. . tietävät kuinka mahdoton se on leviämään pihamaalla. Mitkään kukkapenkkien reunukset, olkoon kiveä, muovia, valettua betonia taikka mitä muuta tahansa, ei sitä pidättele. Ehkä pari metriä korkea muuri voisi pysäyttää sen leviämisen. Sen siementaimet nimittäin kun tuppaavat levittäytymään monien metrien päähän. Ei sillä, etteikö se ihan kaunis kasvina olisi, vaan juuri tuo tuppautuminen ihan joka paikkaan. Siis ihan joka paikkaan. Kasvi kuuluu käenkaaleihin ja on tieteelliseltä nimeltään Oxalis Fontana Rufa. Suomalainen ketunleipä on sille sukua, ja viihtyy samanlaisilla kasvupaikoilla kuin se.
Keltakukkainen pystykäenkaali kasvaa alkuperäisenä Pohjois-Amerikan ja Itä-Aasian lauhkeissa vyöhykkeissä samantapaisilla kasvupaikoilla kuin meikäläinen sukulaisensa, käenkaali eli ketunleipä. Parhaiten laji näyttää kotiutuneen varjoisiin pihapuutarhoihin ja hautausmaille puiden ja pensaiden suojaan. Lajin punalehtinen muunnos, pihakäenkaali (var. ‘Rufa’) lienee alun perin tuotu silmiemme iloksi kukkapenkkeihin, joissa se onkin kiitollinen ja näyttävä koristekasvi. (Lähde Luontoportti)
Aikoinani sain tätä kasvia naapurilta, joskus 1980-luvun loppupuolella jolloin koti valmistui ja piha oli raivattu umpimetsästä, eikä budjetti sallinut satsaamaan pihakasveihin. Muutamia vuosia kasvattelin sitä, kunnes totesin sen ihan mahdottomaksi ja aloin sitten kitkeä taimia sitä mukaa kun niitä missä milloinkin huomasin.
Tästä talon päädyssä olevasta penkistä siirrettiin viime keväänä herttavuorenkilvet pois ja tilalle laitoin kuunliljaa. Siellä vuorenkilven lehtien suojissahan tämä on saanut rauhassa kasvaa ja lisääntyä.. Ei sitä aina arvaa mitä suurien lehtien alla tapahtuu :D Nyt olisi sitten päätettävä mitä tuolle teen - järki sanoo että vie se kyllin kauas metsään ja hautaa se sinne äläkä ainakaan kompostiin sitä laita - sydän taas sanoo että voi niitä aikoja, silloin kun tuota kasvattelin, lapset olivat pieniä ja olin kotiäitinä, oli se niin mukavaa aikaa, ja tuo kasvi on oikeastaan aika suloinen ja sillä on jo tunnearvoakin . . jne . . ja voisin istuttaa nyt tuon jonnekin kauemmas kukkapenkeistä .. ;DD
Toinen kasvi, minkä soisin mielelläni näkeväni monien vuosien päästä näillä nurkilla, olisi sormustinkukka, digitalis. Se on hyvin samantapainen leviämään kuin tuo oxalis, muttei ihan niin innokas. Sormustinkukan siementaimia löytyi pitkään sen jälkeen, kun olin tietoisesti lakannut kasvattamasta sitä. Voi olla että olen kitkenyt taimia pois, se kun on pienenä ihan rikkaruohon näköinen.
Miten on, onko sinulla ollut tuota käenkaalia,
ja mitenkä olet tullut juttuun sen kanssa?
| Aamuista tunnelmaa järvellä 6.9.2017 |