Ostin itselleni joululahjan

Näin jouluna voi muistaa itseään hyvällä omallatunnolla, ostaa jotain ehkä kalliimpaa, mitä ei raaski tavallisesti ostaa.

No ei ole nyt mitään tuiki tärkeää mitä haluaisin, odottelen vielä että jospa se tattikulhokin löytyisi roskiksesta!

Lampsin sunnuntaina iltapäivähämärissä kirpputorille jossa en käy juuri koskaan, koska siellä ei ole mitään ostettavaa. Suurimmaksi osaksi pöydät ovat täytetty kirpputorin omistajan omilla tavaroilla, jokunen vuokrapöytä muille.
Eräässä vuokrapöydässä oli kuitenkin mielenkiintoinen aika kookas koru, kovin tummunut, mutta hopean leimat löytyivät helposti. Ja katsaus vielä hintalappuun, 5 euroa. Siinä minulle mieluinen joululahja!

Riipus on Kultasepät Salovaaran hienoa hopeatyötä, vuosileima kertoo valmistusvuodeksi 1966.

Korunen saatesanoilla

Jotkut itsepalvelukirpputorit tarjoavat sellaista palvelua, jossa myyjä tuo omat tavaransa myyntiin, ja kirpparin henkilökunta hinnoittelee ja laittaa pöytään. Itseltä jää siis koko laputusrumba pois, eikä myöskään tavaraa tarvitse tuoda lisää myyntiajan aikana. Käy vaan sitten hakemassa tilityksen, ja usein myymättä jääneet tavaratkin voi lahjoittaa kirpparille. Helppoa?

Yksi kysymys tästä toimintatavasta herää: Osaako kirpparin henkilökunta hinnoitella oikein? Tavoite myyjällä lienee se, että tavara menee kuitenkin kaupaksi.
Yhtä tällaista kirpputoria seuranneena voin sanoa, että siellä ei ainakaan oikein osata. Kallista tuppaa olemaan, tavara ei liiku. Itsellä ei meinaa riittää edes mielenkiinto katsoa näitä pöytiä kun hintatason jo tietää.


Ja siksipä oli vähän yllätys, näköjään joskus lipsahtaa "väärä" hinta jostain syystä, koru on ostettu juuri sellaisesta pöydästä jonka kirppari on myyjälle hinnoitellut.
Kiitän ja kumarran.

Turun Hopea

Jorma Laineen pronssinen rannekoru

Leimattu BRONZE Jorma Laine FINLAND

Kultasepät Salovaara

Kultaseppä Salovaaran vanhoja pronssikoruja löysin kaksin kappalein.

Salovaara (1955-88) oli aikoinaan iso yritys, ja tunnettu varsinkin upeista hopeakoruistaan. Nimileimana heillä on koruissa se jääkarhun kuva.

Pronssikoruissa ei välttämättä ole mitään leimaa, näistä kahdesta kuitenkin löytyy MADE IN FINLAND. Aina jos koru on leimattu näin, voi olettaa ettei kyseessä ole mikään pilipali rihkamakoru.
Mystinen korunimi Kalevi Sara liittyy Kultaseppä Salovaaraan siten, että se oli Veikko Salovaaran taiteilijanimi.

2eur

2.50eur (oli -50% ale)

Salovaaran pronssikoruja oppii tunnistamaan oikeastaan vaan netistä katselemalla, jotain yhtenäistä muotokieltä on, mutta osa hyvin erilaisia kuitenkin.
Riipuksissa on käytetty ainakin tällaista "lukkoa", se voisi olla myös hyvä tunnistusapu.

Laineen ja Sarpanevan koruja uustuotannossa

Vanhaa tuotantoa, Luu-sarjan sormus (1973)

Turun Hopean nimekkäiden 70-luvun korutaiteilijoiden Jorma Laineen ja Pentti Sarpanevan koruja valmistetaan taas.
Tämä kaikki alkoi loppuvuonna 2015, ja nyt mallistossa on jo paljon erilaisia riipuksia, rannekoruja ja sormuksia suosituimmista sarjoista valmistettuna. Materiaaleina ovat pronssi ja hopea. Tuotteita voi ostaa helposti Turun Hopean verkkokaupasta.

