Kuukauden ostolakko

Pidin jokunen aika sitten kuukauden ostolakon. Syy ei lähtenyt taloudenhallinasta, vaan tavaranhallinnasta. Mä en kestä tavaroita, joita meidän kotona on. Ja joita koko maailma pursuaa yli äyräidensä. Mä haluaisin heittää kaiken pois, mutta toinen osapuoli haluaa jatkuvasti ostaa jotain lisää ja tekee samalla hankinnoillaan mut hulluksi. Meidän varastoon en mahdu astumaan edes ovesta sisään. Puhuminen ei auta ja olen jo sen suhteen luovuttanut: niinhän se on, että toista ei voi muuttaa, mutta itseään voi. Niinpä päätin kokeilla, miltä tuntuu olla kuukausi ostamatta mitään. Ruoka ja lääkkeet jäi ostolakon ulkopuolelle, samoin lasten mahdolliset tarpeet. Lisäksi annoin itselleni kolme vapaalippua hätävaraksi yllättävien tilanteiden varalta, joskaan en tiennyt mitä ne tilanteet voisi olla.

Ensimmäiset päivät oli vaikeimmat. Ei sen takia, että olisi tarvinut ostaa jotain, mutta huomasin miten helppoa ajattelematon ostaminen oli ollut. Jatkuvasti jäin itselleni kiinni ajatuksista, että tuonhan voisi ostaa ja tuollaisen haluaisin ja onpas tuokin halpa. Vastaan tuli ihan koko ajan pieniä kivoja juttuja, jotka normaalisti olisin ostanut sen enempää ajattelematta; ihan vaan koska mä voin. Välillä olin jo tuote kädessä menossa kassalle, kun tajusin etten voikaan tätä ostaa, koska on ostolakko. Viikon jälkeen alkoi helpottaa, enkä enää ollut automaattisesti ostamassa kaikkea mitä teki mieli. Samalla myös blogien lukeminen alkoi ahdistaa: tuntui, että blogimaailma pyörii kauhean paljon erilaisen kuluttamisen ympärillä. Ja miksi ei pyörisi, sitähän meidän elämä on: yksi iloinen kulutusjuhla. Siinä kohtaa tuntui kuitenkin helpommalta jättäytyä blogimaailman ulkopuolelle ostolakon ajaksi. Tunsin itseni lähinnä pahanilmanlinnuksi ajatuksineni ostamisen minimoinnista.

Vapaalipuista käytin kuukauden aikana kaksi. Viimeisellä viikolla kirpputorilla tuli vastaan 2 asiaa, joita en voinut jättää ostamatta. Nyt tiedän, että olisin hyvin voinut jättää nekin ostokset tekemättä, koska toista niistä en ole käyttänyt kertaakaan. Järjetön minä! Ostin siis vain pelkän mieliteon ja halvan hinnan takia. Olin luvannut itselleni, että jos selviän kuukauden ostolakosta, voin käydä kuukauden päätyttyä ostamassa ne asiat, jotka jäi kaihertamaan mieltä. En muistanut yhtäkään asiaa, jonka olisin halunnut ostaa! Voin siis päätellä, että ne kaikki mieliteot olisi olleet ihan turhanpäiväistä roinaa, jotka ostoinnostuksen jälkeen olisi jääneet kaapin perälle. Ihanaa, etteivät ne nyt ole kotona pölyä keräämässä :)

Kuukauden aikana säästöön jäänyt summa sen sijaan oli iloinen yllätys. Mistään en kokenut jääneeni paitsi ja päätin vielä palkita itseni ostamalla uudet aurinkolasit. Niinpä niin: ojasta allikkoon, kun ostolakon palkkio on ostaminen! Kuulostaa pahalta, mutta nyt mulla on krääsämäärän sijaan yhdet kunnolliset aurinkolasit, jotka joka tapauksessa olisi pitänyt hankkia.

Tänä viikonloppuna ei sitten ostolakosta ole ollut tietoakaan. Molemmat pojat tarvitsi uusia kesävaatteita ja lauantai vierähti Willassa perheen kesken. Mutta jotain mä olen ostolakosta oppinutkin: vaikka ostoksia eilen kertyi, ne oli lasten todelliseen tarpeeseen. Itselleni hankin vain uudet bikinit ja kesäläpsyttimet jalkaan, joten kesä voi alkaa!

Kosteuttavat hoitosukat

Muutama vuosi sitten kosmetiikka-markkinoille tupsahti uusi innovaatio: jalkojen kuorintasukat. Se kuulosti alkuunsa loistavalta, koska mulla jalkojen hoito jää ihan liian vähälle. Varsinkin talven jäljiltä jalat on kuivat ja kantapäät aivan koppurat, kun jalkoja joutuu hautomaan sukissa ja kuumissa kengissä pitkiä aikoja. Lopulta kävi kuitenkin niin, että kuorintasukkia en ole koskaan edes kokeillut. Sekä käyttöohje, että käyttäjien kokemukset kertoo, että kuorinta irrottaa jaloista kuollutta ihoa, joka sitten irtoilee suikaleina useamman päivän ajan. Totesin, että kesäaikaan en halua, että sandaaleistani leijailee ihon riekaleita ja yhtä vähän houkuttaa ajatus, että ihon kappaleita olisi sukkien sisällä. Tuote voi siis olla ihan loistava, mutta mun ennakkoluulot estää kokeilemasta.

