Runoilijoiden päivä

 syyshortensia

Hydrangea paniculata  ´Little Lime`  

ノリウツ

Tiesittekö, että tänään vietetään Runoilijoiden päivää?

Runoilijoiden päivä on kunnianosoitus runolle taiteen muotona. 

Kyse ei ole pelkästään runouden luomisesta, 

vaan myös runoudesta nauttimisesta.

Runouden päivän perusti William Sieghart vuonna 1994. 

Hän on brittiläinen yrittäjä, kustantaja ja hyväntekijä. 

Hän on perustanut myös Forward Prizes for Poetry -palkinnot,

jotka jaetaan vuosittain julkisessa seremoniassa Lontoossa.

Forward Prizes for Poetry -palkinnot ovat suuria brittiläisiä runouden palkintoja. 

Joka vuosi palkintoehdokkaiden runot – sekä tuomareiden suosikit – 

kerätään myös Forward Book of Poetry -kirjaan.

Palkinnon on tarkoitus antaa runoilijoille tunnustusta työstään 

ja tuoda runoutta meidän jokaisen arkipäivään. 

Runoja voi lukea matkalla töihin, kadulla, koulussa ja kahvilassa,

kaikkialla.

 ruiskaunokki, ruiskukka

Centaurea cyanus

ヤグルマギク

Itselleni runous on tärkeää. 

Runoja lukiessa moni oma keskeneräinen ajatus selkenee,

 runot lohduttavat,

 ilahduttavat 

ja tuovat ajattelemisen aihetta. 

Sama runo voi puhutella aivan eri tavalla eri lukukerroilla,

omasta elämäntilanteesta ja mielentilasta riippuen.

Olen siis ennen kaikkea runoudesta nauttija. 

Viime vuosina olen kirjoittanut myös muutamia runoja itse, 

ihan omaksi ilokseni. 

Olin kirjoituskurssilla ja siellä opettaja kehotti kirjoittamaan runoja,

 varsinkin haikuja ja tankoja, 

kun kipuilin etten osaa tiivistää tekstiäni. 

Runot ovat hyvää harjoitusta siihen.

Ihailen runoudessa juuri sitä, 

kuinka kaikki sanat ja lauseet ovat niin tarkkaan harkittuja ja

 sanoma tulee esille mahtavan tiivistetysti. 

Vain kaikki oleellinen on säilytetty. 

Vain timantti jää jäljelle.

Runojen kirjoittamisessa ja ylipäätään kirjoittamisessa on mielestäni se parasta,

 että se selkeyttää omia ajatuksia. 

Tuntuu kuin ymmärtäisi itseään paremmin, kun on kirjoittanut ajatuksensa ulos. 

Siksi olen kirjoittanut päiväkirjaa jo lapsesta saakka.

~

”Kirjoittaessa ihmiselle paljastuu, mitä hän oikeastaan halusi sanoa, 

ja kirjoittaessa saattaa jopa rakentua se, mitä haluaa tai halusi sanoa.  

Kirjoittaminen voi paljastaa – tai väittää – 

jotain aivan muuta kuin mitä alkujaan ajatteli 

(tai puolittain ajatteli) haluavansa sanoa. 

Tässä mielessä voidaan väittää, 

että kirjoittaminen kirjoittaa meitä. 

Kirjoittaminen näyttää tai luo (emmekä aina tiedä, kummasta on kyse), 

mitä me hetki sitten halusimme.” 

- J.M. Coetzeeta (etelä-afrikkalainen nobelisti) –

~

unikko

Papaver

ヒナゲシ

Runoudessa ja luonnossa on paljon samankaltaista. 

Kauneutta ei näe, jollei pysähdy ihmettelemään. 

~

Luonto on avaramielinen

ja kärsivällinen.

Se ei vaadi eikä soimaa,

vaan odottaa ja antaa.

Se on Luojansa kaltainen,

päästää kiireiset menemään,

mutta puhelee kuunteleville.

– Erkki Leminen -

~

Runoja voi lukea kiireellä ja pysähtymättä, 

mutta niiden kauneus jää usein silloin tavoittamatta.

Runot kuitenkin voivat myös auttaa pysähtymään ja rauhoittumaan. 

Siksi niillä on monia hyvää tekeviä puolia. 

Samaa tekee meille luonto ja puutarhanhoito. 

Kun mieli käy ylikierroksilla, 

kokeilen yleensä lukea tai menen puutarhaan tai metsään. 

Alle puolessa tunnissa olo helpottuu ja kehokin rentoutuu.

Suuresti ihailemani kasvitieteilijä Carl von Linné on sanonut: 

”Ihmettele kaikkea, myös kaikkein vähäpätöisintä.”

Pysähtymällä sekä runoista että luonnon ihmeistä ammentaa ja havaitsee eniten.

 syyshortensia

Hydrangea paniculata  ´Little Lime`  

ノリウツ

Luonnolla ja runoilla (ja kaikella kirjallisuudella) 

on myös sellainen yhtäläisyys, 

että kaikki ovat niiden edessä tasavertaisia. 

Jokainen voi nauttia niistä taustasta, iästä tai mistään lähtökohdista riippumatta. 

Suomessa mahtava kirjastolaitos takaa sen, 

että runoja on mahdollisuus lukea, 

vaikka ei olisikaan mahdollisuus hankkia kirjoja itselleen. 

