Luovia taukoja pimeässä

Aika ihania päiviä on takana ja toivottavasti myös edessäpäin. Mä nautin tästä pimeydestä ihan hirveästi. Tämä on aikaa, jolloin saa hyvällä syyllä hautautua kotiin ja nauttia olostaan. Kotityöt olen jättänyt vähemmälle ja tehnyt enimmäkseen vain kivoja juttuja:kutonut, tehnyt makramee-töitä, piirtänyt, leiponut ja upputunut kirjoihin. Kaikkea sitä mistä mulle tulee hyvä olo ja saan lisää virtaa.

Kun on ollut aikaa pysähtyä, luovuus on alkanut pulputa niin etten millään ehdi toteuttaa lähimainkaan kaikkia ideoita. Ja tosiaan, vuosien tauon jälkeen olen vähän yllättäen tarttunut myös kynään ja kokeillut syntyisikö paperille mitään. Oikeastaan hämmästyin, että piirtäminen olikin edelleen helppoa ja kivaa. Aika ei kuitenkaan anna myöten virittää ruosteisia taitoja entiselleen, tai ehkä ennemminkin en malta keskittyä yhteen asiaan niin paljon, kun on kaikkea muutakin kivaa tekemistä!

Tiedän kyllä kokemuksesta, että loppuvuoden valottomat päivät voi olla myös raskaita ja väsyttäviä. Arjen kiireet voi viedä kaikki mehut, eikä ulkoilemaankaan tee mieli kun on märkää ja pimeää. Juuri siksi olenkin opetellut nauttimaan siitä mitä on tarjolla, kun ei olosuhteita muuksikaan voi muuttaa. Mutta oman asenteensa voi, ehkä :)

   

Valoa kaipaisin oikeastaan vain siihen, että näkisi käydä metsässä. Työpäivän jälkeen sinne ei enää tee mieli mennä, kun iso osa luonnossa kulkemisen ilosta tulee juuri sen näkemisestä. Mutta onneksi on viikonloput! Jotenkin meille kotiinkin on kertynyt pala luontoa: on pikkuruinen kuusi ja käpyjä, oksia ja heiniä on ripoteltu sinne tänne. Ehkä vähän liikaakin, kun tarkemmin katsoo, mutta just nyt on hyvä näin. Ihan kohta on joulu ja sen jälkeen elämä alkaa taas suuntautua kodin seinien ulkopuolelle. Yhtä lailla kuin nautin tästä ajasta, odotan jo innolla päivän pitenemistä, kirkkaana hohtavia hankia ja hiihto- ja luistelusäitä. Siihen saakka mä kuitenkin aion nauttia just tästä hetkestä: pimeistä illoista, kynttilänvalosta ja käsillä tekemisestä.

Lämpöisiä iltoja kotisohvalle myös sulle <3

-Hanna-

Marraskuun mausteinen superjuoma: kuusenkerkkäglögi

Mä olen jo muutamana keväänä keittänyt siirappia kuusenkerkistä. Siinä on ihana metsäinen maku ja olen huomannut sen olevan oiva apu myös yskään ja karheaan kurkkuun. Teinikin on kehunut, että se on paljon tehokkaampaa kuin kurkkukarkit tai yskänlääkkeet ja jos teini jotain kehuu, niin silloin on oltava oikeasti hyvä. Yskän hillitsemisen lisäksi se sopii liharuokien mausteeksi ja moni tuntuu käyttävän sitä jäätelön kastikkeenakin, mutta multa on jäänyt kokeilematta

Mieleeni ei ollut kuitenkaan koskaan juolahtanut, että kuusenkerkkäsiirapilla voisi maustaa glögin, ennen kuin luin siitä Tarjan Ruusu-unelmia ja villasukkia -blogista. Viime päivien koleat kelit on saaneet ulkoilun jälkeen kaipaamaan lämpimiä juomia, joten pääsin tuumasta toimeen melkein heti Tarjalta ohjeen bongattuani.

Mä olen hirmuinen glögifani ja juon glögiä melkein läpi talven.  Enimmäkseen juon kaupan glögejä, mutta joskus myös itse keittämiäni. Ja nyt on sanottava, että tää on melkeinpä paras itse tekemistäni. Hyvän maun lisäksi on ihanaa, että glögin aineksetkin ovat mausteita lukuunottamatta itse tehtyjä ja suoraan luonnosta; sekä siirappi, että mehu ovat omin käsin valmistettuja. Tässähän melkein tuntee itsensä omavaraiseksi glögin osalta :D No, eipä sentään! Tiedän etten voi vastustaa kaupan glögejä ja ainakin joku uutuuskin on maistettava vanhojen tuttujen lisäksi.