Onneksi markkinoille on tullut myös kosteuttavat hoitosukat. Ne on vähän niin kuin kangasnaamio jaloille, eikä irtoilevia ihosuikaleita tarvitse pelätä. Olen käyttänyt hoitosukkia jo muutaman kerran ja ollut tyytyväinen. Sukat on helppokäyttöiset, eikä vaadi muita toimenpiteitä kuin jalkojen pesun ja kuivaamisen ennen käyttöä. Sitten vaan sukat jalkaan ja vaikutusajan jälkeen jalat on raikkaat ja pehmeät ja mahdolliset kovettumatkin silinneet huomattavasti. Sukkien varsissa on pienet teipit, joilla ne pysyy niin hyvin kiinni, että ne jalassa voi ihan hyvin kävelläkin, mutta kukas nyt jalkahoidon aikana kävelisi.

Sukat on kertakäyttöiset ja hintaa niillä on vain muutaman euro. Yksittäispakatut tuotteet ei ole mikään ekologinen ratkaisi, mutta näistä pidän silti. Ei niitä usein tule käytettyä ja ilman näitä mulla jalkojen hoito jäisi pelkkään rasvaamiseen ja sekin harvoin. Eilisiltana olikin ihanaa ottaa sukat käyttöön ja antaa jalkojen levätä, kun takana oli pari päivää kävelyä Tallinnan kaduilla ja juoksulenkki. Nyt jalat tuntuu niin sileiltä, että melkein tekee mieli silitellä niitä :D

Kesää kohti kun mennään, saadaan vaihtaa avonaisempiin jalkineisiin, joten yksi jos toinenkin saattaa kaivata jaloilleen pientä hoitoa. Hoitosukkia uskallan lämpimästi suositella ja kokeileminen ainakin on edullista. Omani olen ostanut Tokmannilta ja laivan tax freesta, mutta uskoisin sukkia löytyvän mistä tahansa kosmetiikkaosastolta, kerran siellä Tokmannillakin on.

Kevein varpain kohti kesää siis!

Herkistelijä tarvii luotettavan ripsivärin

Mä olen varmaan kehunut tätä ennenkin, mutta ihan täydestä syystä. Dermosilin Maximizing moist proof ripsiväri on nykyisin mun meikkipussin luottotuote kesät talvet. Aiemmin ajattelin sen olevan parhaimmillaan kesäsateessa tai äkillisen uintireissun yllättäessä, mutta ei se siihen jää: ripsari toimii loistavasti myös pulkkamäessä tai lumipyryn tuiskiessa vaakasuorassa vasten kasvoja. Edes tulipalopakkasella hengityksen jääpuikoiksi huurtamat ripset eivät saa väriä valumaan pitkin poskia, vaan ripsiväri on ja pysyy juuri siellä missä pitääkin. Tänä talvena kaikki vaihtoehdot on kokeiltu!

Eikä puhdistamiseen tarvita mitään vettä vahvempaa. Riittää, että veden lämpötila on vähän ihoa lämpimämpää ja ripsari irtoaa ripsistä helposti. Ja ihan hankaamatta! Tuote siis toimii samoin kuin legendaarinen Kanebon 38*, mutta maksaa alle puolet sen hinnasta. Päivittäisessä käytössä tämä ei mulla ole, mutta aina silloin kun on odotettavissa hyökyaalto vasten kasvoja, on moisture proof takuuvarmasti käytössä.

Tällä viikolla on pulkkamäestä tai pakkasista saanut vain haaveilla, mutta henkilökohtainen ennusteeni näytti lisääntyviä kyyneleitä. (Siinä taas yksi asia, johon kannattaa varustautua tällä luottotuotteella.) Ja kyllä, liikutuksen kyyneliä on tullut viikon varrella vuodatettua. Suurinta kyyneltulvaa ennakoin Santun vanhojentansseissa, mutta se menikin sellaisen ihailevan ylpeyden vallassa, että olinkin yhtä hymyä. Liikuttunut kyllä, mutta kyyneleet pysyivät poissa. Yleensä pyyhin silmäkulmia lasten kevätjuhlat läpeensä ja suvivirsi viimeistään saa hanat auki. Nyt nuorten elämänilo oli niin käsinkosketeltavaa, että itkulle ei jäänyt sijaa.

Kyyneleitä piti sitten pidätellä työkaverin läksiäispuheita kuunnellessa. Kyseinen ihminen jäi mulle ihan vieraaksi, mutta herkistyin silti pidetyistä puheista. Sellainen mä olen; eläydyn muiden tunteisiin niin vahvasti, että sitten nolottaa, kun itkeskelen vieraiden ihmisten vuoksi. Oikeastaan herkistyn tarinasta ihmisen taustalla; mun mielestä jokaisella ihmisellä on tarina, joka olisi kokonaisen kirjan arvoinen, mutta vain pieni osa siitä pääsee esiin. Ne tarinat sitten elää mun mielessä omaa elämäänsä, enkä osaa muille edes selittää, mistä ne kyyneleet kumpuaa. Jostain suuremmasta, kuin mitä silmin voi nähdä tai korvin kuulla.