Samalla tapaa jokamiehenoikeus

 ja lukuisat kaikelle kansalle avoimet puistoalueet mahdollistavat luonnosta 

ja kasveista nauttimisen, 

vaikka ei omaa maaplänttiä omistaisikaan.

~

”Lukemisen viehätys, hän ajatteli, kätkeytyi sen puolueettomuuteen. 

Kirjallisuudessa oli jotain ylevää. 

Kirjat eivät piitanneet siitä, 

kuka niitä luki vai lukiko kukaan. 

Kaikki lukijat olivat tasavertaisia, 

hän itse niiden mukana.”

- Epätavallinen lukija 

Alan Bennet-

~

neilikka

Dianthus

 Carnation

 カーネーション

Itselläni on paljon suosikkirunoilijoita. 

Luen monien suomalaisten runouden suurmiehien ja -naisien runoja,

 kuten Eino Leinon, Saima Harmajan ja Eeva Kilven runoja. 

Nykyrunoilijoista ehdoton suosikkini on Elina Salminen.

 Hän kirjoittaa runoja arkisista asioista todella armollisesti. 

Niistä löydän usein itseni ja omia kipuilujani, mutta myös ilon hetkiäni. 

Elinan kirjat ovat monta kertaa luettuja ja itkettyjä. 

Niistä olen saanut myös lohtua ja vertaistukea.

Jos haluat tutustua Elinan runoihin, 

niitä voi käydä lukemassa myös instagramin puolelta:

@elinakesken

Olisi kiva kuulla, pidätkö sinä runoista?

Ketkä ovat suosikkirunoilijoitasi? Ja miksi pidät juuri niistä?

Nautitaan tästä runoilijoiden päivästä 

runoja lukien ja kirjoittaen. 

Suven ja runon päivä

tummakurjenpolvi

Geranium phaeum ´Album`

ゲラニウム　ファエウム アルブム

ja

rohtosormustinkukka

Digitalis purpurea

ジギタリス 

Tänään on Eino Leinon sekä Suven ja runon päivä. 

Luen paljon runoja ja erityisesti pidän runoista, 

joissa luonto ja kasvit ovat osana runon kauneutta. 

Eino Leinon runoista suosikkini on Lapin kesä, 

jonka Vesa-Matti Loiri on tulkinnut koskettavammin laulamalla.  

Myös tämä pätkä Hymyilevä apollo -runosta on todella puhutteleva. 

Ei paha ole kenkään ihminen,
vaan toinen on heikompi toista.
Paljon hyvää on rinnassa jokaisen,
vaikk' ei aina esille loista.
Kas, hymy jo puoli on hyvettä
ja itkeä ei voi ilkeä;

miss' ihmiset tuntevat tuntehin,

siellä lähell' on Jumalakin.  

~Eino Leino~

Nykyrunoilijoista Elina Salminen on ehdoton suosikkini. 

Hänen Kesken-runot osuvat aina jotenkin todella syvälle minuun. 

Hänen runoissaan keskeneräisyys on kaunista. 

Yksi suosikeistani on tämä runo:

Silloin kun maailma

käy yhä hullummaksi

istuta puutarha

Valitse siemenet silmiesi iloksi

ja katso kuinka kättesi

 työ kantaa hedelmää

Nauti hyvästä ympärilläsi

Tee kaikkesi niiden parhaaksi

joiden keskellä päiväsi vietät

ja rakasta säästelemättä

Ja kun tunnet itsesi pieneksi

tuntemattoman edessä

muista että sinuakin nostavat

samat käsivarret jotka alun perin

saivat pihasi kukkimaan

~Elina Salminen Kesken~

Pidän myös Jukka Itkosen, Saima Harmajan sekä Susanna Jussilan runoista.

Kuuntelin viime viikolla Lahden kirjaston podcastia runoista. 

Siinä podcastin pitäjät sanoivat minusta osuvasti, 

että ei ole oikeaa tapaa tulkita runoja. 

Jokainen meistä saa vapaasti tulkita niitä omalla tavallaan 

ja ehkä juuri omaan elämäntilanteeseensa sopivalla tavalla. 

Mielestäni runoissa on parasta juuri se,

 että ne koskettavat ja puhuttelevat juuri minua.

Samalla ne koskettavat ja puhuttelevat myös jotakin toista, 

mutta juuri hänelle sopivalla tavalla. 

Jos et koe runoja oikein sinulle sopivaksi kirjallisuuslajiksi,

suosittelen lukemaan monenlaista runoutta. 

Löydät varmasti juuri sinulle sopivia runoja.

Useimmat laulujen sanoituksetkin ovat runoja.

Ja kun runoon yhdistää sävelen, 

silloin ne koskettavat sielun syvimpiin sopukoihin saakka.

Tosin itse rakastan sitä, että saan lukea runoja kaikessa rauhassa.

Ehkä juuri puutarhassa. 

Silloin saan fiilistellä ja kokea runot juuri minulle sopivalla tavalla. 

Olisi kiva kuulla, kuka on sinun suosikkirunoilijasi?

Kaunista suven ja runon päivää! 

 ♥

Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 

 instagramissa,  Pinterestissä, 

 sekä blogit.fi:n  kautta.