Paras lasi ja emali 2018

Monenlaista lasiakin tuli ostettua, ja jokunen emali, valitsin nyt nämä seuraavat parhaimmiksi ostoksiksi:

Pari vuotta sitten sain joululahjaksi kaksi Iittalan Ultima Thule olutlasia, ja niiden hintahan on aika suolainen, uutena että meinaa olla myös käytettynä. Lisäkappaleet olisivat olleet kuitenkin tervetulleita.
Joten piti kirpparilla oikein hieraista silmiään kun myyjä nosteli sellaiset (2kpl) pöydälle 1.20 euron kappalehintaan! Taas oli tuuria matkassa että osuin kohdalle, lasit olisivat varmasti lähteneet seuraavan asiakkaan mukaan.
Lasit ovat meillä kovasti käytössä, muillekin juomille kuin oluelle.
Ostopaikka Cetori Lahti.

Paras emali on Arabian Finel Kirsikka kattila.
Tämä löytyi keväällä Lahdessa Siivouspäivästä, eli kirppistapahtumasta jossa voi laittaa myyntipisteen pystyyn lähes mihin vaan.
Menin kerran jo kattilan ohitse, välillä kun tulee sellainen olo ettei viitsi kaikesta hintoja kysellä, kun olettaa että se on kuitenkin niin kallis. Näin ajattelin tästä.
Takaisin tullessa kattila olikin vielä paikallaan ja menin sittenkin kysymään hintaa. Katsoin toki kattilan kunnon ensin, ja se vaikutti oikein hyvälle.
Hintapyyntö oli 8 euroa ja tuonkin olisin voinut maksaa, mutta tingin kyllä aina tällaisissa livetilanteissa ns. "löysät pois." Tarjosin rohkeasti 5 euroa ja myyjä sanoi sen enempiä empimättä että "Okei, tehdään sillä kaupat." Olin vähän yllättynyt, yleensä kun se on se euro maksimissaan kaksi mitä saa tingittyä. Tämä oli siis todella hyvä löytö, varsinkin kun sain nyt ensimmäisen Kirsikan emalikokoelmaani.

Oikein mukavaa talvista viikkoa, lumityöt kutsuu täällä etelässä!

Kirppispostaus

Harvemmin tulee lähdettyä näistä lähinurkista muualle maakuntaan kirppiksille. Joskus vaihtelu kuitenkin virkistää. Ja noilta maaseutukirppiksiltä voi tehdä tosi hyviä löytöjä, siellä ei ehkä hintataso ole ihan niin tapissa kuin kaupungeissa.

Tähän ensi alkuun kuitenkin jo talvella löytynyt maaseutukierroksen tulos.

Käyttökuntoinen Heikki Orvolan Visit kahvi/vesipannu olisi ollut jo tuolla kuudella eurolla halpa, mutta tuossa pöydässä oli kaikki tavarat vielä puoleen hintaan! Tuli naurettavan halpa.

Ostopaikka kirpputori Matruska Villähteellä.

Tällainen pannu meillä oli kotona 80-luvulla, teevesiä tuli keiteltyä. Syksyllä juttelimme äitini kanssa näistä meidän vanhoista tavaroista, ja tuostakin pannusta, vaan eipä hän muistanut sitä ollenkaan. Mitään vikaa hänellä ei muistissa ollut, ei vaan muuten ollut jäänyt mieleen. Itse sitä tuntuu muistavan joka ainoan kipposen ja kupposenkin joita meillä oli.

Visit oli viimeisiä Arabia emalin pannuja, kahta kokoa, ja väreinä valkoisen lisäksi punainen ja vaaleansininen. Yllättäen tätä pannua näkee aika harvakseltaan kirpputoreilla.

Sitten on eilisen ostoksia:

Helena Tynellin Palkki maljakko oli näin halpa ihan vaan siitä syystä että sitä ei oltu tunnistettu. Muuten Iittalat ja Riihimäet kun tuolla lahjoitustavarakirpputorilla oli vitriinissä "oikeilla" hinnoilla.

