Historiaa henkareissa

Olen keräillyt kirpputorien ilmaislootista paloja suomalaisesta vaatetusteollisuudesta, tehtaille, tuotemerkeille tai liikkeille nimikoituja henkareita.
Onko näistä mikään yritys enää jäljellä ja toiminnassa, katsotaanpas. (Tietoja etsitty netistä, joten faktapohja on sen varassa.)

• Naisten pukutehdas Oy, Lahti. Tämä on vielä hyvinkin toiminnassa, konttori sijaitsee Hollolassa, mutta tuotantotilat on jo purettu ja tilalla on K-Supermarket. Kaikki ompelutyö tehdään ulkomailla. Heidän nykyinen brändinsä on olla palveleva housukauppa. Mutta minä muistan tehtaan siltä ajalta kun tuotemerkkinä oli Nina & Pii, joka oli isoin kirjaimin kirjoitettuna myös tehtaan ulkoseinään, ja minun tätini oli ompelijana siellä.
• Story. Oli Keskon tavaramerkki, muistan esim. Story toppavaatteet 80-luvulta. Yrityskaupan myötä Story siirtyi Luhdalle.
• Merry Finn. Artella Oy:n tuotemerkki. Kirpputoreilta löytyy vielä paljonkin Merry Finn leninkejä ja mekkoja. Kouvolassa sijainnut Artella lopetti 1991.
• Soili. Lahtelainen naisten vaatetustehdas Soilituote ehti toimia 50 vuoden ajan, konkurssi lopetti toiminnan v. 2017.
• Suoma-Tyylikkään naisen tunnus. Suomalainen Mallihuone Oy, naisten takkeja, toiminta päättyi 1986.
• Kausi-asu. Vanha perinteikäs lahtelainen vaatetusliike, oli aikoinaan Lahden suurimpia muotitaloja, lopettanut 2001. Kausi-asusta on minullekin ostettu vaikka ja mitä vaatteita. Myös äitini tykkäsi shoppailla siellä.
• Mintop. Kouvolassa toiminut vaatetustehdas, lopetettu.
• Kaunotar. Turkulainen naistenvaatetehdas lopetti 1990.
• L-Kolttu Oy. Tällä yrityksellä näyttäisi olevan vielä jotain toimintaa?, kotipaikka Myrskylä, perustettu 1966.
• Tiklas Finland. Oli Suomen suurimpia vaateyrityksiä, konkurssi 90-luvulla.
• Finnkarelia. Virke Oy:n tuotemerkki. Orimattilalainen Virke ajautui konkurssiin v. 2011.
• Salonne. Ollut sekä vaatetusliike että ompelimo Salossa. Hienoja vintageleninkejä. Minullakin yksi luomus vaatekaapissa.
• Centrum. Oli E-liikkeen tavarataloketju. Tuttu, aina käytiin kaupunkireissulla myös Centrumissa, vaikka Sokos oli kuitenkin meidän kauppa.
• Vanessa. Oli Rissanen Oy:n tuotemerkki, muistetaan puuvillakankaisista printtikuvioisista mekoista, 90-luvulla loppui myös Rissasen toiminta.
• Luoman pukutehdas Oy, Lahti. Ei löytynyt juurikaan tietoa, mutta lopetettu. Ainakin Barbarella oli heidän tuotemerkkinsä. Henkarin toisella puolella lienee mainittu toinen tuotemerkki X Riitta.
• Riti. Ky Riti Tuote Heinola Finland. Ei löytynyt mitään tietoa.

 Olipas kiintoisa aikamatka!

Uusikaupunki, Centrum, avajaispäivä 1966

Kuvaaja: valokuvaamo Varjus, Uudenkaupungin museo

Tässä kuvassa on yksi tuon ajan lastenhoidollinen piirre. Lastenvaunuja ei otettu sisälle kauppoihin (eikä siis vauvaakaan), tavanomainen näky oli vaunurivistö kaupan ovensuussa. Jos vauva alkoi vaunuissa itkemään ja ohikulkija sen huomasi, saatettiin kaupassa alkaa huhuilemaan äitiä kenellä vauva ulkona sinisissä vaunuissa, vauvasi itkee. 

