tärkeä juttu. Äitinsähän on ollut hänen kanssaan muskarissa ja ihan taaperosta lähtien hän on kyllä jotenkin reagoinut mieleiseensä musiikkiin. Eilen lauloin autossa joululauluja, mutta kun kohdalle tuli sellainen paikka, kun en sanoja muistanut, hän lauloi mukanani laalalaa aina sopivan hetken tullen. Silmät loistaen hän yhtyi tähän epävireiseen lauluuni.

Tyttären perhe sai siis  uuden "herätyskellon", joten heillä ei lepoa ole nyt lähiviikkoina kovasti tiedossa. Omalla kohdallani töitä riittää myös näin joulun alla mukavasti, joten kovasti ei vierailuja blogeihin ole odotettavissa. Siksi haluankin nyt toivottaa kaikille jo valmiiksi  mahdollisimman kiireetöntä ja ihanaa joulun alusaikaa! Nautitaan taiasta ja joulun lumosta!

Raikasta tuoksua

"En päivääkään vaihtaisi pois,

ei olla tään kauniimpaa vois.

Sain lahjaksi elämän yhden vaan,

sen elää voi päivän vain kerrallaan.

En päivääkään vaihtaisi pois,

vaikk tuskaakin menneessä ois.

Sen kautta oon kasvanut ymmärtämään

vihdoinkin kaiken tään.

Saan olla niin paljosta kiitollinen,

kunhan vain osoittaa muistaisin sen.

Se lahjoista suurin on mun kohdallain,

kun tänne mä syntyä sain.

En päivääkään vaihtaisi pois,

ei toisin mun lauluni sois.

Sen tiedän oon luotu mä näin elämään,

uneen kun painan pään.

En päivääkään vaihtaisi pois,

kun muutos ei parempaa tois.

On elämä kaunista ollut niin,

kuin kudottu lankoihin kultaisiin.

En päivääkään vaihtaisi pois,

vaikk luoja mun uudelleen lois. 

Ja jotain jos toimissain väärin mä tein,

suon senkin mä itsellein."

-Juha "Junnu" Vainio 

Aurinko laskee, kuu nousee ja tähdet syttyvät. Siellä taivaalla ne ovat, vaikka eivät aina ole näkyvissä. Oman itsensä hyväksyminen kaikkine kolhuineen auttaa nauttimaan elämästä ja silloin voi ehkäpä myös yhtyä lauseeseen "En päivääkään vaihtaisi pois".

Aloitin juhannussiivouksen hyvissä ajoin eli kunnolla ennakoiden, kun yleensä se juhannusviikko on sen verran hektinen, että silloin on paljon muuta puuhaa. Aloitin makuuhuoneestani ja ehkä joku muistaakin, että talvella löysin kirpparilta edulliseen hintaan parin tuolle seinälampulle. Nyt kun on kesä ja valoisaa muutenkin, niin sain sen inspiksen vihdoin laittaa kyseisen lampun myös paikalleen ihan omin pikku kätösin. Onneksi ruuvimeisseli pysyy minunkin käsissäni. Päiväpeitteen vaihdoin entistäkin vaaleammaksi ja tyynytkin saivat uusia päällisiä.

Illalla on kiva sulkea silmät ja aamulla avata ne kun huone on taas uuden näköinen. Pienellä vaivalla tekstiilejä vaihtamalla saa ihmeitä aikaan. Huone oikein tuoksuu raikkaalta ja puhtaalta, joten nenäkin kertoo jotain silmien ohella:)

Lepotuolini, jossa kyllä ihan liian harvoin istahdan.

Mummi sai Muruselta ihan oman pullon! Kiva idea nimikoida näitä pulloja. Tästä taitaa tulla jumppatunnille juomapulloni, joka kyllä silloin sitten sisältää kylmää, raikasta vettä.

Onnea kaikille vastavalmistuneille ja koulunsa päättäneille ja muillekkin oikein ikimuistoista viikonloppua! Toivottavasti aurinko on juhlijoiden vieraana täysillä!

Niitä parhaimpia hetkiä

YSTÄVÄLLE

"Jos jonain päivänä tuntuu siltä että itkettää...
soita minulle.
En lupaa, että saan sinut nauramaan,
mutta voin itkeä kanssasi.

Jos jonain päivänä tuntuu siltä,
että juoksisit karkuun, älä epäröi soittaa minulle.
En lupaa pyytää sinua pysähtymään,
mutta voin juosta kanssasi.

Jos jonain päivänä et halua kuunnella ketään,
soita minulle.
Lupaan olla vierelläsi. Ja lupaan olla todella hiljaa.
Mutta, jos jonain päivänä soitat? ja en vastaa...
tule nopeasti tapaamaan minua, ehkä tarvitsen sinua.