En voinut ohittaa Seppo Mallatin vauvakasaria! Söpö pieni ja täysin kayttökuntoinen. Valkoisena Finella kattiloita valmistettiinkin vielä Hackmanin aikana -80-luvun loppuun, joten voi olla sen ajan tuote kun säilynytkin niin hyvänä. Maksoin pikkuisesta 0,8 litraisesta 12 euroa.

Sitten käväisin kirpputorilla jota pitää yllä evlut seurakunta, ja juuri sattuikin kaikki kierrätystavara olemaan puoleen hintaan. Tosin heilläkään vitriinituotteet ei kuulu koskaan tähän tarjoukseen.

Hyllystä pongasin kauniin turkoosin kulhon, että tuo olisi nätti salaattikulhoksi. Käteen otettua aloin katsomaan, että onko tämä hitti joku näin upea kulho. Pohjassa olikin teksti ORREFORS Fuga.
Kulhon on suunnitellut Sven Palmqvist 50-luvulla, ja Fuga-sarja on Ruotsissa klassikko. Kulhoa on tehty uustuotannossa, mutta pohjamerkinnät on niissä erilaisia, eli tämä minun löytö on aito vanha. Kulho maksoi alen jälkeen 50 centtiä.

Ruotsiksi asiasta tietoa täällä.

Ilves-tölkkejä ei kait voi olla koskaan liikaa. Olen löytänyt niitä myös lasinkeräyksestä, paksuna lasina säilyvät usein ehjinä vaikka ne sinne kevyesti heittäisikin.
Tämä tölkki on loppuajan tuotantoa, koska siinä on muovinen tiiviste ja kansi. Kannessa lukee sisäpuolella RIIHIMÄEN LASI. Kun Ilves-logo metallikansista poistui, tehtiin niitä vielä värillisinä ja esim. ruudukkokuviolla. Ilves-tölkkejä valmistettiin tehtaan loppuun saakka, vuoteen 1990.
Näiden hinnat ovat kyllä nousseet ihan järkyttävästi, monilla on käsitys että on suurikin aarre. Kuitenkin purkkeja on tehty valtavia määriä, ja niitä on ihan joka kirppiksellä myynnissä. Kyseessä joka kodin tuiki tarpeellinen säilömisastia. Muistan meilläkin esim. etikkakurkut jotka lilluivat tillin varsien kanssa isoissa Ilveksissä.
Minun ostos on 2 litrainen ja maksoin siitä 1.75 euroa.

Ja vielä Tampellan pellavaa, keskikokoisia pöytäliinoja. Keltainen on Dora Jungin Yrttitarha.
1.50 euroa kappale.

Mukavaa keväistä viikonloppua!

Orvolan vihanneskattila

Heikki Orvolan 80-luvun alussa suunnittelemaa emalikattilaa sanotaan lähteestä riippuen milloin Vegetaksi, Vegataksi, Vegetaariaksi tai Vegetariaksi. (Helena Leppäsen ja Liisa Laukan emalikirjoissa puhutaan Vegetasta.)
Kattilaksi tätä ei heti uskoisi, mutta kattila se on, valurautapohjalla. Kattilaan kuuluu ruostumaton teräskansi. Aika harvoin kansi kulkee enää matkassa, usein ovat myynnissä näin ilman. Ehkä se kansi vaikuttaa vähän eri parilta, ja on unohdettu jonnekin. Käyttömahdollisuus ei rajoitu pelkästään kattilaksi, malli sopii hyvin myös kulhoksi, joten se kansi ei ihan niin välttämätön ole.

Tämä hyväkuntoinen kattila oli myynnissä Pelastusarmeijan kirpputorilla, ja mielestäni aika edullinen. (Vaikkakin se kansi uupuu.) 13 euroa ei ole paha hinta kotimaisesta kuvioemalista, ja tuostahan sain vielä sen parin euron alennuksenkin kanta-asiakkaana.