Valtoimenaan kyyneleet meinasi sitten ryöpsähtää Iskelmägaalassa. Puheita Olli Lindholmin muistolle osasin toki odottaa, mutta silti... Tunnelma oli kuin hautajaisissa, enkä sano sitä ollenkaan pahalla. Niin sen piti ollakin. Tämän vuotisen gaalan yllä leijui musta varjo, kun yksi suurista oli joukosta poissa ja yllättävästä kuolemasta oli vain muutama päivä aikaa. Heti alussa koko Tampere-talo vaikeni, kun mustaan pukuun pukeutunut Juha Tapio asteli lavalle ja lauloi kappaleen Pettävällä jäällä. Samalla valkokankailta vyöryi kuvakooste Ollista ja hetki tuntui todella koskettavalta. Moni paikalla ollut artisti tunsi Ollin henkilökohtaisesti ja voin vain kuvitella miltä tuntui muistella menehtynyttä ystäväänsä ja esiintyä satapäiselle yleisölle. Ei mikään helppo homma. Ollin poismeno oli huomioitu gaalassa kauniilla tavalla puheissa ja hiljaisella hetkellä kunnioittaen. Herkkikselle se meinasi olla vähän liikaa, eikä juhlatunnelma ollut sitä, mitä etukäteen oli ajatus. Mutta niinhän se on, että elämä yllättää. Joskus pienesti, joskus rajummin. Silloin on hyvä, että on jotain tuttua ja turvallista johon tarrata. Edes se ripsiväri.

Lily Alexandra Helsinki: luonnonkosmetiikkaa Suomesta

Jo jonkin aikaan olen pyrkinyt valitsemaan kosmetiikka-ostokseni niin, että tuote olisi joko luonnonkosmetiikkaa tai kotimaista. En todellakaan ole asian suhteen mitenkään ehdoton, mutta luonto ja suomalainen työ ovat kaksi asiaa, joita haluan tukea ja ostopäätös on konkreettinen teko näiden hyväksi. Molemmat suuntaukset kosmetiikassa ovat hyvää vauhtia kasvamassa ja olenkin ollut ihan yllättynyt siitä, miten monta pientä kosmetiikkabrändiä Suomesta nykyisin löytyykään.

Syksyllä I love me -messuilla törmäsin ensimmäistä kertaa ikinä Lily Alexandra Helsinki -tuotemerkkiin, vaikka se on perustettu jo 10 vuotta sitten. Tuotteet valmistetaan Sipoossa ja ne sisältää kasviperäisiä raaka-aineita. Olin ensin vähän vastahakoinen, kun tajusin niiden olevan tuoksuttomia; minä kun yleensä haluan, että kosmetiikka tuoksuu hyvälle, muttei liian voimakkaalle. Lopullisen ostopäätöksen ratkaisi lopulta varsin verinen tilanne. Onnistuin törkkäämään sormeni jossain niin, että kynsinauha alkoi vuotaa verta juuri Lily Alexanran osaston kohdalla. Pyysin sitten osastolta paperia pyyhkiäkseni veren sormesta, mutta sainkin puhdistusoperaation ja valmiiksi laastaroidun sormen. Siinä sivussa sitten tutustuin myös tuotteisiin ja vakuutuin siitä, että kannattaa kokeilla. Messutarjouskin oli niin hyvä, ettei edes pahasti kirpaissut ostaa kerralla koko setti ihonhoitotuotteita.

Ja kyllä kannatti! Tuoksuttomuudesta huolimatta olen ollut ihan myyty. Ensinnäkin harva putsari puhdistaa ihon niin puhtaaksi kuin LA:n oliivinlehtiuutetta sisältävä suojaava puhdistusgeeli. Lisäksi iho tuntuu sen jälkeen pehmeältä eikä kiristä ollenkaan niin kuin minulla joidenkin putsarien kanssa käy. Putsarin jälkeen olen käyttänyt karhunvatukkauutetta sisältävää kasvovettä, joka on myös tuntunut iholla ihan kivalta.

Putsarin lisäksi ihan parhaat ovat Lily Alexandran silottava silmänympärysvoide ja uudistava 24-tunnin voide. Silmänympärysvoide on tosi kevyt, mutta silti kosteuttava ja se imeytyy hyvin. Voide sisältää vihreää teetä, kofeiinia ja C-, B- ja E-vitamiinia. Kofeiinin pitäisi poistaa nestettä ja kiinteyttää ihoa. Mulla on aina ollut tummat silmänaluset, mutta otettuani tämän voiteen käyttöön on pientä parannusta ollut havaittavissa. 24-tunnin voide on ollut niin hyvä, että pelkään jo nyt päivää kun se loppuu. Yleensä joudun talviaikaan turvautumaan tosi paksuihin ja rasvaisiin voiteisiin, koska iho alkaa kuivua ja kiristää jo marraskuulla, mutta nyt ei ole ollut kuivumisesta mitään tietoa. Iho on jatkuvasti hyvin voivan ja kosteutetun tuntuinen. Voide vaan uhkaa huveta ihan liian nopeasti, kun se on sekä päivä- että yökäytössä. Näiden lisäksi käytössä on myös kiinteyttävä tehoseerumi, jota olen lisännyt aamuisin 24-h voiteen alle. Se varmaan osaltaan onkin vaikuttanut siihen, ettei iho tänä talvena ole kuivunut ollenkaan. Seerumin luvataan tekevän ihosta kiinteämpi, sileämpi ja elinvoimaisempi, mutta kun mä en näihin silotusjuttuihin koskaan suostu uskomaan, niin olen huikean tyytyväinen ihan vaan siihen kosteutettuun oloon, jonka konkreettisesti ihossani tunnen.