Jos joskus en huomannut sinua... olen pahoillani.
Jos joskus ajattelin olevani isompi ja parempi kuin sinä,
anna anteeksi.

Minä pidän sinusta, älä koskaan unohda sitä.
Huonojen ja hyvien aikojen jälkeen,
olen aina täällä sinulle.
Olen pahoillani kaikesta väärästä, mitä ikinä olen
tehnyt.
Kirjoitan, jos huomista ei koskaan tulisikaan

Entä jos en koskaan pystyisi sanomaan hyvästi tai
antamaan sinulle ison halauksen?
Entä, jos en ikinä voisi sanoa olen pahoillani ja pidän sinusta?
Jos huomista ei koskaan tulisikaan?"

-runosivuilta lainattua

Ystävänpäivä lähestyy, joten varmaan monenkin ajatuksissa on kysymys miten muistaa niitä parhaimpia ystäviään juuri tuona päivänä. Tärkeämpää taitaa kuitenkin olla miten kohtelemme heitä koko vuoden aikana.

 Maukuvat maaliskuiset kissat tulevat tästä taulusta mieleen. Taulu löytyi yllätysyllätys kirpparilta euron hintaan. Paikka on vielä katsomatta, mutta eiköhän se jostain löydy, sillä pieni sisustuskärpänen tuntuu taas olevan ilmoilla ja ajatuksissa pyörii monenmoista ajatusta.

Tuo yllä oleva kaunis Maarit Ailion enkelitaulu on myös aarteenhakumatkalta.

  

 
Mummin Murunen täytti jo ensimmäisen vuotensa. Toivelistalla oli tunikamekko Metsolan kankaasta, jonka yksi kummitytöistäni ompeli toiveiden mukaisesta kankaasta. Kummityttöni on artesaani ammatiltaan ja ompelee näitä tilaustöitä juuri Metsolan hyvälaatuisista kankaista. 

Olin alkuvuodesta Murusta hoitamassa ja silloin yksi kova kiinnostuksen kohde olivat legot, joten aika helppo ajatusyhtymä tuli muihin lahjoihin. Legot ovat ehkä yksi maailman parhaimmista keksinnöistä, sillä ne ovat kyllä ikuisia. Murusen silloisessa legolaatikossa olevat legot ovat nimittäin periytyneet tyttäriltäni hänelle.  Pingviini legoa Murunen on kuulemma kanniskellut mukanaan. Se on juuri sellainen hänen käteensä sopivan kokoinen. 

Murunen kävelee jo askelia ja mummin korviin on kantautunut jo kunnon sanojakin, vaikka tytär sanoi, että kuulet, mitä haluat kuulla. Varmasti hän sanoi perässäni sanan "nalle"  ja monia muita sanoja myös:) Äiti tietysti tulee jo niin selväkielellä, että sen kuulevat kaikki. On hän vain niin mahtavan suloinen pieni ihme.  

 

Hymyä, nauruja  ja kuolapusuja on sisältynyt ensimmäiseen vuoteemme eli mummi on kokenut ihan hurjasti vuoden aikana niitä onnenhetkiä Murusen kanssa.

Huisin ihanaa viikonloppua kaikille ja kiitos ihanista kommenteistanne edelliseen postaukseen!

Juhlintaa monessa muodossa

Piparimuffinseja ja enkeleitä

"Ihmissuhteen tarkoitus on,

että päätät,

minkä osan itsestäsi haluat panna esille,

ei se,

minkä osan toisesta ihmisestä voit saada ja pitää."

-Neale Donald Walsch

Vanha, etenkin vuodatuksen vanhassa blogissani  usein pilkahtanut lause, että kaikilla ihmisillä on tarkoitus elämäsi polulla, sivuaa em. lausetta. Ihmissuhteet tarjoavat aina haasteellisuutta, sillä peilaamme itseämme suhteessa toisiin ihmisiin, heidän mielipiteisiinsä, heidän odotuksiinsa. Mihin on kadonneet ne omat haluamiseni, toiveeni, tavoitteeni. 

Rakastunut ihminen elää usein kumppaninsa kautta ja menettää samalla oman itsensä. Yhdessä olemme enemmän, mutta kun se enemmän ei usein sitten pitkällä tähtäimellä riitäkkään. Miksi?

Pitäisi oppia rakastamaan ja kunnioittamaan itseään niin, että ei toisen ihmisen toiveiden mukaisesti täysillä eläisi tätä elämää. Jokainen kehittyy ja kasvaa tavallaan ja omassa aikajanassaan eli pitäisi omata ymmärrystä ja viisautta antaa tilaa kasvavalle persoonalleen, niin omalle kuin lähimmäisenkin. 

Merkitystä onkin ehkä vain sillä, mitä minä suhtaudun erilaisiin tilanteisiin. Olen oman onneni ja kasvuni seppä. Toinen ihminen ei voi onnea tuntea täysillä minun puolestani. Minun itseni pitää se kokea.