Jos sulta ei löydy kuusenkerkkäsiirappia omasta takaa, sitä löytyy kyllä tavarataloista ja luontaistuotekaupoista. Tarjan ohje oli mitoitettu neljälle hengelle, mutta mä puolitin sen kahdelle (ja join kaiken yksin!). Ja Tarjan käyttämä mustaherukkamehukin vaihtui punaherukkamehuun.

***

Kuusenkerkkäglögi

3 dl vettä

1 kanelitanko

3 neilikkaa

2 kardemummaa

1 dl herukkamehua

1 tl kuusenkerkkäsiirappia (tai enemmän, jos pidät makeasta)

Laita vesi ja mausteet kattilaan ja keitä 10 minuuttia. Siivilöi mausteet pois. Lisää mehu ja mausta kuusenkerkkäsiirapilla. Sekoita, jotta siirappi liukenee kunnolla kuumaan juomaan.

***

Ihanaista isänpäivän iltaa toivotellen
-Hanna-

Hyvää oloa vyöhyketerapiasta

Taisin jo aiemminkin mainita, että onnetar on tänä keväänä suosinut mua useasti. Yleensähän en voita minkäänlaisissa arpajaisissa mitään, mutta tämä kevät on ollut voittoja ja yllätyksiä täynnä. Ihanin voitto on ollut lahjakortti Ecofemmeen tunnin mittaisen hierontaan tai vyöhyketerapiaan. Tämän sain Järvenpään Lady Linen 10-v synttäreiltä.

Vaihtoehdoista valitsin hoidokseni vyöhyketerapian ihan puhtaasti uteliaisuudesta, koska sitä en ollut koskaan kokeillut, enkä siitä kovin paljoa tiennytkään. Uutta pitää kokeilla kun on tilaisuus! Suomessa vyöhyketerapia luokitellaan uskomushoidoksi, mutta minä menin hoitaa uskomatta mitään ja edes tietämättä mitä on odotettavissa.

Vyöhyketerapiassa ihmistä käsitellään kokonaisuutena huomioiden kehon ja mielen yhteys. Itse hoidossa kehoa käsitellään heijastepisteiden kautta. Ajatuksena on, että jaloissa, kämmenissä ja korvissa on kaikkia kehon osia ja sisäelimiä vastaavat heijastepisteet. Näitä heijastepisteitä käsittelemällä voidaan vaikuttaa eri kehonosiin.

Hoito alkoi lyhyellä keskustelulla omasta tilanteesta ja mahdollisista odotuksista ja sen jälkeen rentouttavalla jalkakylvyllä. Sitten alettiin käsitellä kehon heijastepisteitä rauhoittavan musiikin soidessa vaimeana taustalla. Hoito oli ihan äärimmäisen rentouttava. Hoitoni aikana käsiteltiin niska, pää ja korvat sekä sormet ja jalkaterät hieroen ja painellen. Ajan taju katosi hoitopöydällä ja nautin vain syvästä rentouden tunteesta, joka valtasi koko kehon ja mielen. Muutaman kerran keskusteltiin lyhyesti joistain tuntemuksista, mutta muuten sain vaipua rauhassa oman pääni sisään. Yhden kerran oli pakko kysyä, että mikä heijastepiste kämmenessäni oli käsittelyssä, kun aloin tuntea oikeassa lonkassa ja yläreidessä leviävän lämmön ja kihelmöinnin. Käsittelyssä oli juuri lantioni alue ja kerroinkin sitten, että tunnen voimakkaan lämmön selkeästi rajatulla alueella.

Tunnin mittaisen hoidon jälkeen olo oli vähän tokkurainen, mutta todella rentoutunut. Sille illalle suunnittelemani jumppa oli jätettävä väliin, koska tunsin itseni lähinnä löysäksi makarooniksi. Hoidon jälkeisenä päivänä tunsin, että hartioiden alueella oli tapahtunut jotain: toimistotyöläiselle tuttu jäykkyys ja kireys oli hellittänyt ja lihakset tuntuivat aiempaa rennommilta. Tunsin jopa ryhdin vähän oienneen, mutta ehkä se oli vain kuvittelua lihaskireyden helpotettua. Oli miten oli, tunne oli niin hyvä, että varasin saman tien uuden ajan viikon päähän. Toinen hoitokerta oli, jos mahdollista, vieläkin rentouttavampi. Nukahdin hoidon aikana kahdesti! Näiden powernappien jälkeen olin loppuillan todella energinen, vaikka ensimmäisen kerran jälkeen olin lähinnä uninen. Molempien hoitokertojen jälkeen nukahdin heti, kun pää osui tyynyyn ja nukuin koko yön kuin tukki.