Tuotesarja on ehdottomasti ollut tutustumisen arvoinen ja hyvä kokemus on madaltanut myös kynnystä kokeilla muita tuntemattomampia merkkejä. Eläköön kotimaisuus!

Kosmetiikka-joulukalenteri... miehelle!

Hupsis, luulin ettei meillä hankita joulukalenteria muuta kuin nuorimmaiselle pojalle, mutta toisin kävi. Lauantaina oltiin Mikan kanssa hoitamassa muutamat pakolliset shoppailut ja ohimennen poikettiin myös Emotioniin, jossa oli kanta-asiakaspäivät. Ihminen kun on luonnostaan utelias, kävin tutkimassa erilaisia kosmetiikkakalentereita. Mika olisi ostanut mulle lahjaksi jonkun niistä, mutta mun linja piti edelleen: en halua turhia purnukoita laatikon pohjalle pyörimään, joten esitin kainon toiveen teekalenterista, tee kun tulee varmasti käyttöön. Sain toiveeni toteutettua, mutta löysin myös jotain muuta: kosmetiikkakalenterin miehille! Mikan laatikossa pyörivät purnukat mua ei haittaa, joten ostin kalenterin lahjaksi. Kalenteri sisältää monenlaisia tuotteita miehelle: after shavea, suihkusaippuaa, body lotionia, kynsiviiloja, kylpykuulia ja vaikka mitä. Toivotaan, että luukkujen avaaminen tuottaa iloa :)

Muutenkin joulun lähestymisen tuntee jo joka solulla. Tuo ihana mies kantaa mulle viikottain joululehtiä ja muiden lehtien joulunumeroita. Niiden selailu on ollut omiaan lietsomaan joulutunnelman valloilleen ihan ennen aikojaan, mutta enää en edes yritä pyristellä vastaan. Joulu on kerran vuodessa vaan, eli ihan liian harvoin, niin nautitaan sitten pitkän kaavan kautta <3

Kollageenilisät kokeilussa

Apua, mä rypistyn! Sellaisen havainnon tein edellisenä syntymäpäivänä. Onhan niitä ryppyjä kertynyt jo vuosien ajan, mutta alkoi tuntua, että nyt niitä ilmaantui kiihtyvällä tahdilla. Tai sitten syntymäpäivä aiheutti normaalia tarkemman peilikuvan syynäyksen. Ja varmaan aiheuttikin, kun jostain sain päähäni, että puoliväli oli nyt tässä ja matka kohti loppua on alkanut. Jep, todella mieltä ylentäviä ajatuksia!

Kollageenin käyttö ihon hoidossa on ollut pinnalla jo pitkään ja ryppyjen pelästyttämänä tartuin tähänkin oljenkorteen. Ryppyjen siliämiseen en uskonut alkuunkaan, mutta niiden hidastaminen on tässä vaiheessa elämää ihan paikallaan. Lisäksi ihoni kuivuu talvisin koppuraksi, niin toivoin kollageenin tarjoavan apua siihenkin.

No kuinka kävi? Ensin käytin Puhdas+ kollageenikapseleita ja sitten Puhdas+Beautya. Kapselit ajattelin helpoimmaksi itselleni: ei sekoittelua tai mittailua, kapseli vain suuhun, huikka vettä ja homma on hoidettu. Rypyissä en huomannut siliämistä, mutta enhän sitä odottanutkaan. Iho tuntui kuitenkin kosteutulta ja muutenkin hyvinvoivalta. Ihohuokosetkin näyttivät aiempaa pienemmiltä.

I love me -messuilla sitten pongasin hyvän tarjouksen kollageenijauheesta. Jauhe kiinnosti siksi, että olin jostain lukenut sen nesteeseen sekoitettuna imeytyvän nopeammin ja tehokkaammin. Totuutta en tiedä, mutta aina voi kokeilla! Skingain on lisäksi pakattu annospusseihin, joten mittaamisen olen onnistunut välttämään edelleen. Tulokset on olleet ihan positiivisia. Iho on hyvässä kunnossa ja tuntuu, että hiukset ja kynnet kasvaa huimaa vauhtia ja uskon sen olevan kollageenin vaikutusta. Rypyt ei edelleenkään ole kadonneet, mutta hyvinvoivalla ja kosteutetulka iholla ne ei näytä niin syviltä kuin kuivalla iholla. Vähän harmittaa, etten käynyt ihoanalyysissä ennen kollageenilisän aloittamista, jotta nyt olisi muutakin näyttöä kuin peilikuva ja 'musta tuntuu' kertomus. Yksi ystäväni niitä tekee ja monesti on puhuttu, että menisin analyysiin, mutta aina se on jäänyt.

Nyt kun olen kokeillut useampaa kollageenivalmistetta, alan kallistua jauheen puoleen. Seuraavana ostoslistalla on Puhdas+ jauheena. Puhdas+ tuotteet on kotimaisia ja itse annosteltavan jauheen hinta jää huomattavasti Skingainin annospusseja edullisemmaksi.