Käsittääkseni kauppa käy ihan mukavasti, hinnat maltillisia, esim. pronssisen sormuksen saa alkaen kahdella kympillä.
Mitä tämä tekee sitten vanhojen "alkuperäisten" korujen hintatasolle? Aletaanko vanhoja arvostamaan enemmän, ja niiden hinta nousee, vai tullaanko niitä vertaamaan uusien rinnalla?

Itse olen tässäkin uustuotannossa sillä kantilla että vanhassa vara parempi, mutta en sulje pois sitäkään, että voisin ostaa tätä uutta. Tai ainakin toivoa lahjaksi 😁

Retroilu ilmestyi

 

 Johan tässä on ajat märisty siitä miksei meillä Suomessa voi olla samantyyppistä lehteä kuin Ruotsin Hus&Hem:in Retro. Nyt on märinöihin vastattu, Antiikki&Design -lehden ensimmäinen Retroilu erikoisnumero on ilmestynyt.

Hyvin on samantyyppinen kuin esikuvansa, on kankaita, astioita, sisustettuja koteja, koruja, keräilijöitä, vaatteita... Makupaloja lehdestä täällä.

 

 

Lehdestä selvisi jotain tästä korusta. Ostettu eurolla v. 2010 ja kuva julkaistu blogissa aiemminkin. Korussa ei ole leimoja. En ole pitänyt sitä oikein "minään", lähinnä rihkamana.

Mutta Retroilu -lehdessä on juttua korumuotoilija Jorma Laineesta, ja koru onkin hänen. Siellähän se on sama riipus lehden kuvassa!

Torikontti

 

Ostin Torikontti rintakorun (6eur) juuri siihen aikoihin kun julkisuudessa kerrottiin Kaija Aarikan poismenosta, joten korulla tulee olemaan aina hyvin symbolinen merkitys.

 

 Torikontti-sarja on suunniteltu 60-luvulla, ja taustalevystä päätellen koru saattaa ollakin siltä vuosikymmeneltä.

 

 

Olettehan tutustuneet

 Aarikan museon loistaviin sivuihin ?

Nyt sinne on päivitetty myös 1990 ja 2000-luvut.

 

 

Pääsiäisjuttuja

Pääsiäinen on mielestäni silloin oikealla paikallaan, kun se on maalis-huhtikuun taitteessa. Sellainen kevään aloitus, aurinko jo lämmittää, räystäiltä tippuu vettä...Ei enää talvi, muttei vielä kevätkään.
Normaalisti siis, tänä vuonna ei oikein voi talvesta lumineen edes puhua.
Olen "pääsiäislapsi", syntynyt 2. pääsiäispäivänä, 30.3.

Tämän verran kevättä on meillä jo esillä:

 Samettipintainen vaahtomuovinen kukko lienee Neuvostolelu.

1eur.

 

 

 Weisteen vahanaamainen pääsiäisnoita,

 toisessa kädessä on ollut varmaan vielä luuta.

50cent.

 

 

 Rairuohomättäät ovat Tiu munakupeissa,

Iittalalle suunnitellut Jorma Vennola, tuotannossa 1979-87.

Toinen oli 3eur, ostettu tutulta myyjältä, toisen alkuperää enkä hintaa muista.

 

 

***

Huomisiin kasarikekkereihin on nyt hankittu aito 80-luvun pinkki mekko, muovikoruja sekä laukku.

Kuva siitä tulee vielä tänne ! Illalla ehkä kun teen viimeisen sovituksen !

 

 

Kirpputorien korulaatikoita pengottu, ja Lanttilasta löytyi

 Tapio Wirkkalan Täysikuu kaulakoru pakattuna minigrip-pussiin.

 Alkuaan suunniteltu v. 1966, mutta

tämä Kultakeskuksen hopeinen Täysikuu on uustuotantoa,

sen sai kylkiäisenä ainakin Annan lehtitilauksesta v. 2011.

1eur.

JL

 60-70-luvun suomalaisen modernin korun suunnittelijoihin kuuluu myös kultasepäksi v. 1950 valmistunut turkulainen Jorma Laine (1930-2002).

70-luvulla hän suunnitteli Turun Hopealle,

 materiaalina erityisesti pronssi ja hopea.