Vyöhyketarapian tarkoitus ei ole hoitaa sairautta vaan ehkä ennemminkin tukea terveyttä (tämä on kyllä ihan mun oma määritelmä lyhyen tiedon hankinnan jälkeen).  Hoitoa kuitenkin suositellaan myös joidenkin vaivojen hoitoon, kuten esim. uupumukseen, unettomuuteen sekä tuki- ja liikuntaelinvaivoihin. Ihmeparantumisia ei luvata, mutta helpotusta oloon voi saada. Oman kokemukseni perusteella voisin sanoa, että uniongelmiin vyöhyketarapiasti voisi hyvinkin löytyä apu, koska se rentouttaa niin kokonaisvaltaisesti. Ainakin itse aion sitä kokeilla, jos joskus joudun uudelleen taistelemaan unettomuuden kanssa. Ja kyllä, myös niska-hartiavaivoihin sain helpotusta, vaikka en sitä edes hakenut. Kohta on viikko toisesta käsittelykerrasta ja hartiat tuntuu edelleen vetreämmiltä kuin aikoihin.

Olin siis vyöhyketerapiaan varsin tyytyväinen ja uskallan rohkaista kokeilemaan!

Huijarin browniet (ilman sokeria ja jauhoa)

Yllätin itseni ja selvisin viikosta vain niillä kahdella sallitulla herkkupäivällä. Tällä kuluneella viikolla ne olikin helppo lukita kalenteriin, koska oli vappu ja viikonloppuna teatterissa käynti. Kyllähän nyt vappuna on munkkeja ja simaa maisteltava ja tiesin myös, että teatterissa oli odotettavissa tarjoilut valmiina, enkä tietenkään halunnut missata niitä. Harmi kyllä väliajalla tarjottu juustokakku oli pettymys liiallisen makeutensa vuoksi ja tuntui, että meni ansaittu herkkupäivä hukkaan, kun ei ollutkaan niin suuri nautinto kuin olin odottanut.

Koska jauhopeukaloakin lauantaina vähän kutkutti, leivoin päivällä brownieita, jotka sopii hyvin myös herkuttomien päivien kahvihetkiin; ne kun ei sisällä sokeria, vehnäjauhoja eikä voitakaan. Tai no, onhan maapähkinävoissa vähän sokeria, mutta puolet vähemmän kuin vaikka purkillisessa jogurttia, joten se ei haittaa. Sitä paitsi kun se sokerimäärä jakautuu tuohon brownievuokaan, tulee sokeria per annos ehkä saman verran kuin muutamallisessa lusikallisessa jogurttia olisi, joten jätetään pilkun viilaaminen sikseen.

Melkein terveellisiin brownieihin tarvitset:

3 banaania

0,5 dl kaakaojauhetta

1 dl maapähkinävoita 

2 kananmunaa

Muussaa banaanit soseeksi. Lisää joukkoon kaakaojauhe ja maapähkinävoi ja sekoita. Lisää munat ja sekoita sileäksi. Sauvasekoittimella saat tasaisimman lopputuloksen, mutta hyvin onnistuu ilmankin.

Kaada taikina pieneen leivinpaperilla päällystettyyn vuokaan. (Kapea leipävuoka toimii tässä kokonsa puolesta loistavasti.) Paista 200 asteessa n. 20 minuuttia. Jäähdytä ja leikkaa paloiksi. 

Mun mielestä rakenne on ihanan kuohkea ja keveä, mutta maku kuitenkin tuhdin suklainen ja sopii hyvin kahvipöytään. Kyllä tällä hyvin teilaa makeanhimon ja silti voi hyvällä omalla tunnolla jatkaa sokerin vähentämistä!

Mangolassia ei lasketa

Kun tällainen jälkiruoka-addikti kuin minä aikoo vähentää sokerin käyttöä, on hyvät neuvot tarpeen. Tai ehkä ennemminkin hyvät reseptit. Sellaiset, joilla voi täyttää jälkiruuan mentävän aukon, mutta ilman lisättyä sokeria. Mangolassi on siihen loistava vaihtoehto. Hedelmäinen ja raikas ja ihan riittävän makeakin. Ja toki makeutta voi halutessaan lisätä sokerilla tai hunajalla, mutta mun makuun sitten on jo liian imelää.