Kollageenista kun olen viime aikoina paljon lueskellut, on pakko todeta, että ravintolisän lisäksi ihosta ja sen omasta kollageenin tuotannosta kannattaa huolehtia välttämällä sokeria ja tupakkaa ja varmistamalla C-vitamiinin saanti. Sokeri taitaa olla se kaikista pahin vihollinen ihon omalle kollageenille, mutta ainakin mun on sitä vaikea vastustaa varsinkin tähän pimeään vuodenaikaan. Luin kuitenkin, että kollageeni saattaa hillitä myös makeanhimoa, joten siinäpä onkin lisäsyy jatkaa kollageenin nauttimista säännöllisesti!

Flunssapotilaan pyjamamietteitä

Täällä kärvistellään flunssan kourissa, tänään onneksi jo vähän paremmin voivana. Eilinen meni niin kovassa päänsäryssä, ettei edes lukemisesta tullut mitään. Tänäänkin nousin sängystä vasta puolilta päivin nälän pakottamana, mutta nyt jo sentään viihdykkeenä pystyi lukemaan kirjaa. Kipeä kurkku, kuuma inkivääritee ja sarjamurhien aalto; kyllä niillä yhden keskiviikon selättää.

Kun kerran sairaana ollaan, niin yllätys yllätys, en ole pukeutunut pariin päivään, vaan raahustanut yöt ja päivät läpeensä samassa yöpaidassa. Siitä se ajatus sitten lähti vaeltelemaan yöasuihin ja pinnalla olevaan pyjamamuotiin (vai joko se muoti meni). Oikeasti mun yöpaita on Neulomon tunika/mekko, josta aiheutui hilpeyttä taannoisella Tallinnan matkalla. Eemeli pongasi laivan puffet-ravintolassa erään naisen pukeutuneena kyseiseen mekkoon ja ilmoitti tietenkin heti, että joku on ravintolassa mun yöpaita päällä :)

Gigi Hadid ja Kate Moss  juhlavissa pyjamalookeissaan

Victoria Beckham, Gigi Hadid ja Rihanna hallitsee myös arkisemman pyjamalookin.
(Olikohan Gigi käskenyt turvamiehen laittamaan tuon sairaalapaidan päälle?)

Kuluneen vuoden pyjamamuoti on vähän hämmentänyt mieltä. Siis toki tykkään flanellisista, silkkisistä ja satiinisista pyjamista, mutta en niin paljon, että ulkosalla pyjamassa näyttäytyisin. (No ehkä postilaatikolla, mutta silloinkin toivoisin ettei ihan koko naapurusto olisi liikkeellä samaan aikaan.) Mutta jos maailmantähtien ja trendinenien asukuvia on uskominen, on pyjama mitä loistavin shoppailu- ja biletysasu. Biletyksestä mieleen juolahtikin, ettei mulla ole hajuakaan mitä ensi viikon pikkujouluihin pukisin ja ryhdyin oitis tutkimaan verkkokauppojen pyjamatarjontaa. Ja kyllä, kuumeella oli ehdottomasti osuutta asiaan!

Aikani pyjamatarjontaa tutkailtuani mä aloin ihan innostua! En nyt sentään pikkujouluasua löytänyt, mutta saatanpa tilata uuden pyjaman ihan vaan koti-iltoja varten. Mun mielikuvat pyjamasta ajautuu väistämättä lapsuuden jouluihin, jolloin joulupäivä saatettiin hengata yöpuvuissa koko perhe. Lautapelejä, kuusentuoksua, jouluherkkuja ja leppoisaa yhdessä oloa. (Nonni, nyt mun ON saatava uusi pyjama, jotta voin viettää joulukuun koti-illat se päällä!) Vaikka olisi kyllä hauskaa kokeilla työkaverien reaktio, jos lähtisin sellaisessa töihin. En ole ihan varma mihin tilanne päätyisi: ehkä "hetkeksi lepäämään", mutta olisiko silläkään enää tässä vaiheessa väliä, kun työpaikassa on jäljellä muutama hassu viikko.

Kyllä tämä yöpukuhomma toimii siis kumpaankin suuntaan. Päivävaatteeksi tarkoitettuja asuja voi käyttää yöpukuna, jos se on tarpeeksi mukava ja pyjamaa voi käyttää päivävaatteena, jos se on tarpeeksi... Ööööh... Cool? No okei, jotkut voi käyttää, jos on itse tarpeeksi upea. Mä en voi käyttää, koska vaikka se pyjama olisi miten upea, sijainti ratkaisee: sekä ruokakaupassa, että yökerhossa näyttäisin ihan vaan osastolta karanneelta, eikä upeudesta olisi tietoakaan. Täytyy siis keksiä pikkujouluihin joku muu ratkaisu.

Ihmeaine luonnosta: pihkasalva auttaa moneen

Tämän vuoden mahdottoman suuri omenasato poiki muutakin kuin hilloa ja piirakoita. Pari vuotta sitten ollessani samanlaisen omenakatastrofin keskellä, kuuluttelin omenoille ottajia Facebookissa ja sitä kautta sain yhteyden Ailaan, joka tuli hakemaan meiltä omenoita peuroille. Tänä vuonna mietin, että kehtaisinko laittaa taas viestiä, että omenoita on ihan huimasti yli oman tarpeen. Pienen harkinnan jälkeen laitoin viestiä menemään ja Aila kävikin taas useamman kerran omenan hakureissulla. Jotenkin siinä tavatessa tuli sitten puheeksi luonnontuotteet ja kuuset. Minä tein keväällä kuusenkerkistä siirappia yskänlääkkeeksi ja kurkkukarkeiksi ja Aila tekee kuusenpihkasta salvaa. Sain Ailalta rasiallisen pihkasalvaa kokeiltavaksi ja tykkään siitä ihan hirveästi!