Nyt täytyy koluta sitten kirppiksien kansilaatikoita, josko löytäisin vielä sen kannenkin.

Kattiloita on valmistettu kahta kokoa 2,8l ja 3,5l, vihannesaiheella tai kokonaan valkoisena. Sekä malli että koriste Heikki Orvolan kynästä. 

Ja tadaa, eipä kovin montaa kirppiskierrosta tarvinnut tehdä kun kansi jo löytyi.

Nyt hän on täydellinen.

Koko kansan kattila

No tämäpä ei liiemmin esittelyjä taida kaivata, on varmasti monille tuttu kattila.

Heikki Orvolan suunnittelema Wihtori teräsemalikattila lanseerattiin vuonna 1978, ja näkyvän mainoskampanjoinnin ansiosta kattilasta tuli koko kansan kattila.
Kattilassa on paksu patentoitu erikoispohjarakenne joka estää pohjaan palamista. Sehän se olikin aiemmin ollut siistin ja mukavan emalikattilan pahin vika.
Meilläkin oltiin kai mainonnan uhreja kun äiti kiikutti Wihtorin kotiin, ja hyvin palvelikin monta vuotta, ja lopuksi koiran juoma-astiana.

Kattiloita ja kasareita oli valittavana useita kokoja, sekä näppärä kahvipannu.

Ruskeaa (beige) kattilaa/raitakoristetta sanottiin Manteliksi, ja se oli suunniteltu yhteensopivaksi Arabian Pirtti astiaston kanssa.
Harmaa kattila/raitakoriste oli Kumina, ja sen raitojen ajateltiin sopivan Salla astiastoon.

Wihtoria koristeltiin myös muulla tavoin. Raija Uosikkisen Villiruusu oli Arabian emaleihin tullut koristeeksi vuonna 1977, ja se napattiin myös Wihtoriin.

Ruskea maisema on tuntemattoman suunnittelijan, minulla tulee mieleen tästä englantilainen maalaismaisema. Ei ihan heti hoksaa, että onkin suomalainen kattila.
Tätä koristetta on käytetty myös matalissa laakeissa emalikulhoissa.


Tieto Wihtoriin oli painettu keittiötietoutta, kuten ruoka-aineiden painoja ja kananmunan keittoaikoja. Kuvan kattilasta löydät täältä.

Lemmikki Wihtori oli viimeisin, vuonna 1982 markkinoille tullut kattila. Siinä on koristeena pieniä vaaleita sinisiä lemmikin kukkia.

Kerta kiellon päälle

Tosiaan siis eilisen piti olla viimeinen kirppupäivä tältä vuodelta, mutta koska tänään piti käydä kaupoilla, niin eikös sitä kirpulla ehdi myös...

Hyvät emalilöydöt näin yhdelle viikolle: Pehtooripannu, Finella vesipannu ja tänään Neptun kattila. Nyt niitä joululahjoja tuli kerralla varmaan koko vuodeksi!
(Noista pannuista kerron myöhemmin.)

Minulla ei ole ollut vielä yhtään Neptunia, ja toiveissa on ollutkin löytää se juuri valkoisena, toinen värihän on punainen.
Ulkoapäin aivan virheetön, ei emalipuutoksia. Sisäpohjassa jälleen vähän sanomista, mutta eipähän tuo koristekäytössä haittaa. 15 euroa oli hinta, kattila on 3,5 litrainen.
On se vaan kaunis tuo mustan ja valkean liitto, tässä näitä kaloja joihin Esteri Tomulan piti ottaa pikkaisen mallia kirjasta. Ei lähtenyt ihan kuvamuistista kalan piirtäminen. Neptun koriste oli vuoden 1965 syysuutuus.

Pöytäliina on Tampellan Apila.