Mangolassi valmistuu nopeasti ja on ihan superhelppo tehdä (ellei halua käyttää aikaansa tuoreiden mangojen kanssa). Tiiviissä kannussa jääkaapissa se säilyy hyvin vaikka seuraavaan päivään saakka. Ja paitsi jälkiruokana, lassi maistuu hyvin kuuman kesäpäivän raikkaana välipalana tai myslillä täydennettynä täyttävänä iltapalana. Ai niin, ja tietenkin tänään vappubrunssilla! Eli käytännössä mangolassi toimii melkein milloin vain. Ja just nyt parasta on, että sitä ei lasketa herkutteluksi!

Mangolassi (8 dl)

4 dl mangososetta
2 dl vaniljajogurttia
2 dl maustamatonta jogurttia
2 tl sitruunamehua
1 tl kardemummaa

Kaada kaikki ainekset tehosekoittimen kannuun ja surauta tasaiseksi juomaksi. Kaada laseihin ja nauti! Halutessasi voit ripotella pinnalle vähän kardemummaa ja mintunlehden koristeeksi. Voit myös käyttää pelkkää maustamatonta jogurttia tai pelkkää vaniljajogurttia, riippuen kuinka makeaa tai hapanta haluat. Aamupalana riittää hyvin maustamaton, mutta kun tarjosin tätä jälkiruuaksi, halusin vaniljajogurtilla vähän makeuttaa ja pehmentää makua.

Rakas herkkupäiväkirjani

Uuden työpaikan myötä on tullut käytyä pitkästä aikaa terveystarkastuksessa. Kaikki veriarvot oli varsin hyviä, mutta ainahan löytyy parannettavaa. Kun kaikki muu oli kunnossa, jouduin tunnustamaan terveydenhoitajalle, että syön ihan liikaa sokeria. Hän ehdotti minulle elämäntapamuutosta, josta melkein kauhistuneena kieltäydyin. Mä en halua muuttaa kivaa elämääni! Lopulta tingittiin puolin ja toisin kuin Afrikkalaisella torilla ja päädyttiin kompromissiin, joka ei varsinaisesti tyydyttänyt kumpaakaan, mutta molemmat sai jossain määrin tahtonsa läpi. Muutoksen sijaan aloitin elämäntapaKOKEILUN ja yhden herkkupäivän sijaan sain kinuttua itselleni kaksi herkkupäivää viikossa.

Sanoin suoraan, että yhdestä herkkupäivästä sopiminen on ihan turhaa, koska se ei tule onnistumaan. Jos tähän asti olen syönyt makeaa melkein päivittäin, olisi niin iso muutos ihan liian radikaalia. Mielenkiintoiseksi kokeilun tekee se, että joudun pitämään herkutteluistani päiväkirjaa: merkkaan Terveystalon appiin jokaisen päivän, jolloin herkuttelen makealla ja terveydenhoitaja pystyy sieltä seuraamaan tilannetta. Kääk! Avauduin tästä ahdingosta työkavereillekin, jotka kannustamisen sijaan iloisesti kehottivat valehtelemaan tai unohtamaan koko jutun. On siinä mulla tukijoukot :D

Jo etukäteen ajattelin, että pääsiäinen on ihan liian vaikea ajankohta aloittaa oikeasti. Päätin itsekseni, että kaksi ensimmäistä viikkoa merkkaan herkutteluni ylös ihan vaan nähdäkseni kuinka paljon sitä makeaa oikeasti syön. Vasta sitten alkaisin oikeasti vähentää. Mutta onhan se kalenteri karua katsottavaa. Niin karua, että herkuttelu väheni sitten kuitenkin neljään päivään viikossa jo heti alussa ja pääsiäisestä huolimatta. Nyt on sitten se kaksi viikkoa mennyt ja pitäisi mahduttaa herkuttelut kahteen päivään viikossa. Saa nähdä kuinka käy, kun en vieläkään ole varma haluanko tätä edes. Olen vähän kuin alkoholisti, joka on ohjattu hoitoon, vaikkei itse vielä myönnä hoitoa edes tarvitsevansa.

Tänään aion kuitenkin teilata mahdollisesti päätään nostavan makeanhimon juoksemalla. Lenkiltä tullessa tekee mieli jotain ihan muuta kuin makeaa. Siispä lenkkarit jalkaan ja pururadalle mars!