Kuusenpihkasta tehty salva on vanhan kansan tuntema apu haavojen hoitoon ja ärtyneen ihon rauhoittamiseen, mutta myös nykylääketiede on kiinnostunut pihkasta. Mikrobiologisissa tutkimuksissa on todettu pihkasalvalla olevan antimikrobisia vaikutuksia bakteereihin ja salva nopeuttaakin haavojen paranemista. Pihkasalvan on todettu tehoavan myös kynsisieneen ja hiivasieneen. Lääkärilehdessä luin, että pihkasalvaa käytetään nykyisin monissa sairaaloissa ainakin makuuhaavojen hoitoon. Jopa antibiooteille vastustuskykyisiin bakteereihin on tehonnut pihkasalva.

Itse olen käyttänyt salvaa pieniin haavoihin ja palovammoihin, jotka ovatkin tuntuneet parantuvan normaalia nopeammin. En tiedä kuvittelenko vaan, mutta tuntui, että sormessa olleen tulehtuneen haavan päälle levitetty salva lievitti myös kipua. Muutama viikko sitten sain kieleeni niin kammottavan kipeän aftan, ettei syömisestäkään meinannut tulla mitään. Apteekin aftalääkekin helpotti kipua vain pikkiriikkisen hetken. Sitten muistin pihkasalvan. Mietin kyllä hartaasti uskallanko sitä kieleen laittaa, mutta kipuun tuskastuneena uskalsin kokeilla. Pihkahoidon aloitettuani kipu alkoi helpottaa ja afta parantua. Toki se epäilijä jossain takaraivossani huhuili, että ehkä se olisi jo muutenkin alkanut parantua :) Myös kynsinauhoihin ja varpaassa olleeseen kovettumaan pihkasalva on tehonnut hyvin.

Omaan erittäin epätieteelliseen tutkimukseeni perustuen olen todennut, että pihkasalvaa voi käyttää:
~haavoihin
~palovammoihin
~auringonpolttamalle iholle
~syyliin
~jalkasieneen
~kynsinauhojen pehmittämiseen
~halkeileviin kantapäihin
~lemmikkien haavoihin (myrkytön, niin ei haittaa vaikka lemmikki sitä nuolisi)

Tuote on todella riittoisa ja 20 ml purnukasta on vielä suurin osa jäljellä. Onneksi nyt on yhteystiedot Ailalle, niin saan tilattua salvaa lisää kun tämä loppuu :)

Syötävän hyvä mansikka-kauranaamio

Mä olen jo kauan ollut kiinnostunut kotikosmetiikasta. Kovin usein sitä ei tule tehtyä, kun kaupastakin saa kaikkea ihanaa, mutta kotikosmetiikan luonnonmukaisuus viehättää aina vaan enemmän. Kesäaika varsinkin innostaa kokeilemaan raikkaalta tuoksuvia luonnonantamia kauneuden hoidossa. Vanhassa pihasaunassamme oli juuri se oikea tunnelma lämmitellä kesäiltoina vettä padassa ja tuoksutella koivua, ruusun terälehtiä ja erilaisia yrttejä ja tehdä iholle tai hiuksille pieniä taikoja :) Vaan eipä siihen pihasaunaa tarvita; kyllä kotikosmetiikka valmistuu ihan yhtä lailla modernimmassa keittiössäkin.

Muutama viikko sitten tapahtui yksi juttu, mikä veti hiljaiseksi ja sai miettimään, että mistä se kiinnostus oikeastaan kumpuaakaan. Onko se opittua, perittyä, hetken hurmaa vai voiko se olla kulkenut mukanani jo vuosisatojen ajan? Uteliaisuuttani kävin nimittäin regressioterapiassa ja kokemuksen sulattelussa on mennyt useampi viikko. Tai oikeastaan itse tapahtuma ei ole vaatinut niinkään paljon sulattelua kuin se, että voiko siitä kenellekään edes kertoa. Tiedän kyllä miten epäluuloisesti itse suhtautuisin, jos joku kertoisi ehkä päässeensä kurkistamaan menneeseen elämäänsä. Noh, se olisi pidempi tarina, joka saa jäädä myöhemmäksi!

Joka tapauksessa aikainen kevät on saanut ihon siirtymään kesämoodiin ja pintakuiva iho on paljon rasvaisempi kuin talviaikana. Mansikan ihoa virkistävät ja ihohuokosia supistavat ominaisuudet onkin olleet ihan omiaan kesäisinä saunailtoina. Ja mikä taivaallinen tuoksu mansikasta lähteekään! Naamion hyvää tekevistä ominaisuuksista huolimatta se ei sisällä mitään kemikaaleja ja on niin hyvää, että ylijäävän osuuden voi surutta syödä :D

Mansikka-kauranaamio
1 mansikka
1 rkl kaurahiutaleita
1 tl hunajaa
1 tl kookosöljyä

Murskaa mansikka ja sekoita muut ainekset sekaan. Surauta sauvasekoittimella tasaiseksi. Jos naamiosta tulee liian juoksevaa, laita se hetkeksi jääkaappiin.