 

Erikoiset pinnat, kohokuvioisuus, geometrinen muoto, humoristisuus, ihmishahmot ja primitiivisyys olivat tyypillistä Lainetta.

 

Korut ovat useimmiten signeerattuja.

 

 Keräilijän sivut

 

Hakusanalla "Jorma Laine" löytyy mm. tätä:

 

 

***

Hus & Rem Retron joulukuun numerossa on taas suomalaisuus mukavasti esillä, sillä juttua on juurikin näistä omista korusuunnittelijoistamme: Laine, Sarpaneva, Ikonen. Myös minulta pyydettiin kuvamateriaalia juttuun.

 

Lisäksi kerrotaan Ihanista IRAn peltipurkeista, kovasti ovat keräiltyjä ja haluttuja myös Suomessa. Niitä on myyty aikoinaan täällä marketeissa ja tavarataloissa.

Yksi harmittavin viimeaikainen "huti" oli Iran kukkakuvioisen turkoosin leipälaatikon meneminen kirpputorilla toiselle. Pikkaisen myöhästyin. Leipälaatikko olisi maksanut 10eur. Kirosin.

Hus & Hem Retroa voi tähyillä sitä myyvistä lehtipisteistä 3.12 alkaen.
Lehti on aina hyvä, tämä numero vielä erikoisen hyvä !

 

 

Pronssikoru on muotikoru

Hannu Ikonen (1946-1991) aloitti ensin suunnittelemalla vaatteita ja huonekaluja, mutta pian korumuotoilu vei mennessään.
70-luvulla Ikonen suunnitteli turkulaiselle Valo-Korulle. Hänen tyyppillisin ja tunnistettavin korunsa kuvaa torvijäkälän pintaa monisakaraisine mykiöineen. Koruja tehtiin pääasiallisesti pronssista, jonkin verran myös hopeasta. Erilaisia jäkäläsommitelmia oli riipuksissa, sormuksissa, rannekoruissa, rintakoruissa, korvakoruissa...
70-luvun alkupuolella korut olivat ajan tyyliin isoja, myöhemmin pienempiä korukivin tehostettuna.

Suosittuja koruja meni paljon myös vientiin, mm. Pohjoismaihin.

Koruja ei ole signeerattu, mutta pronssikoruissa on useimmiten leima MADE IN FINLAND.

Sormus.

 

 

Riipus.

Koruja myytiin myös koko kansan alennustavaratalossa :

Anttila tavaraluettelo kevät-kesä 1976

Huom !

Riipus keskellä on kuvatekstin mukaan Kalevala-riipus (sormus näyttäisi kuuluvan samaan sarjaan),

 mutta Ikosen jäkälät tunnistaa hyvin.
Muoks* Kaikki kuvassa Ikosen suunnittelemia.

***

Äitini myi vanhat kultakorunsa romukullaksi. Sinne meni rannerenkaat ja paksut kultasormukset pois kaapista kuleksimasta. En päässyt hätiin.
Mutta tämä yksi sormus jäi, koska siinä oli niin kevyesti kultaista osaa, sormuksella ei siis ollut suurta romukulta-arvoa.

Nyt sormus kiittää kohtaloaan ja kulkee minun matkassani.
Valmistajan leima on kulunut pois, paikkakuntaleima menee Turkuun ja vuosi on H7=1961.
Sormukseen on kaiverrettu äidin etunimi ja päivämäärä jolloin hän täytti 20 vuotta.
Sormuksessa on aikakaudelle tyypillinen pitkänomainen muoto ja musta kivi.

Toinen sormus on ostettu huutonetistä,  Kultakeskuksen hopeinen kivisormus (mikä kivi?), vuosileima V7=1974.

Tykkään hurjasti käyttää sormuksia, jotkut samat on aina käytössä, ja toisia vaihtelen päivittäin tai viikottain.

Raina-roina

Vetoketjun valmistuksessa hukkaan menevästä leikkuujätteestä käytetään nimeä raina. Mutta se ei ollut mitään roskiin joutuvaa roinaa Sarpanevan taiteilijaveljesten käsittelyssä.
Timo Sarpaneva käytti reiällistä vetoketjun metallijätettä Tsaikka-lasin pidikkeessä ja samantyyppisessä Karaatti-sarjassa.