Kosteuttavat hoitosukat

Muutama vuosi sitten kosmetiikka-markkinoille tupsahti uusi innovaatio: jalkojen kuorintasukat. Se kuulosti alkuunsa loistavalta, koska mulla jalkojen hoito jää ihan liian vähälle. Varsinkin talven jäljiltä jalat on kuivat ja kantapäät aivan koppurat, kun jalkoja joutuu hautomaan sukissa ja kuumissa kengissä pitkiä aikoja. Lopulta kävi kuitenkin niin, että kuorintasukkia en ole koskaan edes kokeillut. Sekä käyttöohje, että käyttäjien kokemukset kertoo, että kuorinta irrottaa jaloista kuollutta ihoa, joka sitten irtoilee suikaleina useamman päivän ajan. Totesin, että kesäaikaan en halua, että sandaaleistani leijailee ihon riekaleita ja yhtä vähän houkuttaa ajatus, että ihon kappaleita olisi sukkien sisällä. Tuote voi siis olla ihan loistava, mutta mun ennakkoluulot estää kokeilemasta.

Onneksi markkinoille on tullut myös kosteuttavat hoitosukat. Ne on vähän niin kuin kangasnaamio jaloille, eikä irtoilevia ihosuikaleita tarvitse pelätä. Olen käyttänyt hoitosukkia jo muutaman kerran ja ollut tyytyväinen. Sukat on helppokäyttöiset, eikä vaadi muita toimenpiteitä kuin jalkojen pesun ja kuivaamisen ennen käyttöä. Sitten vaan sukat jalkaan ja vaikutusajan jälkeen jalat on raikkaat ja pehmeät ja mahdolliset kovettumatkin silinneet huomattavasti. Sukkien varsissa on pienet teipit, joilla ne pysyy niin hyvin kiinni, että ne jalassa voi ihan hyvin kävelläkin, mutta kukas nyt jalkahoidon aikana kävelisi.

Sukat on kertakäyttöiset ja hintaa niillä on vain muutaman euro. Yksittäispakatut tuotteet ei ole mikään ekologinen ratkaisi, mutta näistä pidän silti. Ei niitä usein tule käytettyä ja ilman näitä mulla jalkojen hoito jäisi pelkkään rasvaamiseen ja sekin harvoin. Eilisiltana olikin ihanaa ottaa sukat käyttöön ja antaa jalkojen levätä, kun takana oli pari päivää kävelyä Tallinnan kaduilla ja juoksulenkki. Nyt jalat tuntuu niin sileiltä, että melkein tekee mieli silitellä niitä :D

Kesää kohti kun mennään, saadaan vaihtaa avonaisempiin jalkineisiin, joten yksi jos toinenkin saattaa kaivata jaloilleen pientä hoitoa. Hoitosukkia uskallan lämpimästi suositella ja kokeileminen ainakin on edullista. Omani olen ostanut Tokmannilta ja laivan tax freesta, mutta uskoisin sukkia löytyvän mistä tahansa kosmetiikkaosastolta, kerran siellä Tokmannillakin on.

Kevein varpain kohti kesää siis!

Sokeria sokeria!

Meillä oli tänään töissä teemana hyvinvointi ja osan päivää ravintoterapeutti Hanna Partanen oli paikalla juttelemassa ja vastailemassa kysymyksiin. Hannan kanssa juteltuani mä vaivuin hetkeksi ihan tyystin epätoivoon, kun tajusin kuinka paljon smoothieissa on sokeria. 2,5 dl hedelmäsmoothieta sisältää n. 13 palaa sokeria! Jo ihan pelkässä banaanissakin on n. 2 palaa. Olen järkyttynyt. Smoothien piti olla terveellistä! Mun sokerin vähentämisyrityksiltäni katosi pohja hetkessä. Yritin saada Hannan sanomaan, että itse tehty smoothie sisältäisi sokeria jotenkin vähemmän, mutta ei auta kuin hyväksyä tappionsa.

Yyber-pahaksi Hanna julisti croissantit ja pekonin, mun viikonloppuaamujen herkut. Tiedänhän mä toki, että ne on epäterveellisiä, mutta että oikein YYBERPAHOJA! Kun keskustelussa päästiin vähän pidemmälle, sain sentään osittaisen synninpäästön herkuilleni. Tai ainakin haluan tulkita asian niin. Hanna totesi, että kaikki vaikuttaa kaikkeen ja muu ruokavalio ratkaisee aina enemmän kuin yksittäinen tuote. Eli jos muu ruokavalio on kunnossa, on ihan ok silloin tällöin syödä croissanteja. Tai jos smoothie korvaa suklaapatukan tai pullan, on valinta jo aivan mainio.