Levitä naamio puhtaalle iholle silmänympärysihoa välttäen. Hiero varovasti pyörivin liikkein. Anna vaikuttaa 10-15 minuuttia ja huuhtele pois.

Iho on naamion jälkeen pehmeä ja kuulas ja hyvin kosteutettu. Mansikan pitäisi myös kiinteyttää veltostunutta ihoa, mutta sitä en uskalla luvata! Olen joskus lukenut jostain lausahduksen vihanneksista ja marjoista, että vihreät syödään terveydelle, punaiset kauneudelle. Ehkä se pätee myös ulkoisesti nautittuna :)

Sokerikuorinta simasuille: L'Oreal Smooth Sugars

En malta olla kertomatta L'Orealin uudesta sokerikuorinnasta, vaikka olen käyttänyt vasta meidän salilla jaossa olleita näytepakkauksia. Näytteiden ansiosta kuitenkin löysin kuorinnan, joka sopii myös mun herkäksi muuttuneelle iholle, jolle mekaaniset kuorinta-aineet on yleensä liian rajuja ja saa ihon punoittamaan. Smooth Sugers glow scrub on rakenteeltaan niin hienojakoinen ja kuorivat rakeet sulaa lämpimällä vedellä hieroessa, että tämä kuorinta ei raavi eikä aiheuta punoitusta. Lopputuloksena on pehmeä ja tasaisen hehkuva iho. Jes! Ja tällä voi kuoria myös huulet samalla!

Kumpaa siihen simaan nyt sitten laittais?

Eikä johdu pelkästään lähestyvästä vapusta, että kuorinnasta tulee mieleen sima. Kuorinnan väri ja rakenne muistuttaa fariinisokeria ja tuoksussa on aavistus sitruunaa, joten mielleyhtymää simaan ei voi välttää. Ihan täydellinen kuorinta ennen vappurientoja siis :)

Simat meillä on jo tehty ja odottaa valmiina jääkaapissa. Oikeastaan se ei kuulu meillä kenenkään suosikkijuomiin, mutta kyllä muutama lasillinen on vapun kunniaksi saatava. Mua kiinnostaisi kokeilla myös raparperisimaa, mutta raparperit on vasta pieniä punaisia alkuja kasvimaan reunalla. Kunhan kevät etenee, saatan vielä raparperisiman valmistustakin kokeilla. Siman lisäksi munkit kuuluu meidän vappuperinteisiin. Omatekoiset munkit on ihan toista maata kuin kaupasta ostetut ja pieni vaivannäkö niiden eteen kyllä kannattaa. Vielä ei ole munkkeja ehditty tehdä ja pojat halusikin siman kanssa kaupan pikkudonitseja. Hyvin pääsi niilläkin virittelemään vapputunnelmaa.

Mukavaa viikonloppua!

Keväisiä yllätyksiä

Kevät etenee takkuisesti kuin liikaa käyneitä pihlajanmarjoja syöneen tilhen lento! Juuri kun lumet on sulaneet ja mittari kohoaa +10 asteen yläpuolelle, tulee yllättäen takapakkia: lunta pyryttää, pakkanen paukkuu ja saa kaivella talvisaappaita takaisin esiin. Eikä se yksi kerta uusia kinoksia vasta paljastuneelle nurmikolle riittänyt, vaan tänä aamuna TAAS kaihdinten raosta pilkotti sellaiset hanget, että ihan vahingossa kiljaisin ääneen. Iloista huomenta vaan koko perheelle, kun äiti kiljuu kauhusta avatessaan verhoja! Ja sitten taas iltapäivään mennessä nurmikot vihersi, krookukset plopsahteli kukkaan ja lapset juoksenteli pihoilla ilman ulkovaatteita kuin laitumelle lasketut varsat. Alkaisi jo riittää tämä vitkutteleva kevään tulo, mutta edelleen ennuste näyttää huomisaamulle sellaisia pakkaslukemia, että toppahousut olisi järkevämpi valinta kuin kukkamekko.

Siitä huolimatta kesän kaipuu kuplii mielessä päivä päivältä vahvemmin. Tekisi mieli kietoutua keväisiin väreihin ja materiaaleihin, mutta kylmyys hiipii takin alle varsinkin aamuisin. Onneksi kevään kepeämpiä sävyjä voi käyttää myös pukeutuessaan lämpimästi. Villasukkia valmistuu vaaleanpunaisen ja valkoisen sävyissä ja lämpimät puserot verhoutuvat kukkakuvioihin. Teinkin yllättävän löydön paikallisesta Citymarketista. En ole ostanut sieltä itselleni vaatteita sen jälkeen kun olin siellä kesätöissä teininä, eli n. 100 vuotta sitten ja täytyy tunnustaa, etten ole edes käynyt vuosikausiin kyseisen marketin vaateosastolla. Nyt katse kuitenkin vaelsi hempeään kukkakuvioiseen collegepuseroon ja nappasin sen mukaani. Kiva ja yllättävä löytö!

Kyllä mä niin kaipaan jo rakkaita kesäfarkkuja, tennareita ja keveitä toppeja. Tule jo kevät!