Pentti Sarpanevan useissa alkuajan pronssikoruissa
on koristeellista rainan kuviointia eri tavoin sommiteltuna.

Rainaa löytyy myös Kalevala Korulle suunnitelluista töistä.
 

 

 

 

 

Kuva: Kalevala Koru

 Hep ! Kirja P. Sarpanevasta on ilmestynyt,
juuri laitoin tilauksen menemään Adlibris verkkokauppaan,
odotan todella tätä kirjaa saapuvaksi.

Kirppishaina

Eilen pääsin pitkästä aikaa ruhtinaallisesti yksin kirppareille, tavallisesti näin kesällä joudun ottamaan pojan mukaan ja silloin on kierrettävä vauhdilla, ja katsomme enemmän leluja ym. juttuja hänelle.
Mutta paljon on kuitenkin löytynyt kesänkin aikana, toivottavasti ehtisin niitä tännekin kuvata.

Kirppissilmä oli eilen siis valppaana, tuollainen korunippu rihkamaa, vaan mitäs sieltä pilkistikään ?

Pentti Sarpanevan pronssinen Riikinkukko -kaulariipus !

 

Korunippu maksoi 5eur,

ja saan nuo rihkamat varmasti eteenpäin muutamalla eurolla,

niin ei korulle silloin enää paljon hintaa jää.

 

Riikinkukosta kerrotaan lyhyesti Glorian antiikissa 8/2011:

"Ensimmäisen kultakorunsa Sarpaneva suunnitteli vuonna 1965, Riikinkukkosormus juhlistaa taiteilijan pojan syntymää. Muutamaa vuotta myöhemmin sormus laajeni korusarjaksi."

Piekäisen sormus

Ostin talvella huutonetistä ison koruerän, jossa oli enimmäkseen pukukoruja, jokunen kotimainen pronssikoru (Sarpanevaa, Ikosta), ja sitten yksi kiinnostava sormus, josta myyjä osasi sanoa vain ”joku iso hopeasormus”.
Leimoja tutkien pääsin oikean suunnittelijan jäljille.
Lautasen mallinen sormus on Pekka Piekäisen (1945-2004), vuodelta 1971.

Piekäinen aloitti korujen suunnittelun 60-luvun lopulla Kaunis Koru Oy:lle ja siirtyi pian Turkuun Auran Kultaseppien muotoilijaksi. Piekäisen materiaali oli hopea, ja ominaista tyyliä olivat selkeät pelkistetyt linjat ja runsas materiaalin käyttö. Korukiviä hän on käyttänyt harvoin.

Tämä sormus onkin varsin hyvä esimerkki Piekäisen muotoilusta.

Tuuria matkassa, sormus on sopiva minulle vain yhteen sormeen !

 

 Pikkurillissä Karl Laineen Finnfeelings -sarjaa,

keskisormessa Liisa Vitalin Pitsiä.

Erilaista korukiven käyttöä

Riipus on Sarpanevan Kelo -sarjasta (1970), jossa nelikulmainen korukivi on jätetty hiomattomaksi ja rouhean luonnolliseksi. Kivenä on taiteilijan suosima ametisti.

Korun olen saanut pikkutyttönä jo, vuonna -74 tai -75 lahjaksi, siskoni sai myös silloin samanlaisen.

Akaatti -sarjassa korukivi on taas hiottu tasaiseksi "lammeksi" korun keskellä. Nimensä mukaisesti kivenä akaatti. Turun Hopean mainoskuva 1975.
Kaunis kevyen oloinen koru juuri tämä malli, vaikka muuten akaatti ei ole mikään erityinen suosikkini.

Kuva: laatutavara.com

Punos -sarjassa suuri kivi on pyöröhiottu, ympärillä kuin langasta punottu kehys. Kalevalakorumainen. Kivi on jaspista.
Punos oli Sarpanevan viimeisimpiä korusuunnittelutöitä.

Aivan älyttömän laajaa oli tämän korutaiteilijan työsarka, näiden jo täällä tähän mennessä esitellyiden lisäksi kymmeniä muita sarjoja.

Vielä muutaman korun haluan näyttää, ja sitten voikin jäädä odottelemaan syksyllä ilmestyvää kirjaa Sarpanevasta.
Luulen ettei pelkkä kirjastosta lainaaminen riitä tämän kirjan kohdalla, vaan se on ostettava ihka omaksi.