Mun omalle yyber-pahojen tuotteiden listalle on kuulunut proteiinivanukkaat ja -patukat. Mä olen mieltänyt ne vain näppäräksi itsepetokseksi, jolla antaa itselleen luvan syödä suklaavanukasta ja saa sen vielä kuulostamaan muka-terveelliseltä. Olen välttänyt näitä ihan totaalisesti. Hannan myötä sain tähän myös toisen näkökulman. Joskus töiden jälkeen tulee kiire treeniin ja syömisestä voi tulla ongelma. Jos vaihtoehdot on treenata nälkäisenä tai syödä ensin ruoka ja rehkiä vatsa täynnä, voi proteiinivanukas olla varsin toimiva välipala, jolla nälkä kaikkoaa ja varsinaisen ruokailun voi lykätä myöhemmäksi. Sitä paitsi ymmärsin, että mun proteiinin saanti jää nykyään vähän liian pieneksi, kun  olen vähentänyt lihan syömistä. Varsinkin kasvispäivinä lisäproteiini ei siis olisi pahitteeksi. Ehkä en enää pidä proteiinituotteita ihan täyspannassa, vaikka kyllä mä silti aika huijaukseksi ne luokittelen.

Kyllä se niin on, että tieto lisää tuskaa. Syö mitä tahansa, liika on aina haitaksi. Parasta siis jatkaa hyväksi todettua linjaa ja pyrkiä säilyttämään kohtuus kaikessa. I <3 smoothies!

Hittipastaa ja hiihtohommia

Viisaat ihmiset sanoo, että tylsistyminen tekee hyvää aivoille. Mä olen jo pitkään haaveillut pienestä tylsistymisestä kun tiedän, että silloin mun mielikuvitukseni alkaa tuottaa sellaisia ideoita, etten meinaa itsekään pysyä perässä. Arki on kuitenkin niin aktiivista, että tylsistymistä ei ehdi edes ajatella.

Lomalle jäädessä suurin toive oli tällä kertaa rauha ja hiljaisuus. Matkasuunnitelmat Kanarialle peruttiin, koska haaveissa siinteli paksu lumikerros ja pitkät yksinäiset luistelumatkat järvellä. Vaan toisin kävi: alkuviikosta tuli kevät ja lumi suli silmissä. Harvoin olen sään lämpenemisestä ollut näin pettynyt, mutta eipä se kauaa kirpaissut. Järvelle on sentään päässyt vielä kävellen, vaikkei luistelusta ole enää toivoakaan. Sitä paitsi loppuviikko pakasti jäljellä olevan lumen mahtavaksi hankikannoksi ja jäljellä olevat ladut on olleet ihan huippukunnossa. Melkeinpä liian liukkaat näin huonolle hiihtäjälle kuin minä!

Kotiin rauhoittuminen on tehnyt hyvää. Päivät on täyttyneet kirjoista, elokuvista, käsitöistä, joogasta ja ulkoilusta, sekä suksilla että ilman. Ruokailuista oli sovittu, että matkalla olisi syöty ravintoloissa kuitenkin, niin loman ajan voidaan kannattaa paikallisia ravintolasta, joten keittiössäkin on päässyt aika helpolla. Jo muutama viikko sitten somehitiksi singahtanutta uunifetapastaa piti kuitenkin kokeilla Liemessä-blogin Jennin ohjeella. On muuten ihan sairaan hyvää! Tämä valtaa paikan avokadopastalta mun yksinäisten koti-iltojen herkkuna (silloin harvoin kun niitä pääsee viettämään).

Kaiken nautinnollisen oleilun jälkeen mä olen niin täynnä töihin paluun tarmoa, että odotan jo innolla huomista. Mutta tänään; tänään vielä hiihdetään ja tanssitaan!

Veriappelsiinin raikkautta salaatissa

Veriappelsiinien sesonki on parhaillaan ja värikkäät hedelmäviipaleet onkin tällä viikolla raikastaneet niin smoothieita kuin ruoka-annoksiakin. Tänään ruokaostoksilla inspiroiduin K-supermarketin kaamosresepteistä ja pyöräytin pirteän pakkaslenkin jälkeen mehevän salaatin veriappelsiinista ja mozzarellasta. Mulle ihan uusi yhdistelmä, mutta hyvin toimii! Siinä kauniin värisiä hedelmäviipaleita leikellessäni jäin miettimään hedelmän nimeä: en haluaisi liittää kauniiseen hedelmään mielleyhtymää verestä. Mun mielestä punaisen sävy tuo enemmän mieleen rubiinin kuin veren! Eikö voitais vaihtaa hedelmän nimi yleväksi rubiiniappelsiiniksi? Onhan maamyyräkin vaihdettu kontiaiseksi :) Mutta kai se on ajateltava niin, että jollei nimi miestä pahenna, niin ei sitten hedelmääkään!