Käsityörintamalla tapahtuu monenlaista, joista tässä yksi valmis työ. Tämä meni rakkaan Ystäväni tulevalle lapsenlapselle. Tykästyin kovasti tästä mallista. Alkuperäisessä oli laitettu nuo duffelinapit, mutta kun en sopivan pieniä löytänyt, korvasin ne napeilla ja se onneksi tuntui olevan tulevan mumminkin mieleinen päätös. Malli on Suuren Käsityökerhon syyskuun numerosta. Lankana käytin Sandnes duo merinovilla ja puuvillayhdistelmälankaaa. Tosi mukava lanka kutoa, joten täydensin varastoa myös toisella värisävyllä. Katsotaan sitten mitä siitä langasta keksin tehdä.

Esikoistyttären syntymäpäivää vietettiin tänään ja jo aamulla. Vein hänelle toivomansa Aalto maljakon. Kumma kun tämäkin tytär on jo vanhempi kuin äiteensä:)

Mummin Murunenkin yllätti taas minut, sillä sain heti alkajaiseksi ison, märän pusun suoraan suulle. Katselin vaan ensin ihmeissäni, että mitä nyt tapahtuu, kun hän kieli lipoen läheni minun suutani:) Ihana tyllerö! Ikää 10kk 1vk ja 1pvä. Kyllä hän on jo oppinut miten mummin pidetään onnellisena.

Ylimmässä kuvassa olevat piparimuffinsit Prinsessa leipoi itsenäisyyspäivänä. Osan hän vei isälleen syntymäpäivän kunniaksi. Minäkin sain muutaman ja bonuksena päälle 2 isoa enkelipiparia. 

Etsi Sinäkin onnesi häivähdyksiä tästäkin päivästä! Ne ovat Sinun!

Pusuttelua

Teehetki

"Elämä piirtää joka päivä.

Jokaisesta päivästä jää jälki.

Jokainen jälki kertoo

eletystä elämästä.

Jotkut ovat kuin pastellitöitä,

puhtaita, pehmeitä ja sävykkäitä.

Toiset taas tuhruisia, likaisia kuin

epäonnistuneet akvarellit.

Joukosta löytyy myös niitä,

joiden värit ovat voimakkaan

kirkkaita, valoisia ja vahvoja,

ja vedot niissä ovat

määrätietoisen selkeitä.

Joukkoon kuuluvat

nekin päivien teokset,

jotka ovat kuin pelkkää hiilipiirrosta,

mustalla ja harmaalla tehtyjä.

Kun näitä kaikkia on opetellut

hyvällä tai huonolla menestyksellä,

mutta kuitenkin mielessä halu oppia,

niin lopputuloksena on

mitä monipuolisin

ja rikkain elämännäyttely!

-Marleena Ansio/Ajatuksin siivin kirjasta ote

Aika hurjan oivaltava runo rikkaasta elämännäyttelystä, vai mitä? Marleenalla on sana hallussaan myös elämän suuria asioita pohdittaessa.

Yksi elämäni suurimmista ja tärkeimmistä henkilöistä on runsaan 8 kk:n ikäinen Murunen. On niin hurjan hienoa seurata joka vierailulla heillä tai mummilassa miten hän on taas oppinut jotain uutta ja kehittynyt. Omista tyttäristäni pidin noin kahteen vuoteen saakka päiväkirjaa, johon näitä päivittäisiä tapahtumia kirjasin. Mummina en tälläista ole tehnyt, mikä nyt vähän harmittaa, mutta voinhan aloittaa sen tavan vaikka nyt.

Kirpparilta bongasin tällaisen täytettävän "Isovanhempien kirja" yksilön. Selailin ja katselin, mietin ja päätin, että tämä nyt voisi olla se minun tapani kertoa omaa tarinaa, edeltävien sukupolvien tarinaa myös. Apua tämän kirjan täyttämiseen tarvitsen sukulaisiltani, mutta kirjan täyttäminen voisi olla myös itselleni jännä seikkailu paneutua lisää sukuhistoriaani. Esikoisen isällä on hurjan hyvä muisti, joten täytyy kirjata hänenkin ajatuksiaan ja muistojaan tähän kirjaan omien vanhempiensa elämästä sen mitä hän tietää ja tarinana voi kertoa. Tässä myös taas kerran huomaa miten lapsi, lapsenlapsi pitää edelleen säikeitä yhdessä, vaikka erostamme on jo noin 25 vuotta. Alkoholin sanotaan tappavan niitä aivosoluja, joten siksi onkin niin ihmeellistä, että hän voi muistaa esim. seurusteluajoiltamme kaikenlaisia pikkujuttuja, jotka itse olen autuaasti unohtanut. Kyllähän minä ne sitten muistan, kun hän ne kertoo, useimmiten, mutta silti en lakkaa ihmettelemästä hänen muistikorttinsa vakautta. Itse olen sellainen koheltaja ja elämässä eteenpäin menijä, etten kauheasti ainakaan nuorempana jäänyt asioita miettimään. Automatkat tyttären tai tyttärentyttären luo ovat olleet hyviä hetkiä päivittää näitä asioita ja kuulla hänen tarinoitaan ja muisteluitaan. Näin vanhempana niitäkin hetkiä osaa jo arvostaa, että pystymme ja voimme samassa autossa matkustaa yhteisen menneen elämämme takia ja vuoksi. Olla ystäviä!

Nyt on aivan pakko kertoa viimeisin ihana juttu Murusesta! Leikin aina hänen kanssaan lattiatasolla, juttelen ja höpöttelen. Nauratan ja laulatan. Murunen on oppinut nyt esim. antamaan suukon, ihanan märän sellaisen. Puoliksi kuiskasin hänelle, että saako mummin yhden pusun? Hän katsoi minua suoraan silmiin sellainen tosi ajattelevainen ilme silmissään ja sitten se tapahtui. Sain pusun suoraan leukaani! Eikä siinä vielä mitään, sillä hän katsoi uudestaan silmiini ja taas tuli pusu. Tämä tapahtui seitsemän kertaa, vaikka kertoja en laskenutkaan ja aina joka pusun välillä hän katsoi silmiini ja taas moiskautus. Katselikohan hän, että vieläköhän mummi haluaa pusun vai mitä, mutta se silmiin katsominen oli myös iso osa koko juttua. Mummi hihitteli niin onnellisena, että ei ollut tottakaan, sillä sain kyllä ihan hurjasti sydämeeni sitä rakkautta, että melkein pakahduin. Ihana lapsonen!

Hurjan rakkaustäytteistä ja ihanaa oloa Sinullekkin! 

 

Jotain, mitä ei aina osaa kuvailla

kukkaloistoa vähän toisella tapaa

"Minä uskallan olla se ihminen,

joka olen.

Keskeneräinen, mutta kuitenkin onnellinen,

uuden elämän edessä epävarma ja kuitenkin tiedonhaluinen,

joskus ratkaisujen edessä pelokas,

hämmentynyt ajatusten paljouden keskellä,

ja kuitenkin myös pienistä yksityiskohdista haltioitunut.

Epäilevä ja empivä,

sitten taas rohkea ja vakaa,

sanoihin mieltynyt,

sitten taas vaiteliaana syrjään vetäytynyt.

Joskus rikki revitty ja täynnä ristiriitaisuutta,

mutta myös yksipuolinen ja naiivi.

Vielä paljon muutakin minä olen

jotain, mitä ei aina osaa kuvailla.

Minä uskallan

katsoa itseäni,

rakastaa itseäni

sellaisena kuin olen

ja antaa myös muiden nähdä minut

tällaisena

rakastetaan minua sitten

tai ei."

-Ulrich Schaffer/ Uskallan...

Onnekseni olen oppinut sen, että kaikkia ei voi millään miellyttää. Osa oppimisesta on tapahtunut ihan pakkohuomaamisen kautta, sillä kaikkien mieleiseksi tätä maailmaa ei voi omalta kohdaltaan tehdä. Parasta vain luottaa ja uskoa itseensä ja omaan intuitioonsa. miten toimia kussakin tilanteessa. Joskus tarvitaan myös sitä tietoa päätösten pohjaksi, mutta yhtäkaikki aina on joku jolle ei se tapa tai tyyli sovi, mitä aiot tehdä. Liikaa ei saa antaa muiden ihmisten vaikuttaa omaan itseensä, ettei kohta huomaa, että elääkin ihan jonkun muun elämää kuin omaasa.

Mummin Murunen aiheuttaa mummissa hurjasti ihania tunteita. Viimeksi kun näimme, minulla on satiinisukkahousut jalassa ja kun lattialla hänen kanssaan leikin, hän äkkäsikin, että tuntuupas tuo mummin jalka jotenkin jännältä. Pienin sormenpäin hän varovasti siveli polvestani ylöspäin ja oikein näki, miten ihmeissään hän oli tästä tuntokokemuksesta. Pusuttelua polveen ja taas uusi sivelyharjoitus jne. Aivan ihana oli seurata hänen mahtavia ilmeitään ja pusuttelut, ne vasta olivat jotakin:) Saa nähdä mitä hän ensi kerralla huomaa, sillä pari viimeistä kertaa koruni ovat olleet myös kiinnostuksen kohteina. Ilmiselvä PikkuPrinsessa tulossa, eikös vaan?

Oikein hurjan mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!