Kirjan kirjoittaja Hanna Uusitalo ja kuvaaja Noomi Ljungdell ovat tehneet myös artikkelin Sarpanevan koruista Glorian Antiikkiin nro 8/2011.

Tammisen korut

Käsin valmistettu koru "Nouseva kuu", v. 1968.

Seppo Tammiselle (1944-2012) on tehty kotisivut, 

johon on kerätty lehtileikkeitä ja -kuvia 60-70-luvuilta.

Klik sinne !

 

Hänen korunsa ovat signeerattuja koko nimellä tai kirjaimilla ST.

 

Korujen materiaaleina eri metallit, myös yhdisteltynä samassa korussa,
ja varsinkin messinki yksinään.

Myös jonkin verran hopeakoruja.

 

Erikoinen tunnistettava tyyli.

 

Tammista myydään tänä päivänä arvohuutokaupoissa,

tämä messinkikoru on myyty Apollossa hintaan 70eur.

 

 

Linkki: Tammisen koruja keräilijän kokoelmasta.

Pitsiä

Herkkä ja hillitty Pitsi vuodelta 1967 on Pentti Sarpanevan ensimmäinen iso korukokonaisuus, siihen kuului aluksi jo 15 erilaista hopea- ja pronssikorua.
Pitsi saattaa hyvinkin olla myös Sarpanevan tunnetuin korusarja.
Aihe tulee vanhasta kankaan kirjontatekniikasta, Joutsenon revinnäisestä. Monesti Pitsiä sanotaankin revinnäissarjaksi.

Myöhemmin 70-luvulla Pitsiä käytettin koristeena myös ns. kodin koruissa, esim. hopealusikoissa, servettirenkaissa sekä maljakoiden pantakoristeena ja kynttilänjaloissa.

Sarjasta minulla on vain tämä sormus, mutta sekin paljon käytössä.
Ostoslistalla olisi vielä sellainen, jossa revinnäisaihe on neliönä.

Kauniita aterimia Turun Hopealta, design Pentti Sarpaneva.

Kuva vuosi 1975.

 

 

Maljakot ja kynttilänjalat olivat suosittuja merkkipäivälahjoja,

löytyy monesta kodista. Täältäkin, anoppilasta saatuja.

 

Googleta lisää kuvia hakusanalla Sarpaneva pitsi.

***

 

 

 

Ostin keräilymessuilta kulkemattomia vanhoja pääsiäiskortteja,

tänä vuonna siis tervehdykset postitse lähti vintagehenkeen !

 

  

Viikonlopun menovinkkinä ANTIIKKI- ja KERÄILYMESSUT Lahdessa,

Jokimaan ravikeskuksessa 30.-31.3.

Info täältä.

 

 

Hopeinen Räppänä

Kaija Aarikan (s. 1929) värikkäät puukorut ovat kaikille tuttuja,

vähemmän tunnettuja ovat hopeiset designkorut.

Korujen kultakaudella 60-70-luvuilla Aarikkakin valmisti näyttäviä hopeakoruja.

 

kuva: aarikka.com

Muutamaa kuvan 60-luvun sormusmallia valmistetaan uustuotannossa, niitä voi tilata Aarikan nettikaupasta tai ostaa myymälöistä. Katso mallit tästä.
Olen itse harkinnut tilausta jo jonkin aikaa...katsotaan...Anemonia tai Elokuinen.
Muoks* Kävin liikkeessä kokeilemassa, kaikkia kokoja löytyi, mutta mikään ei ollut just sopiva omaan sormeen. Koska sormus on raskas, sen pitää olla sormessa todella napakka, ettei pääse pyörimään.

Ajalle tyypillisistä suurista hopeasormuksista Kaija Aarikka kertoi mielipiteensä Uudessa Suomessa v. 1966: "Sormus on ensisijaisesti koru, siksi ei tarvitse pelätä suuria sormuksia, jotka ei mahdu käsineeseen. Ei niiden tarvitsekaan mahtua, käsilaukku on pieniä tavaroita varten."