Oi aikoja, nyt jos tapaisi vauvan yksin kadulla vaunuissa, ohikulkijalla tulisi huoli ja soitto hätäkeskukseen lähtisi hyvin pian.

Mennyttä tyyliä

En ole sataan vuoteen laittanut mitään vaatekuvia tänne, no vaatteita en ole enää ostellutkaan ja vanhatkin on kutakuinkin myyty.
Ne mitkä jäljellä, ovat olleet käytössä lähinnä sukujuhlissa.

Tämä oletettavasti 60-luvun iltapuku kummipojan rippijuhlissa. Kuvassa myös rakkaita koruja, mummon rintaneula, ja äidin rannekoru jonka isäni oli ostanut äidille hyvin pian heidän aloittaessaan seurustelun.

 Juhlissa asua kehuttiin kovasti, ja onkin suosikkini joka tulee pysymään kaapissa.

 Kuva puvusta kokonaisuudessaan löytyy täältä.

Tämä siskoni 50-vuotisjuhlissa.

 Perintökoruja myös tässä,

 anopilta saadut Liisa Vitalin Pitsi-korut, 70-luvun aidot vanhat.

Yksi eri puku oli vielä tädin 70-vuotisjuhlissa, siitä ei ole autenttista kuvaa,

 mutta se oli tämä pitkä Vanessa mekko.

Nyt syksyllä pari potentiaalista retromekkoa roikkui lahtelaisen Steinerkoulun hyväksi järjestetyllä kirpputorilla, ja kun koot olivat oikeat, nappasin mekot mukaani. Hinta kahdesta oli viisi euroa.
Toinen oli kotimainen tuotemerkillä Mekkomarja ja toinen ruotsalainen iltapuku merkkiä Smarty Modeller.

Tämä ei ole niin hienostunut malliltaan, mutta jotenkin niin ruotsalainen, kauluksellinen, edessä on liehukkeet jotka on kait tarkoitus solmia rusetiksi kaulan alle. Näin tein.

 Jaa-a, aika näyttää tuleeko käytettyä missään vai ei.

Pipo päähän pakkasella

Siivoilin vaatehuonetta (joka toimii romuvarastona) peraten kirppikselle vietäviä tavaroita, ja tämä pipohan se sieltä pompsahti esiin.

UPO oli Askon omistama lahtelainen kodinkoneiden valmistaja, tuttu tuttu merkki mm. pesukoneista ja mankeleista. Perheiden pelastaja.

Nykyään tehdas on täältä myyty ja lopetettu, mutta Upoja tulee muualta maailmasta.

Jos kuljette Lahden ohi vt12 pitkin, siinä rautatieaseman lähellä Upon valimon katolla loistaa entisöity pyörivä UPO kyltti muistuttamassa teollisuusalueen arvokkaasta menneisyydestä, Upohan valmisti myös metalliteollisuuden tuotteita.

Upon tärkeät vuodet löytyy täältä, mutta nappasin sieltä muutaman virstanpylvään:

1952

Lahden tehtaalla valmistettiin ensimmäinen valkean linjan kodinkone: jääkaappi.

1953

Lahden tehtaalta toimitettiin ensimmäiset pesukoneet. Malli oli 2,2 kg:n pulsaattoripesukone.

1957

Lahdessa valmistettiin ensimmäinen sähköliesi.

1958

Sähkömankeleiden tuotanto alkoi Lahdessa.

1959

Pyykkilinkojen tuotanto alkoi Lahdessa.

1970

Lahdessa valmistettiin ensimmäinen suomalainen automaattipesukone.

1970-luku

Lahdessa valmistettiin ensimmäiset suomalaiset astianpesukoneet.

Jos joku ex-upolainen tms. haluaa palavasti tuon pipon itselleen, voin lähettää postikulun hinnalla. Pipo vaikuttaa uudelta ja käyttämättömältä, mahottoman siisti on.
Muoks* Pipo uudessa kodissa.