Laitanpa vielä salaatin reseptinkin tähän omine muutoksineni, jos jotakuta kiinnostaa kokeilla. Ja kun kuitenkin sen irtolappusen hukkaan/unohdan...

1 veriappelsiini
1 appelsiini
1 mozzarellapallo
ripaus mustapippuria
rucolaa ja pinaattia
2 rkl suolapähkinöitä
oliiviöljyä
balsamiviinietikkaa

Kuori appelsiinit ja viipaloi noin sentin paksuisiksi viipaleiksi. Lado lautaselle. Revi mozzarella paloiksi appelsiinien päälle. Ripottele mozzarellan päälle mustapippuria. Ripottele päälle vihreitä lehtiä ja suolapähkinöitä. Valuta pinnalle oliiviöljyä ja balsamiviinietikkaa.

Aamuherkuttelua kevyesti uunibanaanilla

Voi kyllä, vaikka olen vähentänyt sokerin käyttöä, en ole luopunut viikonloppuaamujen herkkuhetkistä. Vaikka croissantit on mun viikonloppuaamujen ikisuosikkeja, ei vatsa ole aina samaa mieltä vehnäisistä nautinnoista. Yritänkin säännöllisesti kehittää pitkille aamiaiselleni uusia herkkuja. Vaihtelu virkistää ja gluteenittomuus on pop! Ja lisäyksi tässä herkussa ei ole lainkaan lisättyä sokeria. Silti se sopisi ihan hyvin vaikka jälkiruuaksi, mutta on kuitenkin mun mielestä parhaimmillaan aamiaisella tai brunssilla.

Banaaneja voi  tehdä niin monta kuin on syöjiä ja lisätä jogurttijäädykkeen ainesten määrää sen mukaan. Jos banaanit on kovin isoja, riittää yhdestä banaanista mainiosti kahdelle, sen verran tuhtia syötävää se on. Ja ainakin itse syön samalla muutakin ja tuo banaani jäödykkeineen on vain osa aamupaa, joten kyllä vatsa täyttyy vähemmästäkin!

1 dl maustamatonta jogurttia
1 rkl hunajaa
1 tl sitruunamehua

1 banaani
marjoja
kanelia

Sekoita jogurtti, hunaja ja sitruunamehu ja pakasta seosta pari tuntia tai vaikka yön yli.

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Paista banaania kuorineen reilu 10 minuuttia, kunnes kuori tummuu. Ota uunista ja leikkaa kuoreen viilto ja täytä vähän pehmenneellä jogurtilla. Lisää päälle marjat ja ripaus kanelia.

Lily Alexandra Helsinki: luonnonkosmetiikkaa Suomesta

Jo jonkin aikaan olen pyrkinyt valitsemaan kosmetiikka-ostokseni niin, että tuote olisi joko luonnonkosmetiikkaa tai kotimaista. En todellakaan ole asian suhteen mitenkään ehdoton, mutta luonto ja suomalainen työ ovat kaksi asiaa, joita haluan tukea ja ostopäätös on konkreettinen teko näiden hyväksi. Molemmat suuntaukset kosmetiikassa ovat hyvää vauhtia kasvamassa ja olenkin ollut ihan yllättynyt siitä, miten monta pientä kosmetiikkabrändiä Suomesta nykyisin löytyykään.

Syksyllä I love me -messuilla törmäsin ensimmäistä kertaa ikinä Lily Alexandra Helsinki -tuotemerkkiin, vaikka se on perustettu jo 10 vuotta sitten. Tuotteet valmistetaan Sipoossa ja ne sisältää kasviperäisiä raaka-aineita. Olin ensin vähän vastahakoinen, kun tajusin niiden olevan tuoksuttomia; minä kun yleensä haluan, että kosmetiikka tuoksuu hyvälle, muttei liian voimakkaalle. Lopullisen ostopäätöksen ratkaisi lopulta varsin verinen tilanne. Onnistuin törkkäämään sormeni jossain niin, että kynsinauha alkoi vuotaa verta juuri Lily Alexanran osaston kohdalla. Pyysin sitten osastolta paperia pyyhkiäkseni veren sormesta, mutta sainkin puhdistusoperaation ja valmiiksi laastaroidun sormen. Siinä sivussa sitten tutustuin myös tuotteisiin ja vakuutuin siitä, että kannattaa kokeilla. Messutarjouskin oli niin hyvä, ettei edes pahasti kirpaissut ostaa kerralla koko setti ihonhoitotuotteita.