Muoks* Sekoitin kaksi pöytäliinakuosia ja virheellinen teksti poistettu.

Anonymiteetistä Wärtsilän emaleissa

Wärtsilän mainos vuodelta 1962, uudet Venla kasari ja kattilat juuri tulleet myyntiin yönsinisenä ja oliivina. (Myöhemmin myös punainen, sekä Esteri Tomulan kuvittama Ruusukaali.)

Mainoksessa huomioitavaa on se, että suunnittelija mainitaan, taiteilija Harry Moilanen.

Wärtsilällä keskusteltiin 60-luvulla paljon siitä, pitääkö tuotteiden markkinoinnissa nostaa suunnittelija esille vai ei.
Kaj Franckilla oli selvä ja vahva mielipide, ja hänen mielestään sarjatuotantoa ei pidä myydä taiteilijan nimellä ollenkaan. Sarjatuotanto kun on hänestä aina yhteistyötä, monen työntekijän panos. Sarjatuotteen piti olla arkinen ja huomaamaton, vuosikymmeniä kestävä esine, niin ettei käyttäjä ala miettimään kuka sen suunnittelija on.
Wärtsilä luopui sitten tämän johdosta muotoilijoiden nimien käytöstä sarjatuotettujen tuotteiden kohdalla niin mainonnassa kuin tuoteluetteloissakin.

Franck oli myös yksinkertaisuuden ja koristelemattomuuden kannalla, hän ei pitänyt siitä että emaleita siirtokuvakoristeltiin, pelkkä väri olisi riittänyt mainiosti.

Onko nyt sitten suunnittelijat unohdettu Franckin toiveen mukaisesti, mietimmekö tekijöitä Finel emaleita pyöritellessämme?
Useimmille taitaa riittää kun tietää että kuka on koristesuunnittelija, muotoilijat ovat jääneet tässä kohdin heidän varjoonsa.

V. 1966 korostettiin tuotteen erinomaisuutta erilaisin mielikuvin.
Onpa mahtava tuote!

Tässä Venla punaisena.

Pyöreä kuin Rondo

Arabia emalin Rondo-sarja tuli myyntiin 1974-75,

mallin suunnittelija Leif Eriksson.

Punaiseen Rondoon mustan koristeen on suunnitellut Anita Wangel.

Dyykkarihan löysi tämän ulkopuolelta täysin uudenveroisen Rondon heitettynä metallikasaan.

Minulla on ollut aiemminkin tätä sarjaa, piti oikein tarkistaa blogin alkumetreiltä, että mitä kattiloita. Olen myynyt ne kuitenkin pois, kun tämä malli on sellainen, joka ei kamalasti viehätä. Mutta nyt taas kasari näyttääkin oikein kivalta pieneltä, ja ehkä pääsee riviin kaapin päälle.

Voi voi keneltä on päässyt palamaan vellit pahasti pohjaan?

Ehkä tuohon joku kikkakolmonen vielä purisi, mutta en jaksa nähdä vaivaa.

Näin hienosti Rondoa mainostettiin Avotakassa 1975.

Uuninkestävät kädensijat, ja hyvä parannus aiempiin kattiloihin olivat teräksiset suojavanteet kansien ja kattiloiden reunoissa kolhuja vastaan.

Väreinä/koristeina löytyy lisäksi vielä valkoinen, sekä hiukan myöhemmin tulleet ruskea-(puna)oranssi raita ja ruskea Ritarikukka.

Avotakka 1977.

Raitakoriste Henrik Strömbergin suunnittelema.

Mustikka-aika käsillä ja Instagram asiaa

Arabia emalin Kesti-kattilan harvinaisempi kuvitus 70-luvulta, Mustikka.
Tämähän oli saatava kokoelmaan hyllyn päälle kun hintakin sopiva, tingittynä 11eur. Sisäpuolelta emalipinta karhentunut ja kulunut, myyjän mukaan voisi vielä käyttää, mutta minusta kyllä aika pilalla.

Mustikka on Esteri Tomulan piirtämä, hänellä on toinen aika samanlainen varmaankin kaveriksi suunniteltu Mansikka.

kuva: laatutavara.com

HOX HOX HOX
Olen tässä miettinyt, että miten saisin kirppisostoksia enemmän esille, täällä kun ihan murto-osa vilahtaa, ei ole mitenkään nopeaa tämä blogiin valokuvaaminen (kameralla) ja kuvien muokkaus+siirtäminen, ja aina ei vaan jaksa. Sutjakkaampi tapa olisi oltava. Hyppysissäni kulkee niin paljon tavaraa, olisi kiva saada ne johonkin muistioon, ja muidenkin katseltaviksi.

Sitten kekkasin Instagramin, että se voisi olla nopea vaihtoehto puhelinta käyttäen.
Joten nyt minua voi seurata Instagramissa, jossa on pikaisia kännykkäräpsyjä, kuvia joita ei sen ihmeemmin tarvitse selitellä.
Edelleen jatkan myös täällä samaan vanhaan tapaan, myös kirppisostojen kera. Instagram on vain lisäapuri.

Muutama kuva jo laitettu! Olen retropimu 😁

Joskus kannattaa lörpötellä myyjän kanssa ♥

Katselin kierrätysmyymälässä mitä olisi tarjolla, ja ihastuin siistiin Finella kattilaan. Se maksoi 9,50eur.

Seppo Mallatin muotoilema Finella tuli markkinoille v. 1969

ja oli tuotannossa 1990-luvun alkuun asti.

Koriste on Uhtua 80-luvun alusta, tuttu myös Arabian posliiniastioista.

Kassalla aloin kehumaan että onpas hyväkuntoinen kattila, täytyyhän tämä ostaa. Siitä seurasi keskustelu myyjän kanssa:
"Tuolla takana on toinenkin kattila tulossa, kunhan nyt saadaan esille kun on niin likainen."
-"Ai jaa, onko se samanlainen?"
"Ei, se on korkeampi ja sivuilla kiertää kuin jotain köynnöstä muistaakseni."
-"Olisko mahdollista nähdä sitä?"
"Joo toki, käyn hakemassa."

Ja sieltähän saapui Vegeta kattila. Ja olin kuin huutokauppakeisari, vaikka pakahtuu innosta, ei saa näyttää että toisella on siinä mansikka kädessä! Myyjälle suurin harmi oli kattilan likaisuus:
"Tää on vain näin kamalan pöllyinen..."

Kurkkasimme kattilan sisälle, ja siellä oli käytön jälkeä, naarmua ja kellastumaa.
-"Minkähän hintainen olisi?"
"Niin mitähän se voisi olla, kukahan keksisi hinnan, se onkin vaikeeta sanoa hintaa. Mitäs me nyt keksitään sille?"
-"Olisiko se suunnilleen saman hintainen [Finellan kanssa], ei enempää ainakaan kun on pohjassa tota jälkeäkin?"
"Niin no joo, ehkä sitten sama hinta, sovitaan niin. Otatko kummatkin?"
-"Otan!"

Sitten kassakonetta näpyttelevä myyjä jostain syystä vielä tiputti vähän, oli kuullut kyllä koko keskustelumme.
"No laitetaan 18 euroa yhteensä."

Heillä ei siis ollut mitään käsitystä mikä kattila kyseessä, kolme naista siinä oli, eivät mitään nuoriso-osastoa edes, se oli vain "kattila."
Kuitenkin tuolla on vanhaa tavaraa kalliilla, (esim. Arabian Villiruusu kattila 35eur), ihan normaaleilla korkeilla hinnoilla, jonkun muun täytyy siis hinnoitella. Pelkäsinkin kyllä että lähtevät kysymään takahuoneesta hintaa, jos eivät vaikka itse saa sitä päättää.

Kattilan muotoilija on tuntematon, koriste on Esteri Tomulan käsialaa.

Vegeta kattilat tulivat markkinoille v. 1964-65, valmistettiin 70-luvun alkuun.

Mutta näin kivasti kävi, Vegeta valurautapohjalla, isoin koko 3,5 litraa ja ihan hyvässä kunnossa mielestäni, jokunen pistemäinen emalipuutos ulkopinnassa ja kuviossa sipulin kohdalla skraapu. Sisäpuolenkin sain vispiläjäljistä aika hyvin puhtaaksi, ja emaliin pinttynyt kellastuma lähtee esim. Universal Stonella.

(Kuvassa myös minun muut Vegatat, pienempi 2,5 litranen ohuella pohjalla, sekä kasari paksulla pohjalla.)

Huutelua

Pitkästä aikaa Huutonetistä ostos.
En ole sieltä enää ostellut vuosiin mitään, kun hinnat tuppaa kaikissa kivoissa nousta niin älyttömiksi. Ja Itellakin mokoma haukkaa aika ison palan.

No tämäkin on tosin jo huudettu talvella ja on satunnaisen selailun tulos.
(Harvemmin edes selaan Huutonettiä.)
Pistin ihan ”leikilläni” huudon kattilaan kun hintaa oli 16e varmana siitä että eihän se nyt tuohon hintaan jää.
Hämmästys oli suuri kun se jäikin.
Lisäksi myyjä oli paikkakuntalaisia, niin pystyin kattilan vielä häneltä noutamaankin.

Huippuhyvässä käyttökunnossa, siirtokuva ehjä. Iso kokokin vielä, 3 litraa.
Olin todella tyytyväinen ostokseen.
Antiikki- ja Keräilymessuilla samasta kattilasta samassa kunnossa mutta pienempi kokoisesta pyydettiin 55e.
Ja kyseessähän on Raija Uosikkisen Ritari.

Nyt löytyi !

Nimittäin kauan etsitty ja himoittu Vegeta -kattila.

Hyväkuntoisesta kattilasta kansineen pulitin 20e.

Muita viikonlopun ostoksia:

Arabian Pomonapurkki puolukkakuvioinnilla 1e, tässä pieni särö reunassa, ei haittaa minua.

Tähän ihastuin heti,
maatuskanaulakko 1e.
Keittiöön seinälle.

Tätäkään settiä ei voinut kirpparille jättää kun hintana vain 1e.

Ritari

Kirppiksiltä on löytynyt lähiaikoina Todella paljon, pikabloggauksena Raija Uosikkisen Ritari, koristekuvio on ollutkin bongauslistalla, nyt löytyi kattila juuri ja juuri siinä rajalla että raaski ostaa, 12e. Ilman kantta.



Sekä verhot 4e, esittänee joko
kirsikoita tai tuomenmarjoja.
Toisesta verhosta tulikin
keväinen kappa keittiöön.

Perunakattila pöytään

Kauniisti koristellut ja iloisenväriset emalikattilat ovat sopineet hyvin tarjoiluastioiksi. Ruuantekemiseen taas huonosti, koska palavat niin herkästi pohjaan ja ottavat huonosti

kulumaa ja kolhuja vastaan.

Wärtsilän Rondo- kasari ja kattila.

Auringonkukka.

Kansi puuttuu valitettavasti. Tälle kattilalle pitäisi ehkä löytää arvoisensa paikka sisätiloista, nyt on kesät talvet parvekkeella... kesäisin laitan siihen jonkun kesäkukan.

Villiruusu- sarjan kattila, 70-luvun loppupuolelta.

Kattila maksoi Kierrätyskeskuksessa 1e.

Jos jonkun niin tämän Tomulan Vegeta kattilan haluaisin löytää edullisena.

*Muoks.* On löytynyt, tässä.


Yllä oleva kuva tästä
MTV3:sen Uniikki-ohjelman arkikkelista.