Muistanette telkkarista piirtävän satujenkertojan Kylli-tädin, hänellä oli sormessaan usein suuri hopeasormus. Sormukset olivat Kaija Aarikan suunnittelemia. Oli avattava Satusormus, jonka sisällä sadut asuivat, sekä helisevä sormus, jota heiluttamalla Kylli-täti usein hyvästeli ystävänsä sadun päätteeksi.


Aarikan vanhat hopeakorut ovat suht harvinaisia vapailla markkinoilla, mutta tunnistettavissa, sillä ne ovat onneksi signeerattuja.



Aarikan mainoslehtinen v. 1968

Auringonkehrä

 

Suurikokoinen Auringonkehrä on Pentti Sarpanevan tuotantoa

70-luvun puolivälistä.

Pidän erityisesti tämän sarjan sormuksesta. Paljon käytössä.

 

 

Kuva: laatutavara.com

Auringonkehrää on valmistettu myös korukivillä,

 tyypillistä Sarpanevaa oli jättää kiven pinta hiomattomaksi, röpelöiseksi.

Se tuntemattomampi Sarpaneva

Timo Sarpanevan isoveli Pentti Sarpaneva (1925-1976) teki mittavan uran Turun Hopean korusuunnittelijana, jossa aloitti v. 1967. Aiheet koruihin löytyi luonnosta ja kansanperinteestä. Koruja tehtiin sekä hopeasta, mutta etenkin pronssista.

Sarpanevan koruja löytyy hyvin kirpputoreilta, ja ovat helppoja tunnistaakin koska ovat lähes aina signeerattuja.
Korujen arvo on nousussa, joten nyt kannattaa napata talteen jos edullisesti löytää.

KAARNA -sarja on vuodelta 1969, siihen kuului monia osia, kuten muihinkin Sarpanevan koruihin; sormuksia, riipuksia, rannerenkaita, rintaneuloja jne.

Riipuksen löysin hintaan 5eur.
Oli tuuria, sillä vain sen verran oli käteistä mukana ja kirpparilla ei käynyt pankkikortti. Siis koru mukaan ja kassan kautta pois, muuta en voinut ostaakaan.

Mainoskuva 1970

 

 

 

 

Sarpaneva suunnitteli myös Kalevala Korulle ainakin pariin otteeseen,

niitä koruja nähtävissä täällä, kuvissa osa malleista, ei kaikkia.

 

 

Sarpanevan Kalevala Korun bysanttilaishenkisiä kaulariipuksia

 Eeva -lehdessä 1965.

 

 

P. S. Sarpanevan poika Stepan on kellosuunnittelija,

ankaran hienoja kelloja !

 

 

Sarpanevan korusarjojen esittely jatkuu...

Back to the Future

http://www.bjornweckstrom.com/

Korutaiteilijoistamme nimekkäimpiä on Björn Weckström (s. 1935), jonka suunnittelemat taidekorut muodostavat varsin laajoja korukokoelmia.
Lapin kultakorujen lähtökohtana on kultahippujen luonnollinen hohto ja rosoinen pinta.
Hopeasta valmistettuja ovat modernit Avaruushopeat, jotka ovat avaruustutkimuksen innoittamia. Weckström yhdisti hopeaan myös muovia ja akryylia.
Hehkuvanväriset pronssikorut kuuluvat Tulipronssisarjaan.

Vuosi 2013 on professori Björn Weckströmin 50-vuotisjuhlavuosi Lapponia-taiteilijana.
Weckström on suunnitellut Lapponialle noin 1.500 korumallia alkaen vuodesta 1963.

50-vuotista uraa Lapponia-taiteilijana juhlistavan Back to the Future –kokoelman 11 hopeakorua tulevat myyntiin helmikuun alussa. Kaikki kokoelman korut ovat neljän viikon toimitusajalla valmistettavia tilaustuotteita.
Hinnoista minulla ei ole tietoa, mutta kalliita kuitenkin. Myynnissä vain tämän vuoden.

Korujen nimet ja kuvat Lapponian sivuilla.
Korun mukana saa pienen vihkosen, jossa mm. tieto vuosista jolloin koru kuului Lapponian tuotevalikoimaan.

 

Kuva: hs.fi

Weckströmin tunnetuin koru lienee Planetaariset laaksot -kaulakoru,

 joka nähtiin Prinsessa Leian kaulalla Tähtien sota -elokuvassa 1977.

 



HOPEAPEILI 1971