Overnight transforming treatment: yksisarviseksi yhdessä yössä

Amerikkalaisten suuret puheet! Mä olen naureskellut aiemminkin GlamGlown tuotteiden övereille nimille, mutta nyt nimi lunasti lupauksensa! Yöksi kasvoille jätettävä kaksivaiheinen naamio lupasi muodonmuutosta yön aikana ja kappas vain: heräsin seuraavana aamuna yksisarvisena! Ilman ennakkovaroitusta yön aikana keskelle otsaa oli kohonnut muhkea punaisena helottava finni. Meinasin ensin ärsyyntyä ja heittää menemään mokoman aineen, mutta annoin sitten vielä mahdollisuuden. Ehkä se finni on vain merkki siitä, että tuote toimii ja jotain ihossa tapahtuu. Ehkä!

Hankkimaani GlamGlown settiin kuuluu Volcasmic voide, joka sopii sekä päivä-, että yökäyttöön (ja tuoksuu etäisesti joltain lapsuuden karkilta, mutta en saa päähäni miltä), GravityMud-naamio ja sitten tämä kovan onnen Overnight Transforming treatment. Siinä on 2 eri tuubia, valkoinen ja hopea, jotka levitetään  kasvoille peräjälkeen ja jätetään yöksi. Seuraukset voivat siis olla kohtalokkaat; kokeilkoon joka uskaltaa!

Volcasmic-voide on hyvän tuoksuinen (siis jos karkeista tykkää) ja rakenteeltaan kiinteä, mutta pehmenee ihon lämmössä heti ja imeytyy nopeasti. Tuo GravityMud sitten... Satun vaan olemaan pikkuisen ihastunut GlamGlown naamioihin, eikä tämä tehnyt poikkeusta. Naamio on pehmeä ja kermainen ja hohtaa kuin sula hopea. Yleensä lapset kauhistelee mun naamioita, mutta tästä ne oli ehkä pikkuisen kateellisia: äidin naama näytti vähän metalliselta robotilta :D

Hupsista hei, tämähän kuulostaa ihan siltä, että pääsiäisenä on tullut katsottua vähän liikaa elokuvia... Siis munhan piti kertoa, että ihania GlamGlown tuotteita, hyvän tuoksuisia ja tuli kaunis ja naisellinen olo, mutta pälpätänkin vain yksisarvisista ja roboteista. Parempi lopettaa tänään tähän!

Kauniita unia, yksisarvisen kuvia.... tai jotain <3

-Hanna

Naistenmessuilla: itsepetosta, ostoksia ja värianalyysi

Lauantai-aamu ei voisi alkaa paljon mukavammin kuin aamukahvilla miehen tuomien kukkien ja sisustuslehtien parissa. Viikon varrelle osunut naistenpäivä vilahti ohi harrastusten takia, mutta lauantaina sainkin sitten hyvitystä monin verroin: omaa aikaa, kukkia, lehtiä, liikuntaa ja kauneutta :)

Leppoisan aamun jälkeen kävin kaverin kanssa joogassa ja jatkettiin sieltä suoraan Naistenmessuille. Tarkoitus oli käydä katsomassa Heli Sutelan ja Krisse Salmisen stand up esitys, mutta suureksi pettymykseksi sali olikin jo niin täynnä, että show jäi meiltä näkeämättä. Mun ennakko-odotukset oli keskittyneet esitykseen ja olin etukäteen varma, etten osta messuilta mitään. Toisin kuitenkin kävi! Kun aikaa sitten oli, koluttiin messuosastoja läpi ja tehtiin joitain löytöjä. Ostin Hiekkakakun osastolta korun ja Saija Sitolahden torstaina julkaistun Kukkakirjan. Kirjan julkkarit kun jäi väliin samasta syystä kuin naistenpäivän vietto muutenkin.

Päivän yllättävin anti olikin sitten huulipunan hankinta. Tai ei se huulipuna, mutta prosessi joka siihen johti. Colosen osastolla oli vanha tuttu tekemässä värianalyysejä ja istahdettiin sitten analyysiin ystävän kanssa molemmat yhtä aikaa. Jälkikäteen todettiin, että värianalyysin teko oli mielenkiintoisinta juuri niin! Oli ihmeellistä nähdä, miten sama väri muuttui toisen iholla ihan erilaiseksi kuin toisella. Ei sitä olisi edes uskonut, ellei olisi omin silmin nähnyt!

Sain kuulla olevani kevät, jolle sopii lämpimät, heleät ja värikylläiset värit, mutta voivani käyttää myös kesä-tyypille sopivia viileämpiä, murrettuja ja puuterisia sävyjä. Sain ohjeen välttää kovin vaaleita ja herkkiä sävyjä, jotka latistavat omat värini kokonaan. Sen olen huomannut kyllä itsekin, mutta kiva se oli kuulla myös väreihin perehtyneeltä asiantuntijalta. Analyysin lopuksi sain kuvan omiin väreihini sopivasta väripaletista ja sitten valittiin vielä omiin sävyihin sointuvat huulipunat. Tätä väripalettia tulee varmaan nyt muutaman kerran vilkuiltua ennen uusia vaateostoksia. Kivaa oli todeta, että niitä mulle rakkaimpia sinisen sävyjä löytyi suositeltujen seasta; ehkä juuri siksi ne on omiksi suosikeiksi nousseetkin.

Joka päivä voi olla naisten päivä!