Ja kyllä kannatti! Tuoksuttomuudesta huolimatta olen ollut ihan myyty. Ensinnäkin harva putsari puhdistaa ihon niin puhtaaksi kuin LA:n oliivinlehtiuutetta sisältävä suojaava puhdistusgeeli. Lisäksi iho tuntuu sen jälkeen pehmeältä eikä kiristä ollenkaan niin kuin minulla joidenkin putsarien kanssa käy. Putsarin jälkeen olen käyttänyt karhunvatukkauutetta sisältävää kasvovettä, joka on myös tuntunut iholla ihan kivalta.

Putsarin lisäksi ihan parhaat ovat Lily Alexandran silottava silmänympärysvoide ja uudistava 24-tunnin voide. Silmänympärysvoide on tosi kevyt, mutta silti kosteuttava ja se imeytyy hyvin. Voide sisältää vihreää teetä, kofeiinia ja C-, B- ja E-vitamiinia. Kofeiinin pitäisi poistaa nestettä ja kiinteyttää ihoa. Mulla on aina ollut tummat silmänaluset, mutta otettuani tämän voiteen käyttöön on pientä parannusta ollut havaittavissa. 24-tunnin voide on ollut niin hyvä, että pelkään jo nyt päivää kun se loppuu. Yleensä joudun talviaikaan turvautumaan tosi paksuihin ja rasvaisiin voiteisiin, koska iho alkaa kuivua ja kiristää jo marraskuulla, mutta nyt ei ole ollut kuivumisesta mitään tietoa. Iho on jatkuvasti hyvin voivan ja kosteutetun tuntuinen. Voide vaan uhkaa huveta ihan liian nopeasti, kun se on sekä päivä- että yökäytössä. Näiden lisäksi käytössä on myös kiinteyttävä tehoseerumi, jota olen lisännyt aamuisin 24-h voiteen alle. Se varmaan osaltaan onkin vaikuttanut siihen, ettei iho tänä talvena ole kuivunut ollenkaan. Seerumin luvataan tekevän ihosta kiinteämpi, sileämpi ja elinvoimaisempi, mutta kun mä en näihin silotusjuttuihin koskaan suostu uskomaan, niin olen huikean tyytyväinen ihan vaan siihen kosteutettuun oloon, jonka konkreettisesti ihossani tunnen.

Tuotesarja on ehdottomasti ollut tutustumisen arvoinen ja hyvä kokemus on madaltanut myös kynnystä kokeilla muita tuntemattomampia merkkejä. Eläköön kotimaisuus!

Mango-inkiväärishotteja ja yön yli -sämpylöitä

Lisääntyvä valo on houkutellut ulos, mutta vielä toistaiseksi töistä kotiin päästessä on ollut jo pimeää. Siksipä aurinkoisen ennusteen saanut lauantai oli ladattu täyteen odotuksia ulkoilusta järven jäällä. Ja miten upeaa siellä olikaan! Hetkeksi iloa himmensi luistelureitin puute, mutta pettymyksen ailahdus oli vain hetkellinen. Eihän sen auringonhehkun alla kauaa voinut olla harmissaan. Kävelylenkki jäällä oli ihan yhtä mahtavaa, vaikka luistimilla olisikin saanut paremmin hien pintaan.

Pitkään jatkuneen väsymyksen väistyminen on lisännyt vaihtelua myös viikonloppujen aamiaisille. Ennen jäälle lähtöä paistoin kaurasämpylät yön yli jääkaapissa muhineesta taikinasta; voiko olla helpompaa! Sämpylöiden kypsymisajan vietin kania rapsutellen ja siinä sivussa kokosin tuorepuurosta ja hedelmäshotista maistuvan aamuherkun. Kaikki oli siis pääosin valmisteltu jo illalla ja aamu oli vain rentoa nautiskelua. Joskus pieni vaivannäkö etukäteen kannattaa. Ja mango-inkiväärishotin teinkin oikeasti jo aiemmin, mutta yli jäänyt osa säästyi aamuksi ja riitti hyvin kerroksittain tuorepuuron kanssa.

Hedelmäinen shotti on ihanan pirteä ja raikas herättäjä ja tähän aikaan vuodesta mangot ja appelsiinit on parhaimmillaan ja myös edullisia. Niiden satokausi kun osuu tähän meidän kylmimpään vuodenaikaan ja hyvä niin, saadaanpa sitten vitamiineja herkullisessa muodossa.

Mango-inkiväärishottiin laitan:
1 appelsiini
1 mango
1 jäinen banaani
2 peukalonpään kokoista palaa inkivääriä
Kaikki ainekset laitetaan kuorittuna blenderiin ja surautetaan tasaiseksi. Niin hyvää ja terveellistäkin vielä!