Upolahden perhe, Kotiliesi 1962

Pikku naisia

Tässä on hyvä esimerkki miten lasten vaatetus saattoi seurata aikuisten pukeutumista,

lapsille ja aikuisille oli leikkauksiltaan ja väreiltään aivan samanlaisia vaatteita.

Koot alkaen 130cm.

Ihanat pikku naiset!

Pian lasten vaatetus kuitenkin eriytyi aikuisten pukeutumisesta

mitä pitemmälle 70-lukua mentiin, aikuismaisesta pukeutumisesta tuli pikkuvanhaa.

Farkkuilmiö

1975
Farkkujen haluttiin haalistuvan pesuissa,
 myöhemmin niitä alettiin myymään jo valmiiksi haalistettuina (kivipestyinä.)

Suurinta farkkubuumia Suomessa elettiin 70-luvun puolivälissä, markkinoilla oli yli 200 eri farkkumerkkiä.
Kotimaisia farkkuvalmistajia oli useita ja ulkomailta tuotiin lisää menestyviä merkkejä. Olimme sinistä kansaa päästä varpaisiin, farkuista oli tullut massamuotia ja pakkomielle, ja ne hyväksyttiin vaatteeksi kaikenikäisille, ja melkein joka paikkaan.
Vuosikymmenen aikana housujen malli ehti muuttua moneen kertaan, mutta 70-lukua parhaiten kuvaavin on liehuvalahkeinen housumalli.

Farkkumerkillä oli väliä, farkkuihin oltiin valmiit käyttämään vaikka suurin osa kesätienesteistä, jotta sai sen tietyn (kalliin)merkin.
Farkkukangas ei ollut pelkästään sitä tuttua sinistä, vaan oli raikkaita värillisiä ja valkoisia farkkuvaatteita myös. Varsinkin lapsilla käytettiin näitä värillisiä.


Farkkujen sponsorointi musiikin ja musiikki-idoleiden avulla oli polkaistu jo Jameksien aikaan käyntiin, mutta harjakorkeuteen sen nosti suosikkibändi Hurriganes. Beaversin Matti Majavan kanssa solmima sopimus vauhditti merkin myyntiä, ja farkut samaistettiin enemmän tai vähemmän bändin imagoon. Beaversia saatettiin jopa luulla Hurriganesin keksinnöksi.

Myöhemmin Hurriganes teki yhteistyötä myös MicMacin kanssa.

ESS 1975

Youtubesta löytyy aika paljon vanhoja farkkumainoksia, katsokaapa esim.
tämä LOIS mainos, joka kuvattu Suomessa, on kaunista Helsinkiä ja Lappia, sitä perisuomalaista. (Lois on espanjalainen farkkumerkki.)

Kotimaisena videona esim. Seppälän Saints.

Tässä alhaalla koottuna farkkumerkkejä, malleja, kotimaisia, kotimaassa lisenssillä valmistettuja (lyhenne: li) sekä ulkomaalaisia täällä myytyjä noin 70-luvulla olleita ja käytettyjä.

 

Suosituimpia merkkejä olivat: Lee, Levi´s, Beavers, MicMac, Lee Cooper, Wrangler, Falmers.

James, Harlem Mattisen teollisuus

Rica Lewis (li), Indiana Luhta

Wanted  Reima

Rancher Tiklas

Gringo, Warrick, Free Eagle, Golden Eagle, Wrangler (li) Iki-Asu

Lee Cooper (li), Very Nice (80-luvun alku)  Blueman

Lovers Essilä

MicMac (Suomi)

Jeans Machine, Saints  Seppälä

Beavers (Suomi)

J.A.P (Suomi)

Laredo Farmariteollisuus

BeeGee (Suomi)

Lucas

Dallas (tehtiin Beaversin tehtailla.)

Rodeo

Arizona

Lois

Game Mimika Lipsanen

Lee

Levi´s

Falmers (englantilainen, tehdas myös Suomessa, Lahdessa.)

Dobber.

Mustang

Beat Evald Virtanen Oy (Ewald Oy)

La Paz  Gefa (ruotsalainen, mutta tehdas myös Suomessa.)

Lasso, Weekend ja Landlubber (80-luvun alku) SOK vaatetustehdas

Oklahoma, West Point, New Step OTK vaatetustehdas

Lisäksi monet muut vaatetehtaat tekivät farkkuvaatteita muun vaatetuotannon ohella kun menekkiä oli,  näitä pieniä en ole listaan laittanut, usein farkut kulki pelkällä tehtaan nimellä.

 

Tietolähteet: internet, vanhat lehdet, myyntiesitteet, mainokset, tuoteluettelot. Kirjat: Farkkukirja, Reilusti ruskeaa, Kansakunnan vaatettajat, Hurriganes.


Nyt Suomessa on enää yksi suuri farkkutehdas M.A.S.I Company (ent. Blueman), 2000-luvun alkupuolille sinnittelivät Lahden Farmariteollisuus (jonka yhtenä perustajana v. 1968 oli  Paola Suhosen isä)  sekä iisalmelainen Iki-Asu.

 

Farkkuvaatteita kolmelta suomalaiselta valmistajalta
 v. 1975 Anttilan luettelon kannessa.

Revontulien loimua

Oletteko tutustuneet keväällä lanseerattuun Nanson Revontuli-mallistoon ?

 Ehkä ostanutkin jotain ?

 

(Revontuli on Lenita Airiston v. 1966 Suomen Trikoolle kehittämä design -mallisto, nyt uudelleen tuotannossa, aiheesta aiemmin, plus vanhoja kuvia blogissani täällä ja täällä.)

 Syksyn mallistossa on tämä velourmekko/tunika Noitarumpu,

jonka haluaisin mallistosta eniten.

Hinta 74,90e toppuuttelee sen verran,

että jään kuitenkin odottelemaan tammikuun alennusmyyntejä,

tai ehkä vinkkaan joulupukille....

 

Muoks* No niin, tämähän sitten myytiin loppuun niin nopeasti (M-koko), etten ehtinyt saada edes täydellä hinnalla.

 

Koko Revontuli-mallisto Nanson sivuilla.

 

 v. 1968 (Me Naiset)

 

 

 

Näin rohkeasti ollaan Revontulen kesä-froteessa v. 1969

(Me Naiset)

 

 

Kuun valloittaja

Tuttu E. Heleniuksen kangas, blogissanikin ollut pari kertaa esillä, mm. täällä.
Tässä Kuukivet velourina Finnwearin valmistamassa oloasussa.

Kangasvalmistajilta meni paljon samoja kankaita myös vaateteollisuuden käyttöön, joten ei mitenkään erikoinen tapaus.

Ostopaikkana Pelastusarmeijan kirpputori Lahti Laune.
Rinnuksissa oli aikamoinen vuosikaudet muhinut tahra, mutta otin riskin, kun vaate ei ollut kalliskaan (2eur). Tahra ei ihan kokonaan lähtenyt, mutta haaleni siedettäväksi.

Kaupunkimekko

Kesän paras vaateostos on 100% polyesteriä,

mutta ei ollenkaan niin ahdistava päällä mitä kangas antaa ymmärtää.

 

Onpa se kaunis.

 Pitäisikin aina otaa kuva, ei peilistä näe samalla lailla.

Pituus on ihan siinä ja siinä,

en tästä lyhyempiä mekkoja pidä, kun jää vähän polven yläpuolelle.

Mekkoon kuuluu irtovyö.

 

Myyjä piti hintana kolmea euroa mutta tinkasin kahteen.

Mekon valmistaja: Virke Oy Finnkarelia.

Kulisseissa tapahtuu...kesken kuvauksen poika tuli kurkkaamaan ovesta että

 "mitä täällä tapahtuu", ja sehän tallentuikin kameraan.

Hesa

Helsingissä kesälomaillessa pitää aina aamuisin käydä Hietalahden kirpputorilla. Tall Ship Racen vuoksi tori olikin nyt Kansalaistorilla, keskustassa. Parempi sijainti.

Figuran minimekko maksoi 2eur; enpä kehdannut enää edes tinkiä kun hinta oli jo valmiiksi kohdillaan. Kallistakin retrovaatetta olisi ollut, mutta tuskin kukaan maksaa Rissasen Vanessa mekosta 40eur.

Helsingissä on yksi paikka johon olisin voinut jäädä asumaan. Nimittäin MUMMOLA.
Mummola on 70-luvun tyyliin sisustettu asunto (eteinen, olohuone, keittiö) osana Lasten kaupunki -näyttelyä.
Mummolassa tavaroihin saa koskea ja niillä leikkiä, esim. keittiöstä löytyy leikkiruuat jääkaapista ja tietysti aidot retroastiat kattamista varten.
Hyllyssä olevia aikakauden lehtiä ja kirjoja voi lukea, ja löytyypä hyllystä mummon valokuva-albumikin. Telkkarissa pyörii 70-luvun ohjelmaa.

Itse mummo (tai vaari) on kotona viikonloppuisin, mutta nyt hän oli kesälaitumilla.

 

kuvat:  Helsingin kaupunginmuseo/Sakari Kiuru

Hyvä kesämeno päällä

 

Kesä on alkanut lämpimissä merkeissä ja blogikin päivittyy vähän hiljaisempaan tahtiin.

 

Mainoskuva on CENTRUM-tavaratalon,

vuodelta 1970.
 

Kumpainenkin asu kelpaisi kyllä !

 

Hyvää kesää kaikille !

 

Nanson kevään satsaus

Nanson suurin juttu tälle keväälle on 1960-luvun kuoseilla ideoitu uusi
Revontuli by Nanso -mallisto.
Näyttävä lanseeraustilaisuus tapahtui maaliskuussa Svenska Teaternissa ja tästä tilaisuudesta onkin mediassa ja muotiblogeissa ollut paljon kuvia ja juttuja.

Hatunnosto Nansolle, katsotaan mitä kansa tykkää, mallisto tulee kokonaisuudessaan kauppoihin toukokuussa.
Olisin toivonut sekaan jotain ihan alkuperäistä mallia,  esim. vanhoissa pressikuvissa näkyneitä alaspäin leveneviä tunikamekkoja.
Mutta siltikin mallisto täytyy käydä katsomassa, kiinnostaa !

Katso Revontuli -malliston muotinäytös (video)

 lanseeraustilaisuudesta täältä.

 

Kuvat: Designed in Finland 1968

Me naiset 1968
 

Tampereen museoilla on talletettuina ko. vaatteita aika liuta,

niitä voi katsella Siiri-tietokannasta,

laita hakusanaksi Revontuli.

Päivän asu

Leninki by mekkomarja on ostettu Kontin pussipäiviltä.

Kokoa 36, johon en olisi uskonut mahtuvani, mutta hyvin asiassa kävi.

Tosin nyt huomaan, että rinnan alle jää omituinen ryppy...

 

Verho on jo syksyn ostos,

pitänee päivittää johonkin kesäisempään jo !
Muoks* Kangas tunnistettu PMK:n (Finlayson) puuvillasatiiniksi,
vaateteollisuudessa käyttänyt mm. Scantex Oy v. 1975.

 

 

Pirskahtelevaa vappua !

Sinivalkoista

Vuoden 1969 postimerkissä on kuvattuna kaksi ilmailuliikenteen kannalta tärkeää asiaa.

Silloin saatiin kaksi DC-8-62 konetta, joilla aloitettiin säännölliset lennot New Yorkiin.
Taustalla häämöttää myös juuri valmistunut Helsingin lentoaseman terminaali, jonka ensimmäiset matkustajat lensivät 15.5.1969 neitsytlennolla juuri New Yorkiin.

Kilpailukuponki 1969

Uusille koneille etsittiin suomen- tai englanninkielistä nimeä yleisöäänestyksellä, en tiedä toteutuiko kansan ääni, lentokoneista tuli kuitenkin Paavo Nurmi ja Jean Sibelius.
Reitti kulki välillä Helsinki-Kööpenhamina-Amsterdam-New York.
Nelimoottorinen kone pystyi kuljettamaan 124 turistiluokan ja 16 ensimmäisen luokan matkustajaa.

V. 1969 lehdistä löytyykin paljon juttua New Yorkin lentojen aloittamisesta, myös erikoiskoulutuksen saaneista lentoemännistä tittelinimeltään
Finn Hostess.


18 lentoemäntää kävi kahden viikon pikakurssin jolla opittiin perisuomalaisuutta ruokalistasta Lapin matkailunähtävyyksiin saakka. Finn Hostessit viihdyttivät ensimmäisen luokan matkustajia, tarjoilivat nimikkococtailinsa ja sinivalkoista jäätelökakkua, ja kertoivat tiivistettyä tietoutta Suomesta.

"Finn Hostess keskustelee matkustajiensa kanssa suomalaisesta ja amerikkalaisesta kirjallisuudesta, teatterista, matkailunähtävyyksistä, hän on persoonallinen ja viehättävä Suomen edustaja, joka on vastuussa siitä kuvasta, jonka suomalaisessa lentokoneessa matkustava saa Suomesta."
 (Eeva 5/1969)

Finn Hostesseille suunniteltiin omat vuosittain vaihtuvat suomalaisilmeiset emännänasut, ensimmäisen pitkän sinivalkoisen Suomen Trikoon velourleningin on suunnitellut Anna-Liisa Nieminen. Puku oli arvokas, mutta ei liian juhlallinen. Finn Hostessit olivat samalla suomalaisen vaateteollisuuden mannekiineja.

Koruna puvussa oli Lapponian ja Björn Weckströmin

avantgardistinen hopeinen laatta,

People need people, ihminen etsii toista.

Kuvat: Finnair Gallery

Eräs avauslennolla mukana ollut Finn Hostess kertoi tunnelmia suuresta kaupungista näin: "Yksitoistatuntisen lennon aikana on todella tulinen kiire. Meillä oli vuorokauden loma New Yorkissa ja se oli tarpeen. Ilma oli nihkeän kuuma, kävelin Central Parkissa ja kävin vähän ostoksilla, mutta luovuin kohta kun totesin kaiken kovasti kalliiksi. En voi väittää ensivaikutelmaa erityisen myönteiseksi, kaupunki oli mielestäni hyvin persoonaton."
 (Hopeapeili 27/1969)

Lentokoneiden sisustukseen satsattiin myös harvinaisen paljon, suomalaisuus oli kovasti esillä, näytettiin maailmalle mitä meillä on.
Oli Tapio Wirkkalaa, Kaj Franckia, Dora Jungia, Marjatta Metsovaaraa.

Wirkkalan Ultima Thule lasisto otettiin ensimmäistä kertaa käyttöön lennoilla, ja Finnairilla oli siihen yksinoikeus parin vuoden ajan, sen jälkeen kauppoihin päästessään siitä tuli yksi suosituimmista joka kodin laseista, myös ulkomailla. New Yorkiin Iittala joutui avaamaan oman liikkeensä lasiston suuren suosion takia.

Tietolähteet:
Lehdet Kotiliesi, Eeva ja Hopeapeili 1969
internet
Finnairin nettisivut
kirja A-B Huttunen: "Ammattina lentoemäntä."


****

Blogissani on menty maagisen miljoonan rajan yli kävijöissä, tuntuu hurjan hurjalta luvulta !
Kiitos kaikille lukijoille, ilman teitä blogia ei olisi !
Teitä on paljon jo pelkästään blogin vakioseuraajina, mutta päivittäin paljon kävijöitä tule hakukoneiden kautta piipahtamaan, onhan täällä jo aika tuhti paketti 70-luku tietoutta tarjolla.

♥ KIITOS ! ♥

Huomenta Lahti Nyt me sitten tulimme (arvonta)

70-luvulla käytetty logo

Ajatelkaas aikaa ennen ruotsalaisten vaateketjujen Suomeen tuloa, mistä ostitte vaattenne tai ylipäänsä perheen vaatteet ? Veikkaan että vaatekaapista löytyi sellaisia brändejä kuin S-style, Martinelli, ImpaZzivo, MacMOUNT, Smithy´s, Jeans Machine, Frisco...

Minäkin käytin paljon vaatteita a' la Seppälä, varsinkin 80-luvun murkkuvuosina jolloin piti olla cool. Sieltähän se uusin muoti löytyi. Paitapuseroita, farkkua, satiinia, neonvärejä, fuksianpunaista.
Ylioppilasvaatekin tuli ostettua Seppälästä, valkoinen bleiseri ja hame.
Seppälä oli edullinen ostopaikka, eikä muualta löytynyt yhtä "makeita kuteita".

Muistikuvat Seppälästä ovat kuitenkin jo 70-luvulta, muistan paremmin itse liikkeen ja ostosreissujen tunnelman, enemmän kuin mitä sieltä ostettiin.



Edelleen käytössä, hyvät alkuviileän käsineet.
Kämmenselän aukko huippumuodikas, silloin joskus...

70-80 -luku oli kouvolalaiselle Seppälälle vahvan kasvun aikaa, v. 1969 avattiin myymälä Lappeenrannassa, 1970 Helsingin Kaisaniemenkadulla, laajentuen sitten koko Suomen alueelle.
Seppälä aloitti 70-luvulla myös omien mallistojen suunnittelun, ja tuotteita alettiin ostamaan Aasiasta.
Varsinkin nahkavaatteet olivat Seppälän 70-luvun juttu.

Muotitalon lyhyen historiikin voi lukea Seppälän nettisivuilta.

Nykyään en osta enää Seppälästä itselle sen enempää kuin kilpailevista ruotsalaisfirmoistakaan, liikkeessä sentään joskus pyörähdän katselemassa.


A R V O N T A.

Kysymys kuuluu:
Minä vuonna Seppälä avasi vaateliikkeensä Lahteen ?

Kaikki voivat osallistua, yksi vastaus per nuppi !
Anonyymien vastaajien ilman julkista blogia pitää liittää mukaan s-postiosoite, jotta voiton napsahtessa kohdalle voin tunnistaa henkilöt oikeiksi ja ottaa yhteyttä.
Jos tämä ei käy, jätä vastaamatta.

 

Palkintona 20eur Lahjakortti Seppälään. Se arvotaan oikein vastanneiden kesken.

Lahjakortti käy myös Stockmann -tavarataloissa, Akateemisessa Kirjakaupassa ja Stockmann Beauty -myymälöissä. Se on pankkikorttimainen, eli kaikkea summaa ei tarvitse käyttää kerralla.

Lisäksi kaikkien vastanneiden kesken arvotaan Finlayson setti, jossa vihreät Taimi -kuosiset patalaput 2kpl ja Optinen omena -tiskirätti.
 

Arvonta päättynyt, oikea vastaus: vuonna 1973.

Luovan ajattelun menestystarina

Logon suunnitteli graafikko Martti Mykkänen

EasyBeasy haalari on syntynyt kotiäiti Marja Mykkäsen ideoimana, kun hän halusi omille lapsilleen kestävän, kevyen ja mukavan haalarin.
Saatuaan prototyypin valmiiksi Mykkänen tarjosi pukua Stockmannin sisäänostajalle, joka kiinnostui, ja tilasikin pukua heti ison satsin.
Haalarista tuli kaupallinen menestys kahdeksikymmeneksi vuodeksi (1970-1991.)
Sitä myytiin hyvin myös muissa Pohjoismaissa ja Saksassa.


EasyBeasy oli käännettävä talvihaalari, toinen puoli oli musta, "pihapuoli". Sen puolen polvet ja takapuoli oli vahvistettu rekka-auton suojapeitekankaalla. Tämä kesti kovaakin kulutusta erittäin hyvin.
"Pyhäpuoli" oli punainen, sininen, keltainen, valkoinen tai vihreä.
Vettähylkivä haalari oli hyvin pelkistetty, ei ollut turhia koristeita, ainoastaan selässä avotasku.

Haalari oli suhteellisen kallis, mutta puku kiersikin sitten käyttökelpoisena monet sisarukset ja vielä sukulaislapset päälle.
"Iisibiin" perään tunnutaan yhä haikailevan, joku oli vauvapalstalla valmis maksamaan hyvästä haalarista 200eur ja huutonetissäkin toisinaan olleet ovat menneet kaupaksi.

Muita EasyBeasy vaatteita olivat mm. lasten kaksiosaiset ulkoilupuvut, ohuet tuulikuorihaalarit, froteiset sisävaatteet ja aikuisten ulkovaatteet.

Haalarista ei netissä ole juurikaan muita kuvia kuin liittyen Helsingin kaupunginmuseon  Made in Helsinki  -näyttelyyn. Siellä pääsee livenä näkemään tuulihaalarin ja talvihaalarin, ovat tosin lasivitriinissä vähän hassusti nostettuna seinälle.

Vanhoissa lehdissä olen kuvia kyllä nähnyt, haalari- ja ulkovaatevertailuissa ainakin (pärjäsi hyvin !), mutta en ole ottanut talteen.

Mutta palkitussa näyttelyjulkaisussa
Made in Hki on kuvia haalareista lasten yllä,
saatu ihmisten kotialbumeista,
kannattaa katsoa tuo kirja. (Kirjastosta,
tai myynnissä Museokaupassa.)

Kirjassa myös lisää EasyBeasystä,
mm. käyttäjien kommentteja ja muistelmia.

Muoti on iloinen asia - alusvaatteissakin

Kaikki kuvat Anttilan tuoteluettot v. 1975 ja 1976.

Silloin miesten alusvaatteet olivat retroimmillaan.

Ennen ja jälkeen oli aika pliisua, nämä kaksi vuotta erottuivat selvästi.

 

 

 

 

 

 

 

 Uimahousuja nämä kaksi ylempää,
Ässä-tuote oli lahtelaisen Kutomo ja Neulomo Oy:n tuotemerkki.
Yhtiö ajautui konkurssiin 1986.

 

 

Oi joi, vasemmanpuoleinen paita on näytykin

 jo aiemmin myös blogistin päällä.

Rissanen

 

 Kesällä ostin kaksi Rissanen Oy:n Vanessa -malliston vaatetta,

samaa kuosia sattumalta !

 

 Tässä takana näkyy uutta ruskeaa jättikukkaverhoa,

tempaisin tänään ikkunaan, syksyn värejä.

Kaulakoru on Aarikan vanhaa tuotantoa.

 

 

 

Koko kansan alennustavaratalo

Kalle Anttila perusti  postimyyntiyrityksensä v. 1952, jolloin postimyyntikuvasto Ostajan opas alkoi ilmestyä.

Loppu onkin suomalaisen kaupankäynnin historiaa.
Lue Anttilan historia vuosikymmenittäin täältä.

Ostan ja kerään 70-luvun postimyyntikuvastoja, saa tarjota,
pääsevät hyvään arvostavaan kotiin !
Monta on jo, mutta joitakin numeroita vielä puuttuu.

Kesäksi 1973 Anttila tarjosi mm. seuraavaa:

"Kolme kaunista arkipukua ja hinta on niin edullinen,
 että voit hankkia vaikka kaikki kolme."



Froteemekkoja.

Ilona - mekko.

Numerohaalari ja Jekku- froteeyhdistelmä.

Kurre-housupuku.
Reipas muotipusakka joustavin helmaresorein ja siistit suorat housut.
Sopii sekä tytöille